perjantai 30. maaliskuuta 2012

DDR loppui aikanaan

DDR eli Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa loppui aikanaan, kun järjestelmä romahti, ja Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyivät. Niin loppuu Iskän keittiönkin DDR-teemakuukausi. Itse asiassa olemme syöneet paljon enemmän ddr-ruokaa kuin oli alunperin tarkoitus. Voin sanoa olevani yllättynyt. Ruoka poikkesi jossain määrin läntisestä Saksasta, sillä siinä näkyi ja maistui sosialistisen blokin vaikutus. Tästä hyvänä esimerkkinä borsch-keitto, jota tosin en kuukauden aikana laittanut. Borch tunnetaan itäisessä Saksassa tänäkin päivänä hyvin, mutta entisen Saksan liittotasavallan puolella se on enemmänkin vain ravintola-alan ammattilaisten tuntema. Lisäksi laittamani ruoka on ollut yksinkertaista ja maukasta perusruokaa. Tulen varmasti palaamaan reseptiikkaan myös tulevaisuudessa. Kuukauden päätti ddr-versio venäläisestä seljankasta:

Kalaseljanka

400 g pakasteseitä
2 sipulia
öljyä
4 - 5 rkl ketsuppia
1 l kalalientä
1 1/2 suolakurkkua
2 rkl sitruunamehua
1 rkl kapriksia
smetanaa
1 tl persiljaa
1 tl tilliä
1/2 tl mustapippurirouhetta
2 valkosipulin kynttä
1 pss keittojuureksia
1 tl timjamia
2 sellerin vartta
2 laakerinlehteä

Keitä kalaliemi eli litra vettä ja kaksi kalaliemikuutiota. Lisää keittojuurekset, kuutioitu sei ja yksi lohkottu sipuli. Anna hautua pienellä teholla. Kuullota öljyssä hienoksi silputut kaksi sipulia ja lisää ne kattilaan. Samoin ketsuppi, persilja, tilli, mustapipppuri, murskattu valkosipuli, timajami, pätkitty selleri ja laakerinlehtdet. Anna kiehua pienellä tulella kymmenisen minuuttia. Kuutioi suolakurkku ja lisää se kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Nosta kattila pöytään ja huuda porukat syömään. Pöydässä jokainen sitten laitta smetanaa lautaselle oman makunsa mukaan.



Hyvää äänin 4 - 1. Marin kaveri tosin onki kaikki suolakurkut pois ja jätti ne syömättä. Äiskä oli tällä kertaa se, joka ei tykännyt. Rankeerasi asteikollaan neloseen.

Maailma hymyilee. Tänään oli tilipäivä. Laskut maksettu. Lihamylly ostettu, jotta pääsiäisen jälkeen päästään opettelemaan makkaran tekoa. Ja lisäksi Juniorin kanssakin on saatu vaihteeksi puhuttua asioita selväksi. Hymy on ollut tänään kaikilla herkässä. Huomenna juhlistetaan tilipäivää ja mennään syömään pizzaa.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Böömiläinen olutliha (DDR)

On se vaan toisaalta jännää, miten erilaisia lapset ovat. Toisaalta taas aika rasittavaa. Vanhimmaisen kanssa ei ollut oikeastaan koskaan minkäänlaisia ongelmia. Marin kanssa on ollut. Asioista on puhuttu ja niistä on tullut seuraamuksensa. On tyttö tyynesti kärsinyt. Joskus ollaan huudettu ja riidelty, ilta oltu moksis ja aamulla aloitettu taas uusi elämä. Mutta Juniori, tämä kansakunnan toivo. Poika osaa vetää porot sieraimiin, kun asiasta moititaan. Ja olla sitten kolme neljä päivää kuin persuksiin ammuttu karhu. Vihainen ja kärttyisä. Ja yhteistyöhaluton. Luulisi olevan rankkaa tuollainen kärttyily.

