Lapsena aina sanottiin, ettei ruualla saa leikkiä. Aikaa myöten olen oppinut, että saa leikkiä, kun tekee sen ruokaa kunnioittaen. Ensin kuitenkin lähikaupastamme tarinaa. Tuossa 400 metrin päässä on pienen pieni kauppakeskus, jossa on pizzeria, parturi, thai-hieronta ja Siwa. Eli lähes kaikki, mitä tarvitsee. Ravintolakin siinä oli, mutta lopettivat, kun ei ollut asiakkaita. Tilalle tuli vuosi sitten thai-kauppa. Sehän on tällaiselle ruokaharrastajalle hieno paikka. On tullut ostettua monenlaista Aasian herkkua kotona kokeiltavaksi. Kuten viime viikolla kissakalaa, jota piti heti kokeilla.
Kissakalaa uunissa
3 kissakalaa
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
valkosipuli
2 rkl kapriksia
terttukirsikkatomaatteja
Nylje kalat mateen tapaan. Fileoi ne. Varaa paistofoliota sen verran iso pala, että saat fileet käärittyä siihen. Lorauta foliolle oliiviöljyä. Lado fileet tiiviisti rinnakkain folion päälle. Seuraavaksi ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria. Lopuksi ruilauta reilusti sitruunamehua. Kuori ja viipaloi valkosipuli. Levittele viipaleet tasaisesti kalan päälle. Laita lopuksi kapriksia pinnalle. Ja ihan viimeiseksi terttu pari kirsikkatomaatteja. Sulje folio tiiviiksi paketiksi ja paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoile perunamuussin kera.
Hyvää äänin 2-2. Äiskän asteikolla viidennen luokan ruokaa eli lähes syötäväksi kelpaamatonta. Tässä kohdin on huomioitava, että Äiskä ei ylipäätään pidä kalasta. Eikä Juniori. Kannattaa kokeilla muullakin valkealla kalalla. Esimerkiksi mateesta uskoisin tulevan tosi hyvää.
Ja sitten siihen ruualla leikkimiseen. Pitkään olen aina tuota kuivalihaa ajatellut. Nyt piti kokeilla. Liotin kolmen sentin paksuisia naudanlihasuikaleita 15 prostenttisessa suolavedessä 12 tuntia. Sitten rakensin katiskaverkosta häkin, johon asettelin suikaleet roikkumaan. Lopuksi katto häkkiin, etteivät linnut pasko lihojen päälle. Ja koko komistus ulos pyöräkatokseen kevätauringon ja -ahavan kuivattavaksi.
Palataan asiaan ensimmäisten kärpästen ilmaantuessa apajille.
Noin viisikymppisenä sain yht'äkkiä hoitaakseni perheen koko ruokahuollon. Puolessa vuodessa tuli tympääntyminen jokapäiväiseen ruuanlaittoon. Ratkaisuksi löytyi pakon kääntäminen hauskaksi. Alkoi ruuanlaiton harrastaminen. Blogi kertoo seikkailuistani keittiön kummallisuuksien parissa ja jokapäiväisestä ruuanlaitostani kaikkine omituisuuksineen. Ohjeita olen yrittänyt tähtäillä neljälle. Joskus se onnistuu, useimmiten tulee tehtyä liikaa. Yhteydenotot: cooking.snowman(at)gmail.com
Kissakalat ovat tuttuja Norjasta!
VastaaPoistaJoo huomasin, että viihdyt Norjassa. Voisit joskus heittää jonkun hyvän sikäläisen kala- tai lammasruokavinkin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista