Ennakkoluuloja ja etanoita

Äiskä on aina meistä kahdesta ollut se helpommin innostuva. Minä olen enemmänkin konservatiivi. Joskus parikymmentä vuotta sitten Äiskä luki lehdestä, kuinka halpaa viljelysmaa Boliviassa on. Alkoi sitten puhumaan, että jos myisimme kaiken omaisuuden, niin saisimme niin ja niin paljon maata Boliviasta. Muutetaan sinne ja ryhdytään maanviljelijöiksi! No minä onneton luulin aluksi, että vaimo rakas heittää hetulaa. Vaan eipä heittänyt. Kun tämän tajusin, niin meni jonkin aikaa, ennen kuin sain innostuksen hiipumaan. Kerran sitten Äiskä sai minutkin innostumaan. Etanan kasvatuksesta. Oli löytänyt jostakin kirjan, jossa neuvottiin kaikki aivan kädestä pitäen. Olin silloin työttömänä ja innostuin tosissani asiasta. Opiskelin ensin etanoista kaiken, minkä kirjoista suomen kielellä löysin. Sitten soitin Äiskän löytämän kirjan kirjoittajalle Helmer Pesoselle, joka vahvisti syntyneen epäilyni. Etananviljely Suomessa on kiva harrastus, josta ei pysty pienellä rahalla rakentamaan pääelinkeinoa. Kukaan ei ole kokeillut, kuinka käy isolla rahalla. Todennäköisesti sama lopputulos kuin pienelläkin.

Innostuksesta oli kuitenkin se hyöty, että meille jäi Helmer Pesosen kirjoittama Etanakirja (Helmer Pesonen ja Kustannusosakeyhtiö Ajatus, 1998). Kirjasta löytyi tämänpäiväinen resepti:

Keittiömestarin etanat (kirjan hieman suurpiirteisestä reseptistä Iskän muokkaama versio)

250 - 500 g pakastettuja etanoita

1 dl oliiviöljyä

1 rkl rosmariinia

4 isoa valkosipulin kynttä murskattuna

2 rkl persiljaa

1 hienonnettu sipuli

suolaa, mustapippuria

noin 200 g herkkusieniä

1 dl lihalientä

1/2 dl ketsuppia, joka on sekoitettu 1/2 desiin vettä

2 1/2 dl punaviiniä

Lisää pannulla kuumennettuun oliiviöljyyn rosmariini, valkosipuli, persilja ja hienonnettu sipuli. Lisää myös etanat, jotka pitää siis olla ilman niitä kotiloita. Mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele niitä hetki siinä pannulla ja lisää herkkusienet, lihaliemi ja ketsuppi-vesi-seos. Keitä noin 15 minuuttia ja lisää punaviini. Keitä vielä toinen 15 minuuttia. Tarjoile.

Jos tuohon nestemäärään käytät 250 grammaa etanoita, menee keittona tai kastikkeena. Me söimme pastan kastikkeena, johon hommaan olisi saanut olla hieman tarttuvampaa. Seuraavalla kerralla laitan etanoita tuplamäärän ja syön ihan sellaisenaan. Äiskä, Mari ja Juniori kieltäytyivät syömästä. Arvasin asian etukäteen ja olin varustanut jääkaappiin nakkeja. Kaksi Marin kaveria kuuli, mitä meillä on ruokana: "Miksi meillä ei koskaan ole mitään tuollaista? Minä en ole koskaan maistanut etanoita!" Eihän siinä muuta tarvinnut. Kaksi lautasta lisää pöytään ja maistamaan. Minä ja Marin kamut syötiin sitten koko satsi. Kehuttiin kilvan toisillemme, kuin hyvää oli. Ja Janina pyysi vielä lisää. Iskä iloitsi.