perjantai 28. lokakuuta 2011

Kuinka vatsatauti muuttuu hääkeitoksi

Keskiviikkona heräilin Äiskän kanssa normaaliin aikaan. Kohta tulee Äiskän avustaja ja lähden töihin. Vaan eipä tullut. Puhelin soi: Olen vatsataudissa, menen lääkäriin. No eihän siinä mitään. Jäin kotiin odottelemaan tilanteen kehittymistä. Puolen päivän jälkeen tuli tekstari: sairaslomaa loppuviikko. Ei muuta kuin mol:n sivuilta sijaista etsimään. Nopeasti löytyikin. Tyttö (no joo joo, yli viisikymppinen mies saa sanoa kaikkia itseään nuorempia naisia tytöksi - ja oikeastaan vanhempiakin. Tämä tyttökin oli jo päälle 30) ilmoitti cv-netissä vielä olevansa innokas ruuanlaittaja. Sinänsä ymmärrettävä ja luonnollinen ominaisuus monilapsisen perheen äidille. Torstaina tuli töihin heti aamusta. Katsottiin perusasiat ja käytiin läpi ruokahommat: tee vispattua marjapuuroa pakasteen puolukoista. Asia oli sillä selvä. 

Illalla tulin töistä kotiin ja aloin laittamaan venäläistyylistä lihaperunaruukkua iltaruuaksi. Mutta kun mitään tarvikkeita ei enää löydy. Puhelinsoitto selvitti kaiken. Tyttö oli hoksannut keittiön seinältä viikon ruokalistani. Siinä luki aivan selvästi: lihaa ja pottuja. Oma-alotteinen kun oli, oli tehnyt iltaruuan samantein. Eihän siinä mitään, mutta olivat myös syöneet perunoita ja älyttömän hyvää lihakastiketta (pitänee kysyä joskus resepti) päivällä ja sitä pääruuaksi tarkoitettua vispipuuroa jälkiruuaksi. Kastiketta oli kyllä jäänyt tähteeksi, mutta ihan turha keittää enää lisää perunoita, sillä Äiskä ei kahta kertaa saman päivän aikana samaa ruokaa syö. No minulla oli sitten tänään hyvät eväät. Pari perunaa ja herkullista lihakastiketta.

Mutta kun lihat oli valmistettu, ei lihaperunaruukustakaan tullut mitään. Lidlistä ostettu puolen kilon spätzle-pussi kiehumaan ja paistettua makkaraa kaveriksi. No tänään sitten piti olla tuorehernekeittoa, mutta kun puolet spätzlestä jäi tähteeksi. Ei muuta kuin googlettamaan alasaksilaisen hääkeiton reseptiä. Olisi mennyt turhan monimutkaiseksi ihan pilkulleen tehdä, joten valmistin niintä spätzlen tähteistä sellaisen wanna be hääkeiton. Että kaikkea se nuorten naisten aktiivinen oma-aloitteisuus teettää. Iloisen mielen lisäksi.

melkein saksalainen melkein hääkeitto

1,25 l kanalientä
250 - 300 g keitettyä spätzleä
vajaa 100 g kukkakaalia (näissä pienissä määrissä valmiit pakasteet ovat käteviä)
porkkana pieniksi palasteltuna
noin desi herneitä
1/4 purjo viipaloituna
100 g tankoparsaa pätkittynä
100 g siskonmakkaraa
4 munaa
korppujauhoja
1,25 dl maitoa
muskottia
1/2 nippu persiljaa

Valmista munista, korppujauhosta ja maidosta munakas. Sellainen senttiä paksu on hyvä. Alkuperäinen resepti neuvoo keittämään munakkaan kokoon vesihauteeseen upotetussa pakastusrasiassa. En viitsinyt ryhtyä kikkailemaan, vaan tein ihan tavallisesti pannulla. Olisi pitänyt kikkailla, niin munakkaaseen ei olisi tullut pohjan ruskistymisen myötä sitä paistetun munan makua. Teitpä miten tahansa, leikkaa munakas kuutioiksi. Laita spätzlet kiehumaan kanaliemeen. Kullota kukkakaali, porkkanat, herneet, purjo ja parsa nopeasti pannulla sillä aikaa kun spätzlet kiehuvat. Kuullota laji kerrallaan ja lisää sitä mukaa keittoon. Kun kasvikset ovat keitossa ja alkavat pehmetä, pudottele siskonmakkara sellaisina peukalonpään kokoisina klöntteinä keittoon. Lopuksi silppua persilja joukkoon ja kumoa munakaskuutiot sekaan. Mausteeksi teelusikallinen muskottia. Tarkista maku - kanaliemen pitäisi sisältää tarpeeksi suolaa, mutta lisää tarvittaessa. Tarjoile heti.


