torstai 30. elokuuta 2012

Afrikan loppu

Niin se vaan tämäkin elokuu valui sormien välistä, eikä tuntumaltaan saanut mitään aikaiseksi. Näin ruokabloggailun kannalta katsottuna meni kuitenkin kohtuullisesti. Kuukauden teemahan oli namibialainen keittiö, ja useampi namibialaisperäinen ruoka tuli valmistettua. Kuten varmaan suurin osa lukijoista on jo arvannutkin, namibialaisen reseptin sisältävän tekstin erottaa muista siitä, että sen perässä on suluissa Namibian autojen kansallisuustunnut NAM. Ensi kuussa tutustutaan sitten muncheniläisen keittiön saloihin. Koetan saada agenttimme Nissen Berliinistä valottamaan hieman tarkemmin saksalaista ruokakulttuuria ja sen paikallisia eroja. Tämän kuun viimeinen resepti tulee kuitenkin Botswanan lähettimme reseptiarkistosta.

Resepti sanasta sanaan ystävääni Iiristä lainaten:

"COLESLAW - kaalisalaatti

Yleinen, joskaan ei välttämättä hirveän alkuperäinen botswanalainen, on 

porkkana-kaali-majoneesisalaatti

Eli raastetaan kaalia ja porkkanoita aika hienoksi, suhde ehkä 2/3 kaalia ja 1/3 porkkanaa. Sekoitetaan joukkoon majoneesia (ja ehkä pieni loraus etikkaa, koska Botswanasta saatava majoneesi on kirpeämpää kuin mikään, mitä olen Suomesta onnistunut löytämään) annetaan maustua tunti - pari, ja valmista on."

Testasimme reseptin tänään. Hyvää oli äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla kirkkaasti kolmannen luokan ruokaa.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Vaikeaa olla teini! (NAM)

On se vaikeaa olla teini. Kun haluaa nukkua iltaviiteen, niin jo vain ovat vanhemmat puolen päivän jälkeen kiljumassa, että nyt ylös! Motkottavat vielä, että koko päivä menee nukkuessa. Sitten kun kerrankin käy niin kuin meillä tänään, että Juniori heräsi aivan omia aikojaan jo puoli kymmeneltä, niin jo oli meillä Äiskän kanssa ihmettelemistä. Äiskällä oli hämmästyksen suu kummastuksesta ymmyrkäisenä. Katsoi välillä kelloa, välillä Junioria ja sitten minua. Mistä ihmeestä on kysymys? Minä yritin olla mahdollisimman neutraali, mutta kait se Juniori aisti suuren hämmästykseni. Eikä tykännyt yhtään. Ei sen puoleen. Minulta meni koko päivä pilalle. Funtsin, että mitä pahaa se on tehnyt, kun ei nukuta! Asialle löytynee varmaan aivan älyllinen syy, mutta minun ei välttämättä sitä tarvitsekaan tietää. Summa summarum: tekipä teinipoika miten tahansa, niin vanhempien mieltä se jotenkin järkyttää. Ei ole helppoa teinilläkään.

Järkytyksestä toivuttuamme valmistimme iltapäivästä riisille 

namibialaista kanakastiketta (vähän muokkasin mieleisekseni)
lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004

500 g broilerin lihaa
vettä
1 sipuli
1 porkkana
1 tlk tomaattimurskaa
3 laakerinlehteä
1 pieni mieto chili
5 valkosipulin kynttä
1 rkl currya
1 tl suolaa

Pilko broilerin liha palasiksi. Laita lihat kattilaan ja kaada vettä päälle sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä lihat kypsäksi. Broilerille riittää jopa viiden minuutin keittäminen. Poista syntynyt vaahto. Lisää kuorittu ja silputtu sipuli sekä pätkitty porkkana kattilaan. Samoin kaikki muutkin ainekset. Valkosipulin kynnet voi murskata ellei halua niiden näkyvän ruuassa. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduttele pienellä lämmöllä tunnin verran. Tarjoile keitetyn riisin kera.




Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Siinä mielessä hyvä kolmonen, että eilisen kalaruuan innoittamana Äiskä oli vahvasti sitä mieltä, että tänään mennään ulos syömään. Kuitenkin ruokaa varovasti maistettuaan oli sitä mieltä, että tätä täytyy saada lisää. Eikä enää yhtään harmittanut, ettei päässyt ravintola Aadan herkkujen ääreen.

lauantai 25. elokuuta 2012

Puolalainen kuuromykkä (NAM)

