tiistai 31. heinäkuuta 2012

Mahapaita ja heinäkuista makustelua

Heinäkuukin alkaa sitten olla niin sanotusti pulkassa, vaikka näin kesällä olisi kyllä hyvä olla jokin ajankohtaisempi sanonta. Ihan niin kuin meillä on kesällä ulkona ikkunan pielessä lämpömittari ja talvella pakkasmittari. Jos kerran talvella asiat ovat pulkassa, niin kesällä voitaisiin vaikka sanoa, että ne ovat vaikka maitokärryssä ja kärryt heinäladon nurkalla. Tulisi samalla annos kesäistä maaseutunostalgiaa ja joillekin tulvahduksia nuoruuden hurjista vuosista. Tämän piti olla georgialainen kuukausi, mutta eipähän ehtinyt paneuta edes sen luvatun neljän tekstin vertaa tuon suurmiehiä tuottavan pikkuvaltion keittiön saloihin. Yksi kokeilu sentään tehtiin. Mutta itse en ole asiasta kovin murheissani, sillä söinpähän käytännössä pari viikkoa toisten tekemiä valmiita ruokia. Ja on se muuten sekin aikamoista juhlaa. Ei tarvitse kuin istua pöytään, syödä ja lopuksi pois lähtiessä röyhtäistä. 

Iloinen olen toki siitäkin, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun jätin nuorison keskenään viikonloppua pitemmäksi aikaa kotiin, ei häiriökäyttäytymisestä soittaneet naapurit eivätkä poliisit. Sairaalan ensiapupäivystyskin malttoi olla hiljaa! Tämähän lupaa mukavia loma-aikoja jatkossa. Heinäkuu kokonaisuutena on ollut mukava kuukausi. Erään paitoihin ja pukeutumiseen liittyvän miehisen havainnon olen tehnyt. Napapaidat ja lantiofarkut pyöräilyasusteena ovat vihdoin kadonneet katukuvasta. Ei nimittäin ollut niin mairittelevaa nähtävää, kun 20 kiloa ylipainoinen polkupyöräilijä ajoi ohi. Farkkujen lantio alhaalla, napapaidan helma ylhäällä. Stringit ja takapuoleen tautuoitu perhonen siinä välissä. Jotenkin kokonaisuus ei vaan ei vaan viehättänyt. 

Ja napapaidoista sitten helpolla päästäänkin kätevästi aasinsillalla mahapaitaan, jota myös jossain tekstissä välilihaksi mainittiin. Kysehän on vatsaonteloa ja sen elimiä paikoillaan pitävä sidekudos ja lihaskokonaisuus. Minä kun nyt sitä pakastinta yritän tyhjentää, niin löytyi sieltä yksi lampaan mahapaita. Tänään meillä sitten oli

Lihakeitto lampaan mahapaidasta

1 lampaan mahapaita
8 kpl uusia perunoita 
200 g finduksen keittojuureksia
1 tl suolaa
5 pippuria
2 valkosipulin kynttä
voita

Poista mahapaidasta enimmät sidekudokset. Leikkele lihat ohuiksi suikaleiksi. Ruskista ne nopeasti kuumalla pannulla voissa. Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää lihapalat veteen. Lisää suola ja keitä puoli tuntia pienellä tulella. Lisää lohkotut perunat ja pippurit. Keitä vielä toiset puoli tuntia. Noin varttitunti ennen loppua lisää keittojuurekset joukkoon. Yleensä en brändiä mainitse, mutta tässä kohtaa se on perusteltua. Findukselta löytyi sellaisia vähän isommiksi palasiksi leikattuja keittojuureksia. Jotenkin ne vaan mielestäni sopivat paremmin tuohon keittoon. Ihan lopussa heitä silputut valkosipulit joukkoon.

Todettiin ihan hyväksi ja maukkaaksi. Tämä ruuan maistuminen onkin ollut jännä juttu. Juniori totesi, että parasta mitä olen kahteen viikkoon syönyt. Kaapissa oli kyllä ruokaa, kun olin poissa, mutta kaveri veti kaksi viikkoa nuudeleita! Äiskä taas oli oikeasti sitä mieltä, että Neuronissa eivät laita niin hyvää ruokaa kuin mitä kotona saa.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Porukka katosi ympäriltä eli grilli-ilta

Touhua riittää niin, ettei tahdo näihin kirjoitushommiin ehtiä ollenkaan. Johtuu lähinnä siitä, että olen yrittänyt suurella sydämellä ja isolla sykkeellä tehdä kaikkia niitä juttuja, joita en oikein silloin pysty tekemään, kun Äiskä on kotona. Se on jännää, että kun oppii jollekin väen määrälle ruuan laittamaan, niin tällaiselta noviisilta vaatii todella paljon muuttaa sitten laitetun ruuan määriä, kun yksi eli tällä kertaa Äiskä on pois rivistä. 

Pakastinta olen yrittänyt tyhjennellä, ettei sinne jäisi mitään vuosiksi roikkumaan. Marilla oli toissailtana kaveri yökylässä ja kaivoin pakastimesta kaikenlaisia jämiä, joita eilen illalla olisimme voineet grillailla. Ajatuksissani mätin sulamaan grillattavaa sen verran, että se olisi riittänyt viidelle. Eilen sitten Mari ilmoitti lähtevänsä kaverinsa kanssa ulos syömään. Äiskä Kuopiossa kuntolomalla. Jäimme siis Junioirin kanssa kahden syömään viiden hengen sapuskoja. Onneksi naapurin Ismo tuli apuun ja vietimme oikein mukavan miehisen grilli-illan.

