torstai 22. syyskuuta 2011

Virkistyspäivä

Tänään oli työpaikan virksityspäivä. Käytiin Suonenjoen yksikössä urheilemassa ja saunomassa. Mukavaa oli. Ruokapuolella ei sitten mitään kerrottavaa syntynytkään. Syötiin hyvää hernerokkaa ja pannaria. Avustaja oli Äiskän kanssa pitkän päivän ja laittoi iltaruuan. Minä sain sitten olla valmiilla ruualla koko päivän. Mukavaa oli sekin.

Kolme vuotta sitten alettiin kysellä Kuopiosta päin, josko Äiskä alkaisi heräillä. Kuulemma pikkuhiljaa prosessia aloitellaan. Ehkä huomenna hereillä. Odottelua. 

En muista, olenko kertonut aiemmin omasta prosessin omaisesta sairauden kohtaamisesta. Niin tai näin, nyt tulee vähän tarinaa siitä:

Ensimmäiset päivät olivat shokkia. Kun sairaudesta kerrottiin, en aina ihan heti tajunnut sanottua. Siis sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. No sitten meni tämä seuraava pari viikkoa tyyliin "säikähdyksellä selvittiin". Tässä vaiheessa, kun Äiskä kolkutteli kuoleman ovia, tuli uusi shokki tai paniikki. Äiskä tosiaan heräsi 23.9., siitä kerron laajemmin huomenna, mutta nähtyäni Äiskän lääkityt silmät ja yleiskunnon, olin valmis kahden viikon sairaslomalle. Diagnoosi: akuutti stressireaktio. 

Kaksi viikkoa meni, stressi helpotti. Alkoi uusi vaihe: "kyllä minä selviän". Piti todistaa niin itselle kuin ympäristölle, että elämä on niin normaalia kuin olla ja voi. Kaikki piti ylisuorittaa. Selviytyihän siitä aikansa, mutta sitten koitti väsymys. Tammi-helmikuun vaihteessa palasin taas Tuntemattoman sotilaan tekstiin. Tällä kertaa lainausvuorossa oli Koskela: "asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." Eli tajusin asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisen tärkeyden. Kaikkea ei voi jaksaa, on siis tehtävä tärkeimmät. Ja tärkeimmistäkin voi osan ulkoistaa. Ulkoistaminen tapahtui siten, että kun kaupunki lupasi ryhtyä maksamaan minulle maaliskuun alusta eli Äiskän kotiuttamisesta alkaen omaishoidon tukea, päätin käyttä osan rahasta siihen, että palkkasin siivoojan käymään kerran kahdessa viikossa. Parasta mitä olen itselleni viime vuosina tehnyt. 

Viimeinen vaihe eli uuden elämän opettelu tuli sitten siinä vaihessa, kun Äiskä kotiutui. Piti lopettaa turruttavien napanterien ottokin. Ihan kokonaan. Pelkäsin vähän, että olenkohan kuinka koukussa. Puoli vuotta on kuitenkin aika pitkä aika. Eihän siinä sitten ongelmia ollut. Vastuu oli niin suuri. Seuraava puoli vuotta menikin sitten ilman saunakaljaakaan. Nyt elämme jotakuinkin normaalia elämää. Sitä meidän normaalia.

Ja lopuksi se eilen luvattu "runo" ajalta, jolloin odottelimme Äiskän heräämistä koomasta:

Runo 2

Lapset nukkuvat.
Taivas on pilvetön. Tähtiä.
Toinen tupakka putkeen kiiluu kädessäni.
Voi kun joku pitäisi minuakin kädestä.


5 kommenttia:

  1. Voi että! Tuo runo sanoo tosi paljon!

    VastaaPoista
  2. Kiitos jakamisesta, annat ajattelun siemeniä... laitat miettimään...

    VastaaPoista
  3. Olin oikeasti aika hajalla tuon ensimmäisen talven. Tämä on ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen) kerta, kun näin kirjallisesti käyn läpi tuon vaimoni sairastumisen ja siihen liittyneen tuskan. Runoja on jäljellä vielä neljä. Jospa seuraavan neljän päivän aikana saataisiin tämä koko sairastumisprosessi käytyä läpi ja palattua normaaleihin arkipäivityksiin.

    VastaaPoista
  4. Tämä ruokablogisi on todella hieno idea, kun jaat samalla arjen tapahtumia, niin iloisia kuin surullisiakin. Monelle tämä saattaa olla avuksikin.

    Tästä henkii elävä elämä koko kirjossaan.

    VastaaPoista
  5. Oj oj...tippa silmässä työpaikalla viimeyönä lueskelin blogia.

    Hernesopasta tuli mieleen että eikö näkkileipä tai kunnon suomalainen ruisleipä sovi siihen??? Got got gottttt....Ja taas juoksi ajatus ja tuli mieleen että teen näkkileipää kotitekoista ja mums 2 annosta tuli jo tänään tehtyä

    Helppoa ja hyvää (menee melkein myslin puolelle) mutta kokeilkaa

    1 dl auringonkukan siemeniä
    1 dl sesam siemeniä
    1/2 dl pellavansiemeniä
    1/2 tl suolaa
    1/2 dl rapsiöljyä (käytin oliivi öljyä)
    2 dl speltti jauhoja (karkeita jauhoja)
    2 dl vettä

    Päälle kurpitsan siemeniä ja sormisuolaa ennen uuniin laittamista

    Sekoita annos ja laita uuni pellille 150 astetta noin 50 min. Ja taatusti tekee kauppaansa tuoreen juuston kanssa...

    Hyviä viikonloppuja sinne

    Anne Skånesta

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.