Invapysäköintiä

Hyvät ns. invalidit, jotka parkkeeraatte autonne invaruutuun. Pykälien mukaan ei riitä, että käpälä on kipeä. Eikä riitä edes se, että se on poikki. Ellei sitten satu olemaan se katkennut pätkä kadonnut. Ja silloinkin tarvitaan erillinen poliisin myöntämä Vammaisen pysäköintilupa. Lupa on tämännäköinen:

Tämä aihe tuli mieleeni, kun pysäköin auton Joensuussa Noljakan Valintatalon pihaan. Varattuhan se invaruutu oli! Ruudussa komea Porche, jonka puikoissa aikalailla hyväkuntoisen näköinen ja sujuvasti liikkuva arviolta kuusikymppinen herrasmies. Vaimo kyydissä. Ei ontunut vaimokaan. Eikä minkäänlaista vammaisen pysäköintilupaa näkyvissä. Eli ei ole ihmisen ikään katsomista, kun invapaikalle pysäköidään. Turakkeja näkyy olevan kaikissa ikäluokissa. Pahimpia ovat juuri äsken mainitut yli kuusikymppiset miehet. Jos tuntuu, että luvan saannin edellytykset voisivat täyttyä, niin ne on lueteltu täällä. Tietysti voidaan kysyä, että mitä se nyt Iskä, terve mies noin valittaa. No valittaa siksi, että huonot kelit ovat edessä, ja on aika riesa lumessa autella liikuntarajoitteista ihmistä ahtaassa tavallisessa parkkiruudussa ensin ulos autosta ja sitten kävelemään esim. kauppaan. Meillä ei onneksi tarvita pyörätuolia, mutta jokaisen invaruutuun parkkeeraavan pitäisi joskus olla työntämässä sohjolumessa täyttä pyörätuolia parkkipaikan periltä kaupan ovelle. Joskus olen nähnyt hienon invamerkillä varustetun ranskalaisen tarran, jossa luki:

"Jos viet paikkani, tule hakemaan myös vaivani!"

No niin, urputus sikseen. Tarjolla tänään:

Hirssipuuro uunissa

resepti kopioitu osoitteesta: jalkiruoka.fi

2 dl hirssiä
1 l maitoa
1 nokare voita tai margariinia
suolaa oman maun mukaan

Laita ainekset uunivuokaan ja vuoka 175 asteiseen uuniin. Sekoittele muutaman kerran paistamisen alkupuolella. Valmistuu noin 1-1,5h tunnissa vähän vuoan mallistakin riippuen. Valmista, kun neste imeytynyt hirssiin ja puuron pinta on saanut ruskeaa väriä. Maistuu voisilmän kanssa sellaisenaan, mutta on erinomaista mansikkasopan kanssa.

Ja oli muuten 5 - 0 tosi hyvää. Parasta hirssiruokaa, mitä olen koskaan syönyt. Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkoseen.

Kaapit täyttyvät

Tämä ruuanlaitto on mukava harrastus. Tahtoo vain paikat täyttyä kaikennäköisistä puolillaan olevista purnukoista, "ostan tuon ja kokeilen joskus" -tuotteista ja virheostoksista. Nyt sitten yritän vähän kerrassaan päästä eroon näistä muinaisjäänteistä. Pakasteesta on jo melkein kaksi laatikkoa tyhjentynyt, sillä olen ryhtynyt tekemään entistä enemmän kaikenlaisia kiisseleitä ja marjakeittoja. Jos vaikka kevääseen mennessä saisi tyhjäksi ja sulatettua. Sama on jääkaapin ylähyllyn tilanne. Täynnään kaikennäköisiä, enemmän tai vähemmän tuliseen vivahtavia tököttipurkkeja. Tänään löysin Hellapoliisin äskettäin ilmestyneestä lehdestä hyvä reseptin, johon sai tyhjenneltyä purkkeja. Alla oleva versio on oma variaationi, jonka muokkasin lehden "Jauheliha-texmexpiiras" -reseptin pohjalta sellaiseksi, että mahdollisimman vähän tarvitsi ostaa mitään kaupasta. Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Tulinen jauhelihapiiras

1 pkt (380 g) Myllyn paras piirakkataikinaa suolaisille piirakoille

600 g sikanautajauhelihaa

1 punasipuli

15 sentin pätkä purjoa

2 isoa valkosipulin kynttä

2 paprikaa (kotona kasvatetut jäivät aika pieniksi)

puolet 230 gramman tacokastikepurkista (mild)

4 tosi täyttä ruokalusikallista hrenovinaa (hrenovina on venäläinen piparjuuri-tomaattikastike, jonka valmistuksesta tulee vielä oma juttunsa)

3 kukkurallista ruokalusikallista jalapenorenkaita

2 dl ruokakermaa

2 munaa

kirsikkatomaatteja

150 g juustoraastetta

Paista jauheliha, punasipulisilppu ja purjo pannulla. Lisää murskatut valkosipulit ja suikaloitu paprika sekä kastikkeet ja jalapenot. Sekoita vielä joukkoon ruokakerma ja rikotut munat. Taputtele sulanut piirakkataikina voitelemattomaan piirakkavuokaan. Kaada pannulta mössö vuokaan. Leikkele pinnalle kirsikkatomaatin puolikkaita ja ripottele viimeksi pinnalle juustoraaste. Paista 200 asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia. Tarjoile.

