lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tyhjän kattilan kammo

Olen kuullut tai paremminkin lukenut, että kirjailijoilla ja muuten työkseen kirjoittavilla saatta joskus esiintyä niin sanottua tyhjän paperin kammoa. Tarkoittaa sitä, että kun se on se tyhjä paperi edessä ja jotain pitäisi kirjoittaa, että leivässä kestäisi, mutta ei niin millään synny edes sitä ensimmäistä sanaa. Minä nyt olen siinä määrin kirjoittamiseni suhteen kritiikitön, että ei liene moisesta viruksesta kysymys. Kuitenkin jollain tavalla on jutut vähissä. Olen aikani asiaa pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että lienee kyse kevämasennuksesta. Ei minua syksy ja sen pimeys masenna. Sehän on ihan luonnollista, että syksyllä on pimeää. Pääasia, että mieli on valoisa. Mutta kevät! Se on aikaa nuoruudet. Rusakot ja nuoriso laukkaavat kevään hurmiossa toistensa perässä. Auringon lämmön lisääntyessä kasvit luonnossa alkavat heräämäämään eloon. Paprkikan ja tomaatin taimet kasvavat silmissä ikkunalaudalla. Kevät on uuden syntymisen ja luomisen aikaa. Ja minä en ole enää leikissä mukana! Minä onneton edustan itse asiassa jo keväällä syksyn lakastuneita lehtiä. Ja se masentaa. Vaikka kuinka yritän olla nuorekas ja menossa mukana, niin sen jälkeen kun täytin 50 vuotta, ovat keväät olleet vaikeita. Liekö aika saanut minusta yliotteen?

No, se ainakin on hyvä, että ilmiselvästi en pode tyhjän kattilan kammoa. Tänään nimittäin oli pitkästä aikaa sellainen päivä, että oli tosi kivaa riehua keittiö sekaisin ja yllättää itsensä ja perhe kunnolla. Meillä oli lammaspäivä, ja Äiskä irvisti tosi ruman näköisesti kuullessaan päivän menun:

Mustajuurisalaattia
Yrttikuoressa paistettua lammasta
Hunajaista kastiketta
Perunamuussipalleroita

Mustajuurisalaatti

500 g mustajuurta
2 rkl vehnäjauhoja
vettä
suolaa
2 tomaattia
kourallinen vihreitä papuja (pakaste)
Provencen etikkaista salaattikastiketta

Kaada kulhoon kylmää vettä ja sekoita siihen vehnäjauhot. Kuori mustajuuret ja pane ne heti vehnäjauhoveteen, etteivät muutu ikävän mustiksi. Kun kaikki on kuorittu, pätki ne parin sentin mittaisiksi ja laita suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Keitä noin 20 minuuttia. Leikkaa tomaattien toiseen päähän ristiviilto. Laita ne kattilaan ja kaada kiehuvaa vettä päälle niin paljon, että peittyvät. Odota pari minuuttia. Nosta tomaatit vedestä ja poista kuori. Halkaise ja poista siemenet sisältä. Pilko pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Keitä pavut ja pätki. Lisää tomaattien kaveriksi niin pavunpätkät kuin mustajuuretkin. Anna jäähtyä ja lisää salaattikastiketta sen verran, että salaatti saa sopivasti kosteutta. Tarjoile.

Lammasta yrttikuoressa

6 palaa paahtoleipää
3 murskattua valkosipulin kynttä
3 tl kuivattua timjamia
noin 8 rlk oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippurirouhetta
1/2 kg köntti lampaan lihaa

Murenna paahtoleipäpalat kulhoon. Lisää valkosipulimurska ja timjami. Kaada joukkoon öljy ja sitruunamehu. Alusta mössöä käsin kunnes leipä on hajonnut ja muodostanut muiden aineiden kanssa tasalaatuisen massan. Paahda liha molemmilta puolilta melko kuumalla pannulla oliiviöljyssä nopeasti umpeen. Hiero lihan pintaa suolaa ja pippuria. Aseta liha paistoastiaan ja pane paistolämpömittari paksuimpaan kohtaan. Taputtele tekemäsi taikina lihan pintaan. Paista 200 asteisessa uunissa (kiertoilmalla riittää 180) kunnes mittari osoittaa lihan sisälämpötilaksi 82 astetta. Poista liha uunista ja anna vetäytyä viitisentoista minuuttia. Tarjoile.

Hunajakastike

2 1/2 dl vettä
1 lihaliemifondikuppi
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa
ruskeaa maizena-suurustetta

Kuumenna ja sekoita vesi, fondi, etikka ja hunaja pienessä kattilassa. Suurusta maizenalla. Kaada tarjoiluastiaan. Tarjoile.

Ranskalaiset perunamuussipallerot, joiden oikeaa nimeä en muista ja paketin heitin pois.

Osta kaupan pakastealtaasta paketti palleroita. Kuumenna uunissa tai pannulla paketin ohjeen mukaan. Tarjoile.


Etukäteen hieman arvelutti, että josko Äiskä komentaa minut viimeisillä killingeilläni pizzan ostoon. Siksi yllätys olikin suuri, kun Juniori kehui ensimmäiseksi medium-paistoisen lihan tosi maukkaaksi ja mureaksi. Jo tämä pelkästään lampaan kyseessä ollessa olisi riittänyt isoon onnistumisen iloon. Mutta kun vielä Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kokonaisuuden kakkosluokan ruuaksi, niin voi sanoa päivän olleen todella onnistunut. Eli hemmetin hyvää äänin 3 - 0.

