Afaattinen hanhiemo

Aivoinfarktin oheistuotteena Äiskä sai vaikean afasian. Afasia tarkoittaa yksinkertaisimmillaan puheen tuottamisen ja tai ymmärtämisen vaikeutta. Äiskällä on onneksi mennyt vain puhekyky. Siinä mielessä onneksi, että jos ihminen ei ymmärrä toisten puhetta eikä osaa itse puhua, niin silloin elämä muuttuu tosi yksinäiseksi. Vanhimmainen teki opiskeluaikoinaan kesätöitä ohjaajana eri vammaisjärjestöjen kesäleireillä ja heti kuultuaan äitinsä afasiasta kertoi, että afaatikot ovat tosi taitavia näyttelemään ymmärtämistä. Niinpä onkin ollut tavallaan tosi mielenkiintoista seurata, kuinka paljon Äiskä oikeasti ymmärtää puhetta. Välillä väittäisin jopa, että 99 prosenttia puhutusta puheesta menee perille. Näin varmasti pitkässä juoksussa onkin. Mutta hetkittäin sitten onkin aivan toisin. Ympärillä olevat ihmiset minä mukaan lukien luulevat Äiskän ymmärtävän kaiken puhutun ja olevan täysillä keskustelussa mukana. Sitten, jostakin aivan pienestä yksittäisestä asiasta, minä huomaan, että Äiskä ei ole ymmärtänyt puhutusta tuon taivaallista!  Eli tarkkana täytyy olla.

Äiskä on siis afaatikko. Ja hanhiemo. Aina kun Mari tulee käymään, Äiskä käy komerot ja jääkaapin läpi, mitä sieltä löytyisi, että saisi Marille muovikassin täyteen omaan jääkaappiinsa vietäväksi. Kait sitä sanotaan äidinvaistoksi. Minä olen enemmänkin sen linjan kannalla, että koitahan pärjäillä, jos nälkä tulee, niin ruoka-ajat tiedät. Tänään tosin ihan kutsuin Marin syömään, kun Juniori oli ilmoittanut syövänsä kylillä. Ruuaksi olin viritellyt pääsiäistä ennakoiden

yrttisen lammasrullan

1 kg lampaanlihaa

1 tl suolaa

1 tl rosmariinia

1 tl timjamia

1 tl minttua

1 tl mustapippuria

1 tl valkosipulijauhetta 

sitruunamehua

puolikas Aura-pala

voita

Leikkaa lampaanlihapala mahdollisimman isoksi levyksi. Minä tein seuraavasti: kolme senttiä paksu lihaköntti leikkuulaudalle, leikkaa vasemmalta alkaen noin sentin paksuinen siivu melkein oikeaan reunaan saakka, jätä kuitenkin kiinni könttiin, sitten oikealta alkaen sama uusiksi, nyt pitäisi syntyä lähes kolme kertaa alkuperäisen kokoinen lihalevy. Nuiji levy tasaiseksi lihanuijalla. Sekoita yrtit kupissa. Levittele kolme teelusikallista seosta lihan päälle. Ruilauta lopuksi hieman sitruunamehua lihalle. Jäljelle jääneen yrtti-suolaseoksen voit viskata tai säästää seuraavaan kertaan. Murustele Aura-palan puolikas lihan pinnalle. Rullaa lihalevy kääretortun tapaan ja köytä puuvillanarulla kiinni. Paista rulla nopeasti joka puolelta pannulla voissa. Laita rulla uunivuokaan, lämpömittari paksuimpaan kohtaan, ja paista 150 asteisessa uunissa kunnes mittari näyttää 82 astetta. Ota rulla pois uunista ja anna vetäytyä folion sisällä 15 minuuttia. Tarjoile perunamuussin, kastikkeen ja salaatin kera.

lampaan kastike

1 dl paistin paistolientä

1 lihaliemi fond cup

2 rkl smetanaa

1 dl maitoa

1 rkl ruskeaa maizena-kastikesuurustetta

1 rkl mustaviinimarjahyytelöä

Sekoita ainekset ja kuumenna kattilassa kiehuvaksi. Älä kuitenkaan keitä. Kaada tarjoilukannuun ja tarjoile lampaan ja muussin kera.

Salaatti oli jo syöty, kun muistin, että kuvahan se pitää tästä finedining-ateriasta ottaa.

maaliskuun salaattikastike:

Pariisilainen courmet-salaattikastike

6 rkl öljyä

2 kovaksi keitettyä munankeltuaista

1 tl suolaa

1/2 tl valkopippuria

1 tl vahvaa sinappia

6 rkl valkoviinietikkaa

2 rkl sitruunamehua

2 tl sokeria

1 tl valkosipulijauhetta

Murskaa munankeltuaiset hyvin. Lisää muut aineet. Sekoita hyvin. Tarjoile salaatin kera. 

Meillä oli tuon kastikkeen kanssa ihan perussalaattia: jääsalaattia, tomaattia, paprikaa, kurkkua ja purjoa. 

Kokonaisuus oli hemmetin hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kokonaisuus meni kolmanteen luokkaan ja kastike kakkoseen.

Pikku-Myyn pitaleivät ja muita hauskuuksia

Olen useassa aiemmassa tarinassani kertonut kollegastani Pikku-Myystä. Äiskän sairastumisen jälkeen ennen minun sairaslomalle jäämistä Pikku-Myy oli se ihminen, joka osasi tukea minua aktiivisella kuuntelemisellaan siten, että jaksoin niinkin pitkään käydä töissä. Ja toisaalta sitten kahden viikon sairasloman jälkeen palata takaisin töihin. Nykyisin työskentelemme eri työryhmissä, mutta näemme aina silloin tällöin. Viimeksi kun näimme, Pikku-Myy kertoi tehneensä hyviä ja helppotekoisia pitaleipiä. Eihän siinä muu auttanut, kuin pyytää resepti. Mutta ennen kuin menen pitaleipiin, on kerrottava myös Äiskän iloista.

Äiskän avustajana on viime syksystä saakka toiminut erittäin pätevä sijainen. Äiskä on hauska, kun toisaalta pilke silmäkulmassa kiroilee, että avustaja komentaa tekemään kaiken itse. Toisaalta Äiskä on sitten todella iloinen, kun pystyykin tekemään asioita itse. Eli vammaisen ihmisen kanssa työskenneltäessä on todella tärkeää, että nimenomaan avustaa eikä tee toisen puolesta. Nyt sitten sijainen pystyttiin vakinaistamaan, ja Äiskä on onnessaan. Tytöillä on nimittäin yhteinen intohimo! Molemmat ovat persoja makealle ja tykkäävät yhdessä rakennella kaikenlaista kivaa tämän makeannälkänsä tyydyttämiseksi. Onneksi Avustajalla on harkinta kohdillaan, että tulee muistettua myös päivän aikainen ravitseva ja monipuolinen ruokailu. Tänään tytöt olivat keksineet laittaa

marjahillaa

5 dl puolukkasurvosta

1 dl sokeria

2 rkl hunajaa

1/2 dl grahamjauhoja

2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja viimeksi kermavaahto vähän varovaisemmin. Tarjoile. Vähän olivat säästäneet minullekin maisteltavaksi ja tosi on, että toistekin tehdään. Oli se vaan niin hyvää.

Äiskä ja herkut.

Minulla on edelleen kesken yhteenveto tammikuussa käytetyistä elintarvikkeista. Sen kuitenkin huomasin jo alkuvaiheessa, että leipä vie ison läjän euroja. Niinpä olenkin sitten yrittänyt paistella leipää itse. Leivistä otetut kuvat ovat olleet niin huonoja, että en ole niitä suuremmin esitellyt. Kyllähän kaikki nyt tietävät, minkä näköinen on leipä. Taikinankin lämpötiloineen päivineen olen tehnyt enemmänkin niin sanotulla mututuntumalla. Leivän haju tai valmistusprosessi ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia maailmaa syleileviä intohimon tunteita, mutta leivästä on tullut hiton hyvää.

