Udmurtialainen maksakeitto besermanien tapaan

Joskus kuulen ihmisten kummastelevan kahta asiaa näissä meikeläisen keittiökohelluksissa. Ensinnäkin, mistä saan aina uusia ideoita kokeiltavaksi. Tuohon voisi vastata, että nettihän on pullollaan kokeilematonta. Vaan eivät ne sieltä tule. Kuljen korvat ja silmät auki, ja vinkkejä tulee mitä ihmeellisimmistä lähteistä. Sitten hieman taustatyötä, ja homma pelaa. Näin löytyi esimerkiksi kiirastorstain perinneruokamme suklaatipu. Toinen kyselyn aihe on, miksi meillä syödään aika paljon venäläistä ruokaa. Siihen on kaksi syytä. Minä olen Venäjä-friikki, mutten kritiikittömästi. Eli kaikki maahan liittyvä kiinnostaa. Ja toisaalta minä pidän venäläisistä ruuista. Tämän päiväinen löydös oli kaikkien edellisten risteytys. Seurasin televisiosta Ville Haapasalon sarjaa Suomensukuiset 30 päivässä. Haapasalo oli käymässä udmurtialaiskylässä, jossa väestö koostui udmurtialaistuneista tataareista eli besermaneista. Villelle tarjottiin talossa keittoa. Mies katsoi lautaselle ja totesi: "Mitähän tämä on? Näkyy olevan perunoita, kaalia, maksaa, suolakurkkuja ja kotikaljaa." Tai jotenkin noin. Kun minulla vielä sattui pakasteessa olemaan Gunnar-pässin maksan puolikas, niin eihän siitä kokeilematta ohi päässyt. Äiskä irvisti pahasti kuullessaan, mitä oli tulossa.

Udmurtialainen maksakeitto besermanien tapaan 

500 g lampaan maksaa

400 g kaalia

4 keskikokoista perunaa

10 cm pätkä purjoa silputtuna

2 suolakurkkua

1 l kotikaljaa (minä käytin valmista Perinne-kaljaa)

vajaa rkl suolaa

öljyä

Silppua kaali. Kuori ja suikaloi perunat. Laita kalja kattilaan, samoin purjo, kaali ja perunat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä. Sillä aikaa kun kaali ja perunat kiehuvat kuutio maksa. Lampaan maksasta ei tarvitse kalvoa poistaa. Odota, kunnes kaali ja perunat ovat melkein kypsiä. Pyöräytä maksakuutioita erittäin kuumalla pannulla öljyssä sen verran, että pinta juuri ja juuri menee umpeen. Lisää maksakuutiot keittoon, samoin kuutioidut suolakurkut. Mausta suolalla. Tarjoile smetanan kanssa tai ilman.

Oli jotenkin niin oudon oloinen ruoka, että olin melko varma, että nyt menee pitkästä aikaa pieleen ja syntyy pahaa ruokaa. Yllätys oli melkoinen, kun Äiskä ensimmäisenä maistettuaan rankeerasi suoraan kakkoseen. Ja kokonaisarvosanana hemmetin hyvää äänin 3 - 0. Meni Iskä dieetti tänään ihan pieleen.

Ja kuukauden talousmenot olivat tarkistamattoman laskennan mukaan €601,78. Tarinaa aiheen tiimoilta ensi viikolla.

Entä jos...

Joskus tulee mietittyä, että entä jos Äiskä ei olisikaan sairastunut. Olisiko elämä sitten sen paremmin? Kysymys on varsin vaikea, hyvin pian päädyn umpikujaan. Mikä on sellainen yleisesti hyväksyttävissä oleva parempi elämä? Yksi on varmaa. Jos Äiskällä olisivat komplikaatiot leikkauksen jälkeen jääneet tulematta, hänen elämänsä olisi aivan varmasti paremmin. Siihen ei olisi puolikasta sanaa väliin sanottavaksi! Mutta vaikka kuinka asiaa pohtii ja pyörittelee, ei se muuta nykyisyyttä mihinkään! Eli parempi olla pohtimatta, tulee vain paha mieli ja ikävä sitä entistä tervettä Äiskää. Eletään tätä päivää ja ollaan onnellisia siitä, mikä jäi jäljelle.

Ja tänään ruokalistalla oli tillilihaa. Ja oikein ikivanhan ohjeen mukaan lampaasta. Kattilassa porisi kuusi vuotta vanha Gunnar-pässi, jossa oli mukana ehta lampaan maku.

