maanantai 19. syyskuuta 2011

Murheen päiviä, osa 2

Kolme vuotta sitten tänään oli perjantai. En muista oliko minulla vapaapäivä vai mikä, mutta joka tapauksessa olin ostamassa lapsille uusia kännyköitä, kun vanhimmainen soitti. Oli lähtenyt aamulla Hesasta avovaimonsa ja puolivuotiaan tyttärensä kanssa ajamaan Kuopioon. Olivat käyneet Äiskän luona. Äiskä oli ollut tosi väsyneen oloinen, mutta tajuissaan. Yksittäisillä sanoilla keskustellut. No hieno juttu, kyllä se siitä.

Sen että sain puhelimen Vanhimmaisen soiton jälkeen taskuun, niin soitti neurologi Kuopiosta. Äiskä kunto on taas romahtanut. Ei ole enää mitään tehtävissä - ei perinteisiä eikä kokeellisia kikkakolmosia. Äiskä on laitettava lääkkeillä koomaan ja annettava kylmähoitoa. Kylmähoidossa ruumiinlämpö lasketaan 34 asteeseen elintoimintojen hidastamiseksi. Sitten vain toivotaan, että tilanne rauhaantuisi ja vauriot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. En tiedä, kertoiko neurologi jo puhelun aikana minulle, mutta jälkeenpäin kuitenkin selvisi, että Äiskä oli saanut useita aivoinfarkteja (leikkauksesta johtuen liuotushoitoa ei voinut käyttää) ja lisäksi keuhkokuumeen. Vaikka en silloin tiennytkään, että mitä oli tapahtunut, tajusin silti, että nyt Äiskä taistelee elämästä ja kuolemasta. Konkreettisesti.

Hain lapset koulusta. Juniori kysyi: " Isä. Onks nyt niiku mahollista, et äit kuoloo?" Voi helvetti mikä kysymys. Eihän siihen auttanut muu kuin vastata rehellisesti: "On. Ja oikeastaan on suurempi mahdollisuus, että äiti kuolee kuin, että jää eloon." Käytiin Kuopiossa teholla katsomassa. Siinä se rakas vaimoni makasi tiedottomana sängyllä. Letkuissa. Vähän aikaa siinä seisottiin. Komensin lapset pois. Istuin tuolille ja otin Äiskää kädestä. Itkin. "Jos nyt tulisi joku, ja sanoisi, että jos annat toisen kätesi, niin Jaana nousee tuosta terveenä istumaan, niin hetkeäkään en epäröisi. Käsi heti pölkylle. Ja vittu! Vaikka molemmat, jos se siitä olisi kiinni. Mutta kun ei taida tulla!" Tällaisia siinä pari minuuttia itkin ja höpöttelin. Sitten pois. Kun pääsin osaston aulaan, romahdin täysin. Hoitajat kahvia ja vettä tarjoamaan. Kyllä pitivät nätit tytöt kerrankin miestä hyvänä. Tehon lääkäri kertoi olleensa kyseisessä hommassa yli kymmenen vuotta. Sanoi, ettei ollut nähnyt tuona aikana kertaakaan neurologien tekevän potilaalle niin suurta ja hankalaa operaatiota kuin Äiskälle. Mielessäni takoivat koko ajan tuntemattoman kapteeni Kaarnan sanat: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan." Eli ei saa mennä toimintakyvyttömäksi, minulla on oma ja lasten elämä vielä vastuullani.

Ja hirmuine polte oli kertoa, että Äiskä oli aina halunnut kuollessaan hyödyttää muita:"Äiskän käsilaukussa on rahapussi ja pussissa elinluovutustestamentti. Etsikää se, ja jos pahin toteutuu, niin toimikaa nopeasti. Teillä on kaikki valtuudet. Se on ollut Äiskän tahto. Ja jos tulee tilanne, että Äiskä näyttää jäävän elämään vain letkujen varaan, niin hänen tahtonsa on ollut, että ei keinotekoisesti pidetä yllä elämää!" Se on jännä, että kun nämä asiat olivat etukäteen puhuttu, niin ne oli helppo sanoa lääkärille. Ja helpotti, kun sai sanottua.

Illalla käytiin vielä isä-vainaani Alpo-serkun luona syömässä. Ohjaili keskustelut ihan muihin aiheisiin. Sai mieli hetken levätä. Viisas mies. Entinen Minarin rehtori, ei ole näköjään lukeminen mennyt hukkaan. Yön olimme tuttavan opiskelijakämpillä. Oli ainoa yö, jolloin en nukkunut kunnolla. Itseäni nukuttaakseni hoin Pikku-Myyn lausumaa toteamusta: "Jaana ei jää tuollaiseksi, Jaana ei jää tuollaiseksi...." Siihen sitten kahden jälkeen nukahdin.

Tänään oli kuitenkin aika paljon rattoisampi päivä. Ei kuitenkaan ihan pelkällä muistelemisella eletty. Henkemme pitimiksi tein 

Kesäkurpitsamoussakaa (viidelle)[lähde: www.valioreseptit.fi]sen verran reseptiä viilasin minkä ruokakaappini sisältö vaati eli pieniä eroja voi tarkkaavainen lukija löytää.