Tarjolla tänään, 

böömiläinen olutliha

400 g sianlihasuikaleita
1 rkl paprikajauhetta
2 keskikokoista sipulia
öljyä
1 reilu tl kuminaa
1/3 l pils-tyylistä olutta
noin 50 g ruisleipää 
suolaa
mustapippurirouhetta

Kuullota hienoksi silputut sipulit paistinpannulla öljyssä. Lisää lihat ja paprika. Paista lihasta reilusti pinta umpeen. Lisää desi olutta ja kumina. Hauduta pienellä tulella kannen alla kunnes olut alkaa olla häipynyt. Leikkaa sillä aikaa leipä ihan pieniksi suikaleiksi (1-2 mm paksua silppua). Kun olut alkaa olla häipynyt pannulta, lisää loppu olut ja leipäsilppu. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele pienellä teholla vartin verran aina välillä hämmennellen, jotta saat leivän hajoamaan. Mausta lopuksi suolalla ja pippurilla. Minä laitoin teelusikallisen suolaa ja ehkä puolikkaa pippuria. Tarjoile keitetyn makaronin kera.


Tämä ruoka jakoi mielipiteet vahvasti kahtia. Minä ja Juniori tykättiin, Äiskä ja Mari eivät yhtään. Äiskän asteikolla viitonen.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000 

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Itä-saksalaiset kebakot

On se tämä elämä vaan metka juttu. Viimeiset neljä vuotta ovat olleet todella tapahtumarikkaita. On Äiskän sairastuminen. Lasten kasvaminen ja siihen liittyvä oma kasvaminen. Tuntuu, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita on ollut enemmän kuin yhdelle miehelle olisi ollut tarpeen. Nyt alkaa tuntua, että lasten kanssa alkaa pärjäämään. Tosi paljonhan noille on molemmille tullut tolkkua päähän viimeisen vuoden aikana. Mutta joskus tuntuu sille, että suurin merkitys on ollut sillä, että on saanut kasvatettua itseään. Uskaltanut luottaa lapsiin ja uskaltanut antaa heidän tehdä omia virheitään. Sen oikein huomaa, miten elämä muuttuu helpommaksi, kun pystyy hyväksymään lasten itsenäistymisen ja toisaalta hyväksymään myös omien vaikuttamismahdollisuuksien vähäisyyden. Hyvä näin olkoonkin, että nyt sitten tuntuu, että mitään ei tapahdu!

Tähän saakka derkkuruoka on ollut yllättävän hyvää. Tänään nautimme kuitenkin täysin rinnoin ostalgiasta. Ruokana oli 

Kebakoita itä-saksalaisittain eli Kebaptscheta

400 g jauhelihaa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta

Vaivaa ainekset sekaisin ja leivo sellaisia pari senttiä paksuja ja 13 - 14 senttiä pitkiä lihajöpököitä. Kypsennä uunissa 225 asteessa sen verran, että pinta ruskistuu. Tarjoile ranskanperunoiden ja ketsupin ja salaatin kera. 

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen. Kebaptscheta oli DDR:ssä suosittua 70-luvulla. Muistelenpa vaan syöneeni minäkin ensimmäiset kebappuikot koto-Suomessamme samalla vuosikymmenellä.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000 

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Liikaa läskiä! (DDR)

Nyt se on loppu! Tämä jatkuvasti liian lihavana olo. Kaksi vuotta sitten lopetin tupakoinnin ja sen jälkeen tuli painoa 20 kiloa lisää. Ryhdyn kuntoilemaan. Halonhakkuuta kuten ennenkin. Lisäksi jumppaa joutoaikoina kotona. Ja hurjasti kävelyä. Ostin oikein askelmittarinkin halvalla kun Lidlistä sain. Tavoitteena on lisätä koko ajan kävelymäärää. Muuten hyvä homma, mutta vielä pitäisi oppia käyttämään sitä perkeleen mittaria! Tarkoitus olisi saada fyysinen kunto kohdalleen ennen heinäkuun motskariretkeä Kargopoliin. Niin, ja maisteri Siiskosen kanssa lyötiin veto, että se, kumpi hitaammin juoksee viisi kertaa Lykynlammen hyppyrimäen portaat ylös  elokuun ekana viikonloppuna, maksaa illan kaljat. Ja minä onneton en varmaan pääsisi niitä viittä kertaa edes kävellen ylös. Jotain tarttis tehdä!