Iskän auringonkukkaleipä

3 dl vettä

1/2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä

1 pss (11g) kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

noin 3 dl ruissihtijauhoja

noin 4 dl vehnäjauhoja

noin 1/2 dl oliiviöljyä

Mittaa kuivat ainekset vaikka mittakannuun. Pane alustuskulhoon reilusti käden lämpöinen vesi ja hunaja. Kumoa kuivat ainekset kulhoon ja alusta taikina tasalaatuiseksi. Lisää lopuksi oliiviöljy ja alusta kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Pane kulho liinan alle lämpimään kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta sellainen puolen metrin jööti, joka on toisesta päästä paksumpi. Kierrä jööti rullalle siten, että paksu pää jää keskelle. Laita kieppi uunipellille ja taputtele suhteellisen matalaksi. Anna kohota 10 - 15 minuuttia. Paista aluksi 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 45 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla ja tarjoile aikanaan.

Ja kun vauhtiin pääsin niin innostuin paistamaan rotinaviemisiä. Äiskän entinen kyty eli ensimmäisen miehensä veli sai pojan, ja mennään huomenna perikarjalaiseen tapaan katsomaan poikaa ja viedään samalla viemisiä helpottamaan tuoreen äidin olemista. Karjalassa tätä kutsutaan rotinoiden viemiseksi. Rotina sana tulee venäjän kielen sanasta, joka tarkoittaa syntymää. Minä kun olen huono noissa pullissa ja kakuissa, niin päätin tehdä yksinkertaisemman version entisen Nuijamaan pitäjäruuasta eli 

helpot lanttukukkoset

400 g porsaan suikalelihaa

400 g lanttulaatikkoa

1200 g rukiista piirakkataikinaa (esim. Pirkka)

Ruskista lihasuikaleet kuumalla paistinpannulla kevyesti. Kauli taikina noin kolme - neljä millimetriä paksuksi levyksi. Painele vaikkapa kattilan kannella levystä noin 16 senttimetriä halkaisijaltaan olevia kakkaroita. Kakkaroita pitäisi syntyä 10 - 12 kappaletta. Jaa lanttulaatikko ja ruskistetut lihat tasan jokaisen kakkaran toiselle laidalle. Jätä reunalle hieman vapaata tilaa. Käännä tyhjäksi jäänyt puolisko kakkarasta lihojen ja lanttulaatikon yli siten, että syntyy puolikuun muotoinen piirakka eli kukkonen. Painele reuna kiinni. Pyöräytä vielä taikinapyörällä reunasta suikale irti, niin kestää paremmin ummessa paistamisen ajan. Paista 225 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Molemmat ovat hyviä.

Ja sitten urakan lopuksi huomisen ruuan tärkein osanen eli 

Pikku-Myyn pitaleivät

3 dl vettä

50 g hiivaa

2 tl sokeria

1/2 tl suolaa

noin 8 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut kuivat aineet ja alusta taikina joustavaksi. Lisää lopuksi öljy. Kohota puolisen tuntia. Taputtele taikinasta sellaisia senttiä paksuja kakkaroita. Pikku-Myy sanoi, että pitäisi tulla 16 kappaletta. No tulihan niitä, mutta ensi kerralla teen kahdeksan ja saan meidän makuun sopivamman kokoisia. Non niin, nyt sitten on pöytä täynnä kakkaroita. Laita kakkarat kuumalle uuninpellille. Ja pelti 10 - 15 minuutiksi 250 asteiseen uuniin. Komiasti kohoavat uunissa ja jäähdyttyään ovat oivallisia täytettäväksi herkullisella liha-kasvis-kastike-seoksella. 

Kiitos Pikku-Myy.

Minä juon nyt yhden Kukko-lagerin ja lähden nukkumaan.

