maanantai 31. tammikuuta 2011

Nopea sinihomejuustokastike

Se on tämä iskänä olo välillä aika kiireistä hommaa, kun pitää olla myös äiskänä. Koko viikonloppu meni niin tiivisti pyykkiä pestessä ja mopoa laittaessa (30 vuotta vanhan Solikan kaasari oli niin tukossa, ettei ole tosikaan). Viikon ruokasuunnitelman ehti tekemään vasta eilen illalla. Tämmönenhän siitä tuli:

Maanantai                   Makaronia ja sinihomejuustokastiketta
Tiistai                          Nuudeliwokki
Keskiviikko                Lohikiusaus (illalla tehdään sitten chilipipareita viikonlopun kyläreissulle tuliaisiksi)
Torstai                        Perunacurry ja bratwurstia
Perjantaista sunnuntaihin ollaan pyhiinvaellusmatkalla ja syödään joko junassa tai kylässä mitä tarjotaan.

Tänään sitten tehtiin sinihomejuustokastiketta. Opin tämän reseptin vaimoltani ennen hänen sairastumistaan. Perheessämme tämä on ollut vuosia kiireisten iltojen vakioruoka. Kastikkeen tekee sillä aikaa kun makaronit kiehuvat. Ja ruoka on joko taivaallisen hyvää tai sitten sitä inhoaa.

Ainekset

Sinihomejuusto (esim. Aura-pala)  150 - 200 g
Creme Fraiche 200 g

Murskaa ja sulata sinihomejuusto kattilassa. Lisää Creme Fraiche sekaan ja sekoita. Se on siinä.

Lisäksi voit lisätä esimerkiksi katkarapuja tai kinkkusuikaleita. Minä käytin tänään kinkkusuikaleita. Tekee vähän ruokasemman olosen. Kaveriksi sattuu tosi hyvin makaroni tai joku muu pasta. Koko homman valmistukseen menee aikaa noin 15 minuuttia.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Back to basics

Aina ei harrastuksessakaan saa olla veto päällä. Menee maku. Minun tapauksessani se tarkoittaa, että usein pyrin sunnuntaiksi keksimään jotakin tosi helppoa. Jää enemmän aikaan ihan pelkkään lepäilyyn. Tänä sunnuntaina se tarkoitti, että ruokalistalla oli perunoita ja karjalanpaistia. Karjalanpaisti ja karjalanpiiraat ovat mielenkiintoisia nimiä. Olen kotoisin Etelä-Karjalasta, ja meillä ei lapsuudessani 60- ja 70-luvuilla syöty kumpiakaan. Karjalanpaisti oli pelkästään paistia. Muille uunissa paistetuille lihoille oli sitten omat nimensä - kuten esimerkiksi paahtopaisti. Samoin karjalanpiiraat olivat pelkkiä piiraita. Niitä voi sitten olla peruna-, riisi- tai porkkanapiiraita. Nämä kaikki olivat niitä, jotka nykyään karjalanpiiraana tunnetaan. Marjapiiraat ja muut mukavat olivat sitten erikseen. Karjalan-etuliitteen opin liittämään paistiin ja piiraisiin vasta 70-luvun lopulla opiskellessäni Etelä-Hämeessä.

Tänään valmistin seuraavanlaisen paistin.

Karjalanpaistilihoja 750 grammaa uunikulhoon. Yksi iso sipuli ja kolme valkosipulin kynttä pilkottuina sekaan. Lisäksi jokunen pippuri, pari laakerinlehteä ja kaksi teelusikallista suolaa. Kulhoon kaadetaan vettä niin paljon, että lihat reilusti peittyvät. Kannattaa käyttää kiehuvaa vettä, niin liemi säilyy kirkkaampana, sillä kiehuva vesi sitoo lihan valkuaisen eikä se näin pääse vapautumaan veteen harmaaksi mössöksi. Vielä parempi tulee, jos lihat ensin kevyesti paahtaa pannulla. Ja sitten potti uuniin 200 asteeseen pariksi tunniksi, jonka jälkeen lämmön voi laskea 150 asteeseen, jossa saa hautua vielä pari tuntia.