Viikko on vierähtänyt tasapainoillessa pikkupojan ja vastuullisen aikuisen välillä. Pikkupoika olisi halunnut vain leikkiä uudella lelullaan. Vastuullinen aikuinen taas on huomautellut koko ajan tekemättömistä kotitöistä. Lopputulos on ollut se, että olen saanut tosi paljon tekemättömiä kotihommia tehtyä ja niiden päälle touhunnut motskarin kimpussa. Joko ajellen tai kiillotellen. Torstaina olin juuri keräilemässä työkaluja pyörän ympäriltä pois, kun tietä pitkin minua lähestyi mies laukku olalla. Puolalainen kulkukauppias, ajattelin. Miehen tultua lähemmäs tervehdin venäjäksi. Yleensä yli nelikymppiset puolalaiset osaavat auttavasti venäjää. Mies ei vastaa, vaan tulee lähemmäs ja ojentaa kätensä tervehtiäkseen kädestä pitäen. Tervehtimisen jälkeen mies kaivaa taskustaan lapun: "Olen kuuromykkä. Kerään rahaa hankkiakseni implantin, joka mahdollistaa kuuloni palautumisen. Ostakaa tekemiäni..." En muista tarinaa loppuun, mutta mies nostaa laukustaan pari puulelua esille. Pyöritän päätäni kieltäytymisen merkiksi. Kaveri ymmärtää yskän, kumartaa, sulkee laukkunsa ja poistuu. Poistuu ja lähtee menemään tien toisella puolella olevaan naapuriin. Seuraan kulkua. Kun kaveri on jo talon nurkalla, huudan kuuluvasti "hei!". Mies kääntyy heti katsomaan taakseen. Hymyilen ja ilmoitan, että talossa ei ole ketään kotona. Kuuromykkä elehtii käsillään, ettei kuule, mutta lähtee kuitenkin poistumaan paikalta. Minä lisään vielä, että menivät kaupungille. Viittaan vielä kädellä keskustaan päin. No seuraavaksi tämä elämän kaltoin kohtelema kauppamies lähtee kävelemään seuraavan naapurin pihaan. En viitsi edes huutaa, vaan sanon tavallisella kuuluvalla äänelläni: "Ei sielläkään ole ketään kotona. Ei kannata turhaan mennä koputtelemaan." Mies mulkaisee minua olkapäänsä yli suhteellisen pottuuntuneen näköisenä ja kääntyy takaisin kadulle. En jäänyt seuraamaan, oliko kaverilla vielä pokkaa käydä lopuissa katumme taloissa. Sen sijaan lähdin sisälle nauramaan. Ei minulla ole ihan äsken näin hauskaa ollutkaan.

Tänään meillä oli taas Namibia-päivä. Valitettavasti. Ruokana perunoita ja 

kalapataa

lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004

600 g pakasteturskakuutioita
1 tl suolaa
1 sitruuna
3 valkosipulin kynttä
4 isoa tomaattia
1 iso sipuli
1 purkki tomaattipyreetä
1 tl korianteria
öljyä

Sulattele turska. Laita kuutiot kulhoon. Ripottele kalan päälle suola ja sitruunan mehu sekä murskatut valkosipulin kynnet. Sekoittele vähän. Kuutioi sipuli ja tomaatit. Kuullota sipuli kattilassa, johon olet lorauttanut vähän öljyä. Kun sipuli on pehmyt, lisää tomaattikuutiot ja tomaattipyree sekä korianteri. Kuumenna jokunen minuutti hämmennellen. Lisää marinoitumassa olleet kalat nesteineen päivineen joukkoon. Hauduttele kymmenisen minuuttia eli kuunes kala on muuttunut kiinteäksi ja valkoiseksi. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria. Tarjoile vaikkapa perunoiden kaverina tai syö ihan sellaisenaan.

Kuva jäi ottamatta, eikä kukaan oikein tykännyt. Äiskän asteikollakin meni vitosluokkaan. Kala oli jotenkin kummasti onnistunut muuttumaan sitkeäksi! Kokeilkaa ja kertokaa, jos onnistutte paremmin.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Moottoripyörä

Rakkaat ystävät, tutut ja tuntemattomat. Olen otettu siitä, kuinka vahvasti elätte touhuissani mukana. Alunperin olin päättänyt, että koska tämä on periaatteessa ruokablogi, en tee puhdasta motskaripostausta. Moottoripyörätarinoita varten on olemassa Pirhonen MC:n kotisivut. Tai sitten tämän Iskä kokkaa -blogin "Konepyöräilyä" -sivu. Sähköpostiini on tullut sen verran paljon kyselyjä uudesta pyörästäni, että tehdään sitten se poikkeus, joka vahvistaa säännön.

Uusi pyöräni on BMW F650 Funduro, vm. -94, Suomi-pyörä, ajettu noin 65 000 km, yksisylinterinen Rotaxin 650ccm kone. 


Talvi on aikaa laittaa moppe matkakuntoon. Sorarenkaat, syylärin kivisuoja, takaboxin parantelua, parempi etuplexi jne.

maanantai 20. elokuuta 2012

Rauhallista

Olisivatkohan nuo meidän nuoret alkaneet vihdoin aikuistua. Kuukauden ajat on ollut niin rauhallista, että ei voi todeksi uskoa. Tänäänkin Juniori tuli koulusta ja on kestänyt koko illan kotona! No, minullehan tämä käy.

Tämänpäiväisen ruuan reseptin nappasin kirjasta "Lademannin uudet keittokirjat - Pastaruokia" (ISBN 951-630-023-5):

Tagliatellea pähkinäkermassa
(vähän minä sitä ohjetta muokkasin mieleisekseni) 

2 1/2 l vettä + 1 tl suolaa
250 g tagliatelle nauhaspagettia
200 g saksanpähkinöitä (aivopähkinöitä, kuten meillä sanotaan)
2 valkosipulin kynttä
1/2 dl oliiviöljyä
2 prk kermaviiliä

Keitä spagetti suolalla maustetussa vedessä lähes pehmeäksi eli al dente. Murskaa 3/4 pähkinöistä. Siivuta kuoritut valkosipulin kynnet ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy pannulla. Lisää murskatut pähkinät ja valkosipulisiivut pannulle. Paista koko ajan käännellen hetkinen. Kun spagetti on valmis, valuta se lävikössä. Ota paistinpannu levyltä ja anna jäähtyä pikku hetkinen. Lisää kermaviili pannulle. Sekoita. Kaada spagetti kulhoon ja kermaviili-pähkinäkastike päälle. Sekoita ja tarjoile.



