keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Ennakkoluuloja ja etanoita

Äiskä on aina meistä kahdesta ollut se helpommin innostuva. Minä olen enemmänkin konservatiivi. Joskus parikymmentä vuotta sitten Äiskä luki lehdestä, kuinka halpaa viljelysmaa Boliviassa on. Alkoi sitten puhumaan, että jos myisimme kaiken omaisuuden, niin saisimme niin ja niin paljon maata Boliviasta. Muutetaan sinne ja ryhdytään maanviljelijöiksi! No minä onneton luulin aluksi, että vaimo rakas heittää hetulaa. Vaan eipä heittänyt. Kun tämän tajusin, niin meni jonkin aikaa, ennen kuin sain innostuksen hiipumaan. Kerran sitten Äiskä sai minutkin innostumaan. Etanan kasvatuksesta. Oli löytänyt jostakin kirjan, jossa neuvottiin kaikki aivan kädestä pitäen. Olin silloin työttömänä ja innostuin tosissani asiasta. Opiskelin ensin etanoista kaiken, minkä kirjoista suomen kielellä löysin. Sitten soitin Äiskän löytämän kirjan kirjoittajalle Helmer Pesoselle, joka vahvisti syntyneen epäilyni. Etananviljely Suomessa on kiva harrastus, josta ei pysty pienellä rahalla rakentamaan pääelinkeinoa. Kukaan ei ole kokeillut, kuinka käy isolla rahalla. Todennäköisesti sama lopputulos kuin pienelläkin.

Innostuksesta oli kuitenkin se hyöty, että meille jäi Helmer Pesosen kirjoittama Etanakirja (Helmer Pesonen ja Kustannusosakeyhtiö Ajatus, 1998). Kirjasta löytyi tämänpäiväinen resepti:

Keittiömestarin etanat (kirjan hieman suurpiirteisestä reseptistä Iskän muokkaama versio)
250 - 500 g pakastettuja etanoita
1 dl oliiviöljyä
1 rkl rosmariinia
4 isoa valkosipulin kynttä murskattuna
2 rkl persiljaa
1 hienonnettu sipuli
suolaa, mustapippuria
noin 200 g herkkusieniä
1 dl lihalientä
1/2 dl ketsuppia, joka on sekoitettu 1/2 desiin vettä
2 1/2 dl punaviiniä

Lisää pannulla kuumennettuun oliiviöljyyn rosmariini, valkosipuli, persilja ja hienonnettu sipuli. Lisää myös etanat, jotka pitää siis olla ilman niitä kotiloita. Mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele niitä hetki siinä pannulla ja lisää herkkusienet, lihaliemi ja ketsuppi-vesi-seos. Keitä noin 15 minuuttia ja lisää punaviini. Keitä vielä toinen 15 minuuttia. Tarjoile.


Jos tuohon nestemäärään käytät 250 grammaa etanoita, menee keittona tai kastikkeena. Me söimme pastan kastikkeena, johon hommaan olisi saanut olla hieman tarttuvampaa. Seuraavalla kerralla laitan etanoita tuplamäärän ja syön ihan sellaisenaan. Äiskä, Mari ja Juniori kieltäytyivät syömästä. Arvasin asian etukäteen ja olin varustanut jääkaappiin nakkeja. Kaksi Marin kaveria kuuli, mitä meillä on ruokana: "Miksi meillä ei koskaan ole mitään tuollaista? Minä en ole koskaan maistanut etanoita!" Eihän siinä muuta tarvinnut. Kaksi lautasta lisää pöytään ja maistamaan. Minä ja Marin kamut syötiin sitten koko satsi. Kehuttiin kilvan toisillemme, kuin hyvää oli. Ja Janina pyysi vielä lisää. Iskä iloitsi.

22 kommenttia:

  1. Mie söin kerran Strindbergillä firman piikkiin helkkarin tyyriitä etanoita alkupaloiks. Eivät maistuneet oikein miltään, mikä oli pienehkö pettymys. Saattaa tietysti olla että tupakanpolttoharrastuskin vaikutti tähä makuelämykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitänee laittaa Larille kuvasi, että tietää laittaa ensi kerralla enempi makua etanoihisi.

      Kun kaksi vuotta sitten lopetin tupakoinnin, on makujen määrä ruuassa ja joumassa moninkertaistunut. Hajujen suhteen ei ole samaa tapahtunut! Onneksi.

      Poista
  2. Minäkin olen kokematon etananmaistaja. Kerran olen tähän ryhtynyt ja makuelämys oli suolaisen jähmeän nallekarkin tasoa, niin suutuntumassa kuin maussakin. Mutta aion rohkaistua joskus jossain ja kokeilla uudelleen jonkun toisen asiantuntemuksella valmistamia etanoita.

    VastaaPoista
  3. En ole syönyt etanoita minäkään, ainakaan tietoisesti ja -- no vannomatta ja tietämättä paras, mutta luulen etten tykkää jos ne on sellaisia pehmeitä ja löllöjä rakenteeltaan, kuin jotain "läskiä"... Mutta voipahan se ollakin herkkua, sanotaan että herrojen herkkua, mutta jos sitä ihan arki-iltana kotonakin syödään :)

    VastaaPoista
  4. Etanoista saa kumpaakin aikaiseksi. Niin löllöä kuin vähän kiinteämpääkin. Tällä reseptillä tuli kiinteämpää. Kiinteysastetta voi verrata lähinnä simpukoihin. Arkena? Syödäänhän me lihaakin arkena!

