sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Vanha suola janottaa

Vanhoihin heiloihin palaamista käsittääkseni melko yleisesti kuvataan sanonnalla "vanha suola janottaa". Kait sitä yksi jos toinenkin on joskus muistellut tätäkin puolta elämässään. Jotkut jopa käytännössä yrittäneet kääntää ajan ratasta taakse päin ja palanneet sen vanhan rakkauden luo. Mutta sama ilmiö on myös ruuissa. Ne lapsuuden maut ja ruuat palaavat välillä aina mieleen. Ja joskus pitää sitten ihan konkreettisesti palata aikaan entiseen. Aikaan, jolloin paistinpannut olivat valurautaa ja kattilat alumiinia tai emaloituja. Tuosta vanhan rakkauden luo paluusta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta ruuista kylläkin. Joskus huomaa oman maun muuttuneen rankasti: lapsuuden herkku ei enää olekaan herkkua - hyvä, että alas menee. Ja toinen asia on sitten keittokirjojen ohjeet: mitä vanhempi kirja sitä varmemmin suolan määrässä ei ole säästelty. Voi todeta, että vanha ruoka janottaa. Mutta sitten on näitä tällaisia päiviä kuin tänään. Mieleni on jo useita päiviä tehnyt lapsuudesta tuttua sillilaatikkoa, mutta kun tiedän sen maistuvan vain minulle. Niinpä valmistinkin tänään samasta ruuasta sellaisen miedonnetun version:

Savusilakkalaatikkoa viidelle

18 keskikokoista perunaa
2 sipulia
500 g savusilakoita
250 g pekonikuutioita
2 tl suolaa
5 dl maitoa
2 munaa
vähän voita

Kuori perunat ja siivuta ne ohuiksi siivuiksi. Kuori sipulit ja hakkaa ne hienoksi. Irrottele lihat silakoista. Voitele uunivuoka. Laita puolet perunoista vuoan pohjalle. Lisää sipulihake ja silakoiden lihat. Kouri sekaisin. Lisää loput perunasuikaleet ja puolet pekonikuutioista. Kouri uudelleen sekaisin. Levittele pinnalle loput pekonikuutiot. Sekoita munista, maidosta ja suolasta munamaito, jonka kaadat vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia, jonka jälkeen laske lämpötila 150 asteeseen ja paista vielä 1,5 - 2 tuntia. Tarjoile.


Tähän ruokaan ei ole ajan hammas pystynyt. Anki oli kylässä ja äänin 4 - 1 todettiin hyväksi. Mari ei tykännyt. Äiskä antoi kolmosen - oikein sormilla näytti! Juniori otti lisää ja minä söin liikaa. Mutta se sillilaatikon kaipuu jäi. Ehkä sitten ensi viikonloppuna.

7 kommenttia:

  1. Herkullinen resepti! Minä en edes haaveile tuoreesta savusilakasta näissä maisemissa, tulee vain paha mieli. (Sisko sai verkoista yhden silakan Perämerellä, ei aikonut savustaa.)

    Tuunasin juuri pussijuustopastaa purkillisella savusimpukoita, kaprispurkin jämällä, löräyksillä sitruunamehua, Aurajuustokermaa ja Habanero-tabascoa. Lähti nälkä ja hyvää oli. Suosittelen kiireessä.

    Toinen vinkki: älkää hyvät ihmiset koskaan ostako uunin- ja grillinpuhdistusspraytä, jossa ainoa aine on natriumhydroksidi. Meinasin heittää veivini eilen kaasuissa eikä uunissani voi valmistaa ruokaa vähään aikaan - mikä lie turvallisuusraja. Valmistaja ei ole vielä vastannut.

    VastaaPoista
  2. Aili Inkeli: Mäntysuopa on aika hyvä yleispuhdistaja, paikkaan kuin paikkaan.

    sonja

    VastaaPoista
  3. Jostain syystä tuli mieleeni "Kallen kalakukko". Pakotin aikoinani mieheni maistamaan isäni tekemää kalakukkoa. Oli aikoinaan kuulemma Kuopion torilla syönyt niin pahaa kalakukkoa, ettei ikinä uudestaan maista. Mutta Kallen muikkukukko olikin niin herkullista, että sitä piti myöhemmin kokeilla, tehdä ihan itse. Yritin siinä miehelleni sanoa, että älä enää suolaa laita. "No, näin se Kallekin reilusti viskas suolaa joukkoon." No, meiän kalakukosta ei tullu ihan Kallen kalakukon veroista...

    VastaaPoista
  4. No, toki Pyhäjärven muikuista.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.