Hyvää äänin 4 - 0. Juniori poisti jalapenot ja totesi, että tätä voi tehdä toistekin. Minä ja Mari tykättiin ihan sellaisenaan. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen, kun ensin suostuin poistamaan jalapenot.

PS. SaiPa on rautaa!

PS2. Maisteri Siiskonen kirjoitti hyvän postauksen Nuijamaan raja-asemasta, niin pitää minunkin vähän nostaa tuota ylvästä etelä-karjalaisuutta pintaan.

Parittomia sukkia

Välillä tuntuu, että joko pesukone tai kuivausrumpu syö sukkia. Ihan ihmeellistä, joskus saattaa olla useita kappaleita ilman paria. Ja kun kysyn Marilta ja Juniorilta, ei kummankaan sukkalaatikossa ole yhtään paritonta sukkaa. Ei edes tarkistamisen jälkeen! Minä niitä sitten jemmailen vaatekaapin nurkkaan. Joskus viikon parin odottelun jälkeen parittomien määrä saattaa pudota sukkaan tai kahteen. Kun pidemmän aikaa kaveria odottaneita alkaa olla puolenkymmentä, heitän menemään. Tämä tapahtuu pari kertaa vuodessa. Tänään sitten Juniorin kanssa sovimme, että merkitsen langanpätkällä sukat. Meillä on niin samankokoiset jalat, että tahtovat välillä mennä sekaisin. Tässä tarkoituksessa hain kaikki huushollin sukat kerralla paikalle ja aloitin homman. Ensin hajalliset parit roskiin. Sitten lajittelu, jossa jokainen väärän henkilön laatikkoon eksynyt sukka pääsi takaisin kotiin. Ja hemmetti sentään! Juniorin kamoista löytyi ainakin kymmenen paritonta sukkaa. Ja kaiken huippuna toinen sukista, jotka olin ostanut kolme viikkoa sitten. Käsittämätöntä, että mihin toinen kappale on kadonnut! Sen on varmaan joko pesukone tai kuivausrumpu syönyt.

Me sen sijaan söimme tänään

riisivanukasta.

Riisivanukas on näitä vanhan ajan nerokkaita "eilisen tähteistä" -ruokia. Meillä siis oli eilen ruokana riisipuuroa, oikein puuroriisistä keitettyä eikä mitään hiutalepuuroa. Keitin kerralla tupla-annoksen ja ruokailun jälkeen siirsin tähteet odottamaan tätä päivää. Samoin ennakoin tulevaa keittämällä puolukoista mehukeiton. Tänään sitten lisäsin kylmään puuron jämään niin paljon maitoa, että syntyi sellainen vetelä velli. Siihen rikoin pari kananmunaa, lisäsin kolme ruokalusikallista sokeria ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria. Lopuksi vielä kourallinen rusinoita, kunnon sekoitus ja uunivuokaan. Vuoka puoleksi tunniksi 160 asteiseen kiertoilmauuniin. Kun vanukkaan pinta alkoi näyttää kauniin ruskealta, nostin vanukkaan pöytään ja tarjoilin kaveriksi kylmää mehukeittoa.

Hyvää äänin 3 - 1. Juniori ei tykännyt puolukan kirpeydestä. Äiskän asteikolla kakkonen.

Purkkalihaa

Jossakin mainoksessa sanottiin, että aina on sopiva sää grillata. Itse asiassa olen aika pitkälti tuon mainoksen sanoman linjoilla. Juniorin erittäin hyvä ystävä tuli Etelä-Suomesta syysloman jämillään käymään ja arvelin valmistaa shashlikkeja. Porsaanlihasta olen jo onnistunutkin tekemään oikein maittavia. Eli ei muuta kuin lihat pari tuntia aiemmin marinoitumaan ja grilli tulille. Itse asiassa lihat ehtivät marinoitua neljä tuntia. Marinadin reseptin nappasin venäläiseltä nettisivulta.

yksinkertainen shashlik-marinadi

(riittää 1,5 kilolle lihaa)

1,5 dl etikkaa

1 dl vettä

silputtu sipuli

2 murskattua laakerinlehteä

2 tl suolaa

2 tl mustapippurirouhetta

persiljaruukku hienoksi silputtuna

Laita lihat kulhoon ja sekoita marinadin ainekset lihojen kanssa. Anna marinoitua ainakin kaksi tuntia. Seuraavaksi lihat vartaisiin ja grilliin. Kaveriksi vaikka lohkoperunoita ja salaatti. 

