Virolainen kana-klimppikeitto (EST)

Ilta loppu. Puhti loppu. Ja virolainen kuukausi loppu. Kuukauden loppuhuipentumana oli ruokalistalla

Kana-klimppikeitto

400 g broilerisuikaleita

1,25 l vettä

4 perunaa suikaloituna tai kuutioituina

1 porkkana pätkittynä

2 kanaliemikuutiota

tuoretta tilliä tai persiljaa silputtuna

klimpit:

1 rkl sulaa voita

1 muna, rakenne rikottuna

suolaa

1 dl maitoa

2 dl vehnäjauhoja

Sekoita klimppiainekset keskenään kulhossa. Laita kanapalat kylmään veteen ja kuumenna kiehuvaksi. Poista vaahto sitä mukaa kuin sitä syntyy. Lisää liemikuutiot ja porkkananpätkät. Anna kiehua pienellä tulella viitisen minuuttia. Lisää perunasuikaleet. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, on klimpinteon vuoro. Ota klimppitaikinaa teelusikalla ja laita se varovasti keiton sekaan. Odota hetki lusikkaa kiehuvassa keitossa pitäen klimpin jähmettymistä. Kun sen on tarpeeksi jähmettynyt, se irtoaa lusikasta itsestään. Kun olet saanut tarpeeksi klimppejä aikaiseksi, silppua tillit joukkoon. Anna kiehua vielä pari minuuttia ja tarjoile.

Hyvää äänin 2-1. Äiskä ei tykännyt klimpeistä ja rankeerasi neloseen asteikollaan.

James Bondia keittiössä

Kevät jatkuu. Sinänsä tämä on jännää, ettei ole pitkään aikaan tapahtunut mitään ihmeellistä tässä kotopiirissä. Ja touhuamista on ollut siinä määrin paljon, ettei muuta maailman menoa ole ihmeemmin ehtinyt taivastelemaan. Itse asiassa - tämähän on hemmetin hieno tila. Pyritään säilyttämään. No sen verran toki tapahtui, että kun olin illalla käynyt menestyksellisesti kullan huuhdonnassa eli Äiskän kanssa saunassa, huomasin keittiön lavuaarin hajulukon olevan lukossa. Saunapuhtaana oli omanlaisensa fiilis putsailla viemärille haisevia putkia. Elämässä vain noin yleisemminkin tulee välillä eteen juttuja, jotka on vaan tehtävä. Haisi miten pahalle tahansa.

Ihmiset ostavat minulle kirjoja. Minä kun vietän paljon aikaa Äiskän kanssa kotona, niin minulla on aikaa lukea. Sinänsä ihan järkevä logiikka. Kirjapino vain on valehtelematta 40 senttiä korkea. En minä niitä ehdi lukemaan! Pari kolme kirjaa vuodessa! Ennen sama määrä meni kuukaudessa. Samaan halpaan meni Marikin jouluna. Osti minulle joululahjaksi Juha Virkin "Isän keittokirjan" (Juha Virkki, Isän keittokirja, Atena kustannus Oy, Jyväskylä, 2011), josta löysin tämäniltaisen aterian ohjeen.

munakokkelia James Bondin tapaan

12 kpl munia

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

150 g voita

Sekoita aineet keskenään siten, että munien rakenne rikkoontuu. Sulata paksupohjaisessa kattilassa reilu sata grammaa voita. Kun voi on sulanut, kaada rikotut munat kattilaan. Kuumenna pienellä teholla koko ajan hämmennellen pienellä vispilällä. Kun munat ovat melkein niin jähmeät, jollaisena haluat kokkelisi syödä, lisää vielä viitisenkymmentä grammaa sulaa voita. Kuumenna minuutin verran hämmennellen. Tarjoile.

Virkin mukaan Bond osoittin intohimonsa munakokkeliin (kauniiden naisten lisäksi) elokuvassa Piru perii omansa. Bondin tapaan valmistettu kokkeli nautitaan itseään paremmassa seurassa kylmäsavulohen, paahtoleivän ja Taittinger roseshampanjan kera. Me paistoimme vielä lisäksi prinssinakkeja pannulla ja korvasimme shampanjankin puolukkamehulla. Puutteen menettelytavoissa on tarkoitus korjata kesän mittaan, jahka mahdollisuuksia ilmaantuu...

Hyvää äänin 3 - 1. Juniori ei tykännyt kokkelista ollenkaan. Mari oli liekeissä. Minäkin melkein. Ja Äiskältä kolmonen.

Hop hop

Kyllä nyt taas kertaalleen tuntuu, että joku istuu tuotta olalla ja höpöttää koko ajan "hop, hop". Kun telkkarista aikaan alkoi kuulua tuo norjalaisten kannustushuuto, innostui Revon Pekka-vainaa aiheesta niin paljon, että kulki lopun elämäänsä Hop-hop-Pekon nimellä. Liekö Pekon henki, mikä minuakin hoputtaa. No, muistetaan tämä, kun tammikuun pakkasilla alkaa pitkästyttämään.

