keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Verbaalirosollia

Anteeksi vain rakkaat blogini lukijat. Tämä lomalaisen elämä on vähän poukkoilevaa, joten aina ei ole ehtinyt kirjoittelemaan näitä päivityksiä. Aiheita kylläkin kertyy koko ajan lisää, vaikkeivät aina niin suoraan ruuan laittoon liitykään. Niinkuin nyt tälläkin viikolla: olen touhunnut mahottoman paljon tekemättömiä kotitöitä ja laittanut paikkoja talvikuntoon. Olen tehnyt löytöretkeä itseeni, maalannut olohuoneen lattiaa... Ja välillä vähän juopotellut! Tai riidellyt Marin kaverin äidin kanssa. Tänään sitten pohdin, että mistä kirjoittaa, ja totesin tekstistä tulevan vähän pitkähkö sekä aiheiltaan aikamoista sillisalaattia eli rosollia.

Tämän loman aikana olen oikeastaan ensimmäistä kertaa joutunut tekemään tiliä itseni kanssa tästä elämäntilanteesta. Vähän pyrkii kapinahenki valtaamaan. Ajoittain tunnen olevani vankina omassa elämässäni. Itse pystyisi ja haluaisi vielä vaikka mitä, mutta sairaan puolison kanssa kaikki on niin helvetin hankalaa, että tulee nostettua kädet pystyyn. Tuolla viimeviikon reissullakin monasti tuumailin, että voi kun voisin Äiskän kanssa jakaa näitä fiiliksiä. Ja ensimmäistä kertaa meillä jopa olisi matkusteluun aina silloin tällöin varaakin. Mutta lähteä kahdestaan Äiskän kanssa pidemmälle reissulle, tuntuu vielä kahdestakin syystä turhan hankalalta. Toisaalta se on se työläys. Jos joskus tulee lähdettyä, niin enemmänkin se on sitä, että haluaa tarjota Äiskälle elämyksiä. Itse ei kovin voi lomasta puhua. Ja toinen syy on se, että lasten kanssa on vasta kehittymässä sellainen luottamus, että uskaltaisin jättää vaikkapa viikoksi keskenään.

Sitten on tämä parisuhde. Nuorena riitti kun sai leikkiä Singerin ompelukonetta. Koen, että nykyään sillä ei niin ole väliä. Nuorena ihmetteli, kun tytöt sanoi, että pitäisi olla vähän tunnettakin pelissä. Nyt tuntuu, että se tunne onkin suurin osa yhteiseloa. Mutta kun sekään ei voi olla yksinkertaista. Rakastamme Äiskän kanssa toisiamme tosi paljon ja rakkaudessamme on sitä tunnettakin. Mutta kun minä ja vain minä olen koko ajan se vahva astia. Viime aikoina olen hyvin selkeästi tuntenut, kuinka kaipaan tasavertaista läheisyyttä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Niitä vain ei voi marketista ostaa. Tasavertaisen keskustelukumppanin osaa lapset alkavat jo jossain määrin paikkaamaan. Koen, että tällaisessa tilanteessa on hyväksi, jos tuntee itsensä ja on sinut itsensä kanssa. Mutta eiköhän se tästä. 

Niin tuosta mainitsemastani juopottelusta. En ole edes harkinnut siitä ratkaisua. Tässä vain on sattunut muutama sellainen tilaisuus, jossa on ollut mahdollisuus joutua juovuksiin. Oitis olen tilaisuudet hyödyntänyt, sillä 48 viikkoa vuodessa joudun moisista tapahtumista kieltäytymään. Ihan kaikista juopotteluista ei onneksi ole tullut paha mieli. Sekin on jännä, että miksi. Minä menen vaikka naapuriin istumaan ja siinä sitten otetaan muutamat kopsut sillä seurauksella, että tulen tien leveyttä mitaten kotiin. Kyllä minä saan niin tehdä ja joku voisi sanoa, että olen sen ansainnutkin! Mutta aamulla minulla on paha mieli. Paha mieli siitä, että minulla oli ihan mukavaa?! Kyllä tämä miehenkin logiikka on joskus vähän mutkikasta, jos on usein naisenkin.

Mutta nyt mennään takaisin ruokaan. Eilen en ehtinyt kirjoittaa, vaikka söimmekin. Söimme riisipuuroa ja juolukkakiisseliä. Älkää jääkö syömään niitä juolukoita, tulee pää kipeäksi. Näin meitä opetettiin lapsena. Vieläpä kerrottiin marjan olevan lievästi myrkyllinen. Mutta eihän se näin ole. Pää tuli kipeäksi, koska juolukat kasvavat lähes poikkeuksetta paikoilla, joissa kasvaa myös paljon suopursuja, joiden voimakas tuoksu voi tosiaan aiheuttaa pääkipua. Metlan sieni- ja marja-asiantuntija Kauko Salon mukaan Venäjällä juolukkaa käytetään paljon. Etsin netistä venäläisiä juolukkareseptejä ja totesin sitä käytettävän aivan samoihin paikkoihin kuin mustikkaakin. Salo toki varoitteli, että ei kuitenkaan tule hyvä, jos sotkee juolukan ja mustikan yhteen. Juolukkakiisselin (tai oikeastaan se oli juolukkakeitto tai soppa niinkuin meilläpäin sanotaan) keitin aivan samoin kuin mustikkaversionkin. Keitettynä juolukka on vain siellä kattilassa niin ruma marja, että siivilöin kuoret pois. Kolmen litran kattila tyhjeni päivässä eli hyvää oli.