Mutta hyvää ruokaa ei hylätä - korkeintaan määrää vähennetään. Tämänpäiväistä reseptiä piti muokkailla vähän sen mukaan, minkä ymmärsi ja mitä sattui muistamaan kaupasta tuoda. Ohje on samasta "Alles Soljanka oder wie? Das Ultimate DDR-Kochbuch 1949 - 1989" -kirjasta kuin kaikki muutkin (DDR) otsikon lisäviitteellä olevat tekstit. Ohessa alkuperäinen ohje, suluissa käyttämäni määrät ja aineet.

Vanhaberliiniläinen perunakeitto - Altberliner Kartoffelsuppe (aika sopivasti kuudelle)

6dl lihalientä (6 dl vettä + lihaliemikuutio)
400 g perunoita (9 keskikokoista perunaa)
150 g bockwurstia - bockwurstia saa Lidlissä lasipurkeissa (täräytin 400 g HK:n punaista)
120 g vähärasvaista pekonia (200 g pekonisuikaleita)
50 g selleriä (kolme sellerin vartta)
200 g kevätsipulia (100 g)
50 g hapankermaa eli smetanaa (luin reseptin huolimattomasti, joten laitoin keittoon kaupasta ostamani 2 dl ruokakermaa)
50 g porkkanaa (puolikas isosta porkkanasta)
1/2 nippu (?) ruohosipulia (1 rkl kuivattua ruohosipulia)
1/2 nippu persiljaa (1 rkl kuivattua)
2 siivua vaaleaa leipää (en käyttänyt ollenkaan)
suolaa (lihaliemessä on niin paljon suolaa, että en lisännyt ollenkaan.)
pippuria
meiramia
valkosipulisuolaa (murskattu valkosipulin kynsi)

Laita vesi kiehumaan, lisää siihen lihaliemikuutio, pippuri, meirami ja kuoritut sekä pienityt perunat. Kun perunat ovat pehmeät, pyörittele ne soseeksi vaikkapa sauvasekoittimella. Lisää joukkoon pekoni, kevätsipulihake, pieniksi kuutioitu porkkana ja silputtu selleri. Kun lisätyt kasvikset alkavat pehmetä, lisää kerma tai smetana, kumpaa nyt sitten käytätkin. Varmasti creme fraiche antaa ihan yhtä hyvän säväyksen. Minä laitoin tässä vaiheessa kattilaan myös valkosipulimurskan sekä persiljan ja ruohosipulin. (Alkuperäinen ohje neuvoo nyt sitten vähässä voisulassa kevyesti ruskistamaan kuutioidut valkoiset leivät ja maustamaan ne valkosipulisuolalla.) Pieni makkara ja paista palaset kauniin ruskeaksi. Ja taas minä poikkesin reseptistä, sillä kumosin paistetut makkarapalat kattilaan, sekoitin ja tarjoilin. Ohjeen mukaan keitto, makkarat ja leipäkuutiot tarjoillaan erikseen ja jokainen laittaa niitä lautaselleen mieleisensä määrän. Ja samoin alkuperäisen ohjeen mukaan ruohosipuli ja persilja lisätään vasta pöydässä maun mukaan joukkoon.

Oikein hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla 3. Niin hyvää, että kukaan ei muistanut kuvan ottoa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Sipuli (DDR)

On se vaan mukava, kun joskus huomaa työn ja vapaa-ajan asioiden osuvan yksiin. Olin tuossa jokunen aika sitten tilaisuudessa, jossa eri alojen tiedemiehet puhuivat tutkimuksistaan. Jutut liittyivät enimmäkseen puuhun ja metsään - paitsi yksi. Olivat tutkineet sipulin koostumusta. Sipulin koostumuksesta on yli 90 prosenttia sokeria! Aika yllättävä tieto minulle. Sipulille tyypillisen "väkevän" maun antavia happoja ja muita aineita on vain yksi prosentti. Ja sen veden vuotamisen silmistä saavat aikaan rikkiyhdisteet, jotka lähtevät sipulista leijailemaan ja silmään joutuessaan reagoivat silmän limakalvojen kanssa, ja tämä taas saa aikaan kirvelyn ja veden valumisen. Ovelasti se vaan tuo tieto lisääntyy välillä ihan vahingoissakin. Toisaalta taas tuntuu, että tällaisen tavallisen kotikokin elämän kannalta aikalailla turha tieto.

