Venäjä on vaikuttanut minuun lapsuudesta saakka. Kotoani oli vajaa kolme kilometriä rajalle. Isäni kertoi, kuinka oli vienyt sotavangeille ruokaa ja kuinka oli oppinut joitain sanoja venäjää. 60- ja 70-lukujen vaihteessa me pienet pojat innoissamme seurasimme, kuinka Rajavartioston rajajääkärit miehittivät Kouvola-Joensuu rautatien vartta ja heti perään valtatie 6:n vartta saadakseen kiinni neuvostoliittolaisia rajaloikkareita. Venäjä oli siinä niin lähellä, mutta niin tuntematon. Sehän sai aikaan uteliaisuuden. Piti kuunnella sikäläisiä radiokanavia, yksi oli suomenkielinenkin. Ja piti opetella Tiedon portaat -kirjasta venäjän kieltä. Ainoa, mitä sieltä oppi, olivat aakkoset ja jokunen yksittäinen sana. Ajan ja iän myötä on tämä mielenkiinto maata ja sen ihmisiä kohtaan kasvanut. On tullut käytyä isä-vainaan kotikylällä kaksi kilometriä rajan takana. Siitä kylästä olinkin kuullut paljon tarinoita, koska isän Marttilaan, Raisioon ja niille kulmille evakkoon muuttaneet serkut aina meillä käydessään isän kanssa niistä tienoista puhuivat. On tullut asuttua pariin otteeseen maassa ja opeteltua kieli ensin käytännössä merimiesten, huorien ja gangsterien kanssa ja sitten yliopistossa. Vähän on sikäläinen kulttuurikin auennut. Älkää kysykö mikä siinä maassa ja ihmisissä minua viehättää, en osaa vastata siihen kuitenkaan. Vähän sama on sikäläisen ruuan kanssa. Se ei ole mitään makujen ilotulitusta, mutta jossain määrin erilaista kuin suomalainen ruoka, vaikka uuni molempien maiden keittiöön vanhastaan kuuluukin. Ja minä tykkään niistä ruuista. Tykkään jopa voblista, vaikka työkaveri Hotanen kehuikin lahjoittamani kalan hajua oksettavaksi. Sitä se onkin, mutta maku on mahtava. Etenkin, jos saa vähän olutta tai votkaa kaveriksi. Tämä intohimoni Venäjään näkyy kait jossain määrin näissä sapuskoissanikin. Näyttää aika usein tarttuvan reseptin kupeeseen tunniste "venäläinen keittiö".
Venäläiseen keittiöön päädyttiin tänäänkin. Resepti löytyi venäläisestä kirjasta "Tsudo-med, vkusnyi lekar", Harkov, 2010.
Hunajaiset sesamkuorrutetut broilerin rintafileet (neljälle)
800 g hapankaalia
tuore ananas
5 dl kasvislientä
4 broilerin rintafilettä
vähän öljyä paistamiseen
1 rkl hunajaa
1 dl soijakastiketta
1 dl paahdettuja sesamin siemeniä
Kuori ja pilko ananas kuutioiksi. Pane kattilaan ananaskuutiot, hapankaali ja kasvisliemi. Keitä pienellä tulella noin 15 minuuttia. Sillä aikaa kun kaali ja ananas kiehuvat, paahda rasvattomalla pannulla siemenet kullanruskeiksi. Laita siemenet sivuun ja lisää vähän öljyä pannulla. Paista rintafileitä pannulla 3 - 4 minuuttia puoleltaan tai kunnes ovat läpeensä kypsiä. Sillä aikaa kun fileet paistuvat, sekoita hunaja ja soijakastike. Kun fileet ovat kypsiä, nosta ne yksi kerrallaan pannulta. Pyöräytä soija-hunaja-seoksessa ja sitten sesaminsiemenissä. Nosta tarjoiluastiaan. Tarjoile hapankaali-ananaksen kera.
Ihan hyvää äänin 4 - 0. Lapset kritisoivat siementen suurta määrää. Lupasin, että seuraavalla kerralla saavat ottaa joka toisen pois. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen.
Hapankaalia ja vodkaa, olisko hyvä yhdistelmä? En usko tykkääväni mitenkään hirvittävästi venäläisestä mausta, vaikka kai pitäisi:)Minusta tuntuu että siellä syödään kanaa aika paljon? Kaloja myös erilaisina säilykkeinä? Ohje oli ilman muuta hyvä, pääsiäisen ajan herkut ovat kyllä tuttuja sieltä päin..
