Pikkujoulut

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Meillä kaikilla oli niin mukavaa. Ja vanhakin nyt nuortui. Teemana oli nimittäin heavy rock. Joulusta muistutti pieni yhdellä kädellä kannettava kuusi ja pukkivisa. Sapluuna tuntui toimivan. Tällainen vanha käpykin vertyi juhlimaan nuoruuden innolla. Lauantai tulikin sitten uikutettua punkan pohjalla. Onneksi pikkujoulut eivät ole kuin kerran vuodessa! Eilen sitten oli jo sen verran elpynyt olo, että innostuin laittamaan ruokaa. Listalla oli

maksaa ja punajuuria

800 g lampaan maksaa
1 lasi maitoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 rkl maissijauhoa
2 rkl mannasuurimoita
ruokaöljyä
4 - 5 keitettyä punajuurta
majoneesia
iso sipuli
juustoa

Leikkaa maksa sentin paksuiksi siivuiksi ja pane kulhoon, kaada lasillinen maitoa päälle ja anna hautua tunti. En täysin ymmärrä tuon maidon merkitystä, mutta kait sen tarkoitus on pehmentää maksan makua. Naudan maksassa saattaa olla tarpeenkin, mutta lampaan maksalle ei missään nimessä välttämätön. Tunnin kuluttua kaada maito pois ja anna pihvien hieman valua. Sekoita lautaselle maissijauho, mannasuurimot, suola ja pippuri. Leivitä viipaleet seoksessa. Kuumenna öljy pannulla ja paista kuumalla pannulla pihveistä hyvin nopeasti pinta kiinni molemmilta puolilta.

Leikkaa kuoritut punajuuret vajaan sentin paksuiksi siivuiksi. Asettele siivut uunipellille. Ruiskauta päälle aluksi hieman majoneesia ja asettele maksapihvit majoneesin päälle. Seuraavaksi leikkaa kuoritusta sipulista ohuita suikaleita, jotka asettelet maksan päälle. Seuraavaksi pieni tursautus majoneesituubista sipulin päälle. Ja lopuksi kökkö juustoraastetta. Minä laitoin puoleen Oltermanni-raastetta ja puoleen Aura-murksaa. Paista 180 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile. Kaveriksi käy vaikkapa perunat. Me nautimme Äiskän kanssa ilman lisukkeita.

Hyvää äänin 2 - 0 ja Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Resepti on napattu russianfood.com -sivustolta. Kaikkien venäjän kielen hallitsijoiden kannattaa käydä vilkaisemassa.

Flaming balls - yksi näkökulma omaishoitajuuteen

Ja otsikon jälkeen on turha odottaa mitään suuria paljastuksia. Tarkoitus on pysyä suhteellisen yleisell tasolla. Kun puoliso sairastuu, tulee monia asioita selvitettäväksi. Ja kun puoliso sairastuu riittävän vakavasti, on yhtenä osa-alueena seksuaalisuus. Nuorempana ihmisen elämä pyörii nähtävästi ihmisen biologiasta johtuen aika paljon tuon lisääntymisvietin ympärillä. Vanhemmiten taasen parisuhteen ylläpitävänä voimana toimivat pitkälti muut vaikuttimet. Minä kuulun onneksi tuohon vanhempaan osastoon Äiskän kanssa. Ymmärrän mielestäni suhteellisen hyvin myös nuorempia tässä suhteessa. Kuinka kukakin asian ratkaisee? Mikä on oikea tapa toimia? Tällaisia kysymyksiä nousee usein esiin, kun aiheesta omaishoitajien kesken joskus harvoin uskalletaan puhua. Mielestäni oikeita vastauksia ei ole. Jokainen ratkaisee asian itselleen sopivalla tavalla. Tärkeintä on, että valittu ratkaisu on sellainen, että kestää oman itsensä kanssa sovinnossa. Kun tämä asia on kunnossa eli omantunnon kanssa ei ole ongelmia, on koko tilanne helpompi käsitellä. Omantunnon kanssa kannattaa kuitenkin keskustella, ja viimekädessä olla itselleen armollinen. Mutta kiistaton tosiasia mielestäni on, että jos puolison vakava sairastuminen on osaksi tuleva, se on parisuhteen kannalta helpompaa, jos ollaan 53-vuotiaita eikä 35-vuotiaita.

Ja sitten asiaan eli tänään oli Marin ja kaverinsa Eveliinan pyynnöstä ruokalistalla 

Flaming balls eli tuliset pässin pallit

6 pässin kivestä

1 punasipuli

1 valkosipuli

5 punaista chilipalkoa (marketin chileillä ei ole nimeä, mutta ovat yleensä melko mietoja)

oliiviöljyä

suolaa

500 g tomaattimurskaa

Poista kiveksistä päällimmäiset kalvot ja leikkaa ensin pituussuunnassa kahtia ja sen jälkeen toisin päin kolmeen osaan. Kuori ja silppua sipulit pieneksi, samoin chilit. Kuumenna öljy pannulla ja lisää ensin sipulit, valkosipulit ja chilisilppu. Seuraavaksi pienissä erissä kivekset. Tarkoitus olisi tässä vaiheessa ruskistaa kivekset eli liesi kannattaa pitää melko isolla teholla. Minulla oli täysillä ja siitä huolimatta ruskistamisesta ei voinut puhua, sillä nestettä kertyi pannulle niin paljon, että kyse oli enemmänkin keittämisestä kuin ruskistamisesta. No, joka tapauksessa tässä vaiheessa lisäsin noin teelusikallisen suolaa. Kun olin vakuuttunut siitä, että en jaksa odottaa ruskistumista ja nesteen haihtumista, lisäsin tomaattimurskan ja kuumensin koko komeuden kiehuvaksi. Tässä vaiheessa on viimeinen suolan määrän tarkistus paikallaan. Minun suuni vaati toisen teelusikallisen. Ja lopuksi tarjoilu vaikkapa riisin kaverina.

Kuvaa ei muistettu ottaa. Hyvää äänin 3 - 0. Mari oli sitä mieltä, että ihan hyvää, mutta ei joka viikko syötävää. Minä ja Eveliina olimme sillä kannalla, että jos aiemmat kokeilut ovat saaneet arvosanan hyvää, niin nyt tuli kyllä tosi hyvää. Ehkä hieman vähemmän chiliä, mutta se onkin jo makuasia. Ehdottomasti suositeltava ruoka.

Tässähän tää männöö...

Otsikon vastauksen saa usein, kun kysyy kaverilta, mitä kuuluu. Viimeisen postauksen jälkeen ei ole tapahtunut varsinaisesti mitään maininnan arvoista. Suullisesti kuulumisia kysyttäessä tulisi varmasti vastattua juuri noilla otsikon sanoilla. Päivät ovat menneet töissä, ja illat kotona kaikkea fyysistä vältellen. Paitsi Äiskän fyysistä läheisyyttä. Se tuntuu aina hyvältä eikä saa hengästymistä aikaiseksi. Toki tauti taitaa antaa pikkuhiljaa periksi, kun viimeisen viikon aikana on jo jaksanut ihan oikeasti jotakin tehdäkin ilman välitöntä hengen loppumista. Henki sen sijaan loppui Äiskän sukulaismieheltä. Käytiin eilen hautajaisissa. Varsin lämminhenkinen juhla. Nykyään hautajaiset ovat muuttuneet: alan kuulua joka kerta niiden vanhempien miesten joukkoon! Kohta alkavat nuoremmat kysellä, että missä kunnossa olen. Vieläkö järki juoksee? Pahalta näyttää, jotain vastaan rimpuilemista lienee pakko keksiä.