Tämänpäiväisessä ruuassa oli sipuliakin aika reilusti. Ruokana oli 80-luvun DDR:ssä suosittu 

porsaan sisäfilee olutkastikkeessa (siten kuin minä saksankielisen tekstin ymmärsin)

2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
porsaan sisäfilee
öljyä
paprikajauhetta
2 dl olutta (Pirkka oli oikein hyvää)
2,5 dl lihalientä
120 g smetanaa
[2,5 dl hienoksi silputtuja vihanneksia kuten kaalia, porkkanaa ja vihreitä papuja]
minä korvasin edellisen parilla desillä hienoksi silputtua kaalia ja pussillisella keittojuureksia
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl cayennepippuria

Kuullota hienoksi silputtu sipuli öljyssä. Kumoa kattilaan. Leikkaa filee reilun sentin paksuiksi kiekoiksi. Paista nopeasti molemmilta puolilta pinta kiinni. Pyörittele molemmin puolin paprikassa. Paista 1,5 - 2 minuuttia puoleltaan pannulla. Nostele kattilaan sipulien päälle. Lisää olut ja lihaliemi, samoin kaalisilppu ja keittojuurekset. Anna kiehua porista hissukseen puolisen tuntia. Mausta suolalla,  pippurilla ja cayennella. Lisää viimeksi joukkoon smetana. Tarjoile keitetyn makaronin tai spagetin kera. 


Hyvää äänin 3 - 0. Äiskältä kakkonen. Marin kanssa todettiin, että konstailematonta perusruokaa, joka ei missään nimessä ollut pahaa, mutta ei toisaalta erityisen maukastakaan. Voisin kuvitella seuraavalla valmistuskerralla keskittyväni maustepuolen kohentamiseen.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000 

torstai 15. maaliskuuta 2012

Tekstiviestillä kylässä (DDR)

"Terve! Kuis kulkee? Oletko töissä vai oletko taas aloittanut opiskelut? Minä olen Joensuussa kaverin luona käymässä, 150 metriä teiltä. Hiihtolomalla koko viikon. Hiihtäminenkin maistuu taas hyvältä, lopetin tupakoinninkin! Sano myös Äiskälle terveisiä! :)"

No voi hitto! Kovastihan minä tuosta ilahduinkin. Kaveri ajoi 145 kilometriä laittaakseen naapurikorttelista minulle tekstarin. Sellaisia ne kaverit ovat. Tänään kuitenkin tulee vanha ystävä jo 20 vuoden takaa Pietarista kylään. Sen verran olen vanhalta äidiltäni oppinut, että suunnittelu ja valmistelu tuo aikaa. Huomenna syödään perunoita ja karjalanpaistia, jälkiruokana mämmiä. Paisti on jo valmis. Lauantainan sitten Sergein herkkua: suomalaista lammaskaalia, joka sekin on jo valmiina kattilassa. Ei tarvitse muuta kuin ajan koittaessa lämmittää.

Tänään nautimme DDR-tyyliin valmistettua 

risottoa paprikakanan kera

500 g broilerisuikaleita (ddr-resepti sanoi 1 kana)
öljyä
keittojuureksia (ja nämä ne perhanat unohtuivat minulta kokonaan pois)
1/4 l kanalientä
lasillinen maitoa tai kermaa
1 tl paprikajauhetta
suolaa
250 g risottoriisiä
50 g voita tai 30 g öljyä
puolikas sipuli silputtuna hienoksi
1 rkl vehnäjauhoja

Pyöräytä kuumalla paistinpannulla öljyssä broilerisuikaleiden pinta kiinni. Lisää kanaliemi ja anna kiehua pienellä teholla. Ja tähän vaiheeseen olisi voinut lisätä ne keittojuurekset. Sekoita maitoon paprika, suola ja vehnäjauhot. Lisää seos kanan kaveriksi pannulle. Jätä kiehumaan kasaan. 

Kuullota 50 grammassa sulatettua voita sipulimurska ja riisit. Kun riisit joko muuttuvat kuultaviksi tai alkavat tarttua kattilanpohjaan kiinni, lisää 3/4 litraa kiehuvaa vettä. Keitä riisit pehmeiksi. Lisää broilerikastike riisin joukkoon, kun riisi alkaa olla kypsää. Tarjoile.