Äänin 3 - 1 hyvää. Munakkaan ruskistaminen häiritsi niitäkin, ketkä tykkäsivät. Kannattaa tehdä vesihauteessa. Äiskän asteikolla vitonen. Äiskä ei tosin suostunut edes maistamaan, kun näki spätzlet. No, ei se mitään. Jääkaapissa on vielä sitä vispipuuroa. Hyvää viikonloppua kaikille.

8 kommenttia:

  1. Nyt kyllä hetit sellaisen keiton ilmaan, etten ole ikinä edes kuullutkaan :) ja pitää mennä ihan googlettamaan että mitä spätsiä sää sinne keittoon pistit....

    on tuo avustaja homma aikas huikeeta... sieltä sitten tupsahtaa joku ventovieras ja outo ihminen keskelle omaa elämää ja arkea ja kaiken pitäis sujua mutkitta ja mukisematta! *nostaa hattua*

    VastaaPoista
  2. Saksalaisilla on vähän erilainen "makaronikulttuuri" kuin meillä. Yksi sikäläinen erikoisuus on spätzle, makaronin tapainen ruoka. Löytyy tuore-spätzlenä tai voi tehdä itse - aivan kuin erilaiset pastatkin. Tai sitten voi ostaa kuivaa kamaa kaupasta. Minä ostelen Lidlistä aina kun sattuu olemaan tarjolla.

    Hääkeitto taasen on yleinen monissa osissa Saksaa. Tarjoillaan vihkimisseremonian jälkeen menun aloittajaisruokana. Yllä oleva on oma viritelmä, eikä täysin vastaa minkään kulmakunnan perinteistä hääkeittoa.

    VastaaPoista
  3. Minunkin oli pakko katsoa Wikistä ja löytyihän se sieltä!

    Tuosta arvosteluasteikosta. Onko 1 hyvä ja 5 huono, vai miten päin se on? Minä aina menen sekaisin, kun ajattelen ruotsalaisittain, että 5 on paras ja 1 huonoin! :D

    Meillä tehtiin paellaa, juttu on jo sivullani:
    Laalin ruokablogi

    VastaaPoista
  4. 1. Vaimo sanoo spontaanisti ja ihan selvästi nam.
    2. Vaimo kertoo ilmein ja elein, että ompa hyvää ruokaa.
    3. Syö kommentoimatta.
    4. Vaimo kertoo ilmein ja elein, että pahaa ruokaa. Syö kuitenkin.
    5. Työntää lautasen eteeni: syö huttus! Ja syö leipää mielenosoituksellisesti.

    VastaaPoista
  5. Me ostetaan kanssa spätzlet aina Lidliltä, ja yleensä varastoon asti. On jotenkin lohduttavaa, kun on kaapissa aina jotain kuivamuonaa, varmaan kotikasvatus iskee tässä(kin) kohden läpi. Meillä on kyllä spätzlen tekovempainkin, semmonen jättimäinen valkosipulinpuristin, jolla vois tehdä myös perunalunta, jos viittis.

    - minna

    VastaaPoista
  6. Seuraavan kerran kun minäkin pääsen kaupunkiin ja Lidliin, niin katsompas spätzlejä siellä ja ostan kokeeksi... kyll on tuo saksa ja sen herkut mulle tuntemattomia, en ole saksalaisiin häihinkään päässyt, etten tiiä tuota hääkeittokaan...

    VastaaPoista
  7. Kiva tietää tuo asteikko. Näin tuolla erillisen tekstin äiskän asteikosta, ja hain tämän esille. Olin unohtanut tilata kommit ja oli sitten unohtunut.

    Tuosta perunalumesta, minä teen sitä aika usein, just sellaisella isolla valkosipulipuristimen näköisellä vehkeellä, helppoa kuin mikä! Ja itse kukin voi valita syökö perunan sellaisenaan vai lumena.

    Perunalumesta tulee hyvää laatikkoa, kun raastaa pinnalle västerbotten-juustoa ja laittaa uuniin hetkeksi.

    Pitäisi kokeilla tuota späzleä.

    VastaaPoista
  8. Olen yrittänyt aina silloin tällöin laittaa linkin tuohon Äiskän asteikko -tekstiin. Aina ei vaan muista. Logiikkahan sotkee se, että kyseessä ei ole arvosana-asteikko, joka tosiaan kulkisi ykkösestä vitoseen. Näinhän koulu- ja oppilaitosarvosanat menevät. Kyse on nimen omaan luokka-asteikosta. Ihan niin kuin junassa: ensimmäinen luokka on paras, toinen luokka seuraavana ja ennen vanhaan vielä oli se härkävaunu.

    Nykyään, kun Äiskän kunto on parempi, hän antaa joskus ihan itse aktiivisesti ruualle ARVOSANOJA ykkösestä vitoseen. Tällöin vitonen on aina paras. Näistä arvosanoista en kuitenkaan koskaan postauksissa puhu.

    Ja tuo perunalumi on sitten minulle ihan tuntematon juttu. Pitäisi tutustua, kunhan muistaisi.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.