Tänään oli sitten taas välipäivä. Ulkona 15 pykälää pakkasta. Halkojen pilkkomista. Jossain välissä ensi viikon ruokalistan suunnittelu ja kaupassa käynti. Lapset kiltisti ja rauhallisia. Ruokana toissapäiväistä jauhelihatattarelloa pannulla lämmitettynä. Ilta kirjan ääressä. Huonompiakin lauantaipäiviä elämään on sattunut.
Lauantai pannulla lämmitettyä toissapäiväistä tattarelloa
Sunnuntai kuminaperunoita, munia, lenkkiä ja pekonia
Maanantai perunoita ja nakkistroganoffia, Iskä työmatkalla
Tiistai perunamuussia ja uunilenkkiä, Marin toivomuksesta
Keskiviikko lohta ja hapankaalia, valkosuklaalla terästettynä
Torstai riisiä ja kanakastiketta, Juniorin toive
Perjantai lammasta ja riisiä gruusialaisittain
Minä aina välillä tarinoin tuosta Äiskän sairaudesta ja kuntoutumisesta. Äiskältähän puhkesi aivovaltimon aneyrysma, joka saatiin leikkauksella korjattua. Komplikaationa tuli kuitenkin aivoinfarkti, joka aiheutti oikeanpuoleisen halvauksen, apraksian eli tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminnan ja afaasian - Äiskä ymmärtää 98 prosenttia puheesta, muttei itse pysty puhumaan. Eikä kirjoittamaan tai piirtämään. Kuntoutumista tapahtuu koko ajan. Toki harppaukset ovat pieniä. Tärkeintä on lääkärien mukaan kannustava kodin ilmapiiri ja tuki. Pitää olla tarkkana ja huomata pienikin edistys ja mainita siitä Äiskälle. Kirjat saattavat sanoa, että kolme vuotta ja se on sitten siinä. Ei pidä paikkaansa, sanovat lääkärit. Kuntoutumista saattaa tapahtua vielä kahdeksantena vuotena sairastumisesta, kuten "Elämäni oivallus" -kirjan kirjoittaja Bolte-Taylor kertoo kirjassaan.
Kaikki on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Näin sairaalan neurologisella osastolla ihmisiä, jotka olivat tosi paljon paremmassa kunnossa kuin Äiskä. Olin jopa kateellinen! Mutta nyt kun samoja ihmisiä näkee, niin edistystä ei ole tapahtunut yhtään kolmessa vuodessa. Eli summa summarum: sairaudesta kuntoutuminen on vuosien projekti. Vauhti on yksilöllinen kuten myös taso, jolle päästään. Ja ennen kaikkea: minä en ole asiantuntija! Kaikki mitä kerron täällä blogissa tai sähköposteissa, perustuu vain ja ainoastaan omiin kokemuksiini ja maallikkonäkemykseeni. Tsemppiä kaikille omaishoitajille.
Niin ja vielä vähän. Se markkinoiden halvin komposti on nyt sitten umpijäässä ja odottaa täyttymistään. Sekä kevättä.
Kyllä se vähän kalliimpikin malli jäätyy (meillä Globe) mutta jäte mahtuu sisään, jos ei keskelle kaikkea kaada ja sulaahan tuo melko nopeesti niin, että juhannuksen aikoihin on tyhjennyksen paikka.
VastaaPoistaNina
No juuri tämä tässä onkin jutun juju: Pikku-Myy osti Biolanin kalliin lämpökompostorin. Kertoi sen menevän joka talvi jäähän ja neuvoi minua ostamaan jonkun halvemman. Minä sitten etsin halvimman markkinoilla olevan. Löytyi Hobby Hallista ja maksoi lähetyskuluineen noin 110 euroa. Viiden millin eristeet esitteen mukaan muovin sisällä. Ihan hyvinhän tuo osasi jäähän mennä. Muistaakseni Salix kertoi pärjänneensä kyseisen mallin kanssa vuosia. Olen kyllä hieman ajatellut joka tapauksessa Biolanin ostoa. Se olisi ikäänkuin suljetumman oloinen. Nykyinen saisi sitten toimia jälkikompostorina. Katotaan nyt, mikä on ensi kesän työtilanne.
VastaaPoistaJälkikompostori oliskin hyvä juttu. Meillä jälkikompostoituu muovin sisällä pihan reunalla seuraavan vuoden. Eipä tuosta 5 hengen talouden biojätteestä jää kuin kottikärryllinen multaa. Toivottavasti töitä löytyy :)
VastaaPoistaNina
Juu tuolla pärjää ihan hyvin! Kiitokset (grrrr) sähkökatkoksen niin meidän kompostori on nyt jo täynnä, mutta luotan siihen että kun aurinko rupeaa lämmittämään niin se suorastaan räjähtää käyntiin. Ja Iskä, jos sun komposti ei räjähdä käyntiin, niin syy on kertakaikkiaan se, että sinulla ei ole se Hiilariton sitruunakakku siellä :D Se vasta aiheuttaa sen räjähdyksen............
VastaaPoistaPitänee ryhtyä leipomaan! :D
VastaaPoistatuosta Äiskän kuntoutumisesta...
VastaaPoistakyllä petrausta tapahtuu maailman tappiin. olet oikeassa siinä että olosuhteiden on oltava suotuisat, mutta teidän huushollissa näkyy olevan.
myös vertaistuki on pop. vuosien mittaan AVH-kerhoissamme olen tutustunut ihmisiin jotka ovat puhumattomasta tuolissaistujasta intoutuneet kommunikoimaan joko puheella tai kuvin (erilaisin apuvälinein) ja päässeet ihan jaloilleen, heikosti, mutta selvästi.
tsemppiä ja siunausta elämäänne.
mulla on muuten tunnisteena reilusti AVH.