Päälle voi ripotella juustoraastetta ja tomaattisalaatti sattuu hyvin lisukkeeksi. Kuvaa en ottanut, kun oli niin vaisun näköinen. 

Äänin 7 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000 

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tauti jatkuu - DDR-perunakeittoa

Eilen kotona. Ei kuumetta. Tänään töihin. Puolen päivän jälkeen työterveyden kautta kotiin. Ei kuumetta, mutta takki ihan tyhjä.

Illalla ruokana 50-luvulla DDR:ssä yleisesti syötyä

perunakeittoa 

1 l vettä
8 keskikokoista perunaa
1 pss keittojuureksia
loraus öljyä
1 iso sipuli
2 rkl vehnäjauhoja
suolaa
2 kukkurallista tl paprikajauhetta
1/2 tl jauhettua muskottia

Laita kuoritut ja paloitellut perunat kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Kun perunat alkavat pehmetä, lisää keittojuurekset. Kuullota sipuli paistinpannulla öljyssä ja lisää keittoon. Mausta paprikalla ja muskotilla. Sekoita vehnäjauhot noin desiin kylmää vettä ja lisää keittoon. Kuumenna kiehuvaksi. Tarjoa.

Syötävää perusruokaa äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen ja ihan vähän päälle.

Ps. Alkuperäinen resepti käytti jotain itä-saksalaista juurespakettia, jossa juurekset ovat tuoreita. Ne keitetään perunoiden kanssa paloiteltuna. Poikkeuksen tekee joukkoon kuulunut mukulaselleri. Se keitetään kokonaisena ja otetaan pois keitosta, kun on kypsää. Halkaistaan kahtia. Toinen puoli murskataan siivilän läpi ja sekoitetaan kuullotetun sipulin kera sipulin kuullotuspannulla. Lisätään jauhot ja sekoitetaan. Kostukkeeksi lisätään kattilasta keitinvettä. Saadaan aikaiseksi sakea kastike, jolla sitten koko keitto suurustetaan. Toinen puoli sitten kuutioidaan ja paistetaan pannulla hienoksi hakatun tuoreen persiljan kera ja tarjoillaan keiton kaverina paahtoleivän päällä. En jaksanut hifistellä tätä jälkikirjoitusosaa, vaan oikaisin vähän.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Derkku-gulassia ja kuumeilua

Äiskä on ollut kolme ja puoli vuotta sairaana ja minä kolme vuotta omaishoitajana. Aina välillä on tullut ajateltua, miten tärkeää on pysyä terveenä ja hyvässä fyysisessä kunnossa. No kunto nyt on mitä on, mutta terveenä olen kestänyt. Viime perjantaihin saakka! Vanhimmainen tuli perheensä kanssa perjantaina alkuillasta puistattava kuume kroppaani loppuillasta. Aamut ovat ihan ok, mutta kun kuume ylittää puolenpäivän maissa 37,5, niin alkaa vauhti hyytymään. Sinänsä tosi hieno viikonloppu. Äiskä on saanut olla rakkaan lapsenlapsensa ja vanhimman poikansa sekä tämän vaimon kanssa. Minä enemmänkin lepäilin. Ja kyllä silmä lepäsikin, kun näki Äiskän tyytyväisyyden.

Sen verran kuitenkin jäi minulle, että kun muut aktiivisesti touhusivat, minä pikkuhiljaa värkkäsin ruuan. Kaikkien maiden ruokakulttuurissa on omat muoti-ilmiönsä, jotka heijastelevat elettävää aikaa. Suosikkiruokia myös tulee milloin mistäkin.50-luvulla perustettiin Varsovan liitto ja kommunistisen blokin maista tuli DDR:n eli Itä-Saksan veljesmaita. Veljeksiltä sitten opittiin kaikenlaista myös keittiössä. Unkarilaisilta derkut oppivat gulassin. Unkarilaisesta gulassista ddr-versio eroaa ainakin siinä, että aitoon unkarilaiseen gulassiin ei koskaan laiteta jauhoja.(vrt. Raholan syötävät sanat, gulassi) Ja variaatiota on lukuisia. Niinpä DDR-keittokirjassanikin oli 50-luvun Itä-Saksasta kaksi eri versiota. Toisessa perunat keitettiin gulassin mukana ja toiseen ei niitä laitettu ollenkaan. Minä risteytin nämä ohjeet: laitoin ilman perunoita-gulassiin perunoita mukaan tuomaan ruokaisuutta. Lisäksi yleisön pyynnöstä lisäsin valkosipulia, joka ei tähän ohjeeseen kuulunut. Summa summarum:

Gulassi DDR:n tapaan  (riittää kahdeksalle)

700 g karjalanpaistilihoja (eli puolet nautaa ja puolet sikaa)
100 g margariinia
2 isoa sipulia
3 rkl vehnäjauhoja
suolaa (minä laitoin 1 rkl venäläistä vuorisuolaa)
paprikaa (minä laitoin valmistusvaiheessa 2 rkl ja lopussa maun tarkistuksen yhteydessä toiset 2 rkl)
6-8dl vettä
2-3 tomaattia (laitoin reilusti neljä, kun oli noita syöjiäkin)
250 g paprikaa (laitoin kaksi isoa punaista)
14 keskikokoista perunaa
pieni purkillinen smetanaa

Puolita paistilihakuutiot. Sulata margariini vähintään viiden litran kattilan pohjalla. Paista lihat kuumassa rasvassa umpeen. Voit vaikka vähän ruskistaakin. Lisää hienoksi silputut sipulit, suola, jauhot ja paprikajauhe. Pyöräytä nopeasti sekaisin. Lisää pari desiä vettä. Hauduta, kunnes alkaa mennä sakeaksi. Lisää pari desiä vettä. Hauduttele kaikessa rauhassa. Kuori ja pilko pikkuhiljaa perunat kuutioiksi sekaan. Kuutioi myös tomaatit ja siemenistä puhdistetut paprikat. Lisää ne joukkoon. Lisää pari desiä vettä. Minä haudutin tunnin, ja liha jäi purkkalihaksi. Eli hauduttele kunnes alkavat lihat pehmenemään. Lisää vähän vettä, jos alkaa mennä liian sakeaksi. Tarkoitus on kuitenkin, että lopputulos olisi keiton ja padan välimuoto. Lopuksi lisää tarpeen vaatiessa paprikaa ja suolaa. Jos käytät valkosipulia, kuten minä, niin tässä vaiheessa voi lisätä ne murskattuna. Aivan viimeiseksi lisää pieni purkillinen smetanaa ja kuumenna. Tarjoile.


Äänin  6 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt purkkalihasta, vaikka muuten taisi olla ihan hyvää.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Omiinsa tyytyväinen (DDR)

On se vaan ihme, miten pienestä voi tulla iloiselle mielelle. Eilen Mari oli poikkeuksellisesti kotona koko illan. Juniori pesi täysin oma-alotteisesti vajaan koneellisen  omia pyykkejään (hyvin miedosti huomautin, että ensi kerralla kone täyteen).  Tuli vielä kahdeksan jälkeen kotiin, vaikka lupa oli olla huomattavasti myöhempään! Minä sitten olinkin koko loppuillan niin tyytyväinen kuin vain ihminen voi olla - ja nukuin yöni sikeästi kuin tukki. Elämä on pienestä kiinni.

Jos olin minä eilen ja viime yönä tyytyväinen, niin Äiskä on sitten ollut tänään liekeissä aamusta alkaen. Vanhimmainen nimittäin tuli illan suussa perheineen Helsingistä käymään. Ja mukana ensimmäinen lapsenlapsi, 4-vuotias pojantytär, joka antoi olemassa olollaan pahimpina aikoina Äiskälle voimia nousta sairasvuoteelta jatkamaan elämää. Kun elämällä oli tarkoitus, lapsenlapsen mummontarve, oli motivaatiokin kuntoutumiseen aivan omaa luokkaansa.

Kiirettä on sitten riitänytkin. Ensi viikon ruokalistan teko jäi vähän myöhään. Töiden jälkeen hirmulla kiireellä seuraavan viikon suunnittelu, kauppalistan teko ja kaupassa käynti. Ruuan laittoon pääsin 18.10 ja vieraat tulivat 18.40. Onneksi ruoka oli nopeaa ddr-läistä perusruokaa.