Tänään sitten syötiin perunoita ja 

Pesosen parempaa jauhelihakastiketta

3 sipulia silputtuna
öljyä
1 rkl hunajaa
400 g jauhelihaa
3 rkl vehnäjauhoja
vettä
1 tl suolaa
1 tl timjamia
1 tl rakuunaa

Kuullota silputut sipulit öljyssä. Lisää jauheliha ja hunaja. Paista kunnes jauheliha alkaa olla kokonaan ruskistunut. Lisää koko ajan sekoitellen jauhot. Seuraavaksi vettä. Tavoiteltu kastikkeen sakeusaste määrittää veden määrän. Ja lopuksi mausteet. 

Äänin 3 - 0 hirmu hyvää. Kuvia ei ehtinyt ottaa, kun oli kiire vetää Osmocolorit olkkarin lattiaan. Muuten hyvä, mutta ei taida ehtiä kuivumaan ennen nukkumaanmenoaikaa niin paljoa, että pääsisin makuuhuoneeseen. Voi hitsi!

8 kommenttia:

  1. Viisaita ja syvällisiä mietteitä sinulla ja voit uskoa, että noita samoja aatoksia on tullut näin vieraankin ihmisen päähän teidän ja monen muunkin parin elämästä, missä toinen on peruuttamattomasti sairastunut... miten siinä rajoittuu ja kaavoittuu sen terveenkin elämä. Vaikka tunne ja rakkaus varmasti usein voittaa ja toista hoitaa, mutta nuo muut jutut kummiskin kun kuuluis ikäänkuin elämään ja parisuhteeseen, niin lienee tervettä että ne välillä ajatteluttaa ja murehdituttaa. Jotkut niihin keksii sit kuka minkäkinlaisia "hoitokeinoja".....

    Ja taastusti olen ne kopsut ansainnut, eläkä hyvä mies siitä tunne pahaa mieltä, että olet hetkittäin tuntenut hyvää mieltä!!!

    En tiiä oonko ikinä juolukkaa syönyt, puolukkaa kylläkin :)

    VastaaPoista
  2. Sehän tässä elämässä jännää onkin, että järki ja tunne ovat monasti aivan eri mieltä asioista.

    VastaaPoista
  3. Hyvät oli rosollit, eritoten kun ei ollut sitä vaaleanpunaista höttöä päällä! (tämä hienostunut kielikuva koittanee sanoa, että hyvin kirjoitettu).

    Oletko muuten käyttänyt soijarouhetta tai niitä paloja, millähän niitä sais marinoitua sillai ettei aina jäisi sitä soijalle ominaista "takamakua"?

    - minna

    VastaaPoista
  4. Lihaliemikuutioilla olen marinoinut ja makaronilaatikko on mennyt täydestä kuin väärä raha. Toki, kun asian tietää, havaitsee pienen soijaisen jälkimaun.

    VastaaPoista
  5. Voimalaitosten kattilat ovat ihmisen kehittämiä korkeapaineastioita, jotka vaativat jatkuvaa kunnossapitoa toimiakseen. Mikset siis sinä, vahva astia, tarvitsisi kunnossapitoa ja jännitysten lieventämistä, jotta et hajoaisi? Toivottavasti morkkis mukavan illan jälkeisenä aamuna muuttuu positiiviseksi merkinnäksi vuosihuoltopäiväkirjaan.

    VastaaPoista
  6. Olen ollut joskus tekemässä noita kattiloita. Niiden suhteen olet oikeassa. Mutta nyt tullaan sitten sanan konnotaatioon. Morkkis on seurausta siitä, että on tehnyt jotain sellaista, jota oma moraali tai yleinen moraali eivät hyväksy. Moraalisen säännöstön rikkomisesta seuraa moraalinen krapula eli morkkis. Niiden asioiden kanssa, joista voi tulla morkkis, olen sovinnossa itseni kanssa. Mutta tekstissä mainittu paha mieli on eri asia kuin morkkis. Se tulee ihan tavallisista asioista. Käyn naapurin luona. Istutaan iltaa - naapuri ja vaimonsa. Otetaan muutamat kopsut ja tulen kotiin. Siitä ei tule minkäänlaista morkkista, kun ei tule isommistakaan asioista. Mutta siitä tulee paha mieli, mielipaha. Tunne on vähän samanlainen, kuin oli pikkupojalla, joka ei saanutkaan joululahjaksi kauan toivomaansa kippiautoa. Olen yrittänyt analysoida asiaa. Ehkä kyse on jakamisesta. Minulla ei saa olla kivaa, kun vaimollakaan ei ole kivaa. Tai ainakin, jos minulla on kivaa, niin minun pitäisi pystyä jakamaan tunne jonkun eli vaimoni kanssa. Ja kun se ei ole mahdollista, tulee harmitus eli paha mieli. En tiedä, onko näin, mutta mistä näitä kaikkia tietää.

    VastaaPoista
  7. Nämä on näitä nyanssieroja, kuka mitenkin sanan sisällön ymmärtää. En intä vastaankaan, mutta mun mielestä sun olotila liippaa tosi läheltä moraalista krapulaa, jos on ollut kivaa, mitä ei olisi saanut olla, koska vaimollakaan ei ole, ja mitä oma moraalisi ei sen takia hyväksy ja tulee paha mieli. Eipä jäädä jankkaamaan asiaa, vaan toivotaan, että Äiskälläkin on ollut lomalla huippuhauskoja hetkiä, joista hänelle ei tule paha mieli ollenkaan :))

    VastaaPoista
  8. Ihan pakko vielä kommentoida, että jos pikkupoika/tyttö ei saa kauan toivomaansa kippiautoa joululahjaksi, niin se on kyllä sitten maailmaa järisyttävä PETTYMYS. Paha mieli ei riitä tähän. Nimim. kokemusta on :)
    (Toivoin lisäosia Mecanon rakennussarjaan)

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.