maanantai 25. marraskuuta 2013

Pikkujoulut

Perjantaina oli työpaikan pikkujoulut. Meillä kaikilla oli niin mukavaa. Ja vanhakin nyt nuortui. Teemana oli nimittäin heavy rock. Joulusta muistutti pieni yhdellä kädellä kannettava kuusi ja pukkivisa. Sapluuna tuntui toimivan. Tällainen vanha käpykin vertyi juhlimaan nuoruuden innolla. Lauantai tulikin sitten uikutettua punkan pohjalla. Onneksi pikkujoulut eivät ole kuin kerran vuodessa! Eilen sitten oli jo sen verran elpynyt olo, että innostuin laittamaan ruokaa. Listalla oli

maksaa ja punajuuria

800 g lampaan maksaa
1 lasi maitoa
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 rkl maissijauhoa
2 rkl mannasuurimoita
ruokaöljyä
4 - 5 keitettyä punajuurta
majoneesia
iso sipuli
juustoa

Leikkaa maksa sentin paksuiksi siivuiksi ja pane kulhoon, kaada lasillinen maitoa päälle ja anna hautua tunti. En täysin ymmärrä tuon maidon merkitystä, mutta kait sen tarkoitus on pehmentää maksan makua. Naudan maksassa saattaa olla tarpeenkin, mutta lampaan maksalle ei missään nimessä välttämätön. Tunnin kuluttua kaada maito pois ja anna pihvien hieman valua. Sekoita lautaselle maissijauho, mannasuurimot, suola ja pippuri. Leivitä viipaleet seoksessa. Kuumenna öljy pannulla ja paista kuumalla pannulla pihveistä hyvin nopeasti pinta kiinni molemmilta puolilta.

Leikkaa kuoritut punajuuret vajaan sentin paksuiksi siivuiksi. Asettele siivut uunipellille. Ruiskauta päälle aluksi hieman majoneesia ja asettele maksapihvit majoneesin päälle. Seuraavaksi leikkaa kuoritusta sipulista ohuita suikaleita, jotka asettelet maksan päälle. Seuraavaksi pieni tursautus majoneesituubista sipulin päälle. Ja lopuksi kökkö juustoraastetta. Minä laitoin puoleen Oltermanni-raastetta ja puoleen Aura-murksaa. Paista 180 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile. Kaveriksi käy vaikkapa perunat. Me nautimme Äiskän kanssa ilman lisukkeita.



Hyvää äänin 2 - 0 ja Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Resepti on napattu russianfood.com -sivustolta. Kaikkien venäjän kielen hallitsijoiden kannattaa käydä vilkaisemassa.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Flaming balls - yksi näkökulma omaishoitajuuteen

Ja otsikon jälkeen on turha odottaa mitään suuria paljastuksia. Tarkoitus on pysyä suhteellisen yleisell tasolla. Kun puoliso sairastuu, tulee monia asioita selvitettäväksi. Ja kun puoliso sairastuu riittävän vakavasti, on yhtenä osa-alueena seksuaalisuus. Nuorempana ihmisen elämä pyörii nähtävästi ihmisen biologiasta johtuen aika paljon tuon lisääntymisvietin ympärillä. Vanhemmiten taasen parisuhteen ylläpitävänä voimana toimivat pitkälti muut vaikuttimet. Minä kuulun onneksi tuohon vanhempaan osastoon Äiskän kanssa. Ymmärrän mielestäni suhteellisen hyvin myös nuorempia tässä suhteessa. Kuinka kukakin asian ratkaisee? Mikä on oikea tapa toimia? Tällaisia kysymyksiä nousee usein esiin, kun aiheesta omaishoitajien kesken joskus harvoin uskalletaan puhua. Mielestäni oikeita vastauksia ei ole. Jokainen ratkaisee asian itselleen sopivalla tavalla. Tärkeintä on, että valittu ratkaisu on sellainen, että kestää oman itsensä kanssa sovinnossa. Kun tämä asia on kunnossa eli omantunnon kanssa ei ole ongelmia, on koko tilanne helpompi käsitellä. Omantunnon kanssa kannattaa kuitenkin keskustella, ja viimekädessä olla itselleen armollinen. Mutta kiistaton tosiasia mielestäni on, että jos puolison vakava sairastuminen on osaksi tuleva, se on parisuhteen kannalta helpompaa, jos ollaan 53-vuotiaita eikä 35-vuotiaita.