Sadah pilau (riitti hyvin seitsemälle. Ja ruuan nimi kertoo, että taitaa olla joku internatsionaalisen yhteistyöretken tuliainen. Ei kovin saksalainen nimi.)

2 sipulia
1 dl öljyä
500 g risottoriisiä
1 tl suolaa
200 g pakasteherneitä
125 g rusinoita
pöytään kookoshiutaleita
(noin 700 g krakovanmakkaraa)

Kuumenna 3/4 desiä öljyä pannulla. Lisää riisit ja kuullota 5 - 10 minuuttia eli kunnes alkavat muuttua valkeasta kirkkaiksi. Lisää pannulle puolisen litraa vettä, suola, rusinat ja herneet. Jätä kannen alle kiehumaan pienellä teholla. Kuori ja viipaloi sipulit renkaiksi. Kuumenna toisella pannulla loppu öljy ja kuullota sipulit, mutta älä ruskista. Minä omasta päästäni lisäsin vielä nuo makkarat. Pätkin sentin pituisiksi palasiksi ja ruskistin nopeasti pannulla. Välillä maistele riisiä. Jos alkaa vesi loppua ja ovat vielä kovia, lisää vähän vettä. Kun riisi on kypsää, tarjoile koko komeus. Pöydässä sitten jokainen voi tupsutella reilusti kookosraastetta riisin ja sipulien päälle.


Äänin 7 - 0 tosi hyvää. Tosin Äiskän asteikolla kolmonen.

PS. Iskä kokkaa -blogin virallinen Eurovision laulukilpailun edustaja on udmurtin kielellä laulava venäläinen Buranovskie babuski - Бурановские бабушки.

Reseptin lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Nuorison ihmettelyt (DDR)

Nuoriso on kovaa ihmettelemään. Ihmettely syntyy monista syistä. Viikonloppuna Juniori opetteli yhden tavan. Kerrottakoon se tässä vihjeeksi muidenkin jälkikasvulle: Kun vanhemmat eivät ole kotona, kutsu kavereita kylään. Anna kaikkien otta vapaasti valokuvia illan aikana. Kaverit voivat niitä sitten ylpeänä facebookissa julkaista. Kun sitten isä tai äiti tietävät viikonlopun tapahtumista enemmän kuin olet kertonut, voit olla yllättynyt, että mistä ihmeestä se oikein tietää. Sinänsä olen kerrankin oikein hyvillä mielin, että kaikki touhuaminen on kerrankin kestänyt sovituissa rajoissa. 

Tänään sitten aloitimme DDR-teeman toteuttamisen. Kaikki teemaan liittämäni ruoka ei ole itä-saksalaista eikä edes saksalaista. Se on kuitenkin ruokaa, jota on yleisesti syöty DDR:ssä. Esimerkiksi borsh-keitto on venäläinen ruoka, mutta hyvin yleisesti sosialistisessa Itä-Saksassa syöty. Läntisessä Saksassa se on enimmäkseen ravintola-alan ammattilaisten tuntema erikoisuus. Me söimme kuitenkin tänään perunoita ja

porsaanlihaa olutkastikkeessa, ohje jossain määrin muokkautunut puutteellisen kielitaidon takia
(lähde: Ute Scheffler, Alles Soljanka oder wie? Das ultimative DDR-Kochbuch  1949 - 1989, Leipzig, 2000)

400 g porsaanlihasuikaleita
3 sipulia
1/2 l ruskeaa kastiketta valmiskastikeaineksista (siis pussillinen sitä ruskeakastikejauhetta ja puoli litraa vettä)
2,5 dl pils-tyyppistä olutta
1 rkl perunajauhoja
suolaa
mustapippurirouhetta
2 isoa valkosipulinkynttä
vähän vettä
vähän ruokaöljyä

Ruskista lihasuikaleet kuumalla pannulla tilkassa öljyä. Mausta lihat suolalla ja pippurilla. Lisää hienoksi puristettu valkosipuli. Pienennä lieden tehoa. Lisää sipulisilppu. Kuullottele hetki. Lisää ruskeakastikeaines ja sen jälkeen vähän kerrassaan puoli litraa vettä. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää olut. Anna kiehua pienellä teholla sellaiset viitisentoista minuuttia kasaan. Lisää kylmään vesitilkkaa sekoitettu perunajauho. Kuumenna kiehuvaksi. Tarjoile perunoiden kera.

