Afrikan loppu

Niin se vaan tämäkin elokuu valui sormien välistä, eikä tuntumaltaan saanut mitään aikaiseksi. Näin ruokabloggailun kannalta katsottuna meni kuitenkin kohtuullisesti. Kuukauden teemahan oli namibialainen keittiö, ja useampi namibialaisperäinen ruoka tuli valmistettua. Kuten varmaan suurin osa lukijoista on jo arvannutkin, namibialaisen reseptin sisältävän tekstin erottaa muista siitä, että sen perässä on suluissa Namibian autojen kansallisuustunnut NAM. Ensi kuussa tutustutaan sitten muncheniläisen keittiön saloihin. Koetan saada agenttimme Nissen Berliinistä valottamaan hieman tarkemmin saksalaista ruokakulttuuria ja sen paikallisia eroja. Tämän kuun viimeinen resepti tulee kuitenkin Botswanan lähettimme reseptiarkistosta.

Resepti sanasta sanaan ystävääni Iiristä lainaten:

"COLESLAW - kaalisalaatti

Yleinen, joskaan ei välttämättä hirveän alkuperäinen botswanalainen, on 

porkkana-kaali-majoneesisalaatti

Eli raastetaan kaalia ja porkkanoita aika hienoksi, suhde ehkä 2/3 kaalia ja 1/3 porkkanaa. Sekoitetaan joukkoon majoneesia (ja ehkä pieni loraus etikkaa, koska Botswanasta saatava majoneesi on kirpeämpää kuin mikään, mitä olen Suomesta onnistunut löytämään) annetaan maustua tunti - pari, ja valmista on."

Testasimme reseptin tänään. Hyvää oli äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla kirkkaasti kolmannen luokan ruokaa.

Vaikeaa olla teini! (NAM)

On se vaikeaa olla teini. Kun haluaa nukkua iltaviiteen, niin jo vain ovat vanhemmat puolen päivän jälkeen kiljumassa, että nyt ylös! Motkottavat vielä, että koko päivä menee nukkuessa. Sitten kun kerrankin käy niin kuin meillä tänään, että Juniori heräsi aivan omia aikojaan jo puoli kymmeneltä, niin jo oli meillä Äiskän kanssa ihmettelemistä. Äiskällä oli hämmästyksen suu kummastuksesta ymmyrkäisenä. Katsoi välillä kelloa, välillä Junioria ja sitten minua. Mistä ihmeestä on kysymys? Minä yritin olla mahdollisimman neutraali, mutta kait se Juniori aisti suuren hämmästykseni. Eikä tykännyt yhtään. Ei sen puoleen. Minulta meni koko päivä pilalle. Funtsin, että mitä pahaa se on tehnyt, kun ei nukuta! Asialle löytynee varmaan aivan älyllinen syy, mutta minun ei välttämättä sitä tarvitsekaan tietää. Summa summarum: tekipä teinipoika miten tahansa, niin vanhempien mieltä se jotenkin järkyttää. Ei ole helppoa teinilläkään.

Järkytyksestä toivuttuamme valmistimme iltapäivästä riisille 

namibialaista kanakastiketta (vähän muokkasin mieleisekseni)

lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004

500 g broilerin lihaa

vettä

1 sipuli

1 porkkana

1 tlk tomaattimurskaa

3 laakerinlehteä

1 pieni mieto chili

5 valkosipulin kynttä

1 rkl currya

1 tl suolaa

Pilko broilerin liha palasiksi. Laita lihat kattilaan ja kaada vettä päälle sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lihat kypsäksi. Broilerille riittää jopa viiden minuutin keittäminen. Poista syntynyt vaahto. Lisää kuorittu ja silputtu sipuli sekä pätkitty porkkana kattilaan. Samoin kaikki muutkin ainekset. Valkosipulin kynnet voi murskata ellei halua niiden näkyvän ruuassa. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele pienellä lämmöllä tunnin verran. Tarjoile keitetyn riisin kera.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Siinä mielessä hyvä kolmonen, että eilisen kalaruuan innoittamana Äiskä oli vahvasti sitä mieltä, että tänään mennään ulos syömään. Kuitenkin ruokaa varovasti maistettuaan oli sitä mieltä, että tätä täytyy saada lisää. Eikä enää yhtään harmittanut, ettei päässyt ravintola Aadan herkkujen ääreen.

Puolalainen kuuromykkä (NAM)

