Ohranen ilta intialaisittain

 Helle päällä, Äiskä takki tyhjänä. Lapset kaikki reissussa. Laatuaikaa kahdestaan. Syödä piti kuitenkin.

Kasvisohratto intialaisittain (Kopsattu Maku-ruokalehdestä nro 2/2011)

2 sipulia
2 porkkanaa
pieni lantun puolikas
loraus öljyä
1 tl Sambal Oelekia
2 tl garam masalaa
1 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
2 1/2 dl rikottuja ohrasuurimoja
vajaa litra vettä
2 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa
persiljaa hienonnettuna

Kastike
1 tlk bulgarian jugurttia
1 rkl sitruunamehua
1 rkl hunajaa

Kuori ja pilko sipuli, porkkanat ja lanttu. Kuumenna öljy kattilassa tai paistokasarissa. Kippaa kasvikset ja ohraryynit kattilaan. Samoin kaikki mausteet. Kuumenna koko ajan käännellen. Lisää vesi, sitruunamehu ja hunaja. Keitä koko ajan käännellen kunnes neste katoaa ja kamat alkavat palaa kattilan pohjaan kiinni. Lisää vettä pari desiä ja toista proseduuri niin monta kertaa, että kasvikset ja ohrasuurimot ovat kypsyneet.

Sekoita kastikkeen ainekset. Ja sitten huttu lautaselle, kastiketta päälle ja lopuksi persiljasilppua koristeeksi. Minä tykkäsin, Äiskä ei. Äiskän asteikolla kolmosen ja nelosen väliin.

Tissuttelua ja tilastoja

Vanhimmainen on ollut tämän viikkoa perheensä kanssa käymässä. On ollut tosi mukavaa aikaa. Ja Äiskä on ollut liekeissä, kun on saanut touhuta lapsenlapsensa (melkein 4 v.) kanssa. Vanhimmainen harrastaa single malt -viskejä. Opetti minullekin viime talvena, kuinka kaksi sentti viskiä riittää tunniksi, kun kieltä vain uitetaan siinä nesteessä. Ei saa kuulemma kipata kerralla niin kuin venäläiset votkansa kippaavat! Ja minä harrastan (belgialaisia) oluita. Juomien ympärillä sitten jutut usein pyörivätkin, ja kaikenlaiset ideat kehittyvät. Kuten eilenkin. 

Lähtökohta: Belgialaisilla on kirksikkaoluensa ja saksalaisilla Berliner Kindl Weisse, johon haetaan makua ja vihreää väriä tuoksumatara- tai punaista vadelmamehulla. Toki pienen alkusysäyksen kehittelyyn antoi se, että viinatehtaalta kohteliaasti lähestyivät minua, ja tiedustelivat, josko voisin testailla, ovatko Marlin väkevät marjaviinit hyviä. Ruuanlaittoahan ne tietysti ajattelivat, mutta päätimme kuitenkin aloittaa tästä tutummasta eli juomapuolesta.

Kehittely: Kun kirsikan makuinen kotikalja on jo keksitty, niin mitä muuta kivaa teeman ympäriltä voisi kehitellä.

Ei muuta kuin Iskä Kawasakin selkään ja viinakauppaan, josta lähti mukaan pari pulloa belgialaista vehnäolutta (Hoegaarden). Vielä City-Marketista saksalaista alkoholitonta olutta (Paulaner hefe weisse). marjaviinit olivatkin jo kotona. Ja eikun kokeilemaan:

Yritys 1.

0,5 dl Marlin väkevää kirsikkaviiniä

0,33 l Hoegaardenia tai 2,5 dl Paulaneria

Hoegaarden: juoman alkoholipitoisuus noin 7 t.-%, maku hirviä

Paulaner: juoman alkoholipitoisuus noin 3,5 t.-%, maku lähes sama kuin edellisessä.

Yritys 2.

0,5 dl Marlin väkevää mustaherukkaviiniä

0,33 l Hoegaardenia tai 2,5 dl Paulaneria

Alkoholipitoisuuden samat kuin ensimmäisessä yrityksessä. Hoegaardenilla myös maku.

Mutta sitten se löytyi! Mustaherukkaviini ja Paulaner muodostivat kokonaisuuden, jonka voisi määritellä raikkaan kesäiseksi janojuomaksi. Kuka testiryhmästämme ylipäätään tykkäsi mustaherukasta, tykkäsi myös tästä. Jos mustaherukka maistu, niin ei sitä luonnollisesti tykkää kovin paljoa tästäkään. Joka tapauksessa meillä tätä tehdään toistekin. 

Nämä kokeilut ovat kivoja, kun saa itse juoda testimateriaalit!

Samalla määriteltiin myös tyypillinen blogin lukija, joka on kyselyn mukaan seuraavanlainen:

Säännöllisesti blogia lukeva nainen, joka asuu Suomessa, Etelä-Suomen läänissä. Keskivertolukija on akateemisesti koulutettu. Perheessä 2-3 henkeä. Iältään hän on joko 25 - 35-vuotias tai sitten 45 - 55.