    VastaaPoista
  5. Ukkokullan kanssa ostettiin etanapannut ja tehtiin valkosipulietanoita ja tykästyttiin ikihyviksi. Tuumattiin että ei todellakaan saisi koskaan sanoa että joku ruoka on pahaa pelkän mielikuvan perusteella eteenkin jos sitä ei ole koskaan edes maistanut. Nää etanat oli säilykepurkista ja loput laitettiin pakastimeen. On se eri jänskä nähdä kuinka ne säilyke-etanat pakastettaessa käyttäytyvät kun seuraavan kerran etanapannut teemme. Tuumittiin että seuraavaksi pitäs päästä maistamaan haggista ja ostereita.
    -Irmeliina-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukava nähdä kommenttisi Irmeliina. Ehdin jo huolestua.

      Poista
  6. Hirmusen mukavaa, että kutsut lasten kavereita ruokapöytään, jos sapuskaa riittää ja heitä kiinnostaa! Siinä saa ennakkoluulot kyytiä - ja kokki palkan työstään - kun ikätovereille maistuu Iskän outo ruoka. Ajan mittaan ovellesi voi tulla jonoa ruoka-aikana, kun tajuavat lukea täältä viikon ruokalistan :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, mistä on vaatteisiin sellainen tapa jäänyt, mutta meillä laitetaan lautasia lisää pöytään sitä mukaa kuin on katon alla ihmisiä ruoka-aikana. Ja keittoon lisää vettä.

      Poista
  7. Aadassa on hyviä alkupalaetanoita http://www.hotelaada.fi/alacarte.htm

    Ismo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aada on muutenkin hyvä ruokapaikka Joensuussa kävijälle/asujalle. Muita hyviä ovat Kielo ja Astoria. Aada kuitenkin ykkönen. Etanoita tosin en ole maistanut, mutta uskon niidenkin olevan hyviä.

      Poista
  8. Minä olen syönyt etanoita Maltalla eräässä Winston-nimisessä ravintolassa.

    Se oli todellinen kulinaristinen elämys.

    Sen jälkeen olen syönyt muissakin ravintoloissa, esim. Porvoon seurahovissa. Sekin oli hyvää, muttei yltänyt Winstonin tasolle.

    Itse olen laittanut useita kertoja, mutta aina kotilossa. Vahvaa valkosipulivoita, hiukan suolattua, työnnetään kotiloon, sitten etana, ja sitten tukitaan valkosipulivoilla, täytetään niin monta kuin tarvitsee, sitten uuniin.

    Tulee tosi hyviä! Ei ole namimpaa alkuruokaa olemassakaan!

    Winston oli tosi hieno hotelli, sen ravintolassa seisoi lakeija punaisessa paraatipuvussa, kultaiset poletit olkapäillä joka toisen vieraan takana, ja palveli siis kahta vierasta. Kyllä tunsi itsensä kuninkaalliseksi.

    Poika oli otettu, kun häntäkin palveltiin kuin aikuista ja koko ajan sanottiin yes sir tai do you want some more, sir...

    VastaaPoista
  9. Minä en ole koskaan onnistunut maistamaan mitään löllöä etanaa, aina ollut kiinteää.


    Meilläkin muuten oli usein pojan kavereita ruokavieraina, aina tarjottiin kaverillekin, jos oli paikalla ja halusi syödä. Meillä olikin joskus useampikin poika pöydän ääressä.

    Toisiin paikkoihin ei saaneet kaverit mennä koskaan kylään, meille sai tulla aina, vaikka puoli tusinaa poikaa, ja joskus niitä olikin, pojat kun ovat enemmän laumaihmisiä kuin tytöt, ei paljon kyselty "ookko mun kaa?"! Huomasin että pojat arvostivat sitä että saivat tulla, joskus joku tuli kylään, vaikka poika ei ollut kotonakaan ja tiesi siitä.

    Kyllä pojan huoneessa haisi joskus hiki! Silloin ei oltu vielä koko aikaa tietokoneilla, vaan juostiin enimmäkseen ulkona :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa logiikkaani on siinä, että kun lasten kaverit tulevat meille kylään, niin tiedänpähän minäkin, millaisessa porukassa liikutaan.

      Nykyään haisee hiki ja ENERGIAJUOMA, jonka imelä haju on aivan kammottava.

      Poista
  10. Mitä ihmettä ne energiajuomalla? Onko se muotia?

    Tosiaankin tuo kavereiden salliminen kotona on hyvä asia just tuonkin takia, että tietää millaisessa porukassa liikkuu.

    VastaaPoista
  11. Eikös se joku entinen missi ole etanankasvattaja? Muistelen joskus jossain nähneeni haastattelun. Itse menen herkästi tonne ennakkoluuloisten kastiin, joten etanat jää syömättä, vetoan vaikka siihen etten syö lihaa :)

    - minna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Porvoossa se oli, perusti ravintola Timbaalin, en ole koskaan käynyt siellä.

      Etanafarmi oli muistaakseni jossain vanhassa tallissa Hongaksessa.

      Porvoossahan minäkin asuin parikymmentä vuotta.

      Timbaali - Merja Tammi

      Poista
  12. Merja Tammi kasvatti Porvoon Timbaalissa etanoita, mutta on sittemmin siirtynyt majoitusbisnekseen.

    http://www.viisitahtea.fi/mestarinkasiala/106/2161

    VastaaPoista
  13. Etanat on suurta herkkuani, mutta toistaseksi niitä on tullut syötyä vain ravintoloissa. Pitääkin tehdä itse, kiitos reseptistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotakuinkin kaikkea, mitä tarjoillaan ravintolassa, voi tehdä kotonakin. Ja erityisesti kalliita herkkuja kannatta opetellakin tekemään itse.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.