Grillissä tirisi ensin lampaan kieli. Keitin kieltä ensin tunnin vedessä. Sen jälkeen poistin nahkan ja halkaisin kielen. Ja ei muuta kuin grilliin ja suolaa ja mustapippuria myllystä päälle. Ei ollut kovin kummoinen elämys.

Sitten oli vuorossa hirven vasan sydän. Leikkasin sydämen samanlaisiksi siivuiksi kuin maksan pihveiksi paistettaessa. Grilliin ja suolaa ja mustapippuria myllystä päälle. Yllättävän hyvää. Hieman tuntui sellainen pistävä jälkimaku, mutta se ei haitannut. Juniorikin kehui hyväksi kunnes kuuli, mitä syö. Mutta silti söi loppuun. 

Seuraavaksi yritettiin vähän tavanomaisempaa eli ihan vaan lampaanlihapaloja shaslik-puikkoon ja grilliin. Muuten samat mausteet kuin aiemmissakin, mutta loppuvaiheessa sivelin vielä Venäjältä tuomallani shaslikkiketsupilla. Maltoin kerrankin grillata riittävän varovasti ja pitkään. Kärsivällisyys palkittiin ja liha oli mureaa ja maukasta.

Lihat ovat vartaissa melkein valmiita. Sydämet vasta grilliin menossa.


Ja viimeiseksi vielä kaksi lampaan sydäntä. Molemmat keskeltä kahtia leikattuna eli muistuttivat pihvejä. Samat pippuri ja suola mausteena kuin edelläkin. Ylivetojuttu! Maukasta ja pehmeää. Parempaa kuin hirven sydän. Oltiin muuten pojat aika kylläisiä.

Ruokajuomana vain vesijohtovettä ja kivennäisvettä. Keskityttiin oleelliseen.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Armoton paluu arkeen

Loma lähenee loppuaan. Sen huippuhetket ilmestyvät viikonlopun aikana Pirhonen MC:n sivuille. Päätin pyhästi, että pidän pari viikkoa näistä ruokahommista taukoa ja syön kotona vain niitä 90 sentin hintaisia Saarioisten pulipitsoja. Tänään kuitenkin alkoi illalla tehdä mieli jotain hyvää. Väsytti tosi paljon, mutta jotain hyvää piti saada. Ja kun viikon on ollut Venäjällä, oli herkuttelunälkään luonnollinen valinta

Syrnikit eli rahkapihvit 

500 g rahkaa
3 munankeltuaista tai 2 munaa
4 - 5 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 dl vehnäjauhoja (suomalainen rahka on homogenoitua, venäläinen ei. Tästä johtuen minun oli kyllä laitettava 2,5 dl jauhoja, että sain pihvit kestämään kasassa)
voita tai öljyä paistamiseen
hyppysellinen suolaa

Sekoita rahka, munat, sokeri ja vaniljasokeri hyvin. Lisää jauhot vähän kerrassaan ja sekoita hyvin. Varaa vähän vielä pihvien muotoiluun ylimääräisiä jauhoja. Niin ja se suola pitää myös lisätä ja sekoittaa. Kuumenna voi tai öljy pannulla. Pannu ei saa olla liian kuuma. Jauhota työskentelytasoa pieneltä alueelta. Nosta varovasti ruokalusikalla klöntti taikinaa jauhotetulle alustalle. Toisella lusikalla pyörittele klönttiä jauhoissa sen verran, että se on ympäriinsä jauhoissa. Nyt tällä pyörittelylusikalla nosta jauhotettu klöntti pannulle ja paina se vajaan sentin paksuiseksi pihviksi. Paista pienellä teholla molemmilta puolilta kauniin ruskeiksi. Pannun voi peittää vaikka kannella. Ja ohjeen mukaan valmiit rahkapihvit nostetaan tarjoilulautaselle, ripotellaan vähän tomusokeria päälle. Sitten vähän smetanaa pihvin päälle ja prijatnoje apetita. Me kyllä jätettiin tomusokeri pois ja laitettiin mansikkahilloa pihvin päälle.



Hyvää se oli. Suorastaan maittavaa, mutta rahkan erilaisesta rakenteesta johtuen myös pihvin rakenne ja suutuntuma poikkesi esikuvastaan. Tästä oltiin Marin venäläissukuisen kaverin kanssa yhtä mieltä. Jospa ensi kerralla korvaisi puolet rahkasta raejuustolla?

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Hyvät ystävät.

Tänään on ollut hyvä päivä. Vein Äiskän päivällä Kuopioon laitoskuntoutusjaksolle. Tai meillä sanotaan kuntolomalle, kuulostaa mukavammalta. Tai niin kuin appiukon vaimo sanoo: virkistyslomalle. Joka tapauksessa, Äiskällä on kaksi viikkoa lomaa meistä, ja meillä Äiskästä. Minä päräytän huomenna heti aamusta motskarin käyntiin ja suuntaan sen kohti Venäjän Porajärveä. Huushollia jää pitämään pystyssä Mari ja Juniori. Päivä oli siinäkin mielessä hyvä, että Mari osti uuden vähän tuhdimman motskarin. Kawasaki ER-5:n vuosimallia 1999. Eli ehdan 5-satasen, jossa on sama kone kuin minunkin pyörässä. Olin kihona ostamassa ja mukavaa oli.