VastaaPoistaNo kyllä minä siihen ainakin ruisleivän ja smetanan ottaisin kaveriksi. Ja hapankaali pannulla kuumennettuna. Kuminansiemeniä sekaan, niin ei pieretä, sanoisi saksalainen kamuni Thomas.
VastaaPoistaHapankaalin kanssa olen vasta hyvänpäivän tuttu, lähinnä saksalaisen ja puolalaisen keittiön kautta, tämä kuulosti mielenkiintoiselta!
VastaaPoistaNo itse asiassa minäkin käytän Lidlistä ostettua saksalaista hapankaalia. Kokeilepa joskus bratwurstin kera. Löytyy jostakin alkupään teksteistäni.
VastaaPoistaVoi näitä sinun juttujasi, kyllä näitä lukemalla tulee omatkin venäjän vuodet mieleen ja monet hyvät ruuat sieltä. Mitä ne oli sellaiset kuin pienet lihapiirakat missä oli hapankaalia sisällä?! ja Saslikki ja leipä ja Borshkeitto ja monet muut :)
VastaaPoistaMinä lähtisin mieluusti käymään tuolla venäjällä nytkin... olis kiva nähdä jotain ja syödä kunnolla ja ottaa se votkaryyppykin :) joka niin puistattaa! Ja puistattaa se hytinäkin, missä on hyytelössä lihasattuma siellä täällä, sitä aikoinaan oli tehtynä alumiiniseen pesuvatiin josta sitten lusikalla piti syödä... ja tönkkösuolatut muikut joita venäläiset heitti sellaisenaan suuhun ja minua yökötti niitten muikkujen avonaiset silmät!
Mutta Borshkeittoa pitää kyllä tehdä, nyt pitääkin tutkia onko sulla hyvä resetti siihen täällä?!
Ne pienet lihapiirakat olivat yksinkertaisesti nimeltään piirakka lihalla ja kaalilla. Myytiin neuvostoaikaan vielä kadulla sellaisista höyrykeittimistä. Venäläiset sanoivat niitä vatsalaukun kuolemaksi.
VastaaPoistaTönkkösuolatut muikut on suomalainen juttu. Venäläisethän ensin suolasivat ja sitten kuivasivat. Kala ei ole muikku, vaan villakuore, jota kasvaa ainakin Viron ja Venäjän rajalla sijaitsevassa Peipsijärvessä. Ja tuo eväs on nimeltään snitok. Helkkarin hyvää oluen tai votkan kera hyvässä seurassa juttua iskiessä.
Just sellaiset pienet tosi hyvät lihapiirakat mitä mummot möi kadunkulmissa!
VastaaPoistaNo sellaisia pieni suolaisia muikun näköisiä kaloja mitä ne heitti kokonaisena suuhunsa, hännästä kiinni ja pääedellä kitalakeen... se minua hirvitti kun niillä oli isot silimät selkosen selällään...siis niillä kaloilla eikä ihmisillä jotka niitä söi :)
NYT olis tilaus hyvälle hirvipataresetille, sellaiselle mitä haudutetaan pitkään leivinuunissa! Sain hirvipaistin ja perjantaina tulee vieras ja huomenna pitää lämmittää leivinuuni-takkaa... voisin laittaa rautapadassa sen lihan sinne... mut jotain neuvoo kyl tarvii kun en oo tollasta tehnyt!
Ensimmäiseksi tuli mieleen kokeilematon ohje,joten vastaus meni sähköpostissa.
VastaaPoistaEi niitä kaloja tarvitse pelätä. Ne on kuolleita.
kokeilen ja sovellan :) perästä kuuluu -- kiitos--
VastaaPoistaItse olin vuosikausia Virossa hommissa, asuin siellä viikon pari kerrallaan. Siellä opin tykkäämään venäläisestä ruuasta ja myös ihmisistä ja vieraanvaraisuudesta. Vaikka virolaiset eivät aivan samanlaisia ole, siellä oli kuitenkin myös venäläisiä, joiden kanssa tehtiin kauppoja ja myös seurusteltiin. Ja virolaisetkin olivat erittäin vieraanvaraisia.
VastaaPoistaItse tykkään niistä kaalipiirakkanyyteistä, ja bortch-keitosta, miten se nyt kijoitetaankaan. Ja ne leikkeleet, metwurstin tyylinen makkara ja tietenkin tumma leipä! Vaikka oli kuinka köyhä perhe, pöytään laitettiin parasta vieraille.
