Rajakokemus

Aikoja sitten hyvä ystäväni, Sokerivaltakunta -blogin kirjoittaja, Sonja A. esitteli blogissaan ruuan, joka ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Muulla forumilla sitten esitti provosoivan kommentin, että odottaa minun joskus kokeilevan. Olen kuulemma outojen ruokien ystävä. Ei tiennyt, että minua ei moiseen tarvitse isommin yllyttää. Kipinä jäi elämään. Erinäisistä syistä kokeilu on vain jäänyt ja jäänyt. Nyt kuitenkin kaikki palikat loksahtivat kohdalleen, ja Marin kaverin Eveliinan kanssa kokkasimme tänään

Uunissa paistetut lampaan päät

(ohje kahdelle)

2 lampaan päätä

suolaa

Nylje ja huuhdo päät huolella. Erityistä tarkkuutta noudata suun puhtaudessa. Siellä on kuitenkin heinää, mikä ei tunnu mukavalta syödessä. Eli huuhdo heinät suusta. Hiero suolaa päihin ja pane päät öljyllä voideltuun vuokaan. Peitä vuoka foliolla ja paista kaksi tuntia 200 asteisessa uunissa. Poista folio ja paista vielä sen verran, että pintaan tulee kaunis ruskea väri. Tarjoile.

Oliko ruoka hyvää? Vastaus lienee jossain määrin kiinni makumaailmasta, johon on tottunut. Kieli ja alaleuka olivat parhaat. Posket yllättävän rasvaisia. Kokanaisvaikutelmana totesimme, että ei ole hirmuista hinkua löytää lisää lampaan päitä. Ehkä se johtui siitä, että jätimme parhaat palat eli aivot ja silmät suosiolla syömättä. Mutta kokeilkaa ihmeessä joskus itsekin.

Tilintekoa

Iskä kokkaa -blogi syntyi eräässä elämäni kriittisimmistä vaiheista. Vaimo oli pari vuotta sitten sairastunut vakavasti ja minusta oli tullut omaishoitaja. Nuorimmilla lapsilla oli pahin murrosikä menossa. Ja siinä lisämausteena kaikki tilanteesta aiheutuneet ongelmat. Elämä oli hektistä. Fyysisen tekemisen kohteeksi valikoitui ruuanlaitto käytännön pakosta. Sitä voi tehdä kotona. Ja henkisellä puolella blogin kirjoittaminen toimi hyvänä henkisenä purkautumisväylänä. Siitä, että homma toimi näin, olen suuresti kiitollinen kaikille teille lukijoilleni. Osasta on jo tullut naamakirjaystäviäkin ja osan kanssa on soiteltu puhelimella. Kirjoittaminen vaatii aiheita ja niitä tuo muutaman vuoden takainen elämäni tarjosi lähes jokaiselle päivälle jotakin. Onneksi aika kuitenkin muuttuu ja elämä tasoittuu. Ja aiheet vähenevät.

Nyt on tultu siihen vaiheeseen, että Iskä kokkaa -blogi siirtyy säästöliekille. Tähän saakka olen pyrkinyt kirjoittamaan edes yhden ruokajutun viikossa, ja siihen itselleni tyypillisen alkutekstin. Tästä eteenpäin kirjoitan elämäni kuulumiset Et-lehden Sinua en jätä -blogissa, toivon mukaan kerran viikossa. Ruokajuttuja kirjoittelen pelkkinä resepteinä sitä mukaa kuin tuntuu, että ruuassa on jotain kirjoittamisen arvoista. Käytännössä saattaa olla aika harvoin.

Joten kiitos kaikille, Aila, Sanja, Hiikkis, Salix, Aili Inkeli, Laali, Cebic, Heli, Anu ja kaikki muut, jotka olette Some-ystävinäni kaikki nämä vuodet kulkeneet. Niin, ja tietysti Musta Leski.

Siitä ali, missä aita on korkeimmalla!

Täällä sosiaalisessa mediassa kiertää milloin mitäkin haasteita. On vitutushaastetta, kahvikuppihaastetta, liharuokahaastetta, kasvisruokahaastetta ja niin edelleen. Minä olen aina vastannut, että haaste käräjille on ainoa, jonka otan vastaan. Ja senkin varsin vastentahtoisesti. Nyt olen kuitenkin löytänyt yhden teeman, johon voisin jopa harkita lähteväni mukaan. Se olisi reseptin muuttamishaaste. Kaikkihan muistavat lapsuudesta sen leikin, missä kuiskattiin tarina kaverille, ja sitten tarina eteni kuiskaamalla läpi koko ison pourukan. Lopuksi viimeinen  ja ensimmäinen kertoivat tarinansa. Sitten ihmeteltiin, kuinka paljon juttu olikaan muuttunut. Tämä saattaisi toimia ruokaresepteilläkin, kunhan vain joku ideoisi, kuinka haaste käytännössä järjestettäisiin.

Innoituksen tähän ideointiin sain Kaikki äitinin reseptit -blogin Nannalta. Etsin nimittäin reseptiä ankan valmistukseen. Nanna oli hieman yksinkertaistanut yksinkertaistamisen kuningattaren Nigella Lawsonin Pekingin ankka -reseptiä. Minä sitä sitten hetken katselin, yksinkertaistin ja valmistin. Osin yksinkertaistin laiskuuttani, osin vajavaisen maustevarastoni takia.

Pekingin ankka Iskän tapaan

1 pakasteankka (tuorekin käy, jos sattuu pihalla juoksentelemaan)

pätkä tuoretta inkivääriä

4 tähtianista

iso teelusikallinen kanelia

iso teelusikallinen jauhettua neilikkaa

iso teelusikallinen fenkolia

iso teelusikallinen mustapippurirouhetta

2 isoa teelusikallista suolaa

4-5 tähtianista

viimeistelyyn

0,5 dl siirappia

4 cl votkaa

2 rkl soijakastiketta

kastike

1 prk hoisin-kastiketta (löytyy ihan tavan marketista)

Lisäkkeeksi riisiä

Sulata ankka jääkaapissa. Minulla on kylmäosaston lämpötila +3 astetta, ja sulamiseen meni puolitoista vuorokautta. Poista sisältä kurkkuputken ja sisäelimet sisältävä pussi. Tuoretta ankkaa käytettäessä tätä ei tarvitse huomioida. Kuivaa hyvin talouspaperilla niin sisältä kuin ulkoa. Raasta inkivääri. Murskaa huhmarissa tähtianikset ja sekoita joukkoon kaikki muut mausteet. Hiero ankan sisä- ja ulkopinnalle raastettu inkivääri ja mausteseos. Ota kurkkuputki ja sisäelimet muovipussista ja survo takaisin ankan sisään.

Lämmitä uuni 170 asteiseksi. Laita uunin pohjalle syvä pelti, johon rasva pääsee tippumaan. Paista ankkaa ritilän päällä neljä tuntia. Ja ankka selälleen ritilälle. Viimeisen puolen tunnin aikana sivele pintaa siirappiliuoksella. Viimeisen 10 minuutin ajaksi voi lämpötilan nostaa vielä 220 asteeseen, jotta nahka tulisi mahdollisimman rapeaksi. Yksi tämän ruokalajin isoista ideoista on juuri tuo mausteinen rapea nahka. 

Kun ankka on kypsä, leikkaa rinta pituussuunnassa auki. Revi haarukalla lihaa tarjoiluastiaan. Lopuksi leikkaa nahan retaleet ohkaisiksi suikaleiksi ja pane nekin tarjoiluastiaan. Äläkä unohda sitä kurkkutorvea ja sisäelimiä, nekin tarjoiltaviksi. Ovat namia - jos sattuu niistä tykkäämään. Liha ei ole kuivaa, mutta vähän sen päälle voi lorauttaa pelliltä ankan paistorasvaa. Kuumenna mikrossa hoisin kastike. Tarjoile riisin kera. Hoisinia ankan päälle, ja riisin kastikkeeksi vaikka makeaa chilikastiketta.

Koristeeksi voi ripotella vaikka silputtua kevätsipulia.

Tajuttoman hyvää äänin 4 - 0, Äiskä rankeerasi asteikollaan vahvaksi kakkosluokan ruuaksi.

Hemmetin helppo ruoka!

Nykyaikainen toimittaja olisi ehkä kirjoittanut, että helpointa ruokaa ikinä! Mutta kun se ei ole suomea, niin sanotaan sitten, että tänään tuli valmistettua kaikkien aikojen helpointa ruokaa.

Kiuaslenkki

1 lenkki

4 tlk hyvää saunaolutta

Lämmitä sauna. Ota jääkaapista olut ja makkarapaketti. Avaa oluttölkki, mutta älä ota makkaraa paketista. Juo olut ja vie makkara paketissaan kiukaalle. Paketti ei sula eikä haise palaneelle muoville, älä pelkää. Ota olut ja sauno normaalisti. Saunassa käynnin päälle ota olut ja siirrä makkara kiukaalta tarjoiluastiaan tai lautaselle. Avaa paketti ja kuori makkara. Syö sinapin kera. Juo päälle olut. Minkä parempaa makkaraa käytät, sen vähemmän menee sinappia. Sinappi kannattaa joskus kokeilun vuoksi korvata piparjuuritahnalla.

Laiskuutta liikkeellä

Minä olen sellainen periodi-ihminen. Löydän jonkin aiheen, johon paneudun 110 prosenttisesti kolmesta viiteen vuoteen ajaksi. En ole ajatellut, kuinka kauan olen tätä blogia pitänyt, mutta aivan selvästi on ollut pientä innon hiipumista ollut havaittavissa. Ruokaa on pitänyt siitä huolimatta laittaa - ainakin viikonloppuisin. Kulunut viikonloppu oli varsin hyvä esimerkki normiviikonlopustamme. Lauantaina syötiin kylässä, ja sunnuntaina menin siitä ali, missä aita oli korkeimmalla. Ruokana oli Ritva Lehmusoksan  "99 suomalaista kotiruokaa" -kirjasta napatun reseptin mukaan valmistettuja

jauhelihapihvejä

500 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

1 muna

2 rkl voita

1 tl timjamia

1/2 tl mustapippuria

1 tl suolaa

vehnäjauhoja

voita ja öljyä

Kuori ja silppua sipulit. Ruskista sipulisilppu kevyesti pannulla. Ja nimenomaan ruskista äläkä pelkästään kuullota. Sekoita keskenään jauheliha, sipulisilppu, muna, voi, mausteet ja suola. Taputtele pyöreän pulleita pihvejä puolenkymmentä kappaletta. Kuumenna voin ja öljyn seos pannulla. Pyörittele pihvit vehnäjauhoissa ja paista noin kolme minuuttia puoleltaan pannulla. Laita sivuun ja pidä kuumana.

kastike

1 dl vettä

1/2 lihaliemikuutio

2 dl ruokakermaa

veitsen kärjellinen muskottia

ruilautus sitruunamehua

1 rkl kuivattua persiljaa

1 rkl kuivattua ruohosipulia

Kaada pihvien paistamisen jäljiltä rasva pois pannulta. Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä vähän kasaan. Lisää kerma ja keitä reilulla tulella sen aikaa, että alkaa hieman saostua. Lisää sitruunamehu ja mausteet. Siirrä pihvit kastikkeeseen ja tarjoile vaikka perunamuussin kera.

Hyvää äänin 3-0, Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa.