Terkkuja lomalta

Siis eihän tämä vielä varsinaista lomaa ole. Olenpahan vain ollut bloggaamatta ja kokkaamatta mitään haasteellisempaa. Esimerkiksi tänään syötiin Lidlin lohkoperunoita ja bratwurstia. Aika menee päiviä ja kohta tunteja laskiessa. Ensin vanhimman pojan häihin, sitten juhannukseen, juhannuksen jälkeen Äiskän kuntolomaan ja vihdoin omaan motskarireissuun maisteri Siiskosen ja Pasin kanssa. Ja päivien laskemisen välissä pitää tehdä kaikenlaisia valmistelevia toimenpiteitä edellä mainittuihin tapahtumiin. Töissä on ollut todellakin niin mukavaa, ettei joka päivä tahdo muistaa kotiin lähteä!

Vaan se kilpailuhenki! Dansukkerilta kysyivät, että haluanko osallistua jäätelöreseptikisaan, jos lähettävät glukoosisiirappia hommaa varten. Eihän siihen tarvinnut kahta kertaa yllyttää, vaikka en tiedäkään, mitä minä sillä palkinnoksi luvatulla tehosekoittimella tekisin. No, joka tapauksessa yritän kovasti tuoda rakuunaa makeiden juttujen mauksi jälleen kerran:

Iskän rakuunajäätelö

4 munankeltuaista

1 dl Dansukker Siro erikoishienoa sokeria

1 1/2 dl punaista maitoa

2 dl kuohukermaa

1 dl Dansukker Glukoosisiirappia

reilu 3 g (noin 10 pientä teelusikallista) kuivattua rakuunaa

1/2 tl suolaa

40 g tummaa suklaata

Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi.

Kiehauta maito, kerma, glukoosisiirappi ja rakuunat. Eli mittaa rakuunat ensimmäisenä kattilaan, jotta maut ehtivät irrota. Vatkaa keltuais-sokeriseos maitoseokseen. Siivilöi seos kulhoon, joka mahtuu pakastimeesi.

Laita seos pakastimeen. Sekoita hyvin tunnin kuluttua ja jatka pakastamista. Toista toimenpide taas tunnin kuluttua. Raasta suklaalevystä noin 40 grammaa karkeaa suklaa raastetta. Kun kolmannen tunnin kuluttua otat kulhon pakastimesta, lisää ensin kulhoon raastettu suklaa ja sekoita vasta sitten. Pakasta vielä vähintään kaksi tunti.

Pyöritä valmiista jäätelöstä palloja ja tarjoile.

Kuva ei tee oikeutta maulle. Annoin Äiskän maistella teelusikalla aamulla töihin lähtiessäni. Oli kuulemma ollut Avustajalla talkoot, että oli saanut Äiskälle selitettyä, että ei saa päiv'än mittaan kaikkea syödä, koska pitää vielä kuvata yksi annos kilpailua varten. Onneksi jäi vähän reilummin, sillä Mari kävi kavereidensa kanssa. Lopputulos: äänin 9 - 0 todettiin, että onneksi on kieli toisesta päästä kiinni, niin ei vienyt mukanaan. Niin hyvää se oli.