sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Leipä loppu

Ilta on jo myöhäinen, joten alkutarinakin tavanomaista lyhyempi.

Sunnuntaipäivä. Jääkaappi täynnä ruokaa, ei hätää. Tai sitten kuitenkin. Leipä on loppu. Käytännössä alkavat rahatkin olla loppu. Tilipäivä vasta huomenna. No, eihän siinä mitään. Jääkaapissa on hiivaa ja kaapissa jauhoja. Ei muuta kuin leivän tekoon.

Naanleipä

1 tl sokeria
1 tl tuoretta hiivaa
1,5 dl lämmintä vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl gheetä eli kirkastettua voita
1 tl suolaa
50 voita
(1 tl unikonsiemeniä)

Ghee

Ota köntti voita, keitä sitä kymmenisen minuuttia. Kuori kuoha pinnalta ja anna seisoa toiset kymmenisen minuuttia. Kaada varovasti  kirkas voi toiseen astiaan. Varo kaatamasta pohjalle jäävää heraa. Käytetään monissa intialaisissa ruuissa. Hyvänä ominaisuutena on myös, että ei ihmeemmin räisky paistettaessa.

No niin, ja takaisin leipään. Sekoita sokeria ja hiivaa vaikkapa haarukalla kulhossa kunnes hiiva muuttuu nestemäiseksi. Lisää lämmin vesi. Sekoita ja anna herätä lämpimässä kymmenkunta minuuttia. Mittaa jauhot kulhoon, lisää joukkoon suola ja kirkastettu voi. Sekoita lopuksi vesihiivaseos joukkoon. Jos tuntuu jäävän liian kuivaksi, lisää varovasti vähän lämmintä vettä. Varovasti tarkoittaa vähän! Vaivaa viitisen minuuttia taikinaa eli niin kauan, että siitä tulee sellainen pehmeän kimmoisa. Peitä liinalla ja pane kulhon lämpimään kohoamaan puoleksitoista tunniksi tai niin pitkäksi aikaa, että taikina kohoaa kooltaan kaksinkertaiseksi. 

Kun taikina on kohonnut, ota ja kumoa se jauhotetulle alustalle. Vaivaa taikinaa pari minuuttia, aina välillä kaksinkerroin kääntäen. Lopuksi leikkaa 6 - 8 osaan. Pyörittele palleroita ja taputtele pallerot littanoiksi. Paista 225 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Käännä välillä. Kun leivät ovat paistuneet, ota ne uunista ja voitele sulalla voilla. (Tässä kohtaa ohje neuvoi vielä ripottelemaan pinnalle unikonsiemeniä, mutta minä oli antanut omani tarpeettomana Pikku-Myylle!) Tarjoile.


Tosi hyviähän niistä tuli, mutta väärän muotoisia. Piti tulla littania, mutta vaikka kuinka tarkkaan tein ohjeen mukaan, niin tuli tuommoisia pikkusämpylöitä! No ensi kerralla paremmalla tuurilla.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Elämän pieniä iloja

Äiskällä on nyt ollut noin puolitoista vuotta uusi avustaja, joka ei tee Äiskän puolesta, vaan nimenomaan avustaa Äiskää tekemään. Jälki alkaa näkymään. Viime viikolla Avustaja näytti kännykkäkameralla otetun videon, jossa Äiskä paistaa täysin itsenäisesti lettuja, kun Avustaja on ensin tehnyt taikinan. Hienoa. Tänään, kun aloitin ruuanlaiton, Äiskä "syöksyi" keittiöön. Halusi mukaan ruuanlaittoon. Eihän siinä mitään, minä leikkelin, mittailin, keittelin ja kaatelin. Äiskä hämmenteli tavaroita pannulla. Tehtiin yhdessä! Ja tämä jos mikä oli laatuaikaa. Äiskällä oli järkevää tekemistä ja hän sai tuntea tekevänsä jotain, millä oli oikeasti merkitystä. Minusta taas tuntui tosi hyvälle nähdä, kuinka Äiskä tykkäsi tekemisestä. Lisäksi siitä oli minulle oikeasti apua. Ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Ruuaksi laitoimme yhdessä

Maksa-porkkana-stroganoffia

500 g maksaa (minulla sattui olemaan hirven vasan maksaa pakasteessa, muukin käy. Älä käytä yli vuoden vanhan hirven maksaa ruuanlaittoon.)
500 g porkkanoita
1 dl öljyä
1 rkl (tasainen) suolaa
5 rkl vehnäjauhojai
8 dl vettä
1 dl kermaa

Poista maksasta kalvot ja paloittele se sentin kanttiinsa oleviksi kuutioiksi. Kuori porkkanat ja kuutioi nekin. Kiehauta vesi. Kuumenna öljy pannulla. Kun pannu on riittävän kuuma, kumoa maksakuutiot pannulle ja ruskista ne. Kun maksakuutiot ovat hieman ruskistuneet, lisää suola ja jauhot. Jatka kuumentamista kunnes jauhotkin saavat hieman väriä. Lisää joukkoon porkkanakuutiot. Kaada mukaan pienissä erissä kuuma vesi. Aina kaatamisen jälkeen sekoittele vesi tasaisesti seokseen. Lopuksi kuumenna kunnes porkkanapalat ovat pehmeitä. Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.


Hyvää oli äänin 2-1. Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa. Juniori ei tykkää maksasta.


lauantai 22. maaliskuuta 2014

Lääkärissä kuultua

Alkaa olla puolisen vuotta syksyisestä sairaalasta pääsystä. Onneksi ei näin tiukkoja tauteja ole ihan joka vuosi. Nyt on ensimmäinen viikko ilman lääkkeitä takana. Kolmisen viikkoa sitten kävin istumassa tunnin lasikopissa. Puhaltelin erilaisia sarjoja putkeen, ja hoitaja diagnosoi näyttöpäätteeltä kopin ulkopuolella. Seuraavaksi sitten keuhkoröntgeniin ja lääkärin juttusille. Verikokeet oli otettu jo aiemmin. Lääkärissä kuultua: Tulehdusarvot kohdillaan eli niiltä osin terve. Röntgenkuvat oikein hyvät, keuhkot parantuneet mallikkaasti. Keuhkoputket avoimet, ilma kulkee. Keuhkojen tilavuus reilusti yli viitearvon. Keuhkokudos toimii vain 65 prosenttisesti. Joko 36 vuoden tupakoinnin aiheuttama keuhkoahtaumatauti tai sitten syksyisen keuhkokuumeen jälkitila. Sen verran järkytyin, etten älynnyt edes kysyä, että parneeko, jos on tuo jälkitila.

Jälkitilaksi minä sen veikkaisin. Viime talvena sai metsässä motskarin kanssa riehua vaikka kuinka, eikä happi loppunut millään, vaikka kunto muuten joskus loppuikin. Tänä talvena ei ole tarvinnut kovin kummoista ponnistusta, kun on tuntunut, että happi loppuu ja tukehtuu. Joku viipalekuvaus on ensi kuussa ja sitten seuraava tuomio. Ennen sitä on aikamoinen epävarmuuus tulevasta, ja samalla tulee tehtyä turhan tarkkaa itsensä tarkkailua. Päätä koskee. Onko kyse jumissa olevista hartioista ja loppuuko aivoilta happi? Onko keuhkojen kunto mennyt huonompaan päin? Onko mitä outoja tuntemuksia? Voi hitto! Selviäisi edes jotakin!

Mutta siitä huolimatta tänään syötiin 

Makkarapinaattikeittoa

350 g pinaattia
2 dl vettä
1l maitoa
3 rkl vehnäjauhoja
1 1/2 tl suolaa
2 tl sokeria
lenkki
puolikas Koskenlaskija

Keitä pinaattia vedessä viitisen minuuttia. Lisää 8 -9 desiä maitoa. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää loppuun maitton sekoitetut vehnäjauhot ja keitä hiljaisella tulella kymmenisen minuuttia. Kuori ja pilko lenkki. Ruskista pannulla. Lisää ruskistetut lenkinpalaset keittoon. Samoin loput ainekset. Kuumenna vielä kerran kiehuvaksi ja tarjoile.



Hyvää perusruokaa äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luoka ruokaa.

PS. Kommentointiosio on taas auki.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Mitta täynnä!

Nyt on Iskän mitta täynnä. Suljin tuon blogin kommentoinnin niin tiukaksi kuin mahdollista. Roskapostia tuli edelleen, vaikka olin laittanut sanatunnistuksen päälle. On inhottavaa, kun blogialusta kääntää itse roskapostiksi tunnistamansa postin kuitenkin minun sähköpostiin. Lisäksi runsas roskapostiliikenne vääristää noita kävijätilastoja. Eli katsellaan nyt sitten viikko, jos tuosta robotista loppuisi vaikka virta!

Roboteista huolimatta tänäänkin söimme. Listallahan luki 

Kassler-special

6 keskikokoista perunaa

3 keskikokoista sipulia
2 punaista paprikaa

600 g sianniskaa eli kassleria
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
1/8 dl öljyä
1/8 dl hunajaa (minä käytin pihtakuusihunajaa, mutta mikä tahansa varmasti käy)

250 g tuoreita herkkusieniä
4 - 5 tomaattia

Kuumenna uuni 200 - 240 asteiseksi. Pane uunivuoan keskelle lihaköntti. Kuori ja lohko perunat, keitä niitä suolalla maustetussa vedessä viisi minuuttia. Nosta perunalohkot lihan viereen. Siivoa paprikoista kanta ja siemenet pois ja aseta paprikalohkot vuokaan. Lohko myös kuoritut sipulit ja lisää vuokaan. Sekoita öljy, suola ja pippuri. Kaada seos lihan päälle. Lopuksi nosta lihaköntin päälle hunajakökkö, sitä on turha yrittää levitellä, sillä lämmetessään se leviää joka puolelle lihan päälle. Pane vuoka uuniin ja paista 35 minuuttia. Ota vuoka pois uunista ja lisää siihen herkkusienet ja pinnalta ristiin leikatut tomaatit. Kypsennä vielä 10 minuuttia. Käännä virta pois uunista ja odota viisi minuuttia. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0, Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa. Suolapurkki pöydässä oli kova sana.

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Jääkaappiselfie

Timo yllytti minut ottamaan jääkaappiselfien. Noin yleisesti ottaen monelle teistä, rakkaat blogini lukijat, olisi varmaan aikamoinen yllätys nähdä, kuinka pienessä ja alkeellisessa keittiössä ruokiani kokkailen. No, jääkaappi näyttää tällaiselta:

Alhaalla perunat ja sipulit. Sitten vasemmalla Venäjältä tuotu kurkkupurkki, pari paprikaa ja selleripaketti. Seuraavalla hyllyllä Euroshopperin paistovalmiit patongit ja herkkusienipaketti. Kaksi pakettia kananmunita. Neljäs ylhäältä: puoli kiloa sian kasleria ja muovikassissa paellalaatikko. Kolmas ylhäätä: lauantaimakkaraa, sinapit, ketsupit ja paketti tuorejuustoa.. Toiseksi ylin hylly: margariini, juusto  ja kaikenlaisia purkkeja. Ylähylly: kermaa, juustoa ja purkkeja. Ovessa: alhaalla sikahyvää  mehua, maitoa, piimää, liemikuutioita, voita, suklaata ja hiivaaa. Näillä pitäisi pärjätä viikko eteenpäin.

torstai 13. maaliskuuta 2014

Penteleen cyberhäiriköt!

Olen sitten joutunut jonkin sortin robottihäiriköinnin kohteeksi. Blogin kaikki kommentit tulevat minulle sähköpostiin, myös roskaposti. Kaksi viikkoa sitten kävijätilastoissa alkoi näkyä epätavallisen paljon katsojia "Liian outoa Äiskälle" -postauksen kohdalla. Samaan aikaan tuon postauksen kautta alkoi ilmestyä enenevässä määrin englanninkielistä roskapostia, jossa aina houkuteltiin tavalla tai toisella käymään jossakin osoitteessa. Milloin blogissa, milloin jossakin muualla. Samoin USA:sta tulevan liikenteen määrä kymmenkertaistui normaaliin verrattuna. Eilen sitten tuli mittani täyteen, kun yhden päivän aikana tuli parikymmentä roskapostia. Blogissa ne menevät onneksi suoraan roskapostilaatikkoon, mutta sähköpostista ne piti kaikki siivota pois. Laitoin joksikin aikaa tunnistuksen päälle! Katsellaan pari viikkoa, jos alkaisi vähenemään. Tänään vielä oli tuossa mainitussa postauksessa kymmenkertainen määrä "katseluja" normaaliin verrattuna.

Juhannuksen jälkeen uhkaa taas työttömyys. Ruoka on helppo kohde säätää menoja nopeasti ja samalla säästää tuota työttömäksi jäämistä varten. Eihän se sitten niin haitta 500 päivään, kun kaikki alkaa rullaamaan, mutta muutosvaihe vaatii taloudellista varautumista. Nyt löytyi hyvä helpotus halvan ruokailun suunnitteluun. Ylen Etelä-Karjalan toimitus julkaisi joulukuussa Vuoksenniskan koulun ruokalistan vuodelta 1965! Sitä olen sitten lukenut ja aika paljon hyödyntänyt suunnittelussani. Niinpä perheemme menu näyttääkin näinä päivinä seuraavanlaiselta:

Eilen keskiviikkona perunat ja nakkikastike
Tänään torstaina      ruispuolukkapuuro
Huomenna perjantaina vanhoja tähteitä pakasteesta
Lauantai                  riisivelli
Sunnuntai                sianlihaspesiaali uunissa
Maanantai               riisi ja kalapuikot
Tiistai                      rusina-"vita"puuro
Keskiviikko            lihakeitto (pakasteesta vanhat karjalanpaistin jämät)
Torstai                    kesäkeitto
Perjantai                 jotain, mitä kiinni saadaan so. pakasteesta löytyy
Lauantai                 makkarapinaattikeitto

Eli tänään oli listalla liedellä keitetty

ruispuolukkapuuro

1,5 l vettä
3 dl ruisjauhoja
5 dl puolukoita
1-2 tl suolaa

Kiehauta suolalla maustettu vesi. Vispaa ruisjauhot sekaan. Lisää puolukat. Keitä pienellä tulella vähintään tunti aina välillä hämmentäen, ettei pala pohjaan. Tarjoile sokerin ja maitolasin kera.

Hyvää tuli. Kuva jäi ottamatta. 

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Pieleen menee, mutta menköön vaan!

Aki Kaurismäen leffassa oli kohtaus, jossa taustalla soi kappale "Kauas pilvet karkaavat". Minulla on vaan tilanne, että päässäni soi tuon samaisen kappaleen muunneltu versio: "Kauas käyrät karkaavat". En tiedä mitä oikein tapahtui! Puolitoista kuukautta kaikki meni hyvin. Jos paino oli tavoitteen mukaisella lasku-uralla, söin tavallista ruokaa pitäen mielessäni kuitenkin aterioiden koon merkityksen. Ja jos olin tavoitteesta jäljessä, söin sinä päivänä salaatteja ja raakoja kasviksia. Pari tällaista päivää ja taas olin sujuvasti tavoitekäyrällä. Oloni alkoi olla koko ajan pirteämpi ja ensimmäisen parin viikon jälkeen aloitin jopa kuntoilun. Sitten tapahtui jotakin! Vaikka söin viikon pelkkiä kasviksia, jotka huuhtelin vedellä alas, paino vain jatkoi nousemistaan. Lisäksi väsymys tuli vieraaksi. Kahden viikon taistelun jälkeen luovutin. Nyt odottelen syksyisen sairauden seuraukesena nauttimani kortisonikuurin loppumista viikon kuluttua. Sitten funtsitaan asiaa uudelleen. Niin kuntoilua kuin painon pudotustakin.

Eikä putkeen mennyt chorizon valmistuskaan. Viime kesänä luin joltakin keskustelupalstalta, kuinka kirjoittaja kehui tehneensä loistavaa chorizoa, ja ihan ensimmäisellä yrittämällä. Minä kokeilemaan.

Chorizo (suluissa kopioimani reseptin määrät)

900 g porsaan kassleria (1 kg karkeaksi jauhettua rasvaista possua)
200 g porsaan rasvaa
1 prk = 70 g tomaattipyreetä (2 rkl)
30 g suolaa (25 g)
2 rkl viinietikkaa (2 rkl)
2 rkl = 20 g paprikajauhetta (2 rkl)
4 kpl = 20 g valkosipulin kynsiä (4 kpl)
5 tl = 10 g kuivattua chiliä (kuivattua chiliä)
2 tl = 1 g kuivattua oreganoa (2 tl)
1 tl = 1 g basilikaa
2 tl = 7 g mustapippuria (mustapippuria)
60 g sipulia

suolta

Ajoin lihamyllyllä 3 mm rasterin läpi kasslerin, rasvan ja valkosipulin sekä sipulin. Lisäsin kulhoon loput ainekset ja vaivasin yleiskoneen taikinakoukuilla seoksen hyvin sekaisin. Sillä aikaa (noin puoli tuntia) kun tein muita valmisteluja ja siivosin väliin jälkiä, oli makkaramassa jäähtymässä terassilla kahden asteen pakkasessa. Eli ei ollut liian lämmintä, kun laitoin sen suoleen. Sitten kaikkien taiteen sääntöjen mukaan annoin makujen tasaantua tähän aamuun. Aamulla sitten kypsensin makkaroita noin 85 asteisessa vedessä 20 minuuttia eli minuutin per makkaran halkaisijan millimetri. Tässä välissä annoin jäähtyä, kunnes lopuksi paistoin pannulla. Ja alkuperäisen reseptin esittäjä kehui tässä vaiheessa, että hirmu hyvää oli.  



Minä voin sanoa, että paskan marjat! Ulkonäkö oli komea. Maku oli periaatteessa ihan hyvä, ja tulisuuskin kesti ihan järkevällä tasolla. Mutta rakenne! Ihan kuin olisi pahvia pureksinut. Ihan kuin aina näissä minun makkaroissa. Osaan tehdä vain kelvollista maksamakkaraa ja bratwursteja. Ken tietää, voisi kertoa minulle, mikä asia prosessissa aiheuttaa tuon pahvisuuden? Pääsisin säätämään, kun tietäisin mitä säätää.