Suklaaluumut - слива в шоколаде

Opiskelin yliopistossa hieman yli-ikäisenä. Täytin nimittäin 44 samana vuonna kuin aloitin opinnot. Niinpä moni luennoitsija oli ikäiseni tai jopa nuorempikin. Oli toki vanhempiakin. Käytännössä surffailin kolmessa tiedekunnassa. Yhteiskuntatieteellisessä tein pääaineopintoni. Porukat olivat ikäisiäni ukkoja, joiden kanssa syntyi tupakkapaikalla tarinoita. Sama oli toisen sivuaineeni tilastotieteiden kanssa. Proffat ja lehtorit olivat ihmisiä siinä missä muutkin. Ja he myös arvottivat ympärillä oleviaan jollain muulla kuin akateemisuuden hierarkialla. Kuitenkin varmasti jokainen oli rautainen ammattilainen, paitsi eräs apulaisprofessori kansantaloustieteissä, joka oli säälittävä oman ongelmansa ja laiskuutensa kanssa. Arvosteli gradunikin sitä kokonaan lukematta. Lukemattomuus kävi ilmi arvostelun perusteista. No sitten oli tämä venäjän kieli, josta tein laajan sivuaineen. Sieltä löytyi kaikenlaisia. Isommin muita erittelemättä mainitsen vain kaksi. Kirjallisuuden proffa oli  venäläiseen emigranttisukuun kuuluva vanha rouva, jonka juuret loppujen lopuksi juontavat käsittääkseni britanniaan. Uskomaton tyyppi. Sai minut rakastumaan venäläiseen klassikokirjallisuuteen. Hänessä oli myös sillä tavalla luontaista arvokkuutta, että en osannut enkä osaa vieläkään sinutella häntä millään kielellä. Se, jos mikä, on kohdallani todella harvinaista. Ja toinen oli lehtori, joka opetti muun muassa peruskielioppia. Ainoa ihminen tiedekunnassa, joka piti opiskelijoitakin samanarvoisena ihmisenä kuin itseään. Muut katselivat enemmän tai vähemmän nenänvarttaan pitkin alaspäin ja olivat aina kiireisiä. Kyseisellä lehtorilla oli aina aikaa opastaa nuoria opiskejoita, vaikka kysymys ei niin hänen vastuualueeseensa olisi kuulunutkaan. Minutkin opetti tekemään vanhaa venäläistä tai neuvostoliittolaista herkkua:

Suklaaluumut - sliva v shsokolade

400 g tummaa suklaata

pussillinen kivettömiä luumuja

glögiesanssia

sokeria

Sekoita glögistä ja sokerista erittäin makea liuos, johon kumoat luumut viideksi tunniksi marinoitumaan. Valuta marinoidut luumut ja nosta vaikka talouspaperin päälle kuivahtamaan. Sulata suklaa kattilassa. Pyöräytä luumu kerrallaan luumut sulassa suklaassa ja nosta leivinpaperin päälle jäähtymään esimerkiksi jääkaappiin tai ulos, jos se on mahdollista. Kun ovat kunnolla kohmeessa, tarjoile konvehtien tapaan. Vievät kielen mennessään!

VAROITUS: Minä totesin, että kokonainen luumu on turhan iso namipala. Puolitin luumut. Kun sitte tuli tuo suklaassa pyörittely aika, kumosin kaikki kerrallaan kattilaan. Ajatus oli niitä sieltä sitten yksi kerrallaan noukkia jäähtymään. Pieleen meni! Syntyi luumusuklaamössöä. Ja se mössökin jähmettyi, kun kylmät luumut jäähdyttivät suklaan. Kyllä siitäkin sai sitten aikanaan kelvollisia klönttejä irti. Sinänsä ihan hyviä olivat nekin. Opetus: tee niin kuin neuvotaan äläkä ensimmäisellä kerralla ryhdy itse kovin paljoa säveltämään.