Totuttelua

Ensimmäinen viikko töissä takana. Viikko meni yllättävän hyvin. Kahden kuukauden huilin jälkeen motivaatio on ollut tosi korkealla. Etukäteen pelkäsin, että ensimmäinen viikko menee nenän kaivelussa, mutta pelko osoittautui aiheettomaksi. Kotona on jotenkin toisin. Kaikennäköistä on kyllä tullut touhuttua, mutta elo on mennyt hieman kuin käsijarru päällä. Ei ikään kuin ehdi mitään. Ihmettelee vain, kuinka aiemmin on kaiken kerinnyt. No, kohta on talvi ja pakkaset. Sitten on aikaa tuvan lämmityksen välissä tehdä vaikka mitä. Tänään oli ruokalistalla 

kana-perunapannu (kolmelle)

perunoita kolmelle, kuorittuna ja lohkottuna

250 g broilerisuikaleita

tuhti loraus öljyä

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl suolaa

1 rkl ruohosipulia (kuivattua)

1 tl valkosipulirouhetta

2 dl ruokakermaa

sweet chili -kastiketta pöytämausteeksi

Kypsennä perunat pannulla runsaahkossa öljyssä lähes kypsiksi. Lisää broilerisuikaleet. Kun ne ovat lähes kypsät, lisää loput ainekset. Hauduta pienellä tulella kunnes kerma muuttuu sakeahkoksi. Tarjoile. Tujaus sweet chili -kastiketta tekee terää.

Hyvää äänin 3-0. Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen väliin. Kiireellä sähelsin, niin jäi kuva ottamatta.

Vastapainetta

Sairaalassa komensivat puhaltamaan letkulla vesipulloon, jotta keuhkojen hengitysteho paranisi. Idea oli siis seuraava: Litran pullo oli puolillaan vettä. Korkissa oli iso reikä ja pieni reikä. Isosta reiästä meni muoviletku pulloon siten, että letkun pää oli veden pinnan alla. Letkuun sitten puhallettiin ja ilma tuli pienestä reiästä pois. Vesi sai aikaan vastapaineen, joka kuulemma vahvisti hengitystä. Pulloon piti sitten puhallella kolmesti päivässä kolme kertaa viiden puhalluksen sarja. Minä aikani puhaltelin, ja sitten pyysin tuomaan kotoa nokkahuilun ja nuotteja. Eihä se niin tehokasta ollut kuin pulloon puhaltaminen, koska vastapainetta ei ollut, mutta paljon mukavampaa. Minä sitten ovet kiinni soittelin mitä sattui nuottikirjasta löytymään. Kait se pelkkä puhalluskin jotain hyvää teki. Vanha lukioaikainen kaverini on musiikkimiehiä. Kerroin hänelle tapahtuneesta. Hanski komensi minut kaivamaan klarinetin esille. Tiesi, että soitin sitä vuosia sitten soittokunnassa. Tiesin, että naama ei pidä puhaltaa alttoa, joten ei muuta kuin yrittämään b-pillillä. Ja voi hittolaine sentää, olisi Rokan Antti sanonut. Sehän oli tajuttoman mukavaa. Ja jotenkin onnistuin vielä löytämään tekemisen rentouden, kun huomasin homman olevan pääosin lihasmuistissa. Vaan kyllä osaa huonokeuhkoiselle olla puhaltaminen rankkaa. Varttitunti, ja t-paita alkoi kastua. Otsa oli hiessä jo paljon aikaisemmin. Mutta ei se mitään, harjoituksia tullaan varmasti jatkamaan pitkin talvea. 

Ja hiki tuli kyllä jo aiemmin päivällä. Ruokalistalla oli pastan

kana-tomaatti-yrttikastike

400 g broilerisuikaleita

1 prk paseerattuja tomaatteja

2 valkosipulin kynttä

1 chilipalko

öljyä

1 tl sokeria

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta

Pyöräytä broilerisuikaleita pannulla sen verran, että pinta menee kiinni. Siirrä suikaleet sivuun. Kuumenna loraus öljyä pannulla. Kuullota suikaleiksi silputtua valkosipulia öljyssä sitä kuitenkaan ruskistamatta. Jos valkosipuli pääsee ruskistumaan, ei maku ole enää hyvä. Hämmentele hieman, niin maku tarttuu öljyyn. Poista valkosipulisilppu pannulta. Tee samoin pieneksi silputulle chilille, josta on siemenet poistettu. Lisää basilika ja kuumenna sitä hetki öljyssä. Lisää viipaleiksi leikatut tomaatit ja purkin neste. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kanasuikaleet. Sekoita hyvin ja anna hautua pienellä tulella parikymmentä minuuttia. Tarjoile pastan kera. Pöytää vielä parmesan-juustoa, niin ateria on valmis.

Äiskälle ja Juniorille tein omat chilittömät versiot. Juniori totesi, että tosi hyvää. Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi. Anki oli kylässä ja ihan hyväksi totesimme. Vaan makunautinnon kannalta olisi varmaan ollut ihan sama, vaikka kanan olisi korvannut selluloosalla. Tulisuus peitti alleet kanan maun tosi tehokkaasti. Vaan sillä tavalla oli odotusten mukainen eväs, että voin joskus tehdä toistekin.

Sadonkorjuuta

Keväällä tuli esiteltyä kuvia alulla olevista tomaatin, chilin ja paprikan taimista. Nyt alkaa olla sitten yhteenvedon aika. Kesän sato kokonaisuutena oli minun kasvattamakseni runsas, vaikkei satokausi kaikilta osin mennyt niin kuin olisi pitänyt. Tällä tarkoitan sitä, että kasvit olivat hukkua liikaan veteen lomani aikan. Tämä vei varmasti kaksi viikkoa kehitystä taa päin. Vaan kesä oli pitkä, lämmin ja aurinkoinen, joten satoakin syntyi. Iloisimpana yllätyksenä mieto pienen paprikan kokoinen chili, Poblano. Talven aikana kuolleen taimen tilalle sain siemenet niin myöhään, ettei sen olisi pitänyt ehtiä tänä kesänä tehdä minkäänlaista hedelmää. Mutta niin vain pääsin tänään syömään sen yhden valmiiksi kypsyneen. Tomaatit ostan jatkossa kaupasta, paitsi suippotomaatin. Niitä laitan ensi vuonna useamman taimen. Jalapenot heitän pois, niihin en saanut oikein mitään. En makua enkä kokoa. Chilejä en lisää, mutta mietoa Poblanoa laitan useamman taimen. Paprikoissa jatkan erikoislajikkeiden etsimistä. Tämänkesäinen Tequila on ainoa, joka säilyy. Maku siinä ei ollut mitenkään erityinen, mutta violetti väri sattuu hyvin salaatteihin. Edellä kuvattu linjaus johtuu vain ja ainoastaan siitä, että vaadittavaan työmäärään suhteutettuna perustomaatteja ja -paprikoita saa kaupasta niin edullisesti, ettei kannata itse kasvatella. Eivätkä ne itse kasvatetut niin paljon parempia ole.

Se ainoa kypsäksi ehtinyt Poblano.

Chili olisi mielenkiintoinen, mutta sen käyttö ruuanlaitossa on hieman kimurantti. Suurin osa chiliä käyttävistä resepteistä on sellaisia, joissa chili on mauste. Minä en ole kovin ihastunut tähän logiikkaan, jossa hyvälle maistuvasta lihasta tehdään niin tulista, että lihan tms. maku katoaa. Sen takia olenkin ihastunut tuohon suurikokoiseen Poblanoon, josta voi valmistaa ruokaa täytettyjen paprikoiden reseptejä mukaellen. Tänään sitten mukailin ihan vaistolla 

Täytettyjä Poblano-chilejä

2 Poblanoa

100 g naudan jauhelihaa

1 muna

2 rkl kanttarelleja

2 rkl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

1 tl valkosipulijauhetta

1 tl mustapippuria

loraus vettä

2 rkl parmesanraastetta
2 rkl ruohosipulia

Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen. Halkaise chilit. Poista siemenet. Sekoita muut ainekset taikinaksi. Täytä chilin puolikkaat jauhelihataikinalla. Paista uunissa kypsäksi. Aikaa taisi mennä minulta kypsentämiseen sellaiset parikymmentä minuuttia. Tarjoile.

Täytetyt Poblanot perunamuussin ja sipulin sekä hapankaalin ja puolukoiden kera.

Tämä oli ihan minun oma herkkuateria, jota en edes tarjonnut muille. Tykkäsin. Ja täyte onnistui tosi hyvin, vaikka olikin ihan itse kehitelty.

Jos jollakin on reseptejä, joissa chili on pääraaka-aine, niin mielelläni kokeilisin. Paitsi paholaisen hilloa, sillä sekin on sitten enemmän lisuke.

Jälkihoitoja

Aina välillä todetaan jonkin ikävän tapahtuman yhteydessä, että jos tästä täytyy jotain hyvää löytää, niin... Ja sitten jotain aina löydetään. Minulle kävi juuri noin oman sairastumiseni kanssa. Tietysti enimmiltään koko juttu oli aika paha ja ikävä, mutta hyvää löytyi etsimättä. Henkiin jääminen ja oman itsensä tutkiskelut sun muut sellaiset ovat tavallaan asiaan kuuluvia ensisijaisia positiivisuuksia. Nyt, kun elämä alkaa palautua uomiinsa, alan arvostaa myös näitä toissijaisia hyviä asioita. Juniori on ottanut ihan toisella tavalla vastuuta olemisestaan ja elämisestään. Näkee, että hän on myös oivaltanut kodin ja vanhempien läsnäolon merkityksen ihan uudella tavalla, kun on muutaman viikon saanut illat tässä kotona yksin istuskella. Sen näki jo silloin kun olin vielä sairaalassa. Poika istui pitkiä aikoja tarinoimassa kanssani. Kertoi kotona olevan tylsää yksin ja keskustassa kylmää! Samoin olemme huomanneet, että tapahtunut yhdisti meitä perheenä. Vaan suurin hyvä mielestäni on Äiskän toimintakyvyn palaaminen. Moni sellainen asia, jossa ennen sairastumistani Äiskä tarvitsi apua, hoituu nyt täysin omatoimisesti rutiinilla! Ne ovat tärkeitä asioita niin hänelle itselleen kuin meille muille - omatoiminen selviytyminen nostaa kummasti mielialaa ja itsetuntoa.

Olen aina tykännyt palautteen antamisesta. Erityisesti, jos kyseessä on ollut positiivinen palaute. Tänään, kun kävin niitä keittiön ihmisiä sairaalalla haastattelemassa, kävin myös kiitoskäynnillä teho-osastolla. Kirjoitin auki, miltä tuntuu olla kuoleman kielissä keuhkokuumeessa, ja annoin esseen osaston henkilökunnalle. Lisäksi vein kiitokseksi hyvästä hoidosta täytekakun.

Lisää kuvateksti

Kakussa hoitaja pumppaa auton käsipumpulla mahallaan olevalle potilaalle ilmaa. Kakun on tehnyt Visiitti-ravintoloihin kuuluvassa ravintola Puistossa työskentelevä Decapitated food -blogin Suski.

Vauhti päällä

Nyt alkaa olla normaali vauhti päällä. Mitään kun ei tee, niin liikkeessä jaksaa olla koko päivän. Normaalien arkiaskareiden eli ruuan laiton, kodin siistinä pitämisen ja kaupassa käynnin lisäksi ei sitten muuta uskalla yrittääkään. Mutta siitä olen iloinen, että jaksan jo noitakin hommia (ja kaikennäköistä muuta pientä, joka ei rasita fyysisesti) touhuta koko päivän. Vauhti vaan ei nähtävästi ole vielä ihan entisellään, sillä päivästä pyrkivät tunnit loppumaan. 

Huomenna muuten käyn haastattelemassa Pohjois-Karjalan keskussairaalan ravitsemuskeskuksen henkilöitä eli juttu sairaalaruuasta toteutuu pikapuolin. Kun siellä sairaalassa sain kymmenen ylimääräistä painokiloa tippumaan pois, niin nyt sitten olen yrittänyt pitää saavutetusta tasosta yllä. Yhdeksi keinoksi olen yrittänyt nostaa kerran päivässä keiton syönnin. Niinpä tänään ruokalistallamme komeilikin

Pinaattikeitto

210 g pinaattia

2 dl vettä

1 l maitoa

3 rkl vehnäjauhoja

1 1/2 tl suolaa

2 tl sokeria

50 g voita

4 kovaksi keitettyä kananmunaa

Silppua pinaatti tosi pieneksi silpuksi. Pane silppu kattilaan ja lisää vesi. Keitä viisi minuuttia koko ajan hämmentäen. Lisää maito, jätä pari desiä maitoa suurustamiseen. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kymmenisen minuuttia. Kannattaa aika useasti pyöräyttää lastalla tai vastaavalla, ettei pala pohjaan kiinni. Lisää mausteet. Sekoita vehnäjauhot kylmään maitotilkkaan, jonka olet säästänyt. Kaada seos kattilaan ja kuumenna keitto kiehuvaksi. Kuori munat ja leikkaa lohkoiksi. Lisää lohkot keittoon ja tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni jälleen kerran kolmannen luokan ruuaksi. Minusta lautasellinen pinaattikeittoa on niin tylsän näköinen, että en ottanut kuvaakaan.