Joskus olen sanonut, etten osaa kokata, kun laitan vain toisten tekemien reseptien pohjalta ruokaa. Tänään sitten kokkasin oikeasti. Parikymmentä vuotta sitten syötiin Äiskän kanssa Petroskoissa todella hyvää tattipataa. Sitä tavottelin mielessäni, kun tänään virittelin oman version aiheesta 

sienipata

500 g karjalanpaistilihoja

noin 4 dl liotettuja suolasieniä

4 perunaa

3 porkkanaa

2 sipulia

palanen mukulaselleriä

1 tl suolaa

10 maustepippuria

Kuori ja pilko juurekset. Laita kaikki ainekset uunikulhoon. Sekoita. Mausta suolalla ja pippureilla. Lisää kiehuvaa vettä sen verran, että kaikki tavarat peittyvät. Hauduta 150 asteisessa uunissa kolme tuntia. Tarjoile.

Ihan hyvää äänin 4 - 1. Äiskä ei tykännyt, erityisesti sipulit olivat vastenmielisiä. Lapset eivät tykänneet sienistä, mutta muuten oli kuulemma tosi hyvää. Marin kaveri söi muittenkin sienet. Ja minä tykkäsin muuten. Todellista kiireisen päivän ruokaa.

Skype (EST)

Vanhimmainen oli 2004-2005 vaihto-opiskelijana Etelä-Korean Taegussa. Mieli teki aina silloin tällöin soitella. Operaattorien hinnoissa oli ihan älyttömiä eroja. Kallein oli € 1,20 minuutilta ja halvin eli Cubio 18 senttiä minuutilta. Sitten löytyi Skype! Se oli noihin aikoihin aika uusi juttu. Tuntui uskomattomalta, että voi soittaa lapselle puolentoista tunnin puhelun, eikä se maksanut periaatteessa mitään. Siihen aikaan aika monella tutuistani oli Skype koneellaan. No nyt sitten kun appi-ukko puoliväkisin sai minut luopumaan Nokian -90-luvun lopun 1108 (?):sta tajusin, että älypuhelimeen voi ladata Skypen ja soitella periaatteessa ilmaiseksi. Jee! Serkku Norjassa, Nisse Saksassa ja lukematon joukko Skypeä käyttäviä kamuja Venäjällä. Saattaa olla, että minusta tulee lähipiirissäni yhden sortin ilmaisten puhelujen puolesta puhuja.

Skype on ilmainen, ruoka maksaa. Tänään syötiin virolaisen keittokirjan reseptillä valmistettua

uunilohta 

800 g lohifileetä nahkoineen
suolaa
öljyä tai sulaa voita
sitruunasiivuja tai sitruunamehua

Smetana-piparjuurikastike:

2 dl smetanaa
2 maustekurkkua hienoksi silputtuna
1 rkl piparjuurta

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Leikkaa lohi neljään pätkään. Aseta pätkät uunipellille leivinpaperin päälle. Sivele öljyllä ja ripottele suolaa päälle. Kypsennä uunissa 20 minuuttia. Sillä aikaa kun kala kypsyy, valmista kastike kalalle. Sekoita smetana, silputut maustekurkut ja piparjuuri keskenään. Kun kala on kypsä, tarjoile. Minä kävin ostamassa City-marketin kuumatiskistä kermaperunoita kaveriksi. Hyvin tuntuivat sopivan.

Erinomaista äänin 4-0. Äiskän asteikolla kakkonen.

City-marketista löytyi annokseen näköä ja lisämakua antamaan venäläistyylisiä marinoituja kirsikkatomaatteja ja karhulaukkaa. Karhulaukka olisi ihan hyvin jopa korvannut tuon maustekurkun kastikkeessa, mutta tällä kertaa halusin pitäytyä melko perinteisessä.

Korvasienimuhennos

Kiirettä tuntuu toukokuussa riittävän. Niin kirjoittajalla kuin lukijoilla. Vaan niinpä se näyttää olevan luonnossakin.

Tänään syötiin

Korvasienimuhennosta, kuten Anki sen minulle opetti

Paketti pekonia oikein hienoksi silputtuna
sipuli hienoksi silputtuna
4 - 5 dl käsiteltyjä korvasieniä (tarkoittaa, että ne täytyy ryöpätä riittävän monta kertaa)
pieni purjo silputtuna
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
2,5 dl kermaa (minä hilpasin kerman lisäksi vielä pari desiä smatanapurkin pohjia mukaan)

Paista pekonisilppu yhdessä sipulin kanssa kunnes sipuli alkaa kuullottumaan. Lisää korvasienet. Jatka paistamista. Kun kosteus alkaa vähenemään, lisää purjo. Hauduttele hetki käännellen ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kerma. Sekoita hyvin. Tarjoile sellaisenaan tai perunoiden tai vastaavan kaverina. Minä keitin tattaria.

Hyvää äänin 3-1. Minulta oli viedä kielen. Mari totesi, että ensimmäinen hyvänmakuinen sieniruoka. Äiskä antoi asteikollaan kolmosen lisämääreellä syötävää. Juniori uskalsi maistaa vain tattaria.