Tänään ruokalistalla oli perunamuussia,

bratwursteja ja paprikakastiketta

yksi punainen, keltainen ja vihreä paprika

2 sipulia

meiramiruukku

öljyä

4dl vettä

2 rkl paprikajauhetta

1 kasvisliemikuutio

300 g bratwursteja

2 tl perunajauhoja

Poista paprikoista siemenet ja silppua kuutioiksi. Kuori sipulit, silppua toinen silpuksi ja leikkaa toinen ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pannulla öljy ja lisää pannulle paprikat ja sipulisilppu. Kuumenna käännellen  kunnes sipuli alkaa kuullottumaan. Silppua joukkoon meirami, lisää paprikajauhe ja kasvisliemikuutio. Kaada vesi pannulle ja hauduta kiehumisen rajalla 6 - 8 minuuttia välillä sekoittaen. Sekoita lopuksi perunajauhot puoleen desiin kylmää vettä ja suurusta kastike seoksella.

Ota toinen pannu ja ruskista tilkassa öljyä sipulirenkaat ja paista makkarat. Isolla pannulla homma onnistuu sujuvasti siten, että makkarat ovat pannun toisella laidalla ja toisella laidalla sipulit. Makkarat paistuvat ja sipulit ruskistuvat 5 - 6 minuutissa. Tarjoile perunamuussin kera.

Luokiteltiin tavalliseksi perusruuaksi. Juniori oli sitä mieltä, että älä ihan heti tee uudelleen. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Komppaan Äiskää.

Kovaa vääntöä

Omaishoitajuuteen liittyy muun muassa omaishoitajan vapaapäivät. Niistä on oikein laissa säädetty. Vaihtoehtoja on kolme. Sijaishoito eli hoidettava menee jonkun muun henkilön luo, ja kaupunki maksaa tälle hoitajalle. Toinen vaihtoehto on, että hoidettava menee johonkin perhehoitoa tarjoavaan paikkaan, ja jälleen kaupunki maksaa. Perhehoitovapaita kertyy kolme vuorokautta kuukaudessa. Ja kolmas vaihtoehto on palvelusetelillä ostettava kotiin tuleva vapaapäivän tekijä. Tämänkin kaupunki maksaa, mutta maksu on niin pieni, että se riittää vain lain edellyttämään minimiin eli kolmeen neljän tunnin pätkään kuukaudessa. Tietysti kaikissa vaihtoehdoissa on pieni omavastuu. Tuo perhehoito oli ykkösvaihtoehto, kun Äiskä aikoinaan kotiutui, mutta hoitopaikka ei ollut Äiskän eikä minun mieleen. Niinpä sitten valitsimme tuon setelijutun. Nyt sitten päästyäni itse sairaalasta totesin, että entinen systeemi on liian raskas minulle. Kun Äiskä oli ollut koko kuukauden sairaalassa oloni ajan viikolla yöt mukavassa perhehoitopaikassa, oli luontevaan muutta sopimusta perhehoidoksi. Se on kaupungillekin halvempaa ja Äiskäkin tuntui suostuvaiselta. Pysyi myös suostuvaisena, kun ensimmäinen kokeilu piti tehdä viime viikon työreissuni aikana. Vaan nyt, kun pitäisi ryhtyä sopimaan seuraavaa päivää firman pikkujoulujen ajaksi, ei homma tunnu kelpaavan mitenkään. Koko viikonloppu on riidelty asiasta. Onneksi aikaa on vielä kuukausi. Toki Äiskän pääkään ei käänny helpolla. Aihe vaatii kaikkien hänen kanssaan tekemisissä olevien yhteen hiileen puhaltamisen. Toistaiseksi vielä toiveita hyvästä lopputuloksesta on.

Mutta riidoista huolimatta tein tänään huomista varten valmiiksi

Riistakeitto Iskän tapaan

8 dl vettä

4 perunaa

1 porkkana

1 sipuli

10 sentin pätkä purjoa

puolikas punainen paprika

2 valkosipulin kynttä

200 g hirvikäristystä

nyrkin kokoinen pala hirven sydäntä

kämmenen kokoinen läpyskä vasan maksaa

voita

1 rkl suolaa

noin 10 katajanmarjaa

1 tl mustapippuria

Keitä vesi. Lisää kasvikset kuorittuna ja paloiteltuna kiehuvaan veteen. Lisää suola, katajanmarjat ja pippuri. Paloittele sydän ja paista pannulla voissa pinta umpeen. Lisää keittoon. Tee sama hirvikäristykselle. Poista maksasta kalvo ja toista menettely vielä maksallakin. Älä kuitenkaan paista liikaa. Ihan vain sen verran, että pinta muuttaa värinsä. Hauduta pienellä tulella kunnes sydän ei tunnu hampaissa sitkeälle. Minulla siihen meni pari tuntia. Tarjoile.