Hieman jäin kaipailemaan vastaajia enemmän myös kotimaamme ulkopuolelta, sillä Bloggerin omien tilastojen mukaan lukijoita on aikalailla myös USA:sta, Venäjältä, Saksasta ja Tanskasta. Joka tapauksessa, isot kiitokset kaikille kyselyyn vastanneille.

Vastausjakauma kokonaisuudessaan oli seuraava:

Blogivierailun luonne

säännöllinen lukija	89%
satunnainen vierailija	10%
törmäsin nyt ensimmäistä kertaa	0%

Sukupuoli

mies	23%
nainen	76%

Ikä

alle 25 vuotta	5%
25 - 35 vuotias	28%
35 - 45 vuotias	25%
45 - 55 vuotias	28%
55 - 65 vuotias	7%
yli 65	5%

Perheen koko

1 henkilö	23%
2 henkilöä	25%
3 henkilöä	25%
4 henkilöä	15%
5 tai useampi	10%

Koulutus

ammattikoulu	7%
ammattikorkeakoulu/entinen opistoaste	37%
yliopisto/korkeakoulu	45%
joku ihan muu	10%

 

Asuinmaa

Suomi	90%
Ruotsi	10%

Asuinlääni (Suomessa)

Etelä-Suomen lääni	58%
Länsi-Suomen lääni	13%
Itä-Suomen lääni	22%
Oulun lääni	2%
Lapin lääni	0%
Ahvenanmaan maakunta	2%

Tomaattikeitto

Äiskän sairastuttua on välillä tarvinnut virkkuukoukkua, kun on yrittänyt kaivaa elämästä positiivisia asioita esiin. Aina niitä on kuitenkin löytynyt. Jos ei virkkuukoukku ole riittänyt, niin on otettu ongenkoukut avuksi. Mutta tällaiselle uteliaalle ja asioita ja ilmiöitä analysoivalle ihmiselle kuten minä, on mielenkiintoisia asioita ollut sitäkin enemmän. Toisaalta on ollut mielenkiintoista analysoida, kuinka itse prosessoi muuttunutta tilannetta. Ja voin ihan rehellisesti todeta, että prosessointi on vieläkin kesken vaikkei tässä enää kovin hajalla olekaan. Toisaalta taas Äiskän kuntoutumisen seuraaminen on ollut hyvinkin mielenkiintoista, tietyissä asioissa myös kovin antoisaa. Monessa asiassa on käyty kolmessa vuodessa ihmisen kehityskulku lapsesta aikuiseksi ikään kuin pikavauhdilla läpi. Myös makuaisti on muuttunut monella tapaa. Ensinnäkin sekin on jossain määrin käynyt läpi tuon edellä mainitun kehityskulun, mutta ei kovin selkeästi. Toinen, isompi ja selkeämpi, on ollut muutos verrattaessa makuaistia ennen aivoinfarktia ja sen jälkeen.

Tietyt perusasiat, kuten kakut, hedelmät, mansikat ja suklaa, maistuvat aivan yhtä hyvin kuin ennenkin. Mutta siihen se sitten loppuukin. On ruokia ja makuja, joista Äiskä ei aiemmin tykännyt ollenkaan ja nyt on aivan hyvää. Ja sitten on se toinen pää. Jotkut Äiskän entiset lempiherkut eivät maistu ollenkaan! Saavat vain Äiskän irvistämään ja työntämään lautasen eteeni. Ruisleipäpäivä!

Ruisleipäpäivä tuli myös tämän viikon keskiviikosta. Ruokana oli perheemme vanhaa perusherkkua:

Tomaattikeittoa (riittää kymmenelle)

2 isoa sipulia

10 isoa valkosipulin kynttä

loraus öljyä

2 prk tomaattimurskaa

1 l vettä

2 kasvisliemikuutiota

1 tl paprikajauhetta (sellainen kukkurallinen)

1 tl suolaa 

4 tl sokeria

4 dl keitettyä pastaa

4 dl maitoa

Öljy kattilaan ja kattila liedelle lämpiämään. Silppua sipuli. Kuullota kattilassa. Murskaa valkosipulit sekaan. Lisää kaikki muut aineet, mutta jätä pasta ja maito vielä lisäämättä. Kuumentele pienellä tulella puolisen tuntia. Lisää pasta ja maito. Kiehauta. Koristele tuoreella persiljalla.

Äänin 5 - 1 erittäin hyvää. Äiskä veti nelosen ja vitosen välille.

Reseptin lähde: Hopsu-Neuvonen, Arja, Härmälä, Kaisa, Kuivalainen, Mikko: Penninvenyttäjän keittokirja, Marttaliitto 2006, 80 s.
 