Tänään on syöty, mitä kiinni saatu. Nuoret tekivät minulle kauppalistan. En tiedä mitä aikovat viikon aikana syödä, mutta ihan järkevän oloisia tavaroita tilasivat. 

Minä en sitten ainakaan viikkoon kokkaa enkä pahemmin bloggaa. Maisteri Siiskonen on luvannut auttaa. Päivittää tekstiviestienin pohjalta matkan etenemistä tuonne Konepyöräilyä-sivulle. Joka päivä pitäisi tulla uusi pikku-postaus. Tai jos ei miehestä mitään kahteen vuorokauteen kuulu, niin Maisteri Siiskonen soittaa viranomaisille, että mies katosi Karjalaan heiliä löytämättä. No ei toki ole etsinnässäkään. Matkan jälkeen kirjoitan paremman matkakertomuksen Pirhonen MC:n kotisivuille www.cookingsnowman.blogspot.com, jossa ovat aiempien matkojenin kertomukset.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Reidet hieronnan tarpeessa

Ei pitäisi harjoittelematta lähteä rehkimään. Eilen käytiin vähän kuntoilemassa. Tänään on sitten vyötäröstä alaspäin löytynyt mieletön määrä lihaksia, joiden olemassa olosta en ole tiennytkään. Yöllä ei meinannut vessaan päästä, kun käpälät olivat niin kipeät. No, kolme viikkoa on lopulliseen koitokseen vielä aikaa. Pitää ryhtyä kiipeämään portaita oikein urakalla. Ainaki kerran viikossa on löydettävä jostakin pitkät portaat, joita nousta. Ei lannistu maisteri Siiskonen muuten, ei.

Tänään, kun olin ensin kammennut itseni varsin väkinäisesti sängystä ylös, söimme yksinkertaisen aamupalan. Leipää, juustoa, makkaraa, kahvia ja 

paistettua halloumijuustoa

2 pakettia halloumijuustoa
salaattia
tomaattia
Rajamäen tummaa balsamicokastiketta, Classic
oliiviöljyä

Leikkaa juusto vajaan sentin paksuisiksi siivuiksi. Paista pannulla öljyssä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Asettele lautaselle salaatinlehti, muutama tomaattisiivu ja jokunen ruskistettu halloumisiivu. Ruilauta balsamicokastiketta pari viirua juustojen ja tomaatin päälle. On hyvää. Melkein yhtä hyvää kuin paistettu halloumi rucolapedillä. Äiskän asteikolla meni jälleen kakkoseen.

Maisteri Siiskonen ilmoitti suuntaavansa iltapäivästä kohti Lappeenrantaa. Tämän olin jo aavistanut eilen illalla, joten olin jo esivalmistellut Ritva Lehmusoksan kirjasta "99 suomalaista kotiruokaa" löytämäni reseptin mukaisen tillilihan.

Vähän hienompi tilliliha

1 kg lampaan kylkeä paloiteltuna
vesilitraa kohti 2 tl suolaa
10 valkopippuria
1 laakerinlehti
1 porkkana
1 sipuli
nippu persiljaa

Kastike

2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
5 dl lihan keitinlientä
1 dl kermaa
1 rkl etikkaa
1 tl sokeria
1 dl hienoksi silputtua tilliä

Pane lihat isoina paloina veteen kuumenemaan kiehuviksi. Poista kertyvä vaahto. Kun vesi kiehuu, lisää muut ainekset. Keitä ihan pienellä tulella pari tuntia. Poista lihat liemestä ja siivilöi liemi. Siirrä liemi sivuun. Irrottele lihat luista. Lihat talteen, luut koiralle.

Sulata voi kattilassa. Kiehauta vehnäjauhot voissa, mutta älä ruskista. Lisää lihan keitinlientä vähän kerrallaan. Anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää kerma ja anna hautua vielä muutama minuutti. Lisää lihat, etikka, sokeri ja tilli. Tarjoile uusien perunoiden tai perunamuussin kera. Meillä oli vanhoista perunoista tehtyä muussia.

Hyväksihän tuota kehuttiin, mutta minusta aikaisemmin tekemääni tillilihaan verrattuna tämä oli varsin luonteeton versio. Syötyä tuli toki minullakin.

Maisteri Siiskosen pojille oli tullut joskus luvattua, että tehdään jotakin vähän erikoisempaa. Niinpä sitten tuon muussin ja tillilihan lisäksi pyöräytettiin pieni annos venäläisen keittiön herkkua.

Paistetut kanansydämet

500 g broilerin sydämiä (Suomessa saa ainakin useista aasialaisista kaupoista, Hesassa esim. Vii Voan) 
1 sipuli
voita paistamiseen
suolaa, pippuria maun mukaan
koristeeksi ruohosipulia

Kuullota sipuli voissa. Jos ei pidä sipulista, ei se ole välttämätön. Sergein kanssa kun tehtiin, niin ei koskaan käytetty sipulia eli olen sen itse herkkuun lisännyt. Kun sipulit on kuullotettu, käännä lieden teho maksimiin. Lisää sydämet pannulle. Paista kypsäksi koko ajan käännellen. Mausta jossain välissä suolalla ja pippurilla. Kun nostata pöytään, ripottele ennen sitä runsaasti ruohosipulia pinnalle. Ei varsinaisesti vaikuta makuun, mutta näyttää komialta. Nauti muun ruuan lisänä kuten me. Tai sitten napostele kavereiden kanssa vähän kerrassaan illan mittaan juopottelun lomassa lähinnä votkan kanssa, kuten me tehtiin ennen muinoin Sokolovien kanssa Pietarin Tsaikovskajalla. Ja väliin aina jokunen säilötty karhunlaukka (niitä saa City-marketin Venäjä-hyllystä).



Todettiin yllättävän hyväksi äänin 4 - 1. Äiskä suuttui, kun yritin ehdottaa maistamista. Pojat yllättäen oikeasti tykkäsivät.


perjantai 13. heinäkuuta 2012

169 portaan ylösnousemus

Tänään kävimme Maisteri Siiskosen kanssa ottamassa esimakuja kolmen viikon päässä häämöttävästä urheilusuorituksesta. Eli käytiin hilpasemassa kuuluisat Lykynlammen hyppyrimäen portaan kerran ylös. Sanotaan, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Tuhat sanaa tuntui kuitenkin vähälle, kun piti ryhtyä kuvaamaan tunnelmia nousun aikana. Näin ollen päätin vaihteeksi tehdä videopostauksen. Lykynlammen retken jälkeen söimme majavapataa, johon oli lisätty kupillinen mustaa kahvia. Ja uusia perunoita kaverina.

 
Filmin lopussa virran loppumisella koneesta viitataan kameraan, ei kuvaajaan.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Puolittainen arkeen paluu

Äiskän avustaja tuli tänään muutamaksi päiväksi kesäloman jälkeen töihin jäädäkseen Äiskän kuntoloman ajaksi pakkolomalle muutaman päivän kuluttua. Meille se tarkoitti jonkinasteista paluuta arkeen. Pari viikkoa tässä oli jo opittukin nukkumaan aamulla yhdeksään kymmeneen saakka. Nautiskeltiin. No nyt sitten kun avustaja tulee töihin varttia vaille kahdeksaksi, niin ylös se on noustava meidänkin. Ihan hyvä näin, mutta kyllä totuus on se, että tänään on ollut vähän nukkavieru olo, kun piti nousta niin aikaisin. Päivään toi piristystä, kun Maisteri Siiskonen poikiensa kanssa tuli käymään. Toivat kaksi savustettua ankeriasta tuliaisiksi ja pyysivät jo etukäteen laittamaan jotain hyvää ruokaa. Yritin googlettaa, mutta käytännössä lähes kaikki googlen tarjoamat vaihtoehdot olivat Ankerias Vipusen johonkin ihan muuhun aiheeseen liittyviä reseptejä. Sitten tajusin vaihtaa kieleksi englannin ja johan löytyi! Tänään siis coodfoodchannel.co.uk -sivustolta löytyneen reseptin mukaan valmistettua 

savuankeriasrisottoa (resepti muokattu siten, että riittää hyvin kuudelle)

1,8 l kasvis-, kana- tai kalalientä (eli vettä ja kuutioita sekaan)
600 g savustettua ankeriasta
8 rkl oliiviöljyä
3 pientä sipulia silputtuna
3,5 dl risottoriisiä
4 dl valkoviiniä, italiainen Triade tuntui sopivan oikein hyvin
1/2 ruukku silputtua persiljaa
1 ruukku silputtua rucolaa
1 1/2 tl suolaa
mustapippurirouhetta

Keitä kalaliemi ja jätä se pienellä teholla olevalle liedelle odottamaan käyttöä.

Nylje ankerias. Meillä Etelä-Karjalassa olisi sanottu, että ketä ankerias. No, joka tapauksessa savustetusta kalasta nahka lähteen helposti. Seuraavaksi irrottele liha selkärangasta. Varsinaisia ruotoja en löytänyt. Paloittele sormin sellaiseksi mössöksi. Samalla huomaa mahdolliset jäljelle jääneet ruodotkin. Aseta sivuun odottamaan.

Kuumenna öljy isossa paistokasarissa. Kuullottele sipulisilppua reilu viitisen minuuttia öljyssä. Lisää riisit ja kuullottele vielä pari kolme minuuttia. Lisää viini vähän kerrassaan sipuli-riisi-seoksen joukkoon. Loraus viiniä, hämmentelyä, ja kun viini on kadonnut sama uudestaan. Kun koko viinimäärä on näin käytetty, siirry kalaliemeen. Keittokauhallinen lientä ja sitten hämmentelyä puulastalla kunnes liemi on lähes kadonnut. Kun koko liemi tai ainakin suurin osa liemestä on käytetty ja riisit ovat al dente -vaiheessa, kierrä virta pois levyltä. Tähän menee aikaa sellaiset 17 minuuttia. 

Kumoa ankeriaspalat riisin sekaan. Silppua joukkoon persilja ja rucola. Mausta suolalla ja mustapippurirouheella. Sekoita hyvin. Tarjoile salaatin ja vaalean leivän kera.



Hyvää äänin 6 - 1. Juniori sanoi, että kamalan makuista. Mari taasen ihmetteli, että kun hän ei tykkää savukalasta, mutta tämä oli silti tosi hyvää. Maisteri Siiskosen pojat totesivat, että äidin risotto jää kakkoseksi. No, Iskälle ainakin tuli hyvä mieli. Äiskän asteikolla toki meni normaaliin tapaan kolmannen luokan ruuaksi.

Lopuksi hieman asiaa viinistä, Alkosta ja asiakaspalvelusta. Minä olin tuon viinin valinnassa ihan pallo hukassa, mutta Joensuun Pilkon cittarin Alkossa nuori miesmyyjä osoitti harvinaista suoraselkäisyyttä. Ei ryhtynyt leikkimään asiantuntijaa, kun ei sitä tässä asiassa ollut. Kutsui sen sijaan paikalle kokeneemman Sarin. Kerroin Sarille mihin viiniä tarvitsin ja hieman ankeriaan ominaisuuksia kuin myös siitä, mitä viiniltä odotan. Eikös tämä ihastuttava neitonen pitänyt minulle kunnon esitelmän Italian viineistä ja lopuksi suositteli Triadea. Nappiin sattui. Kiitos Sarille, näytä tämä juttu pomollesi! Kyllä on Alkon meininki muuttunut niistä päivistä, kun Iskä alaikäisenä kävi Joensuussa Halmanin takaa viinakaupasta Karjalan viiniä ostamassa.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kaverit katoaa, ystävät jää

Olen keskustellut usean sellaisen ihmisen kanssa, jolta on joku perheenjäsen sairastunut vakavasti. Lähes poikkeuksetta elämän muutosta suhteessa muihin ihmisiin on kuvattu siten, että ne jokapäiväisessä elämässä mukana pyörineet kaverit jotenkin katoavat pois. Nähtävästi se jokin kaveruuden pohjalla ollut yhteinen tekijä lakkaa olemasta, kun toimintakyky ratkaisevasti muuttuu. Ihan mukavia ja sydämellisiä ihmisiähän ne vieläkin ovat, kun kaupungilla näkee, mutta se joku vain näkyy puuttuvan. Sen sijaan ne ystävät, joiden kanssa on pidetty yhteyttä vuosikymmenet, aina kerran pari vuodessa nähtykin. Ne eivät katoa mihinkään. Ja kesä on siitä kivaa aikaa, että silloin liikutaan kesälomalla ja tavataan ystäviä. Jouluna sitten tavataan ystävien lähettämiä kortteja, mutta ne eivät lämmitä läheskään niin paljoa, kuin aito tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen. Tänään vietimme taas yhtä tämän kesän tosiystävän päivää, kun vanhat perhetuttumme Porvoosta poikkesivat päiväseltään vieraisilla.

Ruokapöytään sitten rakensin alkukeiton eilisestä viinisuolaheinäkeitosta puoli litraa vettä lisäämällä. Vielä jäi ihan riittämiin sattumia. Varsinaisena pääruokana oli 

Tonnikalarisottoa wokkipannussa (neljälle)
(lähde: Cecilla Lundin, 2004, Wokki-herkkuja, Helmi-kustannus, Helsinki)

1 purjo
2 valkosipulin kynttä
2 rkl öljyä
1/2 dl kapriksia
ruukku tilliä
6 dl keitettyä riisiä
10 aurinkokuivattua tomaattia
2 tlk (à 185 g) tonnikalaa vedessä
1 tl sitruunapippuria

Huuhtele, puhdista ja viipaloi purjo. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää kaprikset ja hienonnettu tilli. Kääntele joukkoon riisi. Suikaloi tomaatit. Valuta tonnikala. Sekoita wokin joukkoon ja kuumenna. Mausta sitruunapippurilla. Tarjoile tonnikalawokki salaatin kera.



Hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmoseen.

PS. Alkukeitto sai edelleen ylistäviä kommentteja osakseen.

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Ilosaarirock 2012

Meillä täällä Joensuussa on näin kesäisin vahvaa musiikkitarjontaa. Halusipa sitä tai ei. Tulevana viikonloppuna on nimittäin nykynuorille Ilosaarirock, joka kuuluu tuosta kilometrin päästä ihan hyvin meille saakka. Perjantai-iltana on sitten Ilovaarirock meille 60- ja 70-luvun nuorille. Juniori kysyi, josko haluaisin ostaa hänelle lipun rockiin. Ei tarvinnut miettiä kahta sekuntia. Lupasin ostaa, vaikka Äiskä olikin vastaan. Nimittäin, jos lippua ei osta, nuori notkuu huvialueen ulkopuolella ilman minkäänlaista kontrollia. Olen joskus ollut opiskeluaikoina keräämässä pulloja alueelta, ja meno on ollut alaikäisillä tosi villiä. Sisään mennessä sen sijaan tarkistetaan kassit ja muut kamppeet viinaksien ja muiden laittomuuksien varalta. Sisällä ei sitten myydä alaikäisille. Ja jos jostain tästä huolimatta jotain juotavaa saa, ovat järjestysmiehet kyllä heti kimpussa, kun alaikäisen näköinen alkaa käyttäytyä epävarmasti. Joten paremmassa turvassa lähes 17-vuotias Juniori on lipun kanssa sisällä kuin ilman lippua ulkona.

Tämänpäiväisen ruuan pohjaksi otin viime kesänä kokeillun venäläisen suolaheinäkeiton. Tuloksena syntyi Iskän ideoima 

Viinisuolaheinäkeitto (kuudelle)

1 l vettä
400 g naudanlihasuikaleita (lisäksi pilkoin mukaan kolme eiliseltä jäänyttä kokiksessa haudutettua
          possunkyljystä)
2 ruukullista viinisuolaheinää
2 isoa porkkanaa kuutioituna
2 sipulia pieneksi silputtuna
1 ruukullinen persiljaa
2 sellerin vartta pieniksi pilkottuna
1 rkl kuivattua tilliä
8 - 10 kokonaista maustepippuria
3 laakerinlehteä
2 tl suolaa
4 valkosipulin kynttä
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
smetanaa pöytään

Paista lihasuikaleet kuumalla pannulla kiinni. Lisää kaikki lihat kiehuvaan veteen. Keitä liha kypsäksi. Kuori mahdollinen vaahto pois veden pinnalta. Lisää keittoon pilkottu sipuli, selleri, porkkanat ja mausteet. Anna kiehua noin varttitunti. Pari kolme minuuttia ennen keiton valmistumista lisää valkosipulisilppu, tilli ja silputtu suolaheinä. Murskaa keitetyt munat ja lisää keittoon. Tarjoile. Ja pöydässä smetanaa keittoon. On kuin piste i:n päällä.


Hyvää äänin 3 - 1. Nuoriso ylisti huipuksi, Äiskä rankeerasi asteikollaan viidennen luokan ruuaksi ja söi monta riisipiirasta.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kahvia koneeseen!

Käytiin eilen illan suussa Joensuun vierasvenesatamassa pullakahvilla Äiskän kanssa. Ja siitä sitten lankomiehelle kylään. Kahvia ja pullaahan sielläkin tarjottiin. Äiskä oli viisas ja halusi limpparia kahvin kanssa, mutta minä onneton lipitin kolme isoa kupillista kahvia. Normaalisti en neljän jälkeen juo kahvia ollenkaan. Siihen sitten kesän ensimmäinen hiostava ukkosyö ilman ukonilmaa ja raikastavaa sadetta. Viideltä loppui kahvin vaikutus ja minä nukahdin. Kello sitten soikin jo mukavasti puoli kahdeksalta. Oli noustava oikein kellon kanssa, kun siivooja tuli kahdeksalle. Viikkosiivouksen teettäminen ammattilaisella on parasta mitä olen itselleni Äiskän sairastumisen jälkeen tehnyt. Ja omaishoidon tuki riittää hyvin sen maksamiseen, joten ei rasita edes taloutta. Mutta kahden ja puolen tunnin yöunet ovat kyllä rasittaneet tämän päivän toimintoja. Yritin minä tuossa päivällä vähän nukkuakin, mutta en minä päivällä osaa.

Ruuan piti olla hieman eksoottista, mutta enemmänkin se oli mautonta.

Porsaan kyljyksiä kokakolassa haudutettuna

4 kpl porsaankyljyksiä
1 tl chilijauhetta
2 valkosipulin kynttä murskattuna
1 tl oreganoa
1 tlk cokista
vähän öljyä
suolaa
pippuria

Sekoita chili, valkosipulin kynnet, oregano ja kokis keskenään. Ripottele kyljysten päälle suolaa ja pippuria. Paista pannulla kauniin ruskeaksi molemmilta puolin. Pane kyljykset uuninkestävään kulhoon. Kaada päälle kokisliemi. Hauduta 175 asteisessa uunissa kaksi tuntia. Tarjoile keitetyn riisin kera.

Syötävää perusruokaa äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen. Suolan laitossa ei kannata pihtailla. Minä pihtailin. Ei tämä pahaa ollut, mutta ei toisaalta mitään makujen ilotulitustakaan. Perusruokaa.

PS. Maisteri Siiskonen on tulossa kylään torstaina. Lupasi tuoda tullessaan puolen kilon savustetun tanskalaisen ankeriaan. Minun pitäisi siitä sitten jotain rakentaa. Olisiko kellään hyvää vinkkiä tarjolla?

perjantai 6. heinäkuuta 2012

TV (GE)

Äiskä toimi ennen sairastumistaan taideaineiden opettajana amiksessa. Korukiven hiontaa, kivimosaiikkeja eri tekniikoilla, tiffanytöitä, tasolasitöitä lyijykiskotekniikalla, ketjun tekoa hopealangasta, lasin sulatusta. Ainakin. Ja milloin ei ollut tunteja, teki jotain omia projekteja ammattitaitonsa ylläpitämiseksi. Joutoajat lenti pyryharakkana kaupungilla tarvikkeita hankkimassa työjuttuihin, omiin projekteihin tai vanhan omakotitalomme remonttiin. Esimerkiksi sauna-kylpyhuonekokonaisuudessamme on uutta vain vessan pönttö ja saunan ovi ja lauteet. Muut on jostakin pilkkahinnalla "pelastettu". Sitten tuli pysähdys. Iski sairaus. Oikea puoli halvaantui, vasemalle jäi tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminta ja kommunikaatiota vaivaa afasia. Onneksi afasia on lähes täysin toispuoleinen eli Äiskä ymmärtää yli 90 % puheesta, muttei sitä itse pysty tuottamaan. Kirjoitus- ja lukutaito jäi Kuopion yliopistollisen sairaalan neurologiselleteholle. Tai oikeastaan Äiskä kyllä pystyy lukemaan lehdestä isot otsikot, sarjakuvakirjoja ja tv:n tekstit. Kirjat ja lehtien leipätekstit menevät kuulemma puuroksi. Näin ollen tv on iso ilo elämässä. Ja etenkin luonto-ohjelmat, jotka eivät ole kieleen sidottuja. Ja niistä Äiskä on pitänyt aina. Niinpä tänään olikin aikamoinen ilon päivä, kun kolmen viikon tv-pimennon jälkeen tuli antenniasentaja ja asensi uuden antennijärjestelmän taloon. Jostain kumman syystä kolme viikkoa sitten katosi b- ja c-kanavaniput ja a-nippukin näkyi vain ajoittain. Nyt on sitten uudet vermeet katolla ja katon alla. Telkku näkyy loistavasti. Ja Äiskä on iloinen! Minuakin hieman helpotti, kun ei niin paljoa tarvitse ajankulua illalla yrittää keksiä.

Georgialainen ruokakokeilu sen sijaan meni täysin pieleen. Tuli pahaa ruokaa, josta varoitin jo ennen syömistä muita. Itse maistoin. Hemmetin pahaa äänin 1 - 0. Kompostiin meni.

Lohta kastikkeen kera

lohta 700 - 800 g
suolaa maun mukaan

kastike

1,5 dl saksanpähkinöitä
1 valkosipulin kynsi
2 korianterin oksaa
1 sipuli
1/4 dl etikkaa
1 1/4 dl vettä
paprikaa ja suolaa maun mukaan (tämän kohdan tein väärin, sillä silppusin mukaan puolikkaan paprikan)

Valmista kala joko uunissa tai pannulla paistaen.

Murskaa saksanpähkinät hyvin. Silppua mukaan korianterin oksat. Murskaa sekaan valkosipulin kynsi ja lisää suolaa. Sekoita hyvin. Lisää hyvin hienoksi silputtu sipuli, paprika ja etikka. Lisää kylmä vesi ja sekoita hyvin. Levittele kastiketta pöydässä kala-annoksen päälle ja yritä syödä.


Ainakin tällä tavalla valmistettuna tuli kitkerää ja väkevää ja pilasi hyvän kalan maun. Mitähän tein väärin tai ymmärsin reseptissä väärin? Pelkkä tuoreen paprikan käyttö sitä ei voinut aiheuttaa!


Klikkaamalla kuvaa teksti suurenee.
Kuvan ja reseptin lähde: Лучшие блюда грузинской кухни. Ростов-на-Дону. Издательский дом "Владис". 2010

torstai 5. heinäkuuta 2012

Perintö

Näistä keittiöni mieltymyksistä on aina välillä käyty keskustelua. Minä henkilökohtaisesti pidän ylitse kaiken erilaisista kalaruuista. Ne vain eivät oikein tahdo maistua muille. Äiskä tykkäsi kovasti ennen sairastumistaan kaikenlaisista kasvishöystöistä ja thaimaalaistyyppisestä ruuasta. Minulla ei varsinaisesti ole mitään suosikkimaata. Toki, koska olen paljon touhunnut venäläisten kanssa, on sikäläinen keittiökin tullut tutuksi. Eli tästä johtuu venäläisten ruokien suuri määrä. Lisänä tietysti sekin, että pystyn lukemaan venäläisiä keittokirjoja ja reseptejä. Mutta nämä Saksanmaan ruuat. Ensiksi lapsuudenystäväni Litki toi Bonnista ison nipun paikallisia ruokalehtiä. Sitten Berliinissä asuvan opiskelijakaverini Nissen vaimolta kuoli sukulainen, jonka keittiöstä Nisse pelasti matkalaukullisen keittokirjoja sekä niiden välissä olevia irtonaisia reseptilehdyköitä ja käsinkirjoitettuja reseptejä. Pakkohan niitä on kokeilla!

Tänään kokeiltiin taas "Saksan maataloustuottajien mainostoimiston" 70-luvulla julkaisemasta lehdykästä löydettyä salaattireseptiä.

Fenkolisalaatti

1 iso fenkoli
3 isoa porkkanaa
1 iso omena
6 siivua voileipäkinkkua
2 rkl öljyä
1 rlk etikkaa
2 rkl vettä
suolaa
mustapippurirouhetta
(murskattu valkosipulinkynsi)

Leikkaa fenkoli pieneksi silpuksi. Kuori ja raasta karkeaksi raasteeksi porkkanat. Kuori ja suikaloi oikein pieniksi suikaleiksi omena. Silppua kinkku pieniksi palasiksi. Pane ainekset kulhoon, lisää loput listan aineista ja sekoita hyvin. Tarjoile.


Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa.

keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Syystöitä

Sain itselleni syystöitä. Tai syksyksi töitä. Ihan miten vaan. Vähän olen ylikoulutettu hommaan, mutta se on parasta, mitä tällä hetkellä on tarjolla. Kestää elokuun alusta marraskuun loppuun eli syksyn. Sillä tavalla mukavasti, että tässä heinäkuussa ehdin pitää työttömyyskassan omavastuut pois. Jos ei sitten syksyn jälkeen heti löydy mitään, niin pääsenpähän suoraan päivärahoille. Ja yksi parhaimpia juttuja: työmatkaa on lähes 100 metriä! Toimisto kotona. Palkalla ei pääse hurraamaan, mutta onpahan enemmän kuin liito rahat. Lisäksi saan uuden osaamisen, jota pystyn jatkossa hyödyntämään koulutustani vastaavissa hommissa. Ei tässä voi valittaa. Saapahan taas pari kolme kuukautta hengittää vähän vapaammin.

Iloa siivitimme tänään syömällä kanan koipipaloja. Resepti on kopioitu jostain vanhasta Maku -lehdestä ja tarkempi vuosikerta ja numero ovat kadonneet ajan myötä. Vähän sitä taas muokkasin omaa ruokakomeroani paremmin vastaavaksi.

Broilerin koipia kokiskastikkeessa

900 g broilerin koipia
1 prk (400g) paseerattuja tomaatteja 
tomaattipurkillinen kokista
1 ps sipulikeittoaineksia
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl Santa Maria BBQ grilliöljyä, hickory
10 tippaa Tabascoa

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Asettele koipipalat uunin kestävään astiaan ja laita uuniin. Paista noin tunti.

Pane kattilaan paseeratut tomaatit. Kaada tyhjentynyt purkki täyteen kokista ja lisää kokis kattilaan. Kuumenna. Sekoita joukkoon sipulikeittoainekset. Vispilällä voit vähän vatkailla, että tomaatit hajoavat. (Jotenkin tuntuisi kätevämmältä käyttää suoraan tomaattimurskaa.) Keitä viitisen minuuttia. Lisää loput ainekset ja sekoita.

Sivele sellaisen kymmenen minuutin välein koipipaloja kastikkeella. Ja viimeisellä kerralla laita suoraan lusikallinen kastiketta koipien päälle. Siis lusikallinen per koipi. Tarjoile riisin kera. Ylimääräinen kastike soveltuu hyvin riisin kastikkeeksi.


Hyvää äänin 4 - 0. Juniori ei tosin uskaltanut maistaa kastiketta. Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen väliin.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Ootta työ tytöt mukavia!

Kyllä tämä Blogistania on mielenkiintoinen maailma. Suurinta osaa teistä hyvät lukijani en tunne millään tavalla. Osan virtuaalihenkilökohtaisesti ja jokunen tietysti on ihan oikeassa elämässä tuttu. Enkä usko tuon toissapäiväisen Anonyymin olleen kahden viimeksi mainitun ryhmän jäsen. Mutta kylläpä tuntui hyvälle tuo teidän tukenne. Niin kommenteissa ilmaistut mielipiteet kuin henkilökohtaisemmin lähetetyt sähköpostit. Lämmitti kovasti. Ja mitä tulee koko homman alulle panneeseen kommenttiin, niin kritiikkihän on aina paikallaan. Se on se asioita eteenpäin vievä voima. Kritiikki on kuitenkin sillä tavalla taitolaji, että sille täytyy olla perusteet, ja jos kritisoi, on osattava esittää rakentavasti jotain uutta vanhan tilalle. Aina ei näin kuitenkaan tapahdu. Hyväksytään se tosiasia, että tällainen virtuaalimaailma on toisaalta hyvä ja turvallinen forumi purkaa myös omaa tuskaansa. Oli se sitten mitä laatua tahansa. Nimimerkki ei vielä paljasta kirjoittajansa oikeaa henkilöllisyyttä, mutta on kuitenkin paljon rehdimpi tapa huudella kuin täysin anonyymisti!

Tänään keskityttiin ruokapöydässä taas vaihteeksi salaattiin. Ohje löytyi Saksan maataloustuottayhdistyksen markkinointiyhdistyksen mainoslehdykästä, joka on painettu joskus 70-luvulla.

Kiinankaalia smetanassa

500 g hienoksi leikattua kiinankaalia
1 dl smetanaa
yhden sitruunan mehu
1 tl sokeria
1 lohkottu mandariini
pieni purkki ananaspaloja (mehun voi juoda pois)
1 pieniksi palasiksi silputtu omena

Sekoita ainekset kulhossa ja tarjoile. Hyvää äänin 4 - 0. Äiskältä kolmonen.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Terkkuja Iskän kesäkeittiöstä

Kesällä pitää kuulemma grillailla ja syödä muutenkin kevyesti. Tuohon grillailuun ei ole tänä kesänä innostusta oikein sen lampaan kyljen jälkeen löytynyt. Kevyttä pitää kuitenkin yrittää. Minä olen aina ollut huono näiden salaattien kanssa, vaikka niitä pitäisikin syödä paljon. Etenkin, kun meillä Äiskän kanssa pyrkii molemmilla paino nousemaan. No nyt on viime päivinä ollut pientä yritystä.

Tänään söimme uusia perunoita voin ja sillin kera (joo joo, ei ole kovin kevyttä) ja kaverina

varhaiskaalisalaattia

1 pieni varhaiskaali
4 tomaattia
2 keskikokoista paprikaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippurirouhetta
1 valkosipulin kynsi

Silppua kasvikset kulhoon. Lisää öljy, suola ja pippuri. Murskaa lopuksi valkosipulin kynsi joukkoon. Sekoita. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 1. Juniori vierasti tänään salaattia. Kuvat unohtui ottamatta.

PS. Onko kellään käsitystä, millä tapaa Villin Lännen karjapaimenet valmistivat papuja ruuaksi? Ja mitä söivät kaverina? Maisteri Siiskonen on toivonut elokuun alun vierailulleen ruuaksi papuja villin lännen tapaan! Vihjeitä voi lähettää ihan tuossa kommenteissa tai sitten s-postilla cooking.snowman@gmail.com.