maanantai 29. helmikuuta 2016

Kielikylpy - Šipainiekat, brossusyväimenke

Täällä Joensuussa ja Pohjois-Karjalassa aina silloin tällöin puhutaan karjalankielen elävyydestä nyky-Suomessa. Sen kunniaksi tämänkertainen postaus aunuksenkarjalaksi:

Šipainiekat, brossusyväimenke

Tahtas
3 dezilitrua vetty
suolua
rugehes sieglottuo jauhuo

Syväin
4 dl brossusuurimoi
2 litrua maiduo
2 jäiččiä
näppine suolua

Voijelemizeh maiduo da argivoidu

Luaji brossusyväin enne tahtastu, jo ehtäs. Kaksi litrua maiduo keitetäh da sih sevoitetah brossusuurimot. Keitetäh kuni sagenou, minuuttua 20. Huondeksel ližätäh kaksi jäiččiä da sevoitetah hyvin. Syväinpudro ei pie olla liigua sagei eigo liigua notkei. Ku pudro roih sagei, ližiä tippu maiduo kuni notkenou.

Kolmeh dezilitrah vetty pannah näppine suolua da ližätäh rugehistu jauhuo. Sevoitetah hyvin, ku suas ajella. Tahtahas luajitah vual'ušku, sit katkatah se palazikse da täpytetäh jauhoh. Kuoret ajellah da luajitah piduličah. Net pannah toine toizen piäle. Konzu kai kuoret ollah jo ajeltu, voibi kuorile panna pudrosyväimet. Šipainiekkoi yhtistetäh kahten käin edusormil, sit äski piirai rodieu näbei. Piiruat pannah 250 astehizeh päččih, pasta 15-20 minuuttua. Kypset piiruat pidäy hyvin voidua kuumah maidoh sevoitetul sulatul voil. Voidu ei pie žiälöijä. Šipainiekan pohjua ei pie voijella, kuni kuori ei äijäl pehmenis. Syögiä hos vilun maijonke. Leiby-suolu syöjile.

Viikonlopuksi luvassa suomenkielinen versio kuvineen.

maanantai 1. helmikuuta 2016

Kaikenlaista hauskaa

Lapsena aina sanottiin, ettei ruualla saa leikkiä. Aikaa myöten olen oppinut, että saa leikkiä, kun tekee sen ruokaa kunnioittaen. Ensin kuitenkin lähikaupastamme tarinaa. Tuossa 400 metrin päässä on pienen pieni kauppakeskus, jossa on pizzeria, parturi, thai-hieronta ja Siwa. Eli lähes kaikki, mitä tarvitsee. Ravintolakin siinä oli, mutta lopettivat, kun ei ollut asiakkaita. Tilalle tuli vuosi sitten thai-kauppa. Sehän on tällaiselle ruokaharrastajalle hieno paikka. On tullut ostettua monenlaista Aasian herkkua kotona kokeiltavaksi. Kuten viime viikolla kissakalaa, jota piti heti kokeilla.

Kissakalaa uunissa

3 kissakalaa
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
mustapippuria
valkosipuli
2 rkl kapriksia
terttukirsikkatomaatteja



Nylje kalat mateen tapaan. Fileoi ne. Varaa paistofoliota sen verran iso pala, että saat fileet käärittyä siihen. Lorauta foliolle oliiviöljyä. Lado fileet tiiviisti rinnakkain folion päälle. Seuraavaksi ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria. Lopuksi ruilauta reilusti sitruunamehua. Kuori ja viipaloi valkosipuli. Levittele viipaleet tasaisesti kalan päälle. Laita lopuksi kapriksia pinnalle. Ja ihan viimeiseksi terttu pari kirsikkatomaatteja. Sulje folio tiiviiksi paketiksi ja paista 225 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. Tarjoile perunamuussin kera.



Hyvää äänin 2-2. Äiskän asteikolla viidennen luokan ruokaa eli lähes syötäväksi kelpaamatonta. Tässä kohdin on huomioitava, että Äiskä ei ylipäätään pidä kalasta. Eikä Juniori. Kannattaa kokeilla muullakin valkealla kalalla. Esimerkiksi mateesta uskoisin tulevan tosi hyvää.

Ja sitten siihen ruualla leikkimiseen. Pitkään olen aina tuota kuivalihaa ajatellut. Nyt piti kokeilla. Liotin kolmen sentin paksuisia naudanlihasuikaleita 15 prostenttisessa suolavedessä 12 tuntia. Sitten rakensin katiskaverkosta häkin, johon asettelin suikaleet roikkumaan. Lopuksi katto häkkiin, etteivät linnut pasko lihojen päälle. Ja koko komistus ulos pyöräkatokseen kevätauringon ja -ahavan kuivattavaksi.



Palataan asiaan ensimmäisten kärpästen ilmaantuessa apajille.