torstai 16. helmikuuta 2012

Kiitos

Voi teitä mahtavia ihmisiä. Tuossa ystävänpäivän postauksessa kerroin tästä haastejutusta, jossa suositellaan oman blogin lukijoille joitain toisia sivuja. Minä olen ihan otettu! Tänään tuli kolmas kannustava linkitys Kirjeitä keittiöstä blogin Pinealta. Tuntuu tosi hyvältä aikuiseen ikään ehtineestä miehestäkin, kun saa tuollaisia huomionosoituksia. Ja neljäntenä tämän viikon kohokohtana sain eräältä suomalaisia arkiruokablogeja tutkineelta gradun tekijältä valmiin gradun, jossa blogini oli ollut mukana. Ei kuulemma syödä meidän perheessä arkiruokaa vaan vaihtelevaa liharuokaa. No, tuon liharuoka-arvion ymmärtää, kun ottaa huomioon gradun perustumisen 20 peräkkäiseen reseptijuttuun.

Mari on touhunnut tämän viikkoa vanhojen tanssien parissa. Lehdessä oli juttu lukiolaistytöstä, joka on odottanut eskarista lähtien pääsevänsä tanssimaan vanhojen tansseja. On kyllä minusta karannut mopo lapasesta ja koko touhu noussut suhteettomiin mittasuhteisiin. Paljon parempi minusta oli se vanha Parikkalan lukion meininki 70-luvulla, jolloin kaksi ja puoli vuotta keskityttiin opiskeluun. Ja sitten pidettiin penkkarit. Päivällä yritettiin kestää sen verran selvin päin, ettei tule sanomista. Ja illalla sitten ravintola Kaakonrannassa vedettiin perskännit. Pääsee paljon vähemmällä, kun keskittyy olennaiseen!

Tällä viikolla sitten on syöjiä ollut edellä mainitusta syystä vain kolme, ja tähteeksi on jäänyt normaalia enemmän ruokaa. Viikonloppu syödäänkin tähteitä ja Iskä pääsee helpommalla! Tänään kuitenkin oli vielä kokkipäivä. Pohjana käytin Kevytkokki lehdessä huhtikuussa 2011 ollutta sauvolaisen Kaisa Sillanpään reseptiä Raparperi-lihapata. Eihän minulla sitten juuri tänä talvena ollutkaan raparperia pakkasessa, ja muutenkin tein padan periaatteella sitä mitä ei ole, ei ole (vanha neuvostoliittolainen sanonta). Ja sitä mitä on, käytetään, vaikkei lukisi reseptissäkään. Syntyi

Lammaspata Iskän tapaan (taitaa riittää kuudelle ainakin)

400 g lampaan selkää (en minä tiedä, mikä se on oikealta nimeltään, mutta siinä selkärangan vieressä pitkittäin)
loraus auringonkukkaöljyä
1 sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä (niitä kuivia kiinalaisia voi laittaa vaikka neljäkin)
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl chilirouhetta
400 g tomaattimurskaa
3 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
3 isoa porkkanaa
2 - 3 silputtua sellerin vartta 
2 rkl hunajaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl suolaa
200 g aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa

Kuutioi liha ja ruskista se kuumalla pannulla öljyssä. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Lisää ne lihojen joukkoon. Käännä liesi puolelle teholle ja kuullottele hetki sipuleita. Kaada lihat ja sipulit kattilaan. Lisää paprikajauhe, chili, tomaattimurska, vesi ja kasvisfondi. Kuori ja paloittele porkkanat ja sellerin varret. Lisää ne kattilaan. Keitä pienellä teholla kunnes porkkanat ovat kypsiä ja liha mureaa eli noin puolisen tuntia. Lisää loput ainekset ja kuumenna. 

Kaveriksi keitin perunoita. Kuvat unohtuivat ottamatta. Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen.

PS. Viikonloppuna yritän saada selvän, minkä maalaisia keittokirjoja hyllystäni löytyy. Sitten äänestetään, minkä maan teemalla mennään maaliskuu.

2 kommenttia:

  1. Minä kävin ylioppilaaksi iltalukiossa vasta aikuisiällä mutta olisi sitä sillonkin päässyt kuorma-autonlavalle nolaamaan itsensä. Kieltäydyin kunniasta :D

    Onko sulla paljonkin keittokirjoja?

    Oletko koskaan kokeillut kokkailla summassa eli valitset keittokirjahyllystä silmät kiinni kirjan ja silmät kiinni plaraat kirjaa ja valitset summassa sen reseptin ja yrität toteuttaa sen. Juu me ollaan mutta ei siitä mitään tule. Joka kerta se resepti on ollut joku aivan ihme juttu joka on tuntunut aivan suunnattoman mahdottomalta toteuttaa. Tosin kokkauksen ihanuushan pitäisi olla siinä että sitä reseptiä voi muunnella. Mutta siis kun esim. tulee joku filotaikinajuttu. Mä en ole omasta kaupasta edes löytänyt filotaikinaa...

    Tää sun tämänkertainen resepti näyttää jälleen kerran todella mahtavalle! Tekis todellakin mieli kokeilla joku kerta.

    -Irmeliina-

    VastaaPoista
  2. Meidän nuorin poika on ymmärtänyt Iskän mainitseman olennaiseen keskittymisen. Poika oli tänään vanhojen tansseissa tanssimassa, vaikkei ole edes lukiossa. Sen jälkeen porukalla syömään ja illalla jatkoille.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.