torstai 1. syyskuuta 2011

Post-postaus


Eilinen meni taas säheltäessä. Illalla, kun piti käydä kirjoittamaan blogipostausta, avasin vain ihan pieneksi hetkeksi facebookin. No siellähän oli pitkästä aikaa paikalla hyvä ystävä nuoruusvuosilta. Siinä sitten aikamme chattailtiin. Yht’äkkiä tajusin, että kello on rientänyt sellaisella vauhdilla, että aikaa bloggailulle ei jäänytkään. Sänky kutsui. Keskiviikon ruoka oli kuitenkin jutun arvoinen. Työpaikkamme ravintolassa oli jokunen viikko sitten ihan mahottoman hyvää parsakaali-porkkana-paistosta. Oli niin hyvää, että halusin itsekin kokeilla. No eihän ravintolasta koskaan reseptiä saa, mutta ainesluettelon sain. Siitä sitten vain kehittelemään. Ei vielä mennyt ihan putkeen, vaikka syötävää tulikin. Laitoin sulkuihin oman arvioni siitä, mikä voisi olla seuraavalla kerralla parempi määrä, jos tuntui muuttamisen tarvetta olevan.

Parsakaali-porkkana-paistos
5 dl lihalientä
n. 1 kg parsakaalia
6 – 7 porkkanaa
1 sipuli
3 tomaattia
200 g aurinkokuivatulla tomaatilla maustettua sulatejuustoa
3 sellerin vartta (1 saattaisi sattua paremmin)
0,5 dl öljyä
1 tl suolaa
2 rkl basilikaa (2 tl saattaisi sattua paremmin)
2 rkl currya (2 tl saattaisi sattua paremmin)
2 rkl oreganoa (2 tl saattaisi sattua paremmin)
1 tl mustapippuria (1/2 tl saattaisi sattua paremmin)


Pilko kasvikset uunivuokaan. Sekoita kulhossa kuuma lihaliemi, sulatejuusto, öljy suola ja muut mausteet. Kaada vuokaan kasvisten päälle. Paista 175 asteisessa uunissa 45 minuuttia (jäivät aika napakoiksi eli ei varmasti pilalle mene, vaikka olisivat tunninkin). Puolessa välissä paistamista kääntelin kasviksia kauhalla.

Lopputulos: Äiskä ja Juniori eivät tykänneet. Mari luokitteli syötäväksi. Samoin minä. Kuten jo tuossa aiemmassa tekstissä tuli ilmi, resepti vaatii hieman virittämistä. Jos kokeilet parantaa ohjetta, kertoile meille muillekin, niin ehkä joskus opimme tekemään herkullista parsakaali-porkkana-paistosta.

2 kommenttia:

  1. Jätä liemi pois. Pilko vihannekset yms uunivuokaan, sekoittele vähän oliiviöljyä joukkoon kostukkeeksi. Ja sitten uuniin vajaaksi tunniksi.
    Mutta enemmän olisin ollut kiinnostunut tuosta äiskästä. Minulla on afaatikkopoika, ei puhu mitään. Mutta olemme oppineet viittomaan, eikö sellainen teillä onnistuisi? Aika vähän kukaan äiskää kommentoi vaikka hänestä niin arkisesti kerrot?! Ajattelin vain että jos itse olisin äiskän tilanteessa niin haluaisin tulla ymmärretyksi.

    VastaaPoista
  2. JOtenkin me vaan toisiamme ymmärretään. Asiassa auttaa aika paljon 25 vuoden yhteinen taival.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.