Olihan päivä

Ravintolapäivän tulo jänskättää. Aamu oli tavanomainen. Äiskän kanssa käytiin päivällä kaupassa ja iltapäivästä kävin laittamassa Marin motskarin kaasarin paikoilleen. Loppupäivä onkin sitten mennyt puutarhakatoksen pysytyksessä ja hirmuisen salaattimäärän silppuamisessa. On todella vaikeaa arvioida mahdollisten kävijöiden määrää. Lopulta päädyin odottamaan 50 kävijää. En ole koskaan tehnyt niin isolle porukalle ruokaa! Valmisteluissa on sitten kaasarihommien jälkeen mennytkin koko päivä. Jossain välissä kuitenkin syötiin

Vähän erilaista perunalaatikkoa (riittä varmaan kuudelle)

1 kg perunoita viipaloituna

suolaa

paketti pekonisiivuja

100 g sipulia silputtuna

öljyä

400 g jauhelihaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl muskottipähkinää 

1 tl mustapippurirouhetta

400 g tomaattimurskaa

voita vuuan voitelemiseen

Liemi: 2 dl jogurttia, 2 dl kermaa, 2 munaa, 2 rkl vehnäjauhoja.

Ruskista perunaviipaleet pannulla öljyssä, lisää hieman suolaa. Siirrä sivuun. Silppua pekoniviipaleet ja ruskista sipulisilpun kanssa pannulla. Lisää sipulin ja pekonin sekaan jauheliha. Jatka ruskistamista. Kun jauhelihakin on ruskistunut, mausta paprikalla, muskottipähkinällä ja pippurilla. Lisää tomaattimurska ja keitä viitisen minuuttia. 

Voitele uunivuoka. Pane pohjalle kerros perunoita, sitten jauhelihasipulimössö, ja lopuksi jälleen kerros perunoita. Kypsennä 180 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Sekoita liemen ainekset ja kaada ne vuo'an pinnalle. Kypsennä  vielä kymmenisen minuuttia tai sen aikaa, että pinta saa kauniin ruskea värin. Tarjoile.

Ihan hyvää perusruokaa äänin 3-0. Äiskän asteikolla komannen luokan ruokaa. Tästä se talvi taas lähteen.

Ravintolapäivän harjoittelua

Kesä ei ole mennyt missään nimessä hiljaiselon merkeissä. Päinvastoin. Touhua on ollut niin paljon, että ei ole millään ehtinyt kokeilemaan mitää uusia ruokajuttuja. Ellei nyt sitten uutena pidetä makaronia ja Saarioisten lihapullia. Ja jos on jotain kokeiltukin, niin kesävieraiden kanssa on ollut sitten ruokailun päälle sen verran ohjelmaa, että enää ei ole ehtinyt kirjoittelemaan aiheesta blogiin. Tai sitten kun on ehtinyt, niin useamman saunaoluen jälkeen. Eli ei ole kirjoiteltu.

Syksy kuitenkin lähestyy, samoin syksyn ravintolapäivä 18.8. eli ensi sunnuntaina. Monena kertana aiemmin olen aiheesta Marin kakkuloita -blogin Marien kanssa puhetta pitänyt, ja nyt sitten löimme voimavarat yhteen ja päätimme kokeilla millaista on pop up -ravintoloitsijana toimiminen. Eilen sitten testailin shaverman tekoa. Resepti poikkesi tuon linkin jutussa mainitusta, mutta julkaistaan se sitten samalla, kun kerron ravintolapäivän kokemuksista. 

Juuri kun olin saanut grillin tulille, alkoi vesisade. Touhu oli pikapikaa siirrettävä pyöräkatokseen. Kokonaisvaikutelmasta tulikin sitten varsin itämaisen elämää myötäilevä. Sunnuntaille on rakennettava oma katos hieman lähemmäs kadun reunaa.

 

Kruunupuisto rulettaa!

Muualla Suomessa kesä kääntyy syksyyn kuulemma juhannukselta. Joensuussa Ilosaarirockista, joka oli tänä viikonloppuna. Joten kun  on käännytty syksyn odotukseen, niin on aika palata lomilta. Lomaa tulikin pidettyä. Käytiin maisteri Siiskosen kanssa Venäjänmaalla matkailemassa. Siitä enemmän matkailublogin puolella, jahka saan potkittua kirjoituskoneen käyntiin.

Äiskäkin oli lomalla. Talvella sanoi, että ei enää entiseen paikkaan halua lähteä. Keskusteltiin asiasta ja päädyttiin sitten yrittämään Punkaharjun Kruunupuistoa. Ja valinta osoittautui täyden kympin arvoiseksi. Toki Äiskä oli aiemminkin käynyt Kruunupuistossa päiväkuntoutuksessa saamassa puheterapiaa eli paikka ei täysin outo ollut. Mutta silti toiminta yllätti positiivisesti. Kävin puolessa välissä moikkaamassa. Äiskä kertoili iloisesti, kuinka on ollut rankkaa, mutta silti kivaa. Ja esitteli spastista kättään, että sekin on tosi hyvän oloinen. Valitteli, ettei ollut vielä päässyt uimaan. Kerroin henkilökunnalle, että Äiskä rakastaa allasjumppaa, eli jos mitenkään vain saisi järjestettyä, niin hyvä olisi.

Viime sunnuntaina sitten kävin hakemassa Äiskän kotiin. Iloisena ja intoa täynnä Äiskä minua jo aulassa odottelikin. Tänne tullaan ensi kesänä uudestaan! Uimaankin oli päässyt. Ensimmäinen yllätys odotti, kun menimme pakkaamaan Äiskän tavaroita huoneeseen. Tavarat odottivat siististi valmiiksi pakattuina kasseissa. Toinen yllätys koitti kotona, kun ryhdyin pesemään Äiskän kahden viikon pyykkejä: pestävää oli vain viimeisenä yönä päällä ollut pyjama! Kaiken muun olivat viimeisenä yönä pesseet ja nätisti kassiin viikanneet. Ei voi muuta sanoa kuin, että Kruunupuisto rulettaa! Ja tarjoaa hotelli-, ravintola- ja kylpyläpalveluitaan myös itse maksaville terveille ihmisille.

Tänään kokkasin ensimmäistä kertaa varmaan kahteen kuukauteen jotain uutta.

Pekoninen lihamureke Hellapoliisin tapaan

1 paketti pekonia

1 dl korppujauhoja

2 dl maitoa

400 g sikanautajauhelihaa

1 sipuli silputtuna

1 muna

2 tl paprikajauhetta

1 tl suolaa

1/2 tl chilijauhetta

1 tl mustapippurirouhetta

200 g juustoraastetta

Sekoita maito ja korppujauhot. Vuoraa kakkuvuoka pekonilla. Sekoita korppujauho-maitoseokseen juustoa lukuun ottamatta muut ainekset. Juustosta vain puolet. Vaivaa taikina notkeaksi. Taputtele puolet taikinasta kakkuvuokaan pekonien päälle. Lisää vuokaan loput juustoraasteet ja viimeksi loppu jauhelihataikina. Paista 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoile. Meillä oli kaverina riisimakaronia ja ketsuppia.

Hyvää äänin 3-0, Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa.

Solovki

Iskä kokkaan loma alkaa lähestyä huipennustaa. Vein tänään Äiskän Punkaharjun Kruunupuistoon kuntolomalle. Maisteri Siiskosen kanssa grillattiin Adrianmeren rouvan reseptillä pässin kiveksiä ja aamulla kello kuusi starttaamme Easy Rider -retkellä Venäjälle. Juniori toimiin kavereineen mökin vartijana, ja matkani kiemuroista kertoo tuolla Konepyöräilyä -välilehdellä nuorempi velimieheni siirtämällä lähettämiäni tekstiviestejä blogiin. 

Terkkuja lomalta

Siis eihän tämä vielä varsinaista lomaa ole. Olenpahan vain ollut bloggaamatta ja kokkaamatta mitään haasteellisempaa. Esimerkiksi tänään syötiin Lidlin lohkoperunoita ja bratwurstia. Aika menee päiviä ja kohta tunteja laskiessa. Ensin vanhimman pojan häihin, sitten juhannukseen, juhannuksen jälkeen Äiskän kuntolomaan ja vihdoin omaan motskarireissuun maisteri Siiskosen ja Pasin kanssa. Ja päivien laskemisen välissä pitää tehdä kaikenlaisia valmistelevia toimenpiteitä edellä mainittuihin tapahtumiin. Töissä on ollut todellakin niin mukavaa, ettei joka päivä tahdo muistaa kotiin lähteä!

Vaan se kilpailuhenki! Dansukkerilta kysyivät, että haluanko osallistua jäätelöreseptikisaan, jos lähettävät glukoosisiirappia hommaa varten. Eihän siihen tarvinnut kahta kertaa yllyttää, vaikka en tiedäkään, mitä minä sillä palkinnoksi luvatulla tehosekoittimella tekisin. No, joka tapauksessa yritän kovasti tuoda rakuunaa makeiden juttujen mauksi jälleen kerran:

Iskän rakuunajäätelö

4 munankeltuaista

1 dl Dansukker Siro erikoishienoa sokeria

1 1/2 dl punaista maitoa

2 dl kuohukermaa

1 dl Dansukker Glukoosisiirappia

reilu 3 g (noin 10 pientä teelusikallista) kuivattua rakuunaa

1/2 tl suolaa

40 g tummaa suklaata

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

Kiehauta maito, kerma, glukoosisiirappi ja rakuunat. Eli mittaa rakuunat ensimmäisenä kattilaan, jotta maut ehtivät irrota. Vatkaa keltuais-sokeriseos maitoseokseen. Siivilöi seos kulhoon, joka mahtuu pakastimeesi.

Laita seos pakastimeen. Sekoita hyvin tunnin kuluttua ja jatka pakastamista. Toista toimenpide taas tunnin kuluttua. Raasta suklaalevystä noin 40 grammaa karkeaa suklaa raastetta. Kun kolmannen tunnin kuluttua otat kulhon pakastimesta, lisää ensin kulhoon raastettu suklaa ja sekoita vasta sitten. Pakasta vielä vähintään kaksi tunti.

Pyöritä valmiista jäätelöstä palloja ja tarjoile.

Kuva ei tee oikeutta maulle. Annoin Äiskän maistella teelusikalla aamulla töihin lähtiessäni. Oli kuulemma ollut Avustajalla talkoot, että oli saanut Äiskälle selitettyä, että ei saa päiv'än mittaan kaikkea syödä, koska pitää vielä kuvata yksi annos kilpailua varten. Onneksi jäi vähän reilummin, sillä Mari kävi kavereidensa kanssa. Lopputulos: äänin 9 - 0 todettiin, että onneksi on kieli toisesta päästä kiinni, niin ei vienyt mukanaan. Niin hyvää se oli.