tiistai 31. tammikuuta 2012

Kissa kiitoksella elää

Niinhän sitä sanotaan, että kissa kiitoksella elää. Tosiasia kuitenkin on, että kiitos tuntuu aina hyvältä. Eikä sen tarvitse aina olla kovinkaan korostetusti esiin tuotua. Niin kuin nyt tänään. Tein ruuaksi lohta ja hapankaalia tietäen, että Äiskä ei tykkää hapankaalista. Ilo ja hyvä mieli olivat sitten sitä suuremmat, kun Äiskä yllättäen mainitsi, että ruoka on hyvää. Kotona pitäisi useammin muistaa sanoa ruuan laittajalle, jos ruoka on hyvää. Eli kissan lisäksi meillä elää kiitoksella myös kokki. Ja kissaa ei hankita.

Lohifileitä ja suklaahapankaalia (neljälle)

1 keskikokoinen sipuli
50 g pekonia
3 rkl voita tai margariinia
800 g hapankaalia 
2 1/2 dl valkoviiniä 
2 laakerinlehteä
5 - 6 katajanmarjaa
1/2 tl kuminaa
1 1/2 dl shampanjaa tai kuivaa kuohuviiniä
4 lohifileetä á noin 150 grammaa
suolaa ja mustapippuria
50 g valkoista (talous)suklaata
persiljaa
sitruunamehua

Sulata pannulla kaksi ruokalusikallista voita. Lisää pannuun pieneksi silputtu pekoni ja kuorittu ja pieneksi silputtu sipuli. Kuullota pari minuuttia. Lisää hapankaali. Kuumenna hetkinen käännellen. Lisää valkoviini, laakerinlehdet, katajanmarjat ja kumina. Jätä hautumaan lieden keskiteholla 30 minuutiksi. Kääntele välillä. Kun haudutus on puolessa välissä, lisää kuohuviini. Raasta valkosuklaa hienoksi raasteeksi. Kun ajasta on viitisen minuuttia jäljellä, lisää raaste tasaisesti hapankaalin päälle. Kun suklaa on sulanut, sekoita vielä kerran.


Kun olet saanut hapankaalin hautumaan, ota kalapalat esille. Kuivaa ne talouspaperilla ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun olet lisännyt kuohuviinin, aloita kalojen kypsennys. Kypsennä lieden keskiteholla molemmilta puolilta noin viisi minuuttia.


Kun kaikki on valmista, laita kuumalle lautaselle annos hapankaalia ja päälle lohifilee. Koristele mielellään tuoreella persiljalla. Minä koristelin kuivalla, ei paha sekään. Ruilauta vielä sitruunamehua kalapalan päälle ja tarjoile.

Äänin 4 - 0 tosi hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen.

7 kommenttia:

  1. Äläpä muuta sano! Kyllä se kotikokin mieltä lämmittää, jos perhe kertoo pitävänsä ruoasta.)

    VastaaPoista
  2. Se, joka on keksinyt ko. sananlaskun ei ole tiennyt nykykissojen ruokailusta yhtään mitään. Nuo kaksi "kullannuppua" kuluttavat ruokaansa euron jos toisenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa on viisas eläin. Se oppii vaikka mitä...

      Poista
  3. Wow, tämä resepti on ihan pakko kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. On yksi onnistuneimmista ruuista, joita olen viimeisen vuoden aikana tehnyt.

      Poista
  4. Mies tulee töistä kotiin nälkäisenä. Vaimo kertoo saaneensa tarjolla olevan ruuan reseptin tv:n ruokaohjelmasta. Mies maistaa ja toteaa: Onkohan meidän antennissa jotain vikaa?

    VastaaPoista
  5. Jos perheessä on koira, niin hän tottelee isäntä perhettä.
    Kun perheessä on kissa, niin palvelijat tottelee kissan kaikki pikku vinkit!
    Ja nyt kissa määrää, että mamma täytyy mennä nukkumaan :)

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.