Pakkahuoneen flikka kävi Ruottissa

Kyselin tässä joku kuukausi sitten teiltä lukijoilta hyviä reseptejä kokeiltavaksi. No Pakkahuoneen flikka kävi sitten Ruotsissa ja laitteli jokusen ruotsinherkun reseptin. Tänään sitten tuli kokeiluun

Irman työläämpi lohi (on nimi kohallaan, oli nimittäin helvetinmoinen näprääminen)

600 g lohta fileiksi leikattuna
150 g Emmental-raastetta (Ruotsissa Västerbottensost käy)
suolaa, sitruunapippuria

Kastikkeeseen

4 rkl voita
4 rkl vehnäjauhoja
4 rkl kalafondia
2 dl vettä
2 dl valkoviiniä (ei kannata ostaa hanapakkausta. Pieni pullo riittää ja saa juoda loput kokkaillessa)
3 dl kermaa

Ripottele lohifileiden päälle suolaa ja sitruunapippuria. 

 Näprää fileet rullalle ja asettele voidellun vuuan pohjalle.

Levittele pinnalle juustoraaste. Tämän vaiheen voi tehdä jo pikkasen etukäteen.

Valmista kastike. Sulata voi kattilassa ja lisää muut aineet. Hämmennä koko ajan ja kiehauta kevyesti.

Uuni lämpimäksi 225 asteiseksi. Laita kalat uuniin hetkiseksi, viitisen minuuttia riittää. Kaada kastike päälle. Ja potti takaisin uuniin varttitunniksi. Pinnalle voit vielä levitellä silputtua punasipulia ja väännellä komioita sitruunakiekuroita, jos on fiinimpiä vieraita tulossa.

Pakkahuoneen flikka suositteli kaveriksi perunalunta, mutta vyötärö alkaa olla sen näköinen, että keitimme vain kukkakaalia ison kattilallisen. Syöjiä seitsemän - kaikki meni eikä nurinaa kuulunut eli eiköhän tuo liene hyvää ollut.

PS. Alkuperäisen reseptin mukaan tuo juustoraastekin olisi pitänyt ripotella noiden fileerullien sisään. Eihän siitä minun nakkisormilla ja fileointitaidoilla mitään olisi tullut joten laittelin pintaan. Jälkeenpäin tajusin homman mahdollisesti (eli tätä en ole itse kokeillut) onnistuvan siten, että leikkaa parin sentin levyisiä juustosuikaleita juustohöylällä ja sitten rullaa ne yhdessä fileiden kanssa. Juuston pitäisi periaatteessa tukevoittaa rullaamista, ja näin koko homma helpottuisi. Kokeilkaa ja kertokaa, kuinka kävi.

Virolaista hääruokaa

Kahvi-Kaisa kävi tuossa pari kuukautta sitten pitämässä Virossa luentoa kahvinjuonnin perinteestä. Oli niin kiva likka, että toi pyynnöstä minulle virolaisen keittokirjan. Maksua vastaan tietysti olkoonkin, että puolet maksusta on jäänyt roikkumaan. Lupasin tarjota Amican kahvilassa lounaaan ja kielen mukanaan vievän jälkiruuan. Monta jälkiruokaa on syöty, mutta ei vielä ole riittävän hyvää löytynyt... Eikun oikeesti ei olla ehditty käymään.

Kirja kertoi alkupalat osiossaan, että kananmunat olivat vanhan Viron tasavallan aikaan niin kalliita, että ne olivat vain herrasväen herkkua. Tavan kansa söi niitä vain eritysissä juhlissa. Niinpä jotakuinkin meikäläistä kinkkumunakasta vastaava hääkakku eli viroksi pulmakook, on vielä tänäkin päivänä kovin arvostettu ja erityisesti miesväen pitämä ruoka.

Hääkakku eli pulmakook eli pekonimunakas

280 g pekonia

7 munaa

4 rkl vehnäjauhoja

1 tl suolaa

3 dl maitoa

 Suikaloi pekonit. Ruskista pannulla. 

 Levitä uunipellille. 

 Vatkaa munat, jauho, suola ja maito sekaisin. Valuta seos pekonien päälle. 

 Paista 200 asteisessa uunissa 10 - 15 minuuttia eli kunnes pinta alkaa ruskistua.

Äänin 3 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen.

Minä tiedän, etteivät kaikki virofanit tykkää käyttämistäni sanoista Viro ja virolainen. Minulle voi tulla valittamaan asiasta sen jälkeen, kun suomen kieleen ovat vakiintuneet sanat Rossija ja Sverige tai ruskij ja svenska. Kielitoimiston mukaan Viro on toistaiseksi Viro silloin kun puhutaan suomea.

VIELÄ KAKSI PÄIVÄÄ AIKAA VASTATA KYSELYYN MISTÄ ET VOI VOITTAA MITÄÄN.