Tasapeli 2-2. Äiskä ja Juniori tykkäsivät, minä ja Mari emme. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kalaa nam (NAM)

Tänään oli hyvä päivä. Nousin aamulla viideltä ylös ja ajaa päräytin moottoripyörällä Joensuusta Hankasalmelle - vajaa kolme tuntia. Jari-Pekassa tapasin Lempäälästä vastaan tulleen pariskunnan, jonka kanssa vaihdoimme moottoripyörät päittäin. Kaveri sai haluamansa customin, ja minä haluamani enduron. Molemmat oltiin tyytyväisiä. Mennessä nähdään kuinka pitkään minun tyytyväisyyteni kestää. Minä kun en noista koneista ymmärrä mitään. Joko hankintani on onnistunut ja rouhea käynti johtuu isosta yksisylinterisestä moottorista tai sitten olen hankkinut oikean pommin. Joka tapauksessa kotiin ajelin pikkuteitä pitkin nauttien entiseen verrattuna loistavasta ajettavuudesta. Kotona odottikin sitten Äiskän synttärit. Melkein kaikki lähipiiriimme kuuluvat ihmiset kävivät kakkukahveilla ja mukavaa oli. Maittavan kakun oli tehnyt Visiitti-ravintoloiden kakkumestari Tuula.

Mutta illalla söimme

afrikkalaisia kalapihvejä
lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004

800 g pakastekalaa
2 dl pakastemaissia
3 kananmunaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
2 rkl maizena jauhoja (miksiköhän tähän ei kelpaa myllynparas perunajauhot?)
teelusikan kärjellinen valkopippuria
öljyä paistamiseen

Pilko kala pieniksi kuutioiksi ja laita kulhoon. Silppua sekaan sipuli ja purista valkosipuli puristimen läpi joukkoon. Sekoita kaikki loputkin ainekset kulhossa. Muotoile käsillä noin sentin paksuisia pihvejä, jotka paistat pannulla öljyssä kauniin ruskeiksi molemmilta puolin. Tarjoile keitetyn riisin kera.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla menin kakkoseen.

Ja minä menen nyt nukkumaan. Hyvää yötä kaikille tasapuolisesti.

lauantai 18. elokuuta 2012

Uusi yritys (NAM)

Olen ollut menneen viikon torstaista lähtien ihan täpinöissäni. Lempäälästä nimittäin löytyi kaveri, joka olisi innokas vaihtamaan motskareita päittäin. Tällä kertaa puhelinkeskustelusta tuli sellainen fiilis, että kyseessä on vanhempi herrasmies, joka on ikänsä harrastanut moottoripyöräilyä ja haluaa vaihtaa kanssani pyörää, jotta tyttärensä saisi mieleisen pyörän. Ei koko aikan minkäänlaista ihmettelyä eikä veivaamista. Vain asiallista keskustelua. Ihan kuin olisimme tunteneet toisemme jo entuudestaan! Huomenna aamulla tapaamme Hankasalmella paikallisella huoltamolla, jossa sitten pyörät vaihtavat kahvikupposen ryydittämänä omistajaa. Tuskin maltan odottaa aamua.

Tänään oli ruokalistallamme taas Namibia-päivä, vaikka ihmettelenkin, että mikä tekee tästä ruuasta namibialaisen. Uskottava kuitenkin on, koska resepti on otettu namibialaisesta keittokirjasta (lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004.).

Currykanaa uunissa (neljälle)

4 broilerin rintaleikettä
2 dl vettä
1 dl öljyä
1 rkl suolaa (puolikaskin riittää, yhdellä tuli aikalailla suolaista)
1 rkl oreganoa
1 rkl currya

Kaada uunivuokaan vesi. Laita kanapalat vuokaan. Sekoita lopuista aineista marinadi, jolla voitelet kanapalat. Kaada mahdollisesti jäljelle jäänyt marinadi kanapalojen päälle. Paista 175 asteisessa uunissa puolitoista tuntia. Sivele välillä marinadilla kanapaloja. Tarjoile riisin kera.


Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa.

Tule syksy lämpöinen

Neljä vuotta sitten, kun Äiskä sairastui, oli kylmä syksy. Muistan miten yritin epätoivoisesti erilaisia viritelmiä rakentamalla saada edes muutaman tomaatin lasten iloksi kypsymään. Nyt on viljelmät tosi hyvällä mallilla. Niin chilit, paprikat kuin tomaatitkin ovat hyvässä raakilevaiheessa. Nyt täytyy vain toivoa, että syksy olisi tosiaan lämmin ja aurinkoinen, niin ehtisivät kypsyä kunnolla.




Eilen illalla vietin ruokahetken ihan itselleni. Paistoin puolivalmiina ostettuja yrttipatonkeja ja valmistin patongille dippikastikkeeksi 

Le Rustique valkohomejuustoa uunissa

1 kpl camembert-tyyppistä valkohomejuustoa
valkosipulin kynsi
ripaus timjamia
oliiviöljyä
(suolaa)
pippuria


Poista juusto pakkauksesta. Leikkaa juustokiekosta varovasti "kansi" pois. Pane juusto takaisin rasiaansa (yleensä puinen). Levittele juuston päälle murskattu valkosipulin kynsi. Pirskottele ruokalusikallisen verran oliiviöljyä ja sen jälkeen vähän timjamia ja lopuksi pippuria. Minä en suolaa lisännyt, sillä juusto itsessään on jo melko suolainen. Paista juusto uunissa 200 asteisessa uunissa vajaa 15 minuuttia. Tarjoile kuumana. Dippaa patonkia tai vaaleaa leipää juustoon. On hyvvää! Niin, siksi ihan vain itselleni, että meillä muut eivät pidä valkohomejuustosta.





tiistai 14. elokuuta 2012

Mies joka ei osannut sanoa ei

Viime viikolla havaitsin nettimot.comissa ilmoituksen: myydään moottoripyörä Yamaha xtz 660 Tenere, vm. -92, ajettu 54000 km. Myös vaihto customiin tai matkapyörään! Pyörä on Oulussa. Tämäpä sattui. Minulla on juuri saman hintainen ja saman verran ajettu customi myynnissä ja tarvitsen itselleni enduroa. Soitin ja tarjosin päittäin vaihtoa. Kaveri lupasi katsoa illalla, kun pääsee töistä. Illalla sitten soiteltiin. Ihan siistiltähän tuo pyöräsi näyttää, vaihtoa voisi ajatella. Enhän minä tajunnut, että kaverin mieli olisi tehnyt sanoa, että siisti pyörä, muttei häntä varten. Ei vaan osannut sanoa ei. Toisitko omasi Sotkamoon, olisi mukavasti puolivälissä? kysyin. Taas piti vähän selvittää asiaa. Seuraavana päivänä oli selvitelty: En minä pääse Sotkamoon, kaverin paku ei ole katsastettu. Osallistun kyllä kuluihin, jos Ouluun ajat. Minähän lupasin ajaa, meillä kun Joensuussa on vuokra-autoja. En vain tajunnut, että kaveri halusi sanoa, että en minä nyt oikeasti halua vaihtaa, mutta kun en osaa sanoa ei. Vaihtopäiväksi sovittiin sunnuntai-ilta. Minä vuokrasin pakun - 200 euroa viikonloppu plus polttoaineet. Torstaina sitten tuli puhelu: kyllä meidän varmaan täytyy perua se vaihto tältä viikonlopulta. Minun pitää lähteä vaihtamaan kaverin motskaria Tampereelle. No voi hitsi, ajattelin. Monelta lähdette? kysyin. Kuulemma kahdeksalta olisi tarkoitus lähteä kohti etelää. Ehdotin, että olisin kahdeksalta aamulla Oulussa, se kun sopisi minullekin paremmin. En todellakaan tajunnut, että kaveri halusi perua koko vaihdon, mutta ei vaan osannut sanoa ei. Menettely sopi tervakaupungin motoristillekin. Minä sitten lauantaina lastasin oman pyöräni pakuun ja laitoin kellon kolmelta yöllä soimaan. Kellon soitua keitin kahvit ja puin vaatteet päälle. Puhelinta taskuun laittaessani vilkaisin näyttöä - tekstiviesti: Kyllä meidän varmaan täytyy perua tältä viikonlopulta se vaihto. Tämä työpäiväni venähti. Olen vasta menossa kuorman kanssa Siilinjärvelle! Nyt tajusin, että kaveri ei osaa sanoa ei! Laitoin viestin, että homma sopii minulle. Kehoitin soittamaan, jos vaihto vielä kiinnostaa. Sitä en tosin sanonut, että minä en enää Ouluun ajoa suunnittele. Ei ole soittoa kuulunut. Ja ilmoituksestakin oli alkuviikon aikana kadonnut maininta halukkuudesta vaihtoon.

Eihän siinä mitään, menin takaisin nukkumaan ja heräsin aamulla todella pirteänä. Ja aamulla laitoimme karjalanpaistilihat shaslik-marinadiin.

shaslikit

1,4 kg karjalanpaistilihoja (tai muita palasteltuja lihoja)
3 sipulia
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
4 dl etikkaa (voit toki korvata osan balsamietikalla, jos haluat peittää lihan omaa makua marinadilla)
6 dl vettä

Silppua sipuli viipaleiksi. Sekoita kaikki ainekset astiassa. Anna marinoitua noin neljä tuntia. Töki lihat shaslik-vartaisiin ja kypsennä vaikka grillissä. Varovasti ja hellävaraisesti! Jos tykkäät kasviksista, kypsennä ne eri vartaissa. Kypsyvät niin paljon eri aikaan lihoihin verrattuna.

Ai niin, hyvää äänin 5 - 0, Äiskän asteikolla edelleen kakkonen! Iskällä menee lujaa.

maanantai 13. elokuuta 2012

Ukko ja mummo (NAM)

Vanhimmainen tuli viime lauantaina nelivuotiaan tyttärensä kanssa käymään. Minulle oli ilmoittanut jo aiemmin tulevansa, mutta Äiskälle homma tuli yllätyksenä. Äiskä onkin sitten ollut ihan liekeissä, kun ensimmäinen lapsenlapsi on tullut mummolaan. Itse asiassa tuo pikkutyttö taisi olla se motivaatio, joka sai Äiskän vajaa neljä vuotta sitten nousemaan sairasvuoteelta. Aina, kun näki puolivuotiaan pojantyttären valokuvan, ilahtui kovasti. Minulle tuli ihan sellainen tunne, että Äiskä ajatteli, että kyllä täältä on noustava. Mummolle on vielä tarvetta. Ja onhan se tänä päivänä mukava minustakin, että lapsenlapsia alkaa käydä ukkoa ja mummoa tapaamassa. Minä muuten olen tosiaankin etelä-karjalaisittain ukko, en ukki. Mutta tällä kertaa ukolle kävi vahinko. Vierailun aikainen ruokalista jäi etukäteen suunnittelematta. Tämä yhdistettynä mukavaan yhdessä oloon sai aikaan sen, että ei ole paljon blogia ehtinyt päivittelemään. Ei sen puoleen, ei ole kovin paljoa ollut päivittämistäkään lauantaita lukuun ottamatta. Sunnuntaina nimittäin aloitimme Namibia-teemaisen elokuun oikein urakkatahdilla. Päiväruokana meillä oli

Banaanilla ja currylla maustettu lihapata (kahdeksalle)
lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004.


6 - 8 raakaa, vihreää banaania
600 g palapaistia
1/2 pienestä kaalista
1 iso sipuli
2 tomaattia
1 tl currya
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria

Kuutio sipuli ja tomaatit. Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi.  Kuori banaanit ja leikkaa pitkittäin ohuiksi siivuiksi. Laita sipulit ja tomaatit hautumaan kattilaan. Kun sipuli on pehminnyt, lisää lihapalat joukkoon. Lisää kiehuva vesi, kasvisliemikuutio ja curry ja anna kiehua pienellä teholla noin puoli tuntia. Pane uunivuokaan ensin banaanisiivut, sitten lihaa ja sen päälle kaalisuikaleita. Toista tätä niin kauan, että kaikki on vuoassa. Tulee nätin näköinen, jos saat passattua banaanisiivuja pinnalle. Ripottele pinnalle noin teelusikallinen suolaa ja saman verran pippuria. Lopuksi kaada kattilasta neste koko komeuden päälle. Paista 175 asteisessa uunissa tunti.

Hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Kannattaa kokeilla rohkeasti!

Iltapalaksi sitten teimme 

maissilettuja (riitti viidelle)
lähde: Namibialainen keittokirja, Heli Kuusipalo, Suomi-Namibia-seura, 2004.


6 rkl maissijauhoja
1/2 tl suolaa
6 rkl kylmää vettä
2,5 dl kiehuvaa vettä
1 rkl margariiniä tai öljyä
1 rkl sitruunamehua
5 dl maitoa
3,5 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
2 kananmunaa, valkuainen ja keltuainen eroteltuina
öljyä paistamiseen

Sekoita maissijauho kattilassa kylmään veteen ja lisää ripsaus suolaa. Kaada päälle kiehuva vesi. Sekoita hyvin ja kiehauta. Ota kattila pois levyltä. Lisää joukkoon maito ja sitruunamehu. Sekoita sooda ja leivinjauhe jauhoihin. Lisää jauhot sekoittaen taikinaan. Lisää joukkoon vielä munan keltuaiset ja sekoita jälleen hyvin. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Nostele vaahto lusikalla taikinaan. Sekoita hyvin, mutta älä vatkaa. Paista pannulla öljyssä normaalien lettujen tapaan. 

Hillon kanssa hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Maissi maistui juuri sopivasti. Ei liikaa, mutta riittävästi antaen letuille hieman eksoottisen makuvivahteen.


perjantai 10. elokuuta 2012

Rytmin vaihdos

Näkyy näin vanhemmalla iällä tuo rytmin vaihdos aina vaativan vähän enemmän aikaa kuin aiemmin. Heinäkuun olin työttömänä ja nautin olemisesta mitä moninaisemmilla tavoilla. Nyt sitten maanantaina ja tiistaina olin Helsingissä allekirjoittelemassa uutta neljän kuukauden työsopimusta. Asiaan liittyy sivujuonne, joka saa Iskän mielen iloitsemaan. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi Äiskän olemista ajatellen. Sunnuntaina sitten Avustaja ilmoitti jäävänsä pitkälle sairaslomalle. Siinä sitten sunnuntai-iltapäivän aikana soittelin läpi kaikki ehdokkaat, jotka ovat meillä aiemmin olleet. Ei tärpännyt. Kun olisi pitänyt ryhtyä työvoimatoimiston cv-netistä soittelemaan outoja ehdokkaita läpi, sanoi Äiskä haluavansa miuluummin olla Marin kanssa. Marillakaan ei ollut mitään asiaa vastaan. Niinpä maanantai-aamuna soitto kaupungin asioista vastaavalle henkilölle. Yleensä lähiomainen ei saa toimia henkilökohtaisena avustajana, mutta kun koneen lähtöön oli aikaa vain kaksi tuntia, saimme tällä kertaa erikoisluvan. Ja Mari pärjäsi äitinsä kanssa oikein hyvin! Molemmat olivat iloisia ja tyytyväisiä, kun palasin. Tämä antaa taas hieman uutta liikkumavaraa elämän.

Mutta siihen rytmin vaihdokseen. Kun nyt kuukauden tauon jälkeen aloitin työt, on viikottaisten ruokalistojen suunnittelu vaatinut kovasti keskittymistä. Lopputulos on kuitenkin ollut hyvin perinteistä perusruokaa: makaronia, perunaa, makkaraa ja jauhelihaa eri muodoissaan. Tänään kuitenkin pidimme Juniorin ja hänen kavereidensa kanssa grilli-illan. Pojat olivat pyytäneet minua ongelle, mutta Äiskä kieltäytyi lähtemästä mukaan itikoiden syötiksi, eikä Mariakaan enää viitsinyt pyytää Äiskän kaveriksi. Niinpä korvasimme ongella käynnin grillaamalla valmiiksi marinoituja kanankoipia. Alkupalaksi laitoin 

salaattia

1 ruukku lehtisalaattia
rasia (70g) pinaatinlehtiä
3 tuoretta persikkaa
2 avomaan kurkkua
1 iso omena
1/2 hunajameloni
2 - 3 desiä herneitä
8 rkl oliiviöljyä
2 rkl omenaviinietikkaa
1 tl sitruunapippuria

Silppua ainekset edellä olevassa järjestyksessä isoon kulhoon. Sekoita oliiviöljystä, omenaviinietikasta ja sitruunapippurista kastike, jonka valuttelet tasaisesti koko komeuden päälle. Tarjoile.

Meitä oli seitsemän ja kulho tyhjeni alta aikayksikön. Nuoriso kehui hyväksi. Mitä siihen enää muuta sanomaan. Huomenna uudet kujeet.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Syvärin kummitus - Свирское привидение

Usein olen kertonut venäläisistä resepteistä tai reseptivihkosista. Niiden lukeminen ei tosiaan onnistu, ellei osaa venäjää. Minä olen siinä mielessä outo lintu, että yli kolmekymppisenä aloin omin päin opetella kieltä. Kielioppia kotona, autossa kielikurssikasetti koko ajan soimassa ja aina kun se oli mahdollista, venäläisten merimiesten kanssa treenaamassa opittua. Näin minä pääpiirteissään opiskelin kielen. -93 sitten olin vuoden Pietarissa Opelin maahantuontiliikkeessä töissä, kunnes tuontisäädökset tiukkenivat niin paljon, että autojen maahantuonti hetkeksi tyrehtyi. Siinä se tuli kielitaito opittua. Muodollisen pätevyyden opin sitten 2003 - 2007 yliopistossa, jossa opiskelin laajat sivuaineopinnot Venäjän kielestä ja kulttuurista. Eli puhun venäjää hyvin, ymmärrän hyvin sekä puhuttuna että kirjoitettuna, mutta olen surkea kirjoittamaan. 

Tällä tavoin hankitussa kielitaidossa olen havainnut kohdallani erään aika jännän piirteen: minulla on todella paljon sanoja, joista muistan, keneltä olen ne oppinut! Minä kun en ole koskaan opetellut sanoja, niin kuin kouluopiskelussa tehdään. Tämän kesän lomaretkelläni Venäjällä opin kaverini mökkinaapurin vaimolta sanan aave tai kummitus. Kerroin tuon tarinan sanojen lähteen muistamisesta. Jonkin ajan kuluttua syötiin sitten rouvan valmistamia kesäkurpitsapihvejä. Tykästyin niihin ja sain reseptin. Reseptin loppuun oli kirjoitettu "kummitus". Enköhän minä nyt jo muista, mistä olen tuon sanan oppinut. Samasta syystä tämän päiväisestä postauksesta on alla myös lyhennetty venäjänkielinen versio.

Syvärin kummituksen kesäkurpitsapihvit (кабачковые оладушки )

2 perunaa
1 keskikokoinen kesäkurpitsa
2 munaa
noin 4 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa 
pippuria
öljyä paistamiseen

Kuori perunat ja raasta ne raastinraudalla hienoksi raasteeksi. Raasta samoin myös kesäkurpitsa. Pane molemmat raasteet samaan kulhoon. Lisää suola. Sekoita hyvin. Jätä noin viideksi minuutiksi seisomaan. Kaada, siivilöi tai purista käsin kertynyt neste seoksesta mahdollisimman hyvin pois. Vatkaa munat ja jauhot sekaisin. Lisää peruna-kesäkurpitsaseokseen. Lisää vielä pippuria tai muita mieleisiäsi mausteita. Sekoita hyvin. Paista miedolla lämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Tarjoile majoneesin tai smetanan kera.



Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Mari ei tunnistanut inhoamaansa kesäkurpitsaa ja tykkäsi myös kovasti.

-----------------------------
Кароткая версия по-руский:

Я учил руский язык, во первых самостоятельно дома. Потом посещал не которые курсы в университете. По этому я говарю и понимаю руский язык нормально, ну пишу плохо. И словарь мой!  Я из книг этих не учился. Я учился в обсчении с друзьями, и по этому я много слов помню так, что даже помню от кого её учил.  Этим летом я на Свыре учился от соседа моего друга, слова "привидение". Она тоже великолепные блинчики готовила. Я от неё рецепт получил, и сегодня пробовал готовит

Блинчики Свирского привидения из кабачока
(кабачковые оладушки )

2 картошку
1 кабачок
2 яйца
4 ложки муки
соль
перец

Натереть картошку и кабачок. Добавить соль. Подождить минут 5. Слить овощной сок. Добавить яйца, взбитые с мукой, перец и другие специй. Поджарить на сковароде толстые блинчики. Со сметаной предложить.

Мы читаем, что билы очень вкусные. Спасибо тебе, "Свырское Привидение".

lauantai 4. elokuuta 2012

Lykynlammen olympialaiset

845 porrasta suoraa kidutusta ylös ja saman verran alas. Maisteri Siiskonen voitti ylivoimaisesti, aika 25.55. Minä tulin maaliin hyvänä kakkosena, aika 26.45. Tarkempi kuvaus tulee, kunhan kykenen kirjoittamaan. Karjapaimenten pyhäpäivän versio valkoisista pavuista muhii jo neljättä tuntia uunissa.

Maisteri Siiskonen jatkaa:

Tänään oli kahden bloggaajan välisen vedonlyönnin ratkaisu maankuuluilla Lykynlammen portailla. Kaksi vuotta välillämme on ollut reipashenkinen kilpailu siitä, kumpi kirmaisi kyseiset portaat nopeimmin ylös. Koska hulluja ollaan, niin lyötiin vetoa viidestä ylöskirmaamisesta. Takuulla kaksi vuotta sitten meistä kumpikaan ei uskonut, että pystyisimme siihen. Itse en uskonut vielä eilispäivänäkään!!

Kaikesta huolimatta periksi ei voinut antaa, joten koitos oli tänään edessä. Repullinen selityksiä oli mielessäni, jos sattuisin häviämään Iskälle. Onneksi niihin ei tarvinnut turvautua. Mallia selityksiin olin ottanut suomalaisilta olympiaurheilijoilta, joille tärkeintä ei ole menestyminen vaan ilmainen kisamatka yhteen maailman komeimmista kaupungeista - Lontooseen. Meille ei Iskän kanssa ollut kyse huvimatkasta, vaan panimme molemmat pelin aivan kaikki voimanrippeet mitä meidän kintereistä löytyy. Ylitimmekin molemmat itsemme komeasti.


Kaksi hymypoikaa 2 minuuttia ennen kilpailua
Nämä luonnonkauniilla Lykynlammen urheilualueella sijaitsevat portaat tehtiin mäkihyppääjien iloksi vuonna 1938, jolloin mäkihyppykeskusta aloitettiin rakentamaan. Valmiiksi saivat hyppyrimäen seuraavana vuonna ja avajaiskisat pidettiin maaliskuussa 1939. Lienee nuo portaat muutamaan kertaan uusittukin, koska 1990-luvulla Joensuun seudun mäkihyppääjät joutuivat luopumaan rakkaasta harrastuksestaan. Nykyisin alas on tultava samaa reittiä kuin ylösnousukin.

No, me ylitimme itsemme selkeästi nousemalla nämä portaat viidesti. Aika nyt ei minulle merkitse hittoakaan(25,55min) vaan hieno kokemus itsensä ylittämisestä. Iskäkin pani parastaan ja ylitti itsensä. Matkan varrella vetojuhdan rooli vaihtui useasti ja voittajasta ei ollut tietoa ennen kuin vasta neljännen nousun loppupuolella. Lieneekö Iskä ollut vieraskorea vai mistä johtui totaalinen sippaus? Joka tapauksessa nuoremmuuttani voitin tämän kilpailun. Tapanani ei ole koskaan hehkuttaa voittojani tai murskaavia voittojani, mutta kerrottakoon, että ero oli murskaavat 50 sekuntia.

Tulosurheilua se olympialaisissakin pitäisi olla, mutta me todellakin teimme tulosta! Näinköhän ensi viikon aikana joku suomalainenkin ylittäisi itsensä noissa oikeissa kisoissa? Me molemmat olimme voittajia tänään ja ensi vuonna samaan aikaan otamme homman uusiksi, joten ilmeisesti jatkamme blogiemme sivuilla jatkossakin naljailua toisillemme. Koittakaa kestää! 


Koville se otti vielä kaksi minuuttia kisan jälkeenkin


Rehdin, mutta rankan kisan päätteeksi nautimme Päivikin neuvoman reseptin mukaan valmistettua

kanadalaista cowboy-pataa (sunnuntai-versio)

5 dl pieniä valkoisia papuja
1 keskikokoinen sipuli silputtuna
250 g pekonikuutioita
2 rkl etikkaa
1 tl suolaa
3/4 dl sokeriruokosiirappia (tai melassia)
3/4 dl ketsuppia
1 tl sinapinsiemeniä
1 rkl fariinisokeria
pippuria maun mukaan
(ja me lisäsimme vielä pöydässä vähän chilipippurijauhetta)

Liota papuja yön yli reilussa määrässä kylmää vettä. Aamulla kaada pavut ja vesi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta pienellä teholla puoli tuntia. Kaada pavut kannelliseen uunivuokaan tai valurautapataan. Lisää loput ainekset. Sekoita hyvin. Tarpeen vaatiessa lisää vettä sen verran, että sitä on noin kaksi senttiä papujen yläpuolelle. Hauduta 150 asteisessa uunissa kuudesta kahdeksaan tuntia, kannen alla. Hämmennä aina välillä sekaisin. Noin tunti ennen valmistumista ota kansi pois. Silloin on hyvä, kun astiassa ei oikeastaan ole nestettä, vaan pavut ovat ikään kuin kastikkeessa.

Hyvää äänin 3 - 1, Mari ei pidä pavuista missään muodossa. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Oli nuo alkutekstin kuvat sellaisia, että ruokaa ei tänään tohdittu kuvata ollenkaan.


Piimäpihvit eli syrnikit vol. 2

Kohtalon hetki lähenee. Maisteri Siiskonen tuli tänään kylään. Huomenna on sitten totuuden hetki, kun kirmaamme isoine mahoinemme kohti Lykynlammen entisen hyppyrimäen alastulorinteen rappusia. Viisi kertaa ylös kilpajuoksuna. Hitaampi maksaa illan kaljat. Saattaa olla juoksun ja kävelyn tai konttaamisen raja huomenna melko häilyvä. Mutta ei se mitään. Turvaudun oveluuteen. Yritän syöttää maisteri Siiskosta niin hyvin, ettei se jaksa kylläiseltä mahaltaan kisaa loppuun.

Aloitimme tänään syömällä aivan normaalia makaroni-makkara-hässäkkää. Tai höttöä, niin kuin maisteri sanoo. Eli keitettyä makaronia, paistettuja makkarapalasia ja kuullotettua sipulia kattilassa sekaisin ja ääntä kohti. Ei minkäänlaisia kikkailuja. Ketsuppia päälle, jos alkaa sylettämään.

Jälkiruokana söimme jälleen syrnikejä, joita jo tuossa taannoin kokeilinkin. Ongelmana oli suomalaisen rahkan erilaisuus. Tuli hyviä, muttei sellaisia kuin oli tarkoitus. Tuolla facebookin puolella "ex-ope" antoi hyviä vihjeitä tilanteen korjaamiseksi. Yhtenä niistä se, että valuttaa kokkelipiimästä veden pois. Ei minusta kuulostanut hyvältä, ennen kuin löysin vanhasta keittokirjasta rahkan reseptin: paistetaan piimää tai viiliä ja näin erotetaan vesi. Jäljelle jää rahka.

Äitini on syntynyt -39, jospa hän tietäisi asiasta jotakin. Siispä soittamaan. Äiti kertoi rahkan teon olleen mummoni homma, johon hän ei ollut puuttunut. Tiesi kuitenkin kertoa, että kun kirnupiimää paistettiin, siitä syntyi kokkelipiimää. No tässä vaiheessahan yhtälö oli minulle selvä! Asian täytyi olla niin kuin Ex-ope oli arvellutkin: kirnupiimästä vedet pois ja rahka on siinä. Löysin kaupasta Lieksan laatuherkkujen kokkelipiimää. Soittaessani firman asiakaspalveluun, sainkin kuulla, että kokkelipiimä on itse asiassa rahkaa! Suosikaa hyvät ihmiset pieniä paikallisia tuottajia! Olen soittanut kaikki isot meijerifirmat läpi viimeisen vuoden aikana, mutta eivät nämä kirjaviisaat asiakaspalveluhenkilöt ole näin yksinkertaista asiaa kertoa.

Jaha. Takaisin asiaan ja tähän päivään. Edellisessä syrnikkiyrityksessäni käänsin sanan rahkapihviksi. Nyt kuitenkin tämän uuden valmistusprosessin myötä olisin valmiinpi käyttämään nimitystä piimäpihvit. Kuvaa paremmin asiaa. Venäjällä syrnikejä syödään aamupalalla, lounaalla, illallisella. Ihan milloin vain. Me söimme tänään jälkiruokana piimäpihvejä.

Syrnikit eli piimäpihvit

1,2 kg kokkelipiimää
3 munankeltuaista tai 2 munaa
4 - 5 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja + vähän leipomiseen
öljyä paistamiseen
hyppysellinen suolaa

Kumoa kokkelipiimä tiheäsilmäiseen siivilään kattilan päälle. Ellet satu omistamaan muuta kuin isoreikäisen makaronisiivilän, niin laita ohut pyyhe siivilän pohjalle, ja kumoa sitten piimät siivilään. Anna valua seuraavaan päivään. Rahka on syntynyt siivilään. Puolet kokkelipiimän painosta on vettä, eli rahkaa pitäisi syntyä sellaiset 500 - 600 grammaa. Pane rahka kulhoon. Lisää munat, sokeri, vaniljasokeri ja vähän suolaa. Sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sekoita vielä kerran. Nostele lusikalla klönttejä taikinaa jauhotetulle alustalle ja leivo sopivan kokoisia pihvejä. Paista pannulla molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Ripottele vielä pinnalle tomusokeria ja syö smetanan kera, sanoo alkuperäinen resepti. Me söimme sokeroitujen ja hilloksi survottujen vadelmien  kera.

Ja tällä kertaa ne onnistuivat! Ne maistuivat juuri siltä kuin pitääkin. Tuntuma suussa oli ihan kuin Venäjällä. Ja maku: loistavia äänin 4 - 0. Äiskäkin rankeerasi kakkosen ja ykkösen välille. Oli kaiken vaivan arvoista. Kokeilkaa ihmeessä!

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Pihlajan marjat punertaa

Ennen aina juhannukselta alettiin sanomaan, että juhannus on mennyt, kesä on ohi. Eihän se nyt ihan niin mennyt. Usein kesää oli jopa enemmän edessä päin kuin takana päin. Parempi kesän loppumisen merkki on pihlajanmarjat. Kun ne alkavat näytttää punaisilta, aletaan olla syksyn kynnyksellä. Tonttimme nurkalla on yksi pieni pihjala, jonka marjat alkavat erehdyttävästi näyttää punaisilta. Muutenkin ilmaan on tullut sellainen syksyn kuulaus. Vai kuvittelenko minä vain?

Tämän kuun teema on namibialainen keittiö. Männessä nähdään, kuinka minä siitä innostun. Yritetään ainakin se neljä juttua saada aikaiseksi.

Tänään kuitenkin söimme Maku-lehdestä repäisemäni  reseptin mukaan tehtyjä kesäkurpitsapihvejä ja kaverina Venäläis-tyylistä salaattia. Kyllä minä sanoisin tuon lehden ilmestymisajankin, mutta en taaskaan ollut muistanut kirjoittaa sivun nurkkaan, milloin se oli repäisty. 

Venäläistyyppinen salaatti

4 tomaattia lohkottuna
3 kesäsipulia varsineen silputtuna
majoneesia tai smetanaa
suolaa 
pippuria

Sekoita ainekset ja tarjoile. Meillä tykkäsivät kaikki, paitsi Äiskä. Mätti kaikki tomaatit pois. Äiskä ei ole sairastumisensa jälkeen tykännyt yhtään tomaateista. Ennen kyllä.

Kesäkurpitsapihvit

2 kesäkurpitsaa á 300 - 400 g, raasteena
2 kesäsipulia hienonnettuna
2 munaa
150 g juustoraastetta
3 - 4 rkl vehnäjauhoja
1 tl kuivattua minttua
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria

öljyä paistamiseen

Sekoita aineet kulhossa. Kuumenna öljytty pannu. Nostele taikinaa pannulle lusikalla ja paina aina pihvin muotoon. Paista molemmilta puolilta miedolla lämmöllä kauniin ruskeaksi eli sen aikaa, että juusto sulaa. Jos lämpöä on liian vähän, eivät pihvit oikein tahdo jähmettyä. Kokeilemalla oppii.



Hyvää äänin 4 - 1. Juniori ei tykännyt. Sen sijaan Mari, joka ei yleensä pidä kesäkurpitsasta, totesi ruuan ihan hyväksi. Äiskä luokitteli kolmannen luokan ruuaksi.