Muuten meni ihan hyvin, mutta minä ja Äiskä oltiin sitä mieltä, että sitkeäksi jäi. Nuoriso veti 300 g per nuppi lihaa ja perunat päälle. Hyvän makuiseksi sanoivat! Toki myönsivät, että mureampaakin lihaa on joskus tarjoiltu.

Jos joku osaa neuvoa, miten valmistetaan mureaa naudanlihaa, niin kertokaa minullekin.

Pieleen meni

Tänään sitten sain kuningasidean. Aloitetaan uuden uunin käyttö ruuan laittoon helpolla kotiuunin korvapuustien paistolla. En ihan ollut tarkkana uunin lämmityksen loppuvaiheessa, ja mittari näytti 170 astetta, kun sain pullat pellille. Mittaria joudun vielä käyttämään, koska en vielä ole niin tuttu uunin kanssa, että osaisin arvioida lämpötilan oikein.  Pussin kupeessa luki, että 15 minuuttia 180 asteessa. Arvelin, että kymmenen astetta sinne tai tänne ei vaikuta mitään. Sen tiesin, että 325 astetta ruskistaa pullat kauniisti kolmessa minuutissa, mutta jättää sisältä raa'aksi. Kokeiltiin nimittäin Sedigin Akun kanssa Varkaudessa  MetalMixillä työskennellessäni. Uuni oli tarkoitettu paksujen rautatankojen hitsaussaumojen normalisointiin ja siksi siihen sai lämpöä yli tuhat astetta. Raa'aksihan ne pullat jäivät. Aku laittoi mikroon kauniin ruskean taikinapalleron kypsymään lisää. Palamaanhan se pulla syttyi. Taukotila savun vallassa ja pulla vedessä roskiksessa lillumassa. Mutta takaisin tähän päivään. Eivät paistuneet pullat 170 eivät! Vartin kuluttua nostin sähköuuniin ja paistoin pinnalta kauniin ruskeiksi - sisältä jäivät taas raa'oiksi. Kaikki vaatii oman opettelunsa. Akukin oppi paistamaan siinä uunissa piknikpaisteja, joten enköhän minäkin opi pullan paistamaan omassani.

Eilen pidettiin chili-iltaa Marin ja kaverinsa Empun kanssa. Keräsin kaikki kauniin keltaiset Criolla Sella -lajikkeen chilit, jotka olivat noin lyijykynän paksuisia ja viitisen senttiä pitkiä. Yhteensä kymmenkunta sisällä loppuun kypsynyttä palkoa. Tai podejahan ne chili-ihmisten puheissa taitavat olla. Halkaisin palot ja poistin siemenet. Sen jälkeen pyöräytin ohuen mustaleima emmental -viipaleen palonpuolikkaiden ympärille ja lopuksi pekoni siivu. Ja nyytit uunipellille ja uuniin 225 asteeseen.

Pienen paprikan kokoiset Poblano-chilit taas kaiversin samalla tapaa tyhjiksi kuin paprikat täytettyjä paprikoita valmistettaessa. Itse asiassa Äiskälle ja Juniorille tyhjensinkin jokusen paprikan. Sisälle tein seuraavanlaisen täytteen.

Ohje on napattu Valion koekeittiön reseptisivuilta, vähän muokkasin.

400 g jauhelihaa

öljyä

1 sipuli

1 tl suolaa

1 paketti (200 g) tuorejuustoa

4 dl keitettyä riisiä (eli noin 1 1/2 dl keittämättömänä)

puolikas keltainen paprika

Mozzarella-raastetta

Paista jauheliha öljyssä. Lisää sekaan paprikapalat ja silputtu sipuli. Paista, kunnes sipuli pehmenee. Lisää suola ja tuorejuusto. Sekoita. Lisää seokseen riisit. Täytä chilit mössöllä. Survo lopuksi mozzarellaa tulpaksi aukkoon. Ja yritä astella chilit tai paprikat uunipellille siten, että aukot jäävät ylöspäin. Paista 225 asteisessa uunissa 20 - 25 minuuttia. Minulla olivat noiden yllä kuvattujen nyyttien kanssa samalla pellillä ja hyvä tuli. Kuten paprikoistakin.

Eli hyvää oli - kenestä chilit kenestä paprikat. Tyttöjen kanssa todettiin, että Criolla sellan maku laimeni juuston ja pekonin keskellä. Poblanot sen sijaan muuttuivat kypsennyksen myötä huomattavasti tulisemmiksi kuin raakana. Toisaalta Poblanon hento tulisuus antoi täytteellä juuri sitä terävyyttä, mitä täytteen maku kaipasi. Paprikan sisällä täyte tuntui mauttomalta. Äiskä toisaalta tykkäsi täytetyn paprikan miedosta mausta.