14 kommenttia:

  1. Lampaan ohje vaikuttaa niin herkulliselta. Pakko kokeilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. Ja noita mausteitahan voi sitten varioida oman mieltymyksensä mukaan.

      Poista
  2. Upea gourmet-tason ateria. Lammaspaisti on minunkin bravuurini :)

    Tuosta keväisestä ahdistuksesta: Minulle kevät on sitten murrosikävuosien ollut kanssa yksi tasaisen laskeva alamäki. Keväällä otin loparit töistä tai heitin sormukset tiskipöydälle. Tuskailin elämää-mennyttä ja tulevaa...

    Nyt muutaman vuoden olen ottanut läpi talven hevoskuuria D-vitamiinia ja se tuntuisi helpottavan. Jos muuta et keksi niin kokeilepa ainakin sitä.
    Minua auttoi tai sitten vain jo luonto tekee tehtävänsä ja enimmät hormonit hyytyvät :D

    Ikä tuli juurikin tänä aamuna oman siipan kanssa puheiksi. Aamupökkyrässä kävin puntarissa ja mies siihen kommentoi että kohtahan olet sitten 53. Minulle meni jokunen hetki kun ihan vakavissani mietin että joko minä niin vanha olen :D Terveisin rouva-45v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kuin olisit tavoittanut jotakin siitä, mitä yritin sanoa.

      Poista
    2. Niin, ja kiitos kohteliaisuudesta. Eikös ruokablogit yleensä esittele gourmet ruokaa? Minulla oli alunperin tarkoitus esitellä juttuja, jotka pystyy tekemään alle puolessa tunnissa, mutta sittemmin tämä homma on hieman karannut lapasesta. Mutta ei meillä silti vieläkään harrasteta nykyisin niin muodissa olevaa finediningiä. Kuvat on suttuisia ja ruoka suurinpiirtein roiskaistu ilman kauniita heiniä ja kastikeviiruja lautaselle. Maku on se, mikä meillä ratkaisee.

      Poista
  3. Viirut taitavat olla jo passé, mutta tuollainen lammaspaisti maistuisi (kerran vuodessa, kun en oikein lihaa harrasta). Mustajuurta en ole laittanut itse koskaan - siinä olisi sitä gourmet'a kerrakseen! Kevät on miusta parasta aikaa vuodesta, joten ei ikävä olo voi korreloida pelkästään ikään.:)Pirteämpiä päiviä, tv. anne

    VastaaPoista
  4. Hienoja ohjeita tyhjästä kattilasta huolimatta ja kyllä tämä kevät on, valo näyttää kaikki uurteet ja huolet entistä selvemmin, tykkään talvesta ja taas varhaiskesästä, ehkä jopa syyskuustakin, mutta tämä haikea, kirkas kevät..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei tuo tyhjä kattila vaivaa. Mahtaisi siinä olla lääkärillä naurussa pitelemistä, kun menisi valittamaan, että minua niin pelottaa aloittaessani ruuanlaittoa, että siitä ei synny mitään. Onneksi on sen verran vielä uskoa tulevaisuuteen jäljellä.

      Mukavaa, että tulit taas käymään.

      Poista
  5. heippa iskä! laitappa nyt tulemaan parhain lihapullareseptisi jonka tiedät, ei korppujauho-munamössöä nautasikajauhelihasta vaan esim. lampaasta hyvin ja tulisin maustein. se piristäisi ainakin minua näin kevätmasennuksessa jos vielä hyvän kastikkeen pullille saisin. t kirsti m.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole ihan noilla reunaehdoilla tullut laitettua. Sellaisena perusohjeena sanoisin, että jauha suht rasvaine pala lammasta. Lisää siihen suolaa ja sipulia. Ja runsaasti kuivattua ja murskattua chiliä. En itse ole tuota chiliä laittanut, mutta muutoin ei lihapulla yksinkertaisimmillaan muuta tarvitse.

      Poista
  6. Minä tunnistan hyvin tuon tyhjän kattilan kammon... Kun tietää, että illaksi pitäisi saada ruoka pöytään eikä inspiraatiota synny sitten millään. Niinä päivinä meillä syödään yleensä nakkipastaa. Se kelpaa aina ja valmistuu supernopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapausasteet vähenevät, mutta homma helpottuu, kun teet viikon listan kerralla. Illalla töistä kotiin tultua ei tarvitse muuta kuin listalta katsoa, mitä tänään syödään. Kun kaupassakin on käyty heti listan teon jälkeen, niin ei tarvitse muuta kuin ryhtyä tekemään. Oli inspistä tai ei.

      Poista
  7. kiitos vastauksestasi! kokeilen ohjettasi, chili on lempimausteeni ja sekoitettuna rasvaiseen lampaanlihaan kuulostaa vielä paremmalta. monia muita ohjeita selatessani en vain ole ymmärtänyt tällaista yksinkertaisuutta lihapullien teossa. chili varmaan myös maustaa kerman kastikkeeksi, tulisuutta voisi tarvittaessa lisätä vaikka ripauksella cayennepippuria. t kirsti m. hyvä viikonloppua!

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.