Yksi Leningradin reissu on yksi hauskimmista mitä olen tehnyt mihinkään. Eremitaasi - ahhh... ihana paikka! Ja ilta Nevski Prospektilla olevassa ravintolassa Huh... siellä sai tanssia! Kerran oli kolme armeijan kapiaista tanssimassa yhtä aikaa kanssani! Oli vientiä! :D
Ex-miehen suku on Petsamosta. Kävimme suvun entisia asuinsijoja katsomassa ja seillä oli samanlainen vieraanvarainen meininki.
Jouduin tulkiksikin... hahahha... kuulostaa varmaan hassulta!
Mutta pikkutyttönä opettelin venäjän aakkoset, ja vähän kieltäkin isän Neuvostoliitto-lehdestä, ja kävinkin jonkun kerran sitten aikuisena Neuvostoliitossa.
Virossa ollessa (silloin vielä NL) opin sitten hiukan paremmin venäjää, mikä on tänä päivänä unohtunut.
Nämä entiset petsamolaiset vanhukset eivät osanneet lukea, minä osasin lukea venäläistä tekstiä, mutten juurikaan ymmärtänyt sitä. Minä tavasin ja luin, ja mummot ja papat ymmärsivät! Olimme Muurmanskin museossa, missä on pieni kertomus tästä suvusta ja valokuvia esillä. Vanhukset olivat tyytyväisiä "tulkkiinsa". :D
Kivoja muistoja tuli mieleen!
Kiitos muuten palkinnosta, se tuli perille tänään! :D
"Yksi Leningradin reissu on yksi hauskimmista mitä olen tehnyt mihinkään."
VastaaPoistaLaali, tuo muistelusi oli niin hieno tarina, että vain hieman jäin kaipaamaan Leningradin reissun tarkempaa kuvausta. :)
Tekstini oli jo niin pitkä että harkitsin julkaisenko ollenkaan! :D
VastaaPoistaMietin kirjoittaessani tuota, että pitäisi tehdä siitäkin pieni kertomus blogiini. Ehkäpä jonakin päivänä teenkin!
Monilla matkoillani on pajon tapahtunutkin, erityisesti ollessani tulkkina jääkiekkojoukkueelle USA:ssa muutamaan otteeseen. Mutta Leningradin reissu oli kyllä jotain erityisen hauskaa. :D
Nyt on kuules hirvi leivinuunissa... se on monen resetin sekoitus, perästä kuuluu kun huomenna maistellaan :)
VastaaPoistaHauska venäläis-musiikki-ohjelma kakkosella ja heti tuli mieleen vanhat hyvät ajat :)
aattelin että katotkohan kun ymmärrät tuon venäläismusiikinkin päälle...
Otetaan tuo katselu esille tämän illan postauksessa.
VastaaPoistaMutta tuosta ymmärtämisestä. En minä siitä mitään ymmärrä. Nuo vanhat venäläiset balladit ovat toki joskus ihan hienoja kuunnella, kun kaveri laulaa ja säestää itseään kitaralla. Livenä.
Itse asiassa tykkään paljon enemmän DDT:stä ja Tsiz i co:sta (Чиж и Co). Ja tietysti kuuntelen Auktsionia ihan jo senkin takia, että kaverini Dima (Dimitri Ozerski) soittaa trumpettia ja kosketinsoittimia bändissä ja kirjoittaa sen biisit. Niin kuin muuten käsittääkseni kirjoittaa kaikki Leonid Fjodorovin kappaleetkin.
Folkin puolella Myllärit oli kova juttu.
....ja tiedättekö, että minun hirvipaisti on kompostissa...... sähkökatkoksen ansiosta, pakastimet on tyhjät ja komposti täynnä :(
VastaaPoista....this is life, mutta harmittaa silti....
No voi rähmä. Työ ootte sitten olleet useamman päivän ilman sähköä. Myötätuntoni on puolellanne. Etelä-Karjalassa oli toissa kesänä hurjimmillaan 3,5 viikkoa sähköt pois. Teki toki pakasteille pahaa, mutta kesällä eivät yleensä ole niin täynnä ja toisaalta asunnot kestivät helpommalla lämpiminä ilman pakkasvaurioita.
VastaaPoistaVieläkö on muuten komposti sulana? Täällä markkinoiden halvin kompostori on vielä sulana, mutta ei käynnissä.