Huomenna tiedetään miten kävi. Sen verran maistoin, että liemi ainakin on maukas.

HUOMIOI HIRVEN MAKSAA JA MUNUAISIA KÄYTTÄESSÄSI:

Eviran ohjeiden mukaan ei pitäisi käyttää yli vuoden ikäisten hirvien maksaa eikä munuaisia. Suositus johtuu siitä, että elimiin kerääntyy raskasmetalleja, jotka eivät sitten syötynä poistu ihmisestäkään vaan kerääntyvät ihmiseen. Ja raskasmetallien kertyminen ei johdu suoraan mistään tienvarsiruokailusta.  Kasvit luontaisesti keräävät itseensä maaperästä siellä luonnostaan olevia raskasmetalleja. Kun sitten hirvi syö männyn taimesta latvan, siihen kerääntyneet raskasmetallit siirtyvät hirveen ja kiertävät ravintoketjussa niin kauan kunnes joku eläin ketjun huipulla kuolee ja metallit palaavat maahan. Ilmiön hyödyntämistä maaperän puhdistamisessa kutsutaan fytoremediaatioksi. Sitä ovat tutkineet Itä-Suomen yliopiston Arja Tervahauta ja Sirpa Kärenlampi.

Ja lopuksi mainos, josta en saa senttiäkään:

Kuvan lammas, kuten joukko kavereitaan on myynnissä. Joensuun alueen lukijoiden kannattaa käväistä Sammallahden tilalla Viinijärvellä. Tilalla on tämän kesän karitsojen lihoiksi laitto alullaan ja hyvälaatuista lampaan lihaa tarjolla. Tarkemmat tiedot löytyvät klikkaamalla tuota "Sammallahden tilalla" -linkkiä.

Koira ja karvat

Joululahjat jaettuaan joulupukki pääsee parrastaan, mutta koira ei koskaan karvoistaan. Sama taitaa koskea myös meitä ruuanlaittoon hurahtaneita. Minä oli menneellä viikolla kolmen päivän työmatkalla Pietarissa. Keskiviikkona jäi nelisen tuntia illan suussa joutoaikaa ennen kuin tuttavaperheen väki tuli töistä kotiin. Niinpä minä sitten kiertelin kauppoja ja toreja. Ja ihastelin kotimaisesta poikkeavaa tavaratarjontaa. Ja ihmettelin kotimaan ylihygienisyyttä. Yleensä nämä juttuni ovat enemmän tarinaa ja vähemmän kuvia, mutta nyt tehdään sitten juuri toisin päin.

Yliopistolla olisi ollut paljon mieleistä nähtävää Äiskälle, sillä hän opetti ennen sairastumistaan lasi- ja kivimosaiikkien tekoa.

Metroasemien edessä oli usein naisia myymässä tavaroita. Tällä kertaa mökillä viljeltyjä kasviksia. Monelle tämä on elintärkeä lisä pienen eläkkeen päälle. Kuvan ottoon eivät anna millään lupaa - sen verran nöyryyttävänä tilannettaan pitävät. Niinpä salaa otetut kuvat sitten ovat mitä ovat.

Kauppahalleja on kaupungissa useita. Niistä löytyy laaja tarjonta erilaisia raaka-aineita vaativankin keittiön tarpeisiin. Jos vain nenä sallii käydä sisällä ostamassa. Parhaaseen tulokseen pääsee, kun käy aina samojen myyjien luona. Hinta-laatusuhde kestää kohdallaan. Käymäseltään paikalle tullut ulkomaalainen turisti maksaa varmasti enemmän kuin markettien hinnan.