Tyhjän kattilan kammo

Olen kuullut tai paremminkin lukenut, että kirjailijoilla ja muuten työkseen kirjoittavilla saatta joskus esiintyä niin sanottua tyhjän paperin kammoa. Tarkoittaa sitä, että kun se on se tyhjä paperi edessä ja jotain pitäisi kirjoittaa, että leivässä kestäisi, mutta ei niin millään synny edes sitä ensimmäistä sanaa. Minä nyt olen siinä määrin kirjoittamiseni suhteen kritiikitön, että ei liene moisesta viruksesta kysymys. Kuitenkin jollain tavalla on jutut vähissä. Olen aikani asiaa pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että lienee kyse kevämasennuksesta. Ei minua syksy ja sen pimeys masenna. Sehän on ihan luonnollista, että syksyllä on pimeää. Pääasia, että mieli on valoisa. Mutta kevät! Se on aikaa nuoruudet. Rusakot ja nuoriso laukkaavat kevään hurmiossa toistensa perässä. Auringon lämmön lisääntyessä kasvit luonnossa alkavat heräämäämään eloon. Paprkikan ja tomaatin taimet kasvavat silmissä ikkunalaudalla. Kevät on uuden syntymisen ja luomisen aikaa. Ja minä en ole enää leikissä mukana! Minä onneton edustan itse asiassa jo keväällä syksyn lakastuneita lehtiä. Ja se masentaa. Vaikka kuinka yritän olla nuorekas ja menossa mukana, niin sen jälkeen kun täytin 50 vuotta, ovat keväät olleet vaikeita. Liekö aika saanut minusta yliotteen?

No, se ainakin on hyvä, että ilmiselvästi en pode tyhjän kattilan kammoa. Tänään nimittäin oli pitkästä aikaa sellainen päivä, että oli tosi kivaa riehua keittiö sekaisin ja yllättää itsensä ja perhe kunnolla. Meillä oli lammaspäivä, ja Äiskä irvisti tosi ruman näköisesti kuullessaan päivän menun:

Mustajuurisalaattia

Yrttikuoressa paistettua lammasta

Hunajaista kastiketta

Perunamuussipalleroita

Mustajuurisalaatti

500 g mustajuurta

2 rkl vehnäjauhoja

vettä

suolaa

2 tomaattia

kourallinen vihreitä papuja (pakaste)

Provencen etikkaista salaattikastiketta

Kaada kulhoon kylmää vettä ja sekoita siihen vehnäjauhot. Kuori mustajuuret ja pane ne heti vehnäjauhoveteen, etteivät muutu ikävän mustiksi. Kun kaikki on kuorittu, pätki ne parin sentin mittaisiksi ja laita suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Keitä noin 20 minuuttia. Leikkaa tomaattien toiseen päähän ristiviilto. Laita ne kattilaan ja kaada kiehuvaa vettä päälle niin paljon, että peittyvät. Odota pari minuuttia. Nosta tomaatit vedestä ja poista kuori. Halkaise ja poista siemenet sisältä. Pilko pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Keitä pavut ja pätki. Lisää tomaattien kaveriksi niin pavunpätkät kuin mustajuuretkin. Anna jäähtyä ja lisää salaattikastiketta sen verran, että salaatti saa sopivasti kosteutta. Tarjoile.

Lammasta yrttikuoressa

6 palaa paahtoleipää

3 murskattua valkosipulin kynttä

3 tl kuivattua timjamia

noin 8 rlk oliiviöljyä

1 rkl sitruunamehua

suolaa

mustapippurirouhetta

1/2 kg köntti lampaan lihaa

Murenna paahtoleipäpalat kulhoon. Lisää valkosipulimurska ja timjami. Kaada joukkoon öljy ja sitruunamehu. Alusta mössöä käsin kunnes leipä on hajonnut ja muodostanut muiden aineiden kanssa tasalaatuisen massan. Paahda liha molemmilta puolilta melko kuumalla pannulla oliiviöljyssä nopeasti umpeen. Hiero lihan pintaa suolaa ja pippuria. Aseta liha paistoastiaan ja pane paistolämpömittari paksuimpaan kohtaan. Taputtele tekemäsi taikina lihan pintaan. Paista 200 asteisessa uunissa (kiertoilmalla riittää 180) kunnes mittari osoittaa lihan sisälämpötilaksi 82 astetta. Poista liha uunista ja anna vetäytyä viitisentoista minuuttia. Tarjoile.