Tilliliha

1/2 - 1 kg lampaan kylkeä

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta

1 rkl tilliä

vehnäjauhoja

Paloittele kylkilihat kattilaan sopiviksi paloiksi. Kaada kiehuva vesi päälle. Kuumenna liedellä kiehuvaksi. Tämän jälkeen pienennä lieden tehoa siten, että vesi "hymyilee". Hymyilevällä vedellä tarkoitan sitä vaihetta, kun pienet jähmettyneet valkuaishiutaleet liikkuvat nesteessä ylös ja pinta liikahtelee. Kypsennä lihoja edellä kuvatulla tavalla tunnista puoleentoista. Ota lihat pois nesteestä. Siivilöi valkuaishiutaleet pois liemestä vaikkapa teesiivilällä. Kaada puolet liemestä takaisin kattilaan. Lisää suola, pippuri ja kuivattu tilli. Anna liemen kiehua pienellä teholla. Kaada kuppiin pari desiä jäljelle jäänyttä lientä ja sekoita siihen pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Kaada kattilaan. Jatka näin, kunnes kastike saavuttaa sopivan jäykkyysasteen. Samalla irroittele lihoista rasvat pois. Nyt muuten irtoaa paljon helpommin kuin raa'asta lihasta. Leikkele lihapalat ihan pieniksi palasiksi ja laita takaisin kattilaan. Tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa. Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.

Hyvää äänin 4 - 0. Ei voi puhua koulun tillihan kanssa samana päivänäkään. Ja on maultaan aivan eri luokkaa kuin samalla reseptillä tehty sian- tai naudanlihaversio. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä sanoi, että ei pidä lampaasta. Maistettuaan totesi, että olenpa ollut ennakkoluuloinen! Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi.

Muuta kuin ruuanlaittoa

En yleensä innostu minkäänlaisista haasteista, joita täällä Blogistaniassa kiertää. Minulle riitti se ensimmäisen bloggausvuoden itse itselleni asettama haaste: tehdä vuosi putkeen ruokaa laittamatta samaa ruokalajia kahdesti. Jos joku haluaa saada minulta haasteen, niin tuossahan sitä yhdelle perheenäidille jo tulikin. Ja toinen paljon oikeampi syy on, että en yksinkertaisesti jouda kovin paljoa muita blogeja lueskelemaan. 

Nyt kuitenkin kävi niin, että Eilistä paistoa -blogin Johanna heitti niin hauskan haasteen, että jopa minun passiivisuuteni aktivoitui ottamaan haasteen vastaan. Kiitos haasteesta Johanna. Haasteen idea on hauska, yksinkertainen ja helppo toteuttaa.

1. Kiitä haasteen antajaa 

2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta.

4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.

Itse jaan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille ja niiden kirjoittajille

Marin kakkuloita

Anzkun kauhasta kajahtaa

Campasimpukka

Aurinko ja kuu

Kotona tehtyä

Onko nälkä?

Willimiehen jäljillä

Kokataan

Ja lopuksi ne kahdeksan faktaa itsestäni:

1. Toimin vaimoni omaishoitajana. Taideaineiden opettajana työskennellyt vaimoni, joka näissä teksteissä kulkee Äiskän nimellä, sairastui 2008 syksyllä. Aivovaltimon pullistuma puhkesi. Vaimon odottaessa leikkausta sanoin hänelle, että älä pelkää. Minä rakastan sinua, ja kävi miten kävi, niin yhdessä mennään eteenpäin. Huonostihan siinä kävi. Leikkaus meni hyvin, mutta sitten tuli tavallaan jo yliajalla komplikaatiot aivoinfarktin muodossa. Tämä taas aiheutti oikean puoleisen halvauksen, afasian ja tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminnan. Nyt sitten mennään yhdessä. Meillä on paljon enemmän yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä kuin koskaan aiemmin!

2. Täytän syksyllä 54 vuotta, ja kun vielä otetaan huomioon, että olen mies, niin tunnen itseni välillä aikamoiseksi kummajaiseksi täällä ruokablogien maailmassa.

3. Tykkään kirjoittamisesta. Tutkijan työssäni saan kirjoittaa asiatekstiä sydämeni kyllyydestä, mutta siitä huolimatta tällainen vapaamuotoinen kirjoittaminen on rentouttavaa. Ja täytyy tunnustaa, välillä tämä on myös tosi terapeuttista.

4. Olen kysynyt Venäjän tullissa kuutta kymppiä lähentelevältä naispuoliselta tullivirkailijalta, että onko hänellä kuumia aaltoja. Mitä sitten tapahtui, siitä olen kertonut aikaisemmin otsikolla "Kuumia aaltoja". Yllättäen.

5. Harrastan moottoripyöräilyä ja olen Venäjä-friikki. Nämä, ja vaimoni laitoskuntoutusjaksot kun yhdistetään, saadaan aikaiseksi hauskoja moottoripyöräretkiä Venäjälle. Syntyy muistoja, joita saa isona vanhainkodissa kertoa.

6. Olen ajanut venäläisen hissitehtaan katumaasturilla Juvalla tutkaan 138 km/h nopeudella. Paikalla oli 80 km/h nopeusrajoitus. Poliisi toivotti hetken kanssani keskusteltuaan hyvää matkaa. Jos tätä tarinaa ei ole vielä aiemmin tullut kerrottua, niin koetetaan pitää mielessä ja kertoa kevään aikana miten siinä noin kävi.

7. Olen juonut lasillisen votkaa Venäjän nykyisen presidentin Vladimir Putinin kanssa. Olin 90-luvun alussa Pietarin ja Luoteis-Venäjän ensimmäisen Opelin maahantuojayrityksen johtajana Venäjällä. Messuosastollemme tuli mies pyytämään valtionhallinnolle tarjousta 32 Omegasta. Esitteli itsensä Putiniksi ja kertoi asemakseen presidentti Jeltsinin asioiden hoitaja Pietarissa ja Leningradin alueella. Käytiin tarjouksen vaatimia asioita läpi ja lopuksi paikalliseen tapaan kilistettiin laseja. Ford voitti kaupan, Putinista tuli pressa. Nykyisin kaikki valtion autot ainakin Pietarissa ovat Fordeja. Kyseessä oli suurin kauppa, jonka olen koskaan hävinnyt.

8. Vaikeinta ruuanlaitossa on mielestäni valmistaa ruskeaa kastiketta siten, ettei siihen tule kokkareita.

Huomenna jatkamme taas ruuanlaiton parissa. Ruokana on perinteinen perunat ja tilliliha. Aiemmin olen tehnyt sitä sianlihasta, mutta huomenna käytän vanhaan tyyliin lammasta.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 591,77.

Teiniydestä

Kyllä minä tunne olevani outo tyyppi. Viisi vuotta olen tuskaillut lasten aikuistumisen kanssa ja odottanut, että kun vähän kerrassaan alkaisivat aikuistua. On ollut vaikka minkälaista vastamäkeä poliisista terveyskeskuslääkäriin ja opettajaan. "...olisin ilmoittanut, että lapsenne...". No nyt kun ne alkavat aikuistua, niin tuntuu, ettei enää tapahdukaan mitään! Elämä on muuttunut tylsäksi. Tässä on vähän oudon tilanteen edessä. Pitäisikö aloittaa kiekon heitto ja tähdätä veteraanien MM-kisoihin vai aloittaa harrastamaan pilkkiongintaa heikoilla jäillä. Toiminnan puutetta ihan selvästi. Vaan mitä tulee tuohon teini-ikään ja siinä erityisesti 15 ja 20 ikävuoden väliseen aikaan, niin on tuntumaltaan aikalailla merkittävä ajanjakso. Keskustelin tänään vanhan tuttavani kanssa. Ei olla nähty varmaan 30 vuoteen. Mutta kun teininä oltiin hyviä kamuja, niin sellainen tietynlainen tuttuus ja luottamus on säilynyt tähän päivään saakka. Velipoika kertoi yhteisen nuoruusiän ystävämme nukkuneen pari viikkoa sitten pois. Uutinen sattui. Viimeksi nähtiin 35 vuotta sitten. Kuitenkin tuli fiilis, että miksi kaikki mukavat tyypit lähtevät ensimmäisinä. Jos en mitään muuta tänään oppinut, niin sen, että lasten lähtiessä kavereidensa luo heitä täytyy ymmärtää ja kannustaa ystävyyssuhteiden luomiseen. Vaikka kuinka tuntuisi, että ainako siellä kavereiden luona pitää luuhata!

Tämänpäiväisen ruuan olen lähestulkoon esitellyt aiemmin postauksessani Lammaskaali. Siinä käytin kuitenkin kertaalleen kypsennettyjä lammaspaistin tähteitä. Myös tänään tein lammaskaalia, mutta käytin raakaa lampaan lihaa. Pakasteesta kaivoin jonkun luun palasen, minkä ympäriltä veitsellä leikkelin lihat niin tarkkaan irti kuin sain.

Perinteinen lammaskaali

lampaan lihaa

pieni kaali

1 rkl suolaa

10 maustepippuria

3 rkl sinappia

5 dl vettä

Ruskista lihat kevyesti. Silppua kattilan pohjalle kaalia, sitten kerros ruskistettuja lihoja, suola, pippurit ja sinappi. Lopuksi taas kerros kaalia. Kaada vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Hauduta pienellä teholla kypsäksi. Tarjoile. Tujaus smetanaa lautaselle annosteltuna ei ainakaan pahenna makua.

Hemmetin hyvää äänin 2 - 1. Äiskä rankeerasi asteikollaan nelosluokan ruuaksi. Me sitten Juniorin kanssa pisteltiin kolmen litran kattilallinen parempiin suihin!

Ja tänään loppui vessapaperi. Oli pakko käydä kaupassa. Kuukauden talousmenot tähän mennessä €553,57.

On ollut mukavaa, kun olette käyneet kommentoimassa. Kyllähän minä tuolta tilastoista näen, että lukijoita on, mutta tietynlainen kaksisuuntaisuus vain saa tämän kirjoittamisen tuntumaan hauskemmalta.

Maksastroganoff

Turhan oloinen päivä. Suurin tapahtuma oli, kun sattumalta paikalle osuneina appiukon parvekkeelta katsottiin kun paikallinen, vuodenvaihteessa tapettu postuumisti julkkikseksi noussut mies saatettiin viimeiselle matkalleen. Iltapäivälehdet kertoivat, että 700 liivijengiläistä on tulossa ympäri Eurooppaa hautajaisiin. Käytännössä liivit päällä oli porukkaa puolenkymmentä! Ja muutenkin koko saattojoukko jäi varmaankin puolentoistasadan tietämille. Se vaan kävi mielessä, että mahtaa olla papille vaikea tuollainen tilanne. Tietää siunattavan henkilön rankan rikostaustan, mutta silti pitäisi vähän niin kuin myönteiseen sävyyn haastella. Ei voi toivottaa hyvää matkaa alakertaan. Ei käy pappia kateeksi.

Illan suussa korkattiin Äiskän kanssa Gunnar-pässi. Tein ruuaksi

maksastroganoffia ja tattaria

puolikas pässin maksa (varmaan ihan yhtä hyvin käy naudankin maksa)

reilu teelusikallinen suolaa

ripaus valkopippuria

2 rkl vehnäjauhoja

1/4 sipuli

1 dl kermaa

vettä

1-2 suolakurkkua

2 rkl ketsuppia

öljyä paistamiseen

Kuutio maksa noin sentin kanttiinsa oleviksi palasiksi. Lampaan maksasta ei tarvitse poistaa kalvoja. Kuumenna öljy paistinpannulla. Mätä pannulle ensin maksakuutiot, sitten suola, pippuri ja vehnäjauhot. Kuumenna koko koka ajan käännellen kunnes jauhot alkavat hieman ruskistua. Kaada tavarat pannulta kattilaan. Huuhtaise pannu vedellä ja kaada huuhdevesi kattilaan. Nestettä saa tulla sen verran, että maksakuutiot juuri ja juuri peittyvät. Lisää joukkoon vielä hienoksi hakattu sipulipala.

Jätä kattila kiehumaan pienellä teholla ja aloita tattarin valmistus. Tattarin ohje löytyy, kun klikkaat tuolta otsikosta sanaa "tattaria". Kun tattari alkaa olla valmiina, kaada maksakattilaan kerma, lisää kuutioitu kurkku ja ketsuppi. Kiehauta, mutta älä enää keitä. Ateria onkin valmis. Tarjoile.

Hyvää äänin 2 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Gunnar oli jo kuusivuotias ja nyt tuntuu, että kun päästään lihoihin käsiksi, niin taitaa lammas maistua lampaalle! Sen verran herkullinen oli maksan makukin.