Gochujang bulgoki - mausteista porsaanlihaa korealaisittain

Vanhimmainen opiskeli aikoinaan vuoden vaihto-opiskelijana Etelä-Korean Taegun yliopistossa. Tykkäsi kyllä mausteisesta ruuasta jo sinne mennessään, mutta kotiin palattuaan oli kehittynyt oikeaksi mestariksi. Pääsiäisenä olimme, kuten jo kerroinkin vierailulla hänen ja perheensä luona Helsingissä. Minä pääsin hurmioitumaan aasialaiseen kauppaan. Kaikennäköistä kivaa tuli ostettua, kuten pakastettuja kanan sydämiä, jotka sitten unohdin Helsinkiin. Mutta parasta reissussa oli, kun Vanhimmainen lahjoitti minulle tuubin jotakin korealaista tököttiä. Neuvoi vielä, miten käytetään. Tökötin nimi on Gochujang ja pojan opettama ruoka on nimeltään

Gochujang bulgoki

1 kg porsaanlihasuikaleita

1 porkkana - kuori ja leikkaa tulitikun tapaisiksi suikaleiksi

1 iso siivutettu sipuli

4 - 5 valkosipulin kynttä murskattuna

3 rkl soijakastiketta

4 rkl Gochujang -chilitahnaa (minä tein puolen kilon satsin, johon laitoin 1 rkl. Oli niin mieto, että jopa Juniori ja Äiskäkin söivät). Tahnaa myydään aasialaista ruokaa myyvissä etnisissä kaupoissa.

2 rkl hunajaa

1 1/2 tl sokeria

Sekoita isossa kulhossa kaikki ainekset hyvin keskenään. Vanhimmainen neuvoi, että tässä vaiheessa kannattaa jättää vähintään viideksi tunniksi tekeytymään, eikä haittaa vaikka olisi seuraavaan iltaankin. Aina paremmalta maistuu, kun mausteet tasoittuvat lihassa. No minä en neuvoa muistanut, ja annoin marinoitua huikaisevat 15 minuuttia. Ei haitannut yhtään! 

Joka tapauksessa, kun lihat ovat seisoneet kulhossa mielestäsi riittävän kauan, paista seosta kuumalla pannulla ilman lisättyä rasvaa, kunnes lihat ovat kypsiä. Jos näyttää, että menee liian kuivaksi, voit lisätä ihan pikkuisen kuumaa vettä. Kyseessä ei kuitenkaan ole kastike, eli aika kuivaksi saakin mennä. Kun lihat ovat kypsiä ja porkkana al dente, on ruoka valmista tarjoiltavaksi keitetyn riisin kera.

Hyvää: 2 - 2. Syötävää 4 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Juniori söi mukisematta. Minä ja Mari todettiin, että seuraavalla kerralla tehdään oma satsi täysillä tahnamäärillä eli tykättiin tosi paljon.

Illalla sitten pyöräytin koko perheen suosikin

Meerin mustikkapiiraan (lienee varsin perusresepti, mutta meillä kulkee tällä nimellä ja nimen on saanut siitä, että äitini aina tätä tekee)

1 muna

3 dl sokeria

3,5 dl maitoa

6 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhoa

100 g voisulaa tai 1 dl öljyä

1/2 l murskattuja ja sokeroituja mustikoita

Ainekset isoon kulhoon koko ajan sekoittaen. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Lisää marjat ja paista vielä 20 minuuttia. Ota pois uunista, anna jäähtyä ja tarjoile. Jos haluat, että marjat uppoavat piiraan sisään, laita ne pellille samalla kuin taikina.

Tästä tykkäävät meillä kaikki.

Ps. Viikonlopusta on tulossa tosi vilkas, sillä ennen maanantai-aamua pitäisi olla tehtynä englantilaisia maalaismakkaroita, ukrainalaista zopanegraa ja provenselaista kalapataa. Ja jotain kivaa pitäisi viikon päähän keksiä majavasta, jonka vaihdoin työkaveriltani lampaanviululla. Jos jollakin on hyvä resepti nimismiehen lehmän maksan valmistamiseksi, niin sekin olisi tervetullut.

Hoitsu kokkaa soppaa

Oltiin pääsiäinen Äiskän kanssa reissussa. Käytiin Hesassa Vanhimmaisen luona. Mukava reissu ja kyllä täytyy sanoa, että VR hellii liikuntarajoitteista eläkeläistä. Eläkeläinen pääsee puoleen hintaan ja liikuntarajoitteisen saattaja ilmaiseksi. Liikuntarajoitteisen kriteeri on pyörätuolin käyttö. Äiskä pärjää normaalissa elossa ilman pyörätuolia, mutta matkustaa pyörätuolilla. Reissussa nimittäin joutuu liikkumaan moninkertaisesti normipäivän kävelymäärän ja väsymys valtaa kulkijan. Mutta kun mieli halajaa vielä liikkeelle, niin sitten kuljetaan pyörätuolilla.