Hyvää äänin 5-0. Äiskän asteikolla kolmonen. Kuva jäi ottamatta, koska kamerasta oli virrat lopussa.

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Vanhat trukkijätkät tykkäävät makaronista

Onpahan viikonloppu takana. Tämäkin juttu piti julkaista jo perjantai-iltana hieman toisella teemalla. Oltiin kuitenkin veljmiehen viisikymppisillä Lappeenrannassa koko viikonloppu. Meni sitten lähtöhässäköiden kanssa vähän kiireeksi eikä ehtinyt kirjoitella. Meillä kun tuo ajan käsite on Äiskän sairaudesta johtuen hieman erilainen kuin muilla. Mutta eipä siinä mitään, törmättiin mielenkiintoiseen sattumaan. Käytiin nimittäin maisteri Siiskosen luona kylässä samalla reissulla. Maisteri kyseli etukäteen, että onko ruokatoiveita. Kun ei meillä ollut, niin lupasi laittaa makaronihöttöä! Eipähän siinä mitään. Minä laitoin perjantaina perheelle siskonmakkarapastaa. Lauantaina oli aikamoinen yllätys tutustua maisteri Siiskosen makaronihöttöön! Niinpä tänään kaksi reseptiä kerralla, joista toinen on poikkeuksellisesti sellainen, etten ole ollut millään tapaa sen valmistuksessa mukana.

1. Siskonmakkarapastaa (reseptin lähde: Maku-lehti 4/2011)

400 g siskonmakkaroita
2 dl ruokakermaa
1/2 pss (=100 g) pakasteherneitä
1/2 pss (=100 g) pakastemaissia
1/4 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
5 dl makaronia (ohje sanoi 300 g nauhapastaa)
1 dl parmesaaniraastetta

Purista makkarat kylmälle pinnoitetulle paistinpannulle. Kuumenna ja sekoittele samalla siten, että makkara muuttuu raemaiseksi eikä jää isoiksi kökkäreikse. Kypsennä noin viisi minuuttia. Kaada makkarat tiheään siivilään (ylimääräinen rasva valuu pois). Pyyhkäise pannu talouspaperilla. Kumoa makkarat takaisin pannulle. Lisää kerma, herneet, maissit ja mausteet. Kuumenna ja anna kiehua pienellä teholla viitisen minuuttia. Keitä makaronit kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta. Kaada kastike ja juustoraaste makaronien sekaan ja sekoita. Tarjoa.


4 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen.

2. Maisteri Siiskosen musta makaronihöttö (reseptin lähde jossain historian hämärässä)
400 g jauhelihaa
1/2 pss (=100 g) pakasteherneitä
1/2 pss (=100 g) pakastemaissia
soijakastiketta
jauhelihamaustetta (sellaista, mikä sisältää cayennea)
sitruunapippuria
tummaa siirappia
5 dl makaronia

Laita makaronit, herneet ja maissit kiehumaan samaan veteen. Lisää keitinveteen reilu loraus soijakastiketta. Ruskista jauheliha kuumalla paistinpannulla. Minä aina korostan tuota kuumalla pannulla, sillä liha tulee keitettyä omassa nesteessään, jos pannu ei ole riittävän kuuma. Mausta jauheliha runsaalla jauhelihamausteella. Kun makaronit ovat kypsiä, valuta vesi pois. Lisää kattilaan ruskistettu jauheliha,  vielä loraus soijakastiketta, toinen loraus tummaa siirappia ja kunnon tupsautus sitruunapippuria. Sekoita ja tarjoile.

Tätä reseptiä en ole itse kokeillut, mutta oli niin helkkarin hyvää maisteri Siiskosen tekemänä, että piti jakaa ilosanoma mahdollisimman nopeasti maailmalle. Hyvää äänin 3 - 0 ja Äiskän asteikolla meni kakkoseen, että helähti.