Niinpä tietysti. Juniori pyysi päästä uudenvuoden aatoksi tuohon muutaman sadan metrin päähän kaverinsa luo yökylään. Kertoi vielä, että siellä on vanhemmatkin kotona. Otin kusetuksen riskin huomioon, mutta oman nuoruuteni muistaen annoin luvan. No ennen puolta yötä se sitten tapahtui. Avasin facebookin, ja siellähän se Juniori kavereilleen elvisteli, että taas ollaan kännäämässä. En muuten malttanut olla kommentoimatta. Ihan siististi ja asiallisesti sen tein, mutta sitten alkoikin hauskuus. Juniori ei ollenkaan ensiksi tajunnut, että kaikki kaverinsa lukivat keskusteluamme. Juniori kiukuttelee, että mitä tulet sivuilleni, kommentoi omia kavereitasi. Ja minä yritän selittää siinä, että kun me ollaan täällä naamakirjassa kavereita, niin kaikki kirjoittamasi näkyy minun seinällä. Ja kaverinsa (pääasiassa tytöt) painelivat tykkää nappuloita vuoroin Juniorin kommneteille ja vuoroin minun kommenteille. Jossain vaiheessa Juniori sitten tajusi muuttaa asetuksiaan sen verran, etten nähnyt enää hänen kirjoituksiaan. Jatkoimme hetken kuittailua viesteillä. Tänään sitten kaveri kotiin tultuaan yllätti minut: kertoi poistaneensa minut kaverilistaltaan ja teki tänään uuden kaveripyynnön. Olin toki ennen sitä ilmottanut, että moinen toimenpide olisi suositeltavaa tehdä. Miksi? No siksi, että haluan edes jollain tavalla olla tietoinen, missä mennään. Marilla on ihan sama juttu. Homma hoitui yllätyksekseni ihan ilman mukinoita.
Ruokana oli sitten lammasta. Opin kokonaisena ostetusta lampaasta taas uuden jutun. Pitäisi osata leikata lihaa. Niin teurastamisen jälkeen paloitellessa kuin sitten ruokaa laitettaessa. Minulla oli hyvän kokoinen lampaan lapa, josta en mielestäni saanut kunnollisia paloja irti. Niinpä paloittelin pieniksi suikaleiksi ja perunolle kaveriksi tein
lammasta purjokermakastikkeessa
lihaa
nokare voita
suolaa
pippuria
2 rkl vehnäjauhoja
purjo
2,5 dl ruokakermaa
Paista lihapalaset kuumalla pannulla voissa. Mausta suolalla ja pippurilla. Kun pannuun kertyvä neste alkaa vähentyä, lisää vehnäjauhot. Sekoita hyvin ja lisää pari desi vettä. Jätä varttitunniksi hautumaan pienelle tulelle. Sillä aikaa suikaloi purjo ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Kuullota hieman öljytyllä pannulla. Lisää kerma. Anna kiehua pari kolme minuuttia. Kaada purjo-kerma-seos lihojen päälle ja sekoita hyvin. Kun perunat ovat kypsät, tarjoile perunoiden kera.
Tykättiin Juniorin kanssa. Äiskä ei tykännyt. Nimittäin väkisinkin joukkoon jäi sellaisia "purkkalihan palasia", ja kun Äiskälle oli sattunut kaksi sellaista, ei auttanut yhtään selitellä, että muut ovat ihan mureita. Syömättä jäi. Perunoita ja perunasalaattia sen sijaan meni reilusti. Huomenna parempi tuuri...
Pakko kommentoida, ensin lapsien tekemiset ;) meillä oli teinin (melkein 16v) pojan kanssa neuvottelut, että miksi hän ei voi olla kavereitten kanssa yötä pois kotoa yhtäusein kuin pikkusisko... minun vastaus oli ettei pikkusisko tule tupakalle ja vanhalle viinalle haisten kotio, kuten on riskinä veljen kanssa :D (huom. yön yli kalareissut on eriasia, ei luokitella kaverikyläilyksi, eli kalaan voi mennä) poika kysyi miksi edes epäilen hänen tekevän niin... totesin että muistan omat sekoiluni aivan liian hyvin :D
VastaaPoistaItse en uskalla enään tehdä lihasuikaleita - mistään eläimestä- pikaisesti juuri purkkalihan (meillä kouluruokaa) takia, kommentit ylämäkeen ammutusta elikosta kun ei juuri huvita kiireisen päivän jälkeen ;)
Minä olen opettanut meidän lapsille, että jos ruuasta ei pidä, se pitää sanoa. Muuten teen ruokaa joskus toistekin. Mutta jos haluaa urputtaa koko aterian ajan tai ryhtyä kuittailemaan tyyliin ylämäkeen ammuttu eläin, löytää hyvin nopeasti itsensä ensin siwan jonosta kymppi kourassa ja sen jälkeen hellan äärestä kokkailemasta koko perheelle oman mielen mukaista ruokaa. Homma on toiminut jo pari vuotta oikein hyvin.
VastaaPoistaTäytyy kokeilla kiitos neuvosta, Siwakin on parin sadan metrin päässä -huom kuittailija ei ole nuoriso vaan meidän isäntä, nuoriso ei uskalla ruuasta sanoa muuta kuin kiitos, tai jos oli hyvää: Kiitos hyvästä ruuasta :) - ja minun mieheni ei liki 60 ikään ole oppinut ruokaa laittamaan joten tulos voi olla mielenkiintoinenkin :D Lapsia en ole pakottanut kuin maistamaan jos ei miellytä, mutta opettanut olen (lapsilleni, mies ei taida oppia enään...) ettei tarvitse moittia ruokaa vaikkei pitäisi.
VastaaPoistaNo voi. Ja mie kun aattelin, et lapset...
VastaaPoistaPari muuta vinkkiä sattus tuohon tilenteeseen paremmin, mutta peli taitaa olla taustatietojen perusteella jo menetetty.
Facebook on hyvä nuorison valvontaan - onneksi omassa nuoruudessa ei ollut tätä... Joskin nuortemme asetukset ovat niin, että äippä näkee vain pienen osan. Mutta onneksi kavereiden kautta näkee enemmän... Kasvatus on aikamoista salapoliisityötä :)
VastaaPoista