Jauhelihakastike

400 g paistijauhelihaa
2 sipulia
2 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 rkl yrttimausteseosta

Munamaito

1 dl maitoa
2,5 dl kolme juustoa  -ruokakermaa
3 munaa
0,5 tl suolaa

noin 800 g kesäkurpitsaa
mozzarellaraastetta

Ruskista jauheliha ja hienonnetut sipulit öljyssä. Lisää tomaattimurska, murskatut valkosipulin kynnet, suola ja yrttimausteseos. Anna kiehua pari minuuttia. Yhdistä munamaidon ainekset. Vatkaa munien rakenne rikki. Leikkaa kesäkurpitsat juustohöylällä suikaleiksi. Laita voideltuun uunivuokaa kerros jauhelihakastiketta, toinen kesäkurpitsasuikaleita jne. Kun puolet aineista on vuoassa, lisää puolet munamaidosta. Lado taas kerroksittain jauhelihakastiketta ja kesäkurpitsaviipaleita. Päällimmäiseksi kesäkurpitsaa. Kaada loput munamaidosta vuokaan ja ripottele pinnalle mozzarellaraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa 45 minuuttia.


Maistuvuudessa tasapeli 2 - 2. Äiskän asteikolla kolmonen. Juniori ei tykkää tällä hetkellä kasviksista missään muodossa. Mari ei tykkää kesäkurpitsasta. Me Äiskän kanssa totesimme, että ei mitään erikoista, mutta ihan syötävää perusruokaa. Eikä muuten lapset valittaneet, totesivat vain tosiasian. Kunnon valituksella meillä saa kympin kouraan. Sillä kympillä sitten voi ostaa koko perheelle mieleisen aterian ainekset lähi-Siwasta. Ja huomenna kokata.

Tulipas hirmu pitkä juttu. Jatkuu huomenna. Kehissä pastori Pekka Päivärinta ja pyhä öljy.

6 kommenttia:

  1. Kirjoitat tosi lämpimästi ja kivasti! Luen aina mielenkiinnolla mitä kirjoitat, vaikka en käykään sivullasi aina, nämä tulevat minulle sähköpostiin. Osaat kirjoittaa tunteella välttäen dramatisointia!

    On teidän perhe ollut aika pyörityksessä, onneksi se on jo tasaantunut.

    Kesäkurpitsa on muuten yksi suosikeistani, teen usein erilaisia kasvislaatikoita just kesäkurpitsa perusaineksena.

    VastaaPoista
  2. Rankkaa on elämä teillä ollut. Kaikesta huolimatta hirmuisen kiinnostavaa luettavaa, sillä kirjoitat erinomaisesti - kannattais tehdä kirjaksi asti.
    Terv. Mirja

    VastaaPoista
  3. Kiitos Laali. Arvostan kommenttejasi tosi paljon.

    Elähän nyt Mirja. Vai tunnetaanko me joku kustannustoimittaja. Viime aikoina on ollut havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö. Lukijakuntaan on ilmaantunut ihmisiä, jotka joko aidosti tunnen tai ainakin luulen tuntevani. Mikäpäs siinä. Hyvää syksyä vaan kaikille. Aurinkorannikollekin. Hytiskää siellä sitten vesisateessa.

    VastaaPoista
  4. On tuossa Äiskän elämässä mullistus tapahtunut, ei sitä tahdo ymmärtää, että joku pirun pieni suoni on niin pirun tärkeä ja korvaamaton... mutta ...
    On siellä eletty rankkoja aikoja ja arvaamattomia käänteitä, onneksi nyt lienee jo paremmin, vaikka kovat jäljet tuosta jäi Äiskälle ja koko perheelle!
    On se Äiskä siunattu kun sillä on noin mahtava mies ja perhe ympärillä!
    Kauniista mutta realistisesti kirjoitat, kiitos siitä!

    ja kesäkurppa on herkkuani :)

    VastaaPoista
  5. Elämä ei lopu siihen, että puoliso sairastuu vakavasti, mutta kyllä se helvetin pahasti töksähtää.

    VastaaPoista
  6. niin... ja meillä kaikilla ei ole sitä hoivaavaa, välittävää, rakastavaa puolisoa ollenkaan, saati perhettäkään. Yksin tuollaisessa tilanteessa ei pitäis koskaan kenenkään olla ja silti yksinäisiä on paljon... ei käy mies kädestä silittämässä vaikka henki on hiuskarvan varassa. Saati ei ole arjessa rinnalla kulkemassa ja auttamassa kun vammauduttua apua tarvitsee...

    Mua hoiti exä ison selkäleikkauksen jälkeen just sen verran, että vessaan yksin pääsin.. sit se kuskas kotoaan pois, pitkällään autossa kun en istua saanut, kiinnitti wc-pöntön renkaan mun oman vessan pönttöön ja morjensti ovella "pärjäile". Vähän oli orpo olo kun yksin jäin, pystyssä kun pysyi sauvojen avulla just sinne vessaan asti ja hätäsesti takas petiin...
    Mutta silloin oli niin kipeä, ettei paljon ruokakaupasta evästä tarvinnut, Siwa oli kyllä tien toisella puolen, mutta se sata metriä oli liika pitkä matka sinne kauppaan...
    onneksi tänään on toinen tilanne, vaikka selkä lopun ikää onkin kippeenä :) Äiskälle terkkuja ja rutista sitä nyt siitä eestä että sillä on siellä äijä talossa joka huolehtii :)

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.