Ja sitten asiaan eli tänään oli Marin ja kaverinsa Eveliinan pyynnöstä ruokalistalla 

Flaming balls eli tuliset pässin pallit

6 pässin kivestä
1 punasipuli
1 valkosipuli
5 punaista chilipalkoa (marketin chileillä ei ole nimeä, mutta ovat yleensä melko mietoja)
oliiviöljyä
suolaa
500 g tomaattimurskaa

Poista kiveksistä päällimmäiset kalvot ja leikkaa ensin pituussuunnassa kahtia ja sen jälkeen toisin päin kolmeen osaan. Kuori ja silppua sipulit pieneksi, samoin chilit. Kuumenna öljy pannulla ja lisää ensin sipulit, valkosipulit ja chilisilppu. Seuraavaksi pienissä erissä kivekset. Tarkoitus olisi tässä vaiheessa ruskistaa kivekset eli liesi kannattaa pitää melko isolla teholla. Minulla oli täysillä ja siitä huolimatta ruskistamisesta ei voinut puhua, sillä nestettä kertyi pannulle niin paljon, että kyse oli enemmänkin keittämisestä kuin ruskistamisesta. No, joka tapauksessa tässä vaiheessa lisäsin noin teelusikallisen suolaa. Kun olin vakuuttunut siitä, että en jaksa odottaa ruskistumista ja nesteen haihtumista, lisäsin tomaattimurskan ja kuumensin koko komeuden kiehuvaksi. Tässä vaiheessa on viimeinen suolan määrän tarkistus paikallaan. Minun suuni vaati toisen teelusikallisen. Ja lopuksi tarjoilu vaikkapa riisin kaverina.

Kuvaa ei muistettu ottaa. Hyvää äänin 3 - 0. Mari oli sitä mieltä, että ihan hyvää, mutta ei joka viikko syötävää. Minä ja Eveliina olimme sillä kannalla, että jos aiemmat kokeilut ovat saaneet arvosanan hyvää, niin nyt tuli kyllä tosi hyvää. Ehkä hieman vähemmän chiliä, mutta se onkin jo makuasia. Ehdottomasti suositeltava ruoka.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Tässähän tää männöö...

Otsikon vastauksen saa usein, kun kysyy kaverilta, mitä kuuluu. Viimeisen postauksen jälkeen ei ole tapahtunut varsinaisesti mitään maininnan arvoista. Suullisesti kuulumisia kysyttäessä tulisi varmasti vastattua juuri noilla otsikon sanoilla. Päivät ovat menneet töissä, ja illat kotona kaikkea fyysistä vältellen. Paitsi Äiskän fyysistä läheisyyttä. Se tuntuu aina hyvältä eikä saa hengästymistä aikaiseksi. Toki tauti taitaa antaa pikkuhiljaa periksi, kun viimeisen viikon aikana on jo jaksanut ihan oikeasti jotakin tehdäkin ilman välitöntä hengen loppumista. Henki sen sijaan loppui Äiskän sukulaismieheltä. Käytiin eilen hautajaisissa. Varsin lämminhenkinen juhla. Nykyään hautajaiset ovat muuttuneet: alan kuulua joka kerta niiden vanhempien miesten joukkoon! Kohta alkavat nuoremmat kysellä, että missä kunnossa olen. Vieläkö järki juoksee? Pahalta näyttää, jotain vastaan rimpuilemista lienee pakko keksiä.

Tänään ruokalistalla oli perunamuussia,

bratwursteja ja paprikakastiketta

yksi punainen, keltainen ja vihreä paprika
2 sipulia
meiramiruukku
öljyä
4dl vettä
2 rkl paprikajauhetta
1 kasvisliemikuutio
300 g bratwursteja
2 tl perunajauhoja

Poista paprikoista siemenet ja silppua kuutioiksi. Kuori sipulit, silppua toinen silpuksi ja leikkaa toinen ohuiksi siivuiksi. Kuumenna pannulla öljy ja lisää pannulle paprikat ja sipulisilppu. Kuumenna käännellen  kunnes sipuli alkaa kuullottumaan. Silppua joukkoon meirami, lisää paprikajauhe ja kasvisliemikuutio. Kaada vesi pannulle ja hauduta kiehumisen rajalla 6 - 8 minuuttia välillä sekoittaen. Sekoita lopuksi perunajauhot puoleen desiin kylmää vettä ja suurusta kastike seoksella.

Ota toinen pannu ja ruskista tilkassa öljyä sipulirenkaat ja paista makkarat. Isolla pannulla homma onnistuu sujuvasti siten, että makkarat ovat pannun toisella laidalla ja toisella laidalla sipulit. Makkarat paistuvat ja sipulit ruskistuvat 5 - 6 minuutissa. Tarjoile perunamuussin kera.



Luokiteltiin tavalliseksi perusruuaksi. Juniori oli sitä mieltä, että älä ihan heti tee uudelleen. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Komppaan Äiskää.