keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Flaming balls - yksi näkökulma omaishoitajuuteen

Ja otsikon jälkeen on turha odottaa mitään suuria paljastuksia. Tarkoitus on pysyä suhteellisen yleisell tasolla. Kun puoliso sairastuu, tulee monia asioita selvitettäväksi. Ja kun puoliso sairastuu riittävän vakavasti, on yhtenä osa-alueena seksuaalisuus. Nuorempana ihmisen elämä pyörii nähtävästi ihmisen biologiasta johtuen aika paljon tuon lisääntymisvietin ympärillä. Vanhemmiten taasen parisuhteen ylläpitävänä voimana toimivat pitkälti muut vaikuttimet. Minä kuulun onneksi tuohon vanhempaan osastoon Äiskän kanssa. Ymmärrän mielestäni suhteellisen hyvin myös nuorempia tässä suhteessa. Kuinka kukakin asian ratkaisee? Mikä on oikea tapa toimia? Tällaisia kysymyksiä nousee usein esiin, kun aiheesta omaishoitajien kesken joskus harvoin uskalletaan puhua. Mielestäni oikeita vastauksia ei ole. Jokainen ratkaisee asian itselleen sopivalla tavalla. Tärkeintä on, että valittu ratkaisu on sellainen, että kestää oman itsensä kanssa sovinnossa. Kun tämä asia on kunnossa eli omantunnon kanssa ei ole ongelmia, on koko tilanne helpompi käsitellä. Omantunnon kanssa kannattaa kuitenkin keskustella, ja viimekädessä olla itselleen armollinen. Mutta kiistaton tosiasia mielestäni on, että jos puolison vakava sairastuminen on osaksi tuleva, se on parisuhteen kannalta helpompaa, jos ollaan 53-vuotiaita eikä 35-vuotiaita.

Ja sitten asiaan eli tänään oli Marin ja kaverinsa Eveliinan pyynnöstä ruokalistalla 

Flaming balls eli tuliset pässin pallit

6 pässin kivestä
1 punasipuli
1 valkosipuli
5 punaista chilipalkoa (marketin chileillä ei ole nimeä, mutta ovat yleensä melko mietoja)
oliiviöljyä
suolaa
500 g tomaattimurskaa

Poista kiveksistä päällimmäiset kalvot ja leikkaa ensin pituussuunnassa kahtia ja sen jälkeen toisin päin kolmeen osaan. Kuori ja silppua sipulit pieneksi, samoin chilit. Kuumenna öljy pannulla ja lisää ensin sipulit, valkosipulit ja chilisilppu. Seuraavaksi pienissä erissä kivekset. Tarkoitus olisi tässä vaiheessa ruskistaa kivekset eli liesi kannattaa pitää melko isolla teholla. Minulla oli täysillä ja siitä huolimatta ruskistamisesta ei voinut puhua, sillä nestettä kertyi pannulle niin paljon, että kyse oli enemmänkin keittämisestä kuin ruskistamisesta. No, joka tapauksessa tässä vaiheessa lisäsin noin teelusikallisen suolaa. Kun olin vakuuttunut siitä, että en jaksa odottaa ruskistumista ja nesteen haihtumista, lisäsin tomaattimurskan ja kuumensin koko komeuden kiehuvaksi. Tässä vaiheessa on viimeinen suolan määrän tarkistus paikallaan. Minun suuni vaati toisen teelusikallisen. Ja lopuksi tarjoilu vaikkapa riisin kaverina.

Kuvaa ei muistettu ottaa. Hyvää äänin 3 - 0. Mari oli sitä mieltä, että ihan hyvää, mutta ei joka viikko syötävää. Minä ja Eveliina olimme sillä kannalla, että jos aiemmat kokeilut ovat saaneet arvosanan hyvää, niin nyt tuli kyllä tosi hyvää. Ehkä hieman vähemmän chiliä, mutta se onkin jo makuasia. Ehdottomasti suositeltava ruoka.

4 kommenttia:

  1. :) kuulosta hyvältä, kokeilen joskus, pakastimesta löytyy :)

    VastaaPoista
  2. Vai tällainen resepti :) Ihan heti ei tulis mieleen tehdä ruokaa pässin kiveksistä, mutta mikä ettei vois joskus kokeilla. Ehkä en tyttärille kerro mitä lautasella on jos joskus tätä kokeilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä niitä olen aina silloin tällöin kokeillut. Tutulta lampurilta olen saanut kivasti raaka-ainetta. Nytkin on reilusti toistakymmentä kiloa palleja pakasteessa. Josko yrittäisi vaikka makkaraa noista tehdä.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.