Lihatiskit ovat pitkiä...

...ja tarjonta huomattavasti monipuolisempaa kuin Joensuussa. Tässä kuvassa ainakin ankkaa, kanaa, viiriäistä, kaniinia. Jostain kumman syystä olen ihastunut tuohon kaniiniin. Söin tiistai-iltana kiinalaisessakin herkullisen kaniiniannoksen. Väen vähyys kauppahallissa johtuu siitä, että kello alkoi jo lähennellä 21:ä.

Erilaiset suolaiset ja marinoidut kasvikset ovat yleisiä Venäjällä. Suolakurkkuja, suolaisia säilöttyjä tomaatteja, suolakurkun tapaan marinoitua karhunlaukkaa, erilaisia kokonaisena marinoituja valkosipuleita ja herkullisia salaatteja. Karhunlaukkaa saa purkissa muuten City-markettien Venäjä-hyllystäkin, mutta ei vedä vertoja suoraan torilta ostetuille!

Tämä kaukasialainen vihannesmyyjä toimi todellisessa kivijalkamyymälässä. Kerrostalon kellarikerros oli täynnään pieniä osastoja, joissa myytiin missä kenkiä missä vihanneksia ja kaikkea siltä väliltä.

56,8 gramman kaviaaripurkki maksoi tuttavaperheen korttelikaupassa 7050 ruplaa eli 164 euroa! Hinta on oikealle kaviaarille normaali. Venäjällä myydään kaikenlaisia kaviaarin korvikkeita ja vastikkeita, mutta asia kyllä selvästi kerrotaan purkin kupeessa tai kannessa. Valitettavasti vain venäjäksi. Paras nyrkkisääntö on, että jos kaviaari on halpaa, se on jonkun muun kalan värjättyä mätiä tai merilevästä valmistettua vastiketta. 

Ja torstaina junanlähettäjä sitten liputti Allegron tunteella liikkeelle ja meidät kohti kotia.

Tänään oli sitten venäläisen keittiön herkut valahtaneet vyötärölle ja vaa'alla käytyäni päädyin portugalilaiseen kalaruokaan, vaikka ruokalistalla jotain muuta lukikin.

Bacalhau à Gomes de Sá
eli turskapyttipannu Gomes de Sán tapaan
(resepti on kuulemma saanut nimensä sen keksineen turskakauppiaan mukaan.)

2 turskafilettä (minä käytin 400 g:n paketin pakasteseitä)
600 g perunoita (meillä kolmelle hengelle 7 perunaa)
lorauksia oliiviöljyä
3 munaa
2 sipulia
1 valkosipulin kynsi
persiljaa
oliiveja
suolaa
pippuria

Keitä munat kovaksi ja perunat melkein kypsäksi. Toki voi käyttää myös edelliseltä aterialta tähteeksi jääneitä perunoita. Jos käytät oikeaa kalafilettä, niin keitä fileitäkin pienellä tulella siten, että vesi juuri ja juuri kiehuu, kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen ota kalat vedestä, irrota nahka ja paloittele. Pakastekalalla ei ole tuon nahkan poistamisen tarvetta, mutta muuten sama proseduuri. Kuullota sipuli- ja valkosipulisilppua pannulla oliiviöljyssä. Kuori perunat ja munat. Lisää lohkotut perunat ja paloiteltu kala pannulle. Varovasti käännellen sekoita ainekset keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Koristele persiljalla (tuoretta käyttäen tuleen komiampaa), munalohkoilla ja oliiveilla (mustat sattuvat paremmin kuin nuo käyttämäni vihreät). Tarjoile.

Oivallista perusruokaa äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmanteen luokkaan. Minä pidin ruuan vähärasvaisuudesta, mikä syntyy siitä, että ainekset on kypsennetty keittämällä. Jos tosiaankin käyttää jo aiemmin keitettyjä perunoita, on valmistuskin todella nopeaa. Kokeilkaa ihmeessä