Nuoriso oli kotona omin nokkineen. Eihän se nyt aivan putkeen minun kriteereilläni mitattuna mennyt, mutta ihan normaalia teinisähellystä vain. Ei soittanut poliisi, ei palokunta eikä terveyskeskuspäivystys. Ja mökki oli siivottu, kun tultiin kotiin. Eli taitavat ne sittenkin pikkuhiljaa järkiintyä. Nyt sitten pitää ryhtyä pelkäämään, että milloin ne sanovat muuttavansa pois kotoa!

Hoitsu oli tänään tekemässä omaishoitajan vapaapäivää. Yhdessä järkiperäistettiin vanhassa Maku-lehdessä (todennäköisesti Maku, pelkkä irtosivu oli jäljellä) ollutta reseptiä paremmin kotikokkaukseen sopivaksi. Ruokana oli 

Lohipinaattikeittoa 

300 g tuoretta lohta

1/2 tl suolaa

ripaus sokeria

ripaus fenkolinsiemeniä

300 g pakastettua pinaattia

2 rkl voita tai margariinia

2 rkl voita

1 sipuli

4 rkl vehnäjauhoja

9 dl vettä

2 kasvisliemikuutiota

2 dl kuohukermaa

ripaus cayennepippuria

2 - 3 rkl sitruunamehua

Paloittele lohi, ripottele palojen pinnalle suola, sokeri ja fenkolinsiemenet. Siirrä sivuun. 

Laita pakastettu pinaatti kattilaan pariin desiin kiehuvaa vettä. Kuullota silputtu sipuli pannulla rasvassa ja lisää kattilaan pinaatin kaveriksi. Lisää jauhot ja sekoita kuumentaen pari minuuttia. Kaada loput kylmästä vedestä joukkoon vähitellen, koko ajan sekoittaen siten, ettei keittoon muodostu paakkuja. Lisää liemikuutiot sekä kerma ja mausta ripauksella cayennea. Lisää myös lohipalat mausteineen. Anna kiehua hiljakseen viitisen minuuttia. Lisää lopuksi sitruunamehu. Kaveriksi sattuu tavallisen pinaattikeiton tapaan keitetyt munanpuolikkaat. Tarjoile.

Hyvää äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla kakkonen.

Hyvää pääsiäistä!

Tänään on kiirastorstai. Perinteisesti nautimme tänä päivänä pääsiäistipua. Suosittelen kokeilua.

Oheinen kuva on imuroitu facebookista. Oli siellä julkisesti jaossa, joten en usko kovasti loukkaavani kenenkään tekijänoikeuksia, jos käytän sitä toivottaakseni kaikille lukijoille oikein hyvää pääsiäistä.

Palataan asiaan ensi viikolla.

Maisteri Siiskonen käy vastaiskuun (F)

Olen tässä joku päivä sitten kertonut aloittamastani painonpudotus- ja kunnonkohotuskampanjasta. Suurimmat muutokset ovat lautasten vaihto pienempiin, kello 18 jälkeisen syömisen lopettaminen ja päivittäisen pitkät kävelylenkit. Pitkän aikavälin tavoite on tietysti oma hyvinvointi, mutta lyhyen aikavälin tavoitteista tärkein on maisteri Siiskosen kanssa lyöty veto Lykynlammen hyppyrimäen portaiden ylös nousemisesta. Maisteri Siiskonen, kun kuuli kuntoilustani, ryhtyi välittömästi vastaiskuun. Ei meinaa näemmä maksaa illan kaljoja. Mutta tapa, jolla iskuun ryhdyttiin, on varsin Siiskosmainen. Maisteri alkoi blogikirjoittamisen! Kävelee joka päivä jonkin Lappeenrannan historiallisesti merkittävän kohteen luo, valokuvaa sen ja kävelee takaisin kotiinsa kirjoittamaan blogitekstiä kohteesta. Omaksi onnekseen asuu itsekin Lappeenrannassa. Blogi on vielä alkumetreillä, mutta toivon sille pitkää jatkoa, joka taasen tietänee Siiskoselle mopon ostoa kohteiden siirtyessä kauemmaksi. Willimiehen jalanjäljillä -historiablogi löytyy täältä,

käykää ihmeessä tutustumassa, jos historia vähääkään kiinnostaa. Linkistä löytyy myös kuva portaista, jotka pitäisi viidesti ylös nousta.

Minä sen sijaan kävelin tänään 13000 askelta ja sen jälkeen tein

ranskalaisen herkkusieni-savukinkkumunakkaan (riittää neljälle - viidelle)

4 salottisipulia

2 valkosipulin kynttä

350 g tuoreita herkkusieniä

2 tl suolaa = 2 x 1 tl, tosin puolikkaat saattaisivat riittää

1 tl mustapippuria

8 munaa

voita

1 sitruuna

persiljaa

200 g savukinkkukuutioita (alkuperäinen ohje neuvoi tarjoamaan lisäkkeenä, mutta minä hilpasin sienien sekaan ja hyvin tuntui toimivan)

Keitä hienonnettua sipulia ja murskattua valkosipulia voissa 3-4 min. Lisää viipaloidut herkkusienet ja keitä voimakkaalla lämmöllä pari minuuttia. Lisää teelusikallinen suolaa ja sitruunan mehu. Lisää myös kinkkukuutiot. Sekoita hyvin. Siirrä sivuun.

Sekoita munat, suola ja pippuri kulhossa haarukalla ja kypsennä kuumalla pannulla voissa puolikypsäksi. Kaada herkkusieni-kinkku-seos pinnalle ja anna kypsyä valmiiksi. Tarjoile.

Tasapeli 2-2. Lapset eivät suostuneet muuta kuin vähän maistamaan, minä ja Äiskä sensijaan tykättiin. Itse asiassa Äiskä rankeerasi asteikollaan ykköseen! Ja Iskä iloitsee.

Alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980

Kesän odotusta

Tänään oli tosi kaunis ja aurinkoinen päivä. Sananmukaisesti ja kuvaannollisesti. Junnu tuli illalla jo puoli kymmeneltä kotiin. Ei ollut kuulemma mitään tekemistä kaupungilla. Terve merkki. Kylmä on kuitenkin vielä ollut. Olin olevinani noheva kerrankin ja ilmoitin motskarihuoltoon, että haen pienemmän pyörän huomenna ajoon. Taitaa olla vielä vähän aikaista ajella, mutta on se haettava tuohon pihaan valmiiksi. Sen verran kovasti jo polttelee päästä liikkeelle. Kesän retken karttaharjoituksia on tehty jo ihan riittämiin. Viime viikolla varmistui myös, että Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle heinäkuussa. Kaikki palikat ovat nyt kohdallaan. Minä pääsen kerrankin motukalla Venäjälle kuivan ja lämpimän kelin aikaan. Tulisi nyt se kesä jo...

Ruokana tänään käännösvirheistä (resepti napattu vanhasta saksalaisesta lehdestä, jonka kansilehti on kadonnut)

lihamureketta

1 kuivanut sämpylä
3 silputtua sipulia
2 murskattua valkosipulin kynttä
700 g sikanautajauhelihaa
2 munaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
200 g fetajuustoa (ja minä perkules en viitsinyt katsoa sanakirjasta ja käytin tuorejuustoa!)
öljyä
1 punainen paprika
500 g vihreitä papuja (jos käytät tuoreita, keitä ne ensin suolavedessä 8 min eli al dente, minä käytin säilykkeitä)
250 g kidney-papuja
400 g tomaattimurskaa
tl kärjellinen chiliä
3 tl timjamia
3 tl persiljaa

Liota sämpylä märäksi. Vaivaa sämpylä, 2/3 sipulimurskasta, valkosipulit, munat ja jauheliha taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää taikinaan 150 murskattua fetaa. Muotoile murekejööti, jonka laitat öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Paista 30 minuuttia 180 asteessa. Ripottele pinnalle loput fetat ja paista vielä 15 minuuttia.

Sillä aikaa kun mureke paistuu uunissa kuullota loput sipulit ja kuutioitu paprika pannulla öljyssä. Lisää valutetut pavut ja huuhdellut ja valutetut kidneypavut. Kaada tomaattimurska joukkoon. Jos näyttää, että jää niin kuivaksi, ettei seoksen keittämisestä voi puhua, niin lisää vähän vettä, mutta älä liikaa. Mausta suolalla, chilillä, timjamilla ja persiljalla. Anna kiehua sen verran, että neste katoaa.

Tarjoile. Ei tarvitse mitään muuta. Äänin 2 - 1 hyvää. Minä ja Juniori tykättiin lihasta. Äiskä ei, sillä sipulit maistuivat aika vahvasti, kun niitä ei ollut ennen taikinaan laittoa kuullotettu. Minä taasen tykkäsin nimen omaan tästä ominaisuudesta. Juniori inhoaa papuja, minä ja Äiskä tykättiin papusörsselistä.