Viikko on vierähtänyt tasapainoillessa pikkupojan ja vastuullisen aikuisen välillä. Pikkupoika olisi halunnut vain leikkiä uudella lelullaan. Vastuullinen aikuinen taas on huomautellut koko ajan tekemättömistä kotitöistä. Lopputulos on ollut se, että olen saanut tosi paljon tekemättömiä kotihommia tehtyä ja niiden päälle touhunnut motskarin kimpussa. Joko ajellen tai kiillotellen. Torstaina olin juuri keräilemässä työkaluja pyörän ympäriltä pois, kun tietä pitkin minua lähestyi mies laukku olalla. Puolalainen kulkukauppias, ajattelin. Miehen tultua lähemmäs tervehdin venäjäksi. Yleensä yli nelikymppiset puolalaiset osaavat auttavasti venäjää. Mies ei vastaa, vaan tulee lähemmäs ja ojentaa kätensä tervehtiäkseen kädestä pitäen. Tervehtimisen jälkeen mies kaivaa taskustaan lapun: "Olen kuuromykkä. Kerään rahaa hankkiakseni implantin, joka mahdollistaa kuuloni palautumisen. Ostakaa tekemiäni..." En muista tarinaa loppuun, mutta mies nostaa laukustaan pari puulelua esille. Pyöritän päätäni kieltäytymisen merkiksi. Kaveri ymmärtää yskän, kumartaa, sulkee laukkunsa ja poistuu. Poistuu ja lähtee menemään tien toisella puolella olevaan naapuriin. Seuraan kulkua. Kun kaveri on jo talon nurkalla, huudan kuuluvasti "hei!". Mies kääntyy heti katsomaan taakseen. Hymyilen ja ilmoitan, että talossa ei ole ketään kotona. Kuuromykkä elehtii käsillään, ettei kuule, mutta lähtee kuitenkin poistumaan paikalta. Minä lisään vielä, että menivät kaupungille. Viittaan vielä kädellä keskustaan päin. No seuraavaksi tämä elämän kaltoin kohtelema kauppamies lähtee kävelemään seuraavan naapurin pihaan. En viitsi edes huutaa, vaan sanon tavallisella kuuluvalla äänelläni: "Ei sielläkään ole ketään kotona. Ei kannata turhaan mennä koputtelemaan." Mies mulkaisee minua olkapäänsä yli suhteellisen pottuuntuneen näköisenä ja kääntyy takaisin kadulle. En jäänyt seuraamaan, oliko kaverilla vielä pokkaa käydä lopuissa katumme taloissa. Sen sijaan lähdin sisälle nauramaan. Ei minulla ole ihan äsken näin hauskaa ollutkaan.

Tänään meillä oli taas Namibia-päivä. Valitettavasti. Ruokana perunoita ja 

kalapataa

lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004

600 g pakasteturskakuutioita

1 tl suolaa

1 sitruuna

3 valkosipulin kynttä

4 isoa tomaattia

1 iso sipuli

1 purkki tomaattipyreetä

1 tl korianteria

öljyä

Sulattele turska. Laita kuutiot kulhoon. Ripottele kalan päälle suola ja sitruunan mehu sekä murskatut valkosipulin kynnet. Sekoittele vähän. Kuutioi sipuli ja tomaatit. Kuullota sipuli kattilassa, johon olet lorauttanut vähän öljyä. Kun sipuli on pehmyt, lisää tomaattikuutiot ja tomaattipyree sekä korianteri. Kuumenna jokunen minuutti hämmennellen. Lisää marinoitumassa olleet kalat nesteineen päivineen joukkoon. Hauduttele kymmenisen minuuttia eli kuunes kala on muuttunut kiinteäksi ja valkoiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoile vaikkapa perunoiden kaverina tai syö ihan sellaisenaan.

Kuva jäi ottamatta, eikä kukaan oikein tykännyt. Äiskän asteikollakin meni vitosluokkaan. Kala oli jotenkin kummasti onnistunut muuttumaan sitkeäksi! Kokeilkaa ja kertokaa, jos onnistutte paremmin.

Moottoripyörä

Rakkaat ystävät, tutut ja tuntemattomat. Olen otettu siitä, kuinka vahvasti elätte touhuissani mukana. Alunperin olin päättänyt, että koska tämä on periaatteessa ruokablogi, en tee puhdasta motskaripostausta. Moottoripyörätarinoita varten on olemassa Pirhonen MC:n kotisivut. Tai sitten tämän Iskä kokkaa -blogin "Konepyöräilyä" -sivu. Sähköpostiini on tullut sen verran paljon kyselyjä uudesta pyörästäni, että tehdään sitten se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Uusi pyöräni on BMW F650 Funduro, vm. -94, Suomi-pyörä, ajettu noin 65 000 km, yksisylinterinen Rotaxin 650ccm kone. 

Talvi on aikaa laittaa moppe matkakuntoon. Sorarenkaat, syylärin kivisuoja, takaboxin parantelua, parempi etuplexi jne.

Rauhallista

Olisivatkohan nuo meidän nuoret alkaneet vihdoin aikuistua. Kuukauden ajat on ollut niin rauhallista, että ei voi todeksi uskoa. Tänäänkin Juniori tuli koulusta ja on kestänyt koko illan kotona! No, minullehan tämä käy.

Tämänpäiväisen ruuan reseptin nappasin kirjasta "Lademannin uudet keittokirjat - Pastaruokia" (ISBN 951-630-023-5):

Tagliatellea pähkinäkermassa

(vähän minä sitä ohjetta muokkasin mieleisekseni) 

2 1/2 l vettä + 1 tl suolaa

250 g tagliatelle nauhaspagettia

200 g saksanpähkinöitä (aivopähkinöitä, kuten meillä sanotaan)

2 valkosipulin kynttä

1/2 dl oliiviöljyä

2 prk kermaviiliä

Keitä spagetti suolalla maustetussa vedessä lähes pehmeäksi eli al dente. Murskaa 3/4 pähkinöistä. Siivuta kuoritut valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy pannulla. Lisää murskatut pähkinät ja valkosipulisiivut pannulle. Paista koko ajan käännellen hetkinen. Kun spagetti on valmis, valuta se lävikössä. Ota paistinpannu levyltä ja anna jäähtyä pikku hetkinen. Lisää kermaviili pannulle. Sekoita. Kaada spagetti kulhoon ja kermaviili-pähkinäkastike päälle. Sekoita ja tarjoile.

Tasapeli 2-2. Äiskä ja Juniori tykkäsivät, minä ja Mari emme. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa.