Skype (EST)

Vanhimmainen oli 2004-2005 vaihto-opiskelijana Etelä-Korean Taegussa. Mieli teki aina silloin tällöin soitella. Operaattorien hinnoissa oli ihan älyttömiä eroja. Kallein oli € 1,20 minuutilta ja halvin eli Cubio 18 senttiä minuutilta. Sitten löytyi Skype! Se oli noihin aikoihin aika uusi juttu. Tuntui uskomattomalta, että voi soittaa lapselle puolentoista tunnin puhelun, eikä se maksanut periaatteessa mitään. Siihen aikaan aika monella tutuistani oli Skype koneellaan. No nyt sitten kun appi-ukko puoliväkisin sai minut luopumaan Nokian -90-luvun lopun 1108 (?):sta tajusin, että älypuhelimeen voi ladata Skypen ja soitella periaatteessa ilmaiseksi. Jee! Serkku Norjassa, Nisse Saksassa ja lukematon joukko Skypeä käyttäviä kamuja Venäjällä. Saattaa olla, että minusta tulee lähipiirissäni yhden sortin ilmaisten puhelujen puolesta puhuja.

Skype on ilmainen, ruoka maksaa. Tänään syötiin virolaisen keittokirjan reseptillä valmistettua

uunilohta 

800 g lohifileetä nahkoineen
suolaa
öljyä tai sulaa voita
sitruunasiivuja tai sitruunamehua

Smetana-piparjuurikastike:

2 dl smetanaa
2 maustekurkkua hienoksi silputtuna
1 rkl piparjuurta

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Leikkaa lohi neljään pätkään. Aseta pätkät uunipellille leivinpaperin päälle. Sivele öljyllä ja ripottele suolaa päälle. Kypsennä uunissa 20 minuuttia. Sillä aikaa kun kala kypsyy, valmista kastike kalalle. Sekoita smetana, silputut maustekurkut ja piparjuuri keskenään. Kun kala on kypsä, tarjoile. Minä kävin ostamassa City-marketin kuumatiskistä kermaperunoita kaveriksi. Hyvin tuntuivat sopivan.

Erinomaista äänin 4-0. Äiskän asteikolla kakkonen.

City-marketista löytyi annokseen näköä ja lisämakua antamaan venäläistyylisiä marinoituja kirsikkatomaatteja ja karhulaukkaa. Karhulaukka olisi ihan hyvin jopa korvannut tuon maustekurkun kastikkeessa, mutta tällä kertaa halusin pitäytyä melko perinteisessä.

Korvasienimuhennos

Kiirettä tuntuu toukokuussa riittävän. Niin kirjoittajalla kuin lukijoilla. Vaan niinpä se näyttää olevan luonnossakin.

Tänään syötiin

Korvasienimuhennosta, kuten Anki sen minulle opetti

Paketti pekonia oikein hienoksi silputtuna
sipuli hienoksi silputtuna
4 - 5 dl käsiteltyjä korvasieniä (tarkoittaa, että ne täytyy ryöpätä riittävän monta kertaa)
pieni purjo silputtuna
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
2,5 dl kermaa (minä hilpasin kerman lisäksi vielä pari desiä smatanapurkin pohjia mukaan)

Paista pekonisilppu yhdessä sipulin kanssa kunnes sipuli alkaa kuullottumaan. Lisää korvasienet. Jatka paistamista. Kun kosteus alkaa vähenemään, lisää purjo. Hauduttele hetki käännellen ja mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kerma. Sekoita hyvin. Tarjoile sellaisenaan tai perunoiden tai vastaavan kaverina. Minä keitin tattaria.

Hyvää äänin 3-1. Minulta oli viedä kielen. Mari totesi, että ensimmäinen hyvänmakuinen sieniruoka. Äiskä antoi asteikollaan kolmosen lisämääreellä syötävää. Juniori uskalsi maistaa vain tattaria.

Tohelo katsastusmies ja tulista kalaa

Autossa alkoi viikonlopun Venäjän reissulla joku kolista etupäässä. Siitä muistin, että auto on katsastettava tämän kuun loppuun mennessä. Venäjän matkailu takaa auton alustan kunnossa pysymisen, sillä ainakin näillä korkeuksilla Venäjän tiet ovat siinä kunnossa, että pienetkin viat tulevat isoiksi melko nopeasti. Ja isot viat muistaa paremmin korjata. No, katsastusmies löysi vian. Raidetangon pää väljä. Eihän siinä mitään, kuukausi on aikaa käydä näyttämässä. Minä lähden kotiin. Käsi auton oven kahvalle. Ovi lukossa. Käännyn katsastusmieheen päin ja kysyn avaimia. Huuli pyöreänä kaveri änkyttämään, että virtalukossa. Mieli olisi tehnyt sanoa vaikka mitä, mutta maltoin mieleni. Taksi alle ja kotiin vara-avaimia hakemaan. Kotona sitten aikani selvitin, että autossa ei ole vikaa. Mutta kun oven työntää tietyllä tapaa auki, niin huomaamattaan kääntää myös ovet lukkoon! Täytynee opettaa Katsastus-Kovalaisen ropelokouralle raidetangon näytön yhteydessä, kuinka Chrysler Neonista eivät ovet mene lukkoon autosta poistuessa! 

KevytKokki-lehden (?) huhtikuun 2011 numerossa neuvottiin tekemään

Sitruunaruohokalaa thaimaalaisittain

400 g pakastekalaa (alkuperäinen ohje sanoi, että esim. pangasiusta, mutta meidän marketista ei löytynyt)

ripaus jauhettua valkopippuria

Päällys

5 tl tuoretta sitruunaruohoa hienonnettuna

4 valkosipulin kynttä hienonnettuna

5 tl tuoretta inkivääriä raastettuna

3 rkl kalakastiketta (ymmärsin tarkoitettavan kalafondia)

3 rkl sitruunamehua

Pinnalle

purjoa suikaloituna

Mausta kala kevyseti valkopippurilla. Sekoita kaikki päällyksen ainekset keskenään, levitä kalan päälle. Kypsennä 200 asteisen uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Voit myös höyryttää kalan kypsäksi.

Suikaloi kypsän kalan pinnalle purjoa tai kevätsipulia. Tarjoa kala salaatin ja riisin kera.

Ei hyvää äänin 5-0. Äiskältä viitonen. Ihan liian tulista. Ei taida meidän suu olla tehty tämän tapaista thaimaalaista ruokaa varten.

Sortavala (EST)

Minulla on ollut Venäjän vuosiviisumi niin kauan kuin olemme Joensuussa asuneet eli kohta kymmenen vuotta. Bensaa tulee käytyä autoon ostamassa ja paikallisten kanssa suuta pieksämässä. Ennätys on, kun jäin suustani kiinni varttitunniksi Venäjän passintarkastukseen. Ei ollut muita kulkijoita ja keskustelimme Edvard Uspeskin tuotannon suosiosta Suomessa. Sellaista voi sattua, kun on sosiaalisesti ulospäin suuntautunut ihminen kuten minä! No tänä vuonna sitten otin Äiskälle myös viisumin, ihan vuosiviisumin. Äiskä ei tosin ole ollut mikään innokas Venäjän matkaaja, mutta ajattelin, että kaikki kotoa lähtemiset ovat positiivisia juttuja. Lauantaina sitten käytiin korkkaamassa viisumi eli Äiskän ja Äiskän kaverin Merjan kanssa käytiin Sortavalan vaatekaupoissa ja torilla vaatteita hepistelemässä ja paikallisessa ravintolassa syömässä. Mukava reissu kaikkineen. Aika kului lähes yhtä nopeasti kuin rahakin. Ja Äiskä illalla ihan poikki.

Venäjällä voi nähdä kaikenlaista jännää, kuten

ihan älyttömän kuorman auton perässä (Värtsilä) tai

iänikuisen vanhan talon, joka olisi pitänyt maalata 30 vuotta sitten, mutta missä on uudet ikkunat ja tosi kauniit ikkunan pielet (Rytty).

Minä pidän Venäjästä ja sen ihmisistä sekä kielestä, mutta yhtä asiaa en lakkaa ihmettelemästä, vaikka olen kuinka monesti siellä käynyt. Kuinka ihmeessä voi olla mahdollista, että samanlainen omasta ympäristöstä piittaamattomuus jatkuu läpi laajan maan aina Sortavalasta Sahalinille. Maalaamattomia ja luhistumaisillaan olevia taloja ja kyteviä roskaläjiä talojen takapihoilla. Ehkä se johtuu siitä, että olen pohjois-eurooppalainen enkä esimerkiksi intialainen.

Tänään meillä oli kuitenkin virolainen ilta ja ruokana

lihaa ja juureksia uunissa virolaiseen tapaan

500 g possusuikaleita

1 kg perunoita lohkoina

3 porkkanaa palasteltuna

3 sipulia lohkottuna

3 valkosipulin kynttä murskattuna

2 dl vettä

2 dl kermaa (kuohukerma kävi aika hyvin)

öljyä

2 tl suolaa

1 tl mustapippuria

2 tl basilikaa

Kuumenna uuni 175 asteiseksi. Voitele uunivuoka öljyllä. Sekoita vuuassa perunat, porkkanat, sianliha, sipulit, valkosipulit, suola, pippuri ja basilika. Lisää vesi. Laita kansi päälle ja potti uuniin. Anna kypsyä tunti ja vartti. Lisää kerma. Laita vuoka vielä kymmenksi minuutiksi uuniin ilman kantta. Tarjoile.

Ihan hyvää perusruokaa äänin 3 - 1. Äiskä ei tykännyt, rankkeerasi neloseen. Asia kuitenkin osittain johtui siitä, että en kypsyttänyt ohjeessa mainittua tuntia ja varttia vaan noin tunnin. Lihaa lukuun ottamatta kaikki olivat al dente. Ja pippuria oli Äiskän mielestä liikaa.

Iskän varioima alkuperäinen resepti kirjassa Eesti köök. Estonian cooking. Harri Ilves, Lia Virkus, AS Ajakirjade Kirjastus, Tallinna, 2003.

Varokaa! Äiskä kaatuu! (EST)

Äiskän sairastumisesta tulee syksyllä kuluneeksi neljä vuotta. Kun toinen jalka on halvaantunut, niin tasapainokin on vähän sitä sun tätä. Jos asiaa pitäisi johonkin verrata, niin ajatelkaa kävelevänne puutuneella jalalla, missä nilkka heiluu mihin sattuu. Toki nilkkaan on kehitetty tuki, mutta silti kaatumisriski on aina olemassa. Eiliseen mennessä Äiskä oli kaatunut kerran sairaalassa ollessaan ja kerran kotona. Kotona koira hyppäsi vasten ja se riitti. Äiskä kaatui ilman fyysisiä vaurioita, ja koira ei ole sen jälkeen hyppinyt Äiskää vasten. Ei tosin ketään muutakaan. Kahdesti on ollut läheltä piti -tilanne, jolloin olen saanut otettua kopin tilanteessa, jossa jalat ovat jo 45 asteen kulmassa kaatumassa.

Eilen aamulla Äiskä oli avustajansa avustamana istutellut ostamiaan kukkia ruukkuihin. Oli tosi iloinen, kun oli ihan itse touhutta pihan kaunistus. Kukat oli nimittäin käynyt ostamassa toissa iltana puutarhalta Hoitsun kanssa. No iltapäivästä tuli sitten fysioterapeutti. Äiskä intoa hehkuen lähti esittelemään istutuksiaan. Eteisessä on vajaan sentin korkuinen kynnys. Siihenpä sen kengän kärjen piti töksähtää, kun innostus oli liian suuri ja varovaisuus unohtui! Ja Äiskä turvalleen. Ensin kolahti terveen jalan polvi lattiaan, ja sitten terveen käden olkavarsi yläkerran portaiden tukitolppaan. Onneksi ei pää kolahtanut mihinkään. Tytöt soittivat minulle vähän hädissään, että ei saada Äiskää nostettua seisoalleen. Eihän siinä auttanut muu kuin tulla käymään töistä kotona hätäaputöissä. Äiskää jo nauratti, kun tulin. Hyvä merkki. Tarkempi tutkimus osoitti, että ruhjeilla selvittiin. Polvi ja käsivarsi hauiksen kohdalta ovat melkoisen kipeitä. Ja hauiksessa hemmetin moinen mustelma!

Ruoka kuitenkin oli maisutumatta entiseen tapaan. Listalla oli nimittäin Oolannin lohkoperunoita ja 

virolaista maksakastiketta

 500 g naudan maksaa kuutioituna

3 rkl vehnäjauhoja

1 tl mustapippuria

1 sipuli silputtuna

2 - 3 dl kylmää vettä

1,5 dl smetanaa (minä käytin ihan tavallista ruokakermaa, kun taas luin reseptin huolimattomasti)

1 tl suolaa

ruohosipulia

öljyä paistamiseen

Sekoita kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja, pippuri ja suola keskenään. Aloita kuullottamaan sipulia kuumalla pannulla öljyssä. Pyörittele maksakuutiot jauhoseoksessa. Lisää ne pannulle ja paista kuumalla pannulla kunnes pinta alkaa muuttua vaalean ruskeaksi. Ripottele pinnalle loput vehnäjauhot. Lisää kylmä vesi. Keitä hämmennellen kunnes alkaa sakenemaan. Alenna lämpö ihan pienelle ja hauduta viitisen minuuttia välillä sekoitellen. Lisää kerma koko ajan hämmentäen ja hauduta vielä viisi minuuttia. Lisää lopuksi ruohosipulisilppua - joko tuoretta tai kuivattua. Tarjoile keitettyjen tai paistettujen perunoiden ja salaatin kera.

Suomalainen perusversio on parempaa äänin 4 - 0. Minä ja Mari totesimme, että kyllähän tätä syö, mutta Juniori ja Äiskä maistoivat yhden kokkareen ja antoivat loput koiralle. Ei kannata kokeilla kotona!

Iskän varioima alkuperäinen resepti kirjassa Eesti köök. Estonian cooking. Harri Ilves, Lia Virkus, AS Ajakirjade Kirjastus, Tallinna, 2003.