maanantai 9. tammikuuta 2012

Mennään mennään Karjalaan!

Mennään mennään Karjalaan, mennään Karjalaa-a-aan, lauloi Sleepy Sleepers 70-luvun lopulla. Jännä juttu, mutta kappale tuli eilisestä tappaiskeitosta mieleen. Biisi oli Sliippareiden tyyliin kieli poskessa tehty, mutta taustalla on jotain isompaa. Ihmisen ikävä kotiseudulleen. Kuten nyt siirtokarjalaisilla sinne menetettyyn Karjalaan. Sitä kotiseudulle kaipuuta taitaa olla meissä kaikissa pois muuttaneissa. Saatta olla, että olen tämän tarinan jo jossain vaiheessa kertonutkin, mutta tulkoon sitten kertauksena. Kävimme vuosia aina Simpeleellä vanhempieni luona viikonloppuisin. Aina jäi tunne, että olisin sen ja sen ihmisen luona ollut mukava käydä. Tai jossain nuoruuden paikassa. Kerran sitten järjestin niin, että lähdin kotiseutumatkalle siten, että ketään sukulaisia ei ollut paikalla. Kiertelin paikassa jos toisessa kuin myös yhden jos toisen ihmisen luona. Huomasin, että sitä kotiseutua, jonne minulla oli kaipuu, oli jäljellä vain 50 metriä käytöstä poistettua maantietä. Koko kaipuun kohde oli olemassa vain omassa mielessäni. Tosiasia kuitenkin on, että iän myötä minulla on enenevässä määrin ajatus palautunut vanhoihin asioihin, paikkoihin ja ihmisiin. Kuuluuko se ikääntymiseen? Lukiokaverini Juhon kanssa kerran facebookissa muisteltiin jotain vanhaa kouluaikaista juttua. Epäilin, että olemme tulleet vanhoiksi, kun pitää moisia muistella. Juho siihen totesi, että muistellaan ihmeessä niin kauan kuin muistetaan! Näin se on tosiaan ajateltava. Samalla on kuitenkin yritettävä muistaa, että elämä on aina edessäpäin. Aina.

Ruokana tänään oli vanhan venäläisestä naistenlehdestä repäistyn australialaisen lihan kastikkeen reseptin pohjalta viritelty oma

hunajainen jauhelihakastike pastalle (riitti juuri ja juuri neljälle)

400 g jauhelihaa
1 prk tomaattimurskaa
0,5 dl etikkaa
2 rkl (tosi isoja) hunajaa
2 valkosipulin kynttä murskattuna
niin paljon punapippurimurskaa kuin uskallat laittaa
vajaa tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta

Laita tarpeellinen määrä makaronia kiehumaan. Ruskista jauheliha kuumalla pannulla. Kuumalla pannulla tarkoittaa lieden täysiä tehoja. Silloin jauhis ruskistuu, pienemmillä tehoilla se käytännössä tulee keitettyä. Lisää muut ainekset esitetyssä järjestyksessä. Tai voit ne tietysti laittaa jossain muussakin järjestyksessä, mutta helpompi on seurata listalta, mitä on jo laitettu. Hauduta pienellä tulella kymmenisen minuuttia eli sen aikaa, että makaronit kypsyvät. Tarjoile. Jos kovasti on intoa, niin tee vielä vihreä salaatti kaveriksi. Minulla ei ollut.


Syötyähän tuo tuli. Juniori sanoi, että muuten ihan hyvää, mutta vähän liian tulista. Minusta kerrankin oli ruoka, johon hunajan lisääminen toi haettua lisäarvoa. Mari tykkäsi. Äiskä ei - kolmonen.

Huomenna uudet kujeet. Nyt lähden napostelemaan saunan päälle kolmannen Duvelin.

2 kommenttia:

  1. Kaiken sanomasi lisäksi tämä passaa tähän (kopsattu siis facebookista statukseen viitaten):
    "Jos välillä haikeena muistelet vanhoja aikoja, vanhoja ystäviä ja niitä mahtavia hetkiä ja muistoja heidän kanssaan, kaikkea sitä naurua ja myös niitä tyhmiä, mutta just sillä hetkellä todella välkkyjä kuningasideoita, kopioi tämä statukseesi että he näkevät että ajattelet heitä edelleen."
    Muistellaan siis kun vielä muistia riittää, ainahan sitä nuorenakin höpöteltiin "vanhoista" asioista ja siitä kenellä meni muisti ja kenellä ei, ha!!

    VastaaPoista
  2. Eli ollaan ikään kuin tulossa nuoreksi jälleen, kun aletaan palata aiheeseen "onko sinulla mitään muistikuvaa illan tapahtumista"...

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.