Hunajakastike

2 1/2 dl vettä

1 lihaliemifondikuppi

2 rkl balsamiviinietikkaa

1 tl hunajaa

ruskeaa maizena-suurustetta

Kuumenna ja sekoita vesi, fondi, etikka ja hunaja pienessä kattilassa. Suurusta maizenalla. Kaada tarjoiluastiaan. Tarjoile.

Ranskalaiset perunamuussipallerot, joiden oikeaa nimeä en muista ja paketin heitin pois.

Osta kaupan pakastealtaasta paketti palleroita. Kuumenna uunissa tai pannulla paketin ohjeen mukaan. Tarjoile.

Etukäteen hieman arvelutti, että josko Äiskä komentaa minut viimeisillä killingeilläni pizzan ostoon. Siksi yllätys olikin suuri, kun Juniori kehui ensimmäiseksi medium-paistoisen lihan tosi maukkaaksi ja mureaksi. Jo tämä pelkästään lampaan kyseessä ollessa olisi riittänyt isoon onnistumisen iloon. Mutta kun vielä Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kokonaisuuden kakkosluokan ruuaksi, niin voi sanoa päivän olleen todella onnistunut. Eli hemmetin hyvää äänin 3 - 0.

Kevät

Kevät on kaunis

Kukat kesään puhkeaa

Lumi ja talven ihmemaa

Syksyllä lehdet leijuu

Maahan hiljalleen

Rakkaus sydämessä

Meitä kuljettaa

Arvaa kuinka paljon

arvaa kuinka paljon

suua rakastankaan

Arvaa kuinka paljon

arvaa kuinka paljon

suua rakastankaan

sua rakastankaan.

Yllä oleva on "Arvaa kuinka paljon sinua rakastan" -lastenohjelman tunnari. Kaveri nuorena miehenä lauloi sitä tytöille. Ja aina kävi säkä. Tytöt vain vaihtui. Ja vaihtuvat harvakseltaan vieläkin - 30 vuoden jälkeen. Minä en silloin laulellut, olin useimmiten kuskina. Vaan on tuon Äiskän kanssa katsottu jo kohta 30 kevättä yhdessä. Ja viimeiset viikot on tuo vanha laulun pätkä soinut korvamatona korvassani.  Äiskä tykkää, kun välillä sitä hänellekin laulan. Nyt ymmärrän paremmin tuota nuoruuden kaveriakin.

Tänään oli muutenkin kevätpäivä. Sain vihdoinkin koulittua paprikantaimet purkkeihin. Idätys alkoi jo tammikuussa. Kuvan keskellä olevassa mustassa laatikossa itävät puolestaan tomaatit. Chilit ja habanerot, joita myös ykköstaimia olen pitänyt, talvehtivat hyvin ja ensimmäiset kukkanuput ovat jo ilmaantuneet. Tulevan kasvukauden erikoisuuksia ovat täysin violetti paprika, suippo tomaatti ja jalapeno. Kyllä vaan saisi kevätaurinko paistaa enemmän!

Ja haukikin kutee keväällä. Niinpä tuossa taannoin Lehmon Laptonilta saamani hauetkin olivat mätiä täynnään. Pakastin jokaisen mätipussin yksitellen. Niinpä meillä olikin tänään ruokana kuvassa lautasella näkyviä

mätilettuja

8 dl maitoa

2 munaa

1 tl suolaa

4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja

1 isohko hauen mätipussi

Ota mätipussi pakasteesta hyvissä ajoin sulamaan. Kun pinta alkaa vähän lämpenemään, on paras hetki irrottaa mätipussin kalvo pois. Lähtee tosi helposti, toisin kuin täysin sulaneesta tai tuoreesta pussista. 

Sekoita aineksista normaali lettutaikina, johon vatkaat sekaan myös mädin. Paista pannulla voissa. Tarjoile smetanan, suolakurkkukuutioiden ja juoksevan hunajan kera.

Hyvää äänin 4 - 0. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä sanoi inhoavansa mätiä. Maistettuaan kehui todella hyväksi. Äiskä oli kaikista hauska. Rankeerasi ensin asteikollaan kakkosluokan ruuaksi, mutta kuultuaan mädistä lakkasi tykkäämästä! Joskus näinkin. Summa summarum: kannattaa ehdottomasti hyödyntä itse pyydettyjen kalojen mäti näin keväisin.

Uusavuttoman kalakukko

Maailmassa on paljon asioita, joiden järkevyyttä ihmettelen. Samoin omassa toiminnassani. Toki joku muu voi ihmetellä minun toimiani vielä enemmän kuin minä itse. Notkua nyt kaikki illat tietokoneen äärellä blogia hoitamassa ja sosiaalisessa mediassa laajemminkin kavereiden kanssa surffaille! Onko siinä nyt mitään järkeä. Eikö olisi järkevämpää vaikka lukea kirjoja sekin aika? Viime aikoina olen yhä useammin päättänyt, että pidän naamakirjan kiinni ja päivitän blogia vain viikonloppuisin. Vaan eikä ole onnistunut. Täältähän minä näppäimiltä itseni löydän.

Vaan ostosrintamalla on ollut onni myötä. Viime viikolla sattui työmatka kulkemaan Aino- ja Reino-tehtaan ohi. Kävin ostamassa Äiskälle vasempaan jalkaan uuden Aino-tohvelin. 

Halvaantumisen myötä Äiskältä on kävely muuttunut niin sanotusti leveäraiteiseksi. En tiedä, mistä leveäraiteisuus tarkalleen johtuu, mutta jokatapauksessa halvaantunut käyttää jalan lihaksia eri tavalla kuin terve. Äiskällä nilkka on periaatteessa täysin hervoton. Ulkona liikuttaessa hän käyttää nilkassa kevyempää tukea, joka mahtuu kengän sisään. Kotona sitten sisällä on käytössä jäykempi tuki, joka on tietyllä tapaa varmemma oloinen jalassa. Kun tuessa on pohja kulutusta vastaan ottamassa, pitää jalkojen pituuden tasaamiseksi toisessakin jalassa olla kenkä. Tämän vuoksi Äiskällä kuluu kaksi vasemman jalan Ainoa vuodessa. Keväällä on mukava aloittaa moottoripyöräilykausi käymällä Lieksassa tehtaanmyymälästä ostamassa yksi tohveli.

Ruokanautinto oli tänään kohdallaan, kun pöydässä kökötti

uusavuttoman kalakukko

2 kpl (380g) suolaiseen leivontaan tarkoitettu piirakkataikina

15 kpl kalapuikkoja

2 pkt pekonisuikaleita

Kauli taikina muutaman millimetrin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Nosta se uunipellille. Lado taikinan päälle ensin kalapuikot ja sitten pekonisuikaleet. Kauli toinenkin taikina samalla tapaa, mutta aavistuksen verran isommaksi kuin ensimmäinen. Nosta levy kalapuikkojen ja pekonisuikaleiden päälle. Kääntele reunat umpeen ja paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoile.

Tasapeli 1 - 1. Minä tykkäsin. Äiskä inhosi pekonia niin paljon, ettei suostunut maistamaankaan. Juniori oli kamuilemassa. Suosittelen kokeilemaan. Kuoreksi voisi sopia aivan yhtä hyvin myös voitaikina. Toki kuulemani alkuperäisreseptin mukaan kuori pitäisi tehdä ruskeasta piparkakkutaikinasta!

Jälkikirjoitus: Seuraavana päivänä Juniori tuli kotiin. Iskä, onko meillä mitään nopeaa syömistä? Ei ole iso nälkä, mutta kiire on. No, ohjasin kukon kimppuun. Poika maistoi vähän - otti lisää ja söi puolikkaan kukon, kun oli niin hyvää. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä maisto illalla. Ihastui saatesanoin: kuulostaa tosi ällöttävälle, mutta maistuu ihanalle. Yrittäkää vain savolaiset päästä alle kolmekymppisten sarjassa samaan perinteisellä kukolla!