Ei kaipaa mitään muita härpäkkeitä kaverikseen kuin perunoita, ruisleipää ja piimää.

Huomenna sitten listalla makaronia ja tosi nopeaa sinihomejuustokastiketta.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Pelmenit - Пельмени

Pelmenit tulevat Venäjältä ja ovat nähtävästi jotain sukua italiaisille ravioleille. Niin paljon samanlaisia ne ovat. Venäjän kielen pelmen, tavallisimmin monikossa pelmeni, on syntyperältään suomalais-ugrilainen. Se on lainattu komin kielestä, jossa pel on korva ja nan leipä. Pelmenit ovat lihalla täytettyjä pieniä korvan muotoisiksi taiteltuja taikinanyyttejä, jotka kypsennetään kiehuvassa pippurilla ja laakerinlehdellä maustetussa vedessä tai lihaliemessä. Reseptejä on satoja. Seuraavana pietarilaiselta tutulta saamani perusohje.

Ainekset

Kuori

2 lasillista vehnäjauhoja
1 muna
1/2 lasillista vettä
suolaa

Täyte

400 g sikanautajauhelihaa
5 valkosipulin kynttä
sipuli
suolaa, pippuria
2 rkl vettä tai lihalientä

Sekoita kuoren ainekset tasalaatuiseksi taikinaksi. Anna vetäytyä puolisen tuntia. Kauli taikina ohuehkoksi levyksi. Ota esimerkiksi juomalasilla n. 4 cm läpimittaisia kakkaroita. Laita kakkaran päälle kokkare täytettä. Käännä kuori täytteen ympärille siten, että syntyy puolikuun muoto. Painele reuna kiinni vaikkapa haarukalla. Vie valmiit pelmenit pakasteeseen. Pakastaminen parantaa maukua ja vähän helpottaa lopullista kypsentämisvaihetta. Kun sitten tulee aika syödä pelmenejä. Keitä suurehkossa kattilassa vettä johon lisäät pippurimarjoja ja laakerinlehden. Ota 10 - 15 pelmeniä/ruokailija. Kun vesi kiehuu, lisää pelmenit veteen. Kun vesi alkaa uudelleen kiehua, odota sen jälkeen 8 - 10 minuuttia.(Itse keitän sen aikaa, että kaikki nousevat pintaan) Keittämisen alkuvaiheessa kannattaa pyöräyttää kauhalla pari kertaa kattilan pohjasta, etteivät alimmaiset pelmenit jämähdä pohjaan kiinni. Nauti smetanan, majoneesin tai ketsupin kera.

Pelmenien keitinveden voi syödä keiton tapaan - ei tosin olen järin kaksisen makuista, mutta jos keität lihaliemessä niin maistuu paremmalle. Ja keittoon krutonkeja tai venäläisittäin suharkeja.

Itse olen laiska. En viitsi käsin väkertää jokaista nyyttiä erikseen. Käytän pelmenirautaa eli pelmenitsaa, jolla saa lähes 40 kpl kerralla. Käsin pyörittelyn ohje löytyy esimerkiksi täältä.

Kuten seuraavista kuvista näkyy, olen aika tumpelo nyhräämään käsillä vaikka kuinka hyvin tiedän periaatteen.

                                         Taikina ohueksi levyksi ja siitä lasilla kakkaroita.


                                          Päälle täytettä


                                           Nyytti kiinni ja pakkaseen.


Sama onnistuu koneellisesti paljon paremmin:

                                         Pelmeenirauta eli pelmenitsa


                                     Raudalle on levitetty ohueksi kaulittu kuoritaikina ja reikien kohdille tökitty    täytettä

                                          Päälle toinen kerros taikinaa


                                          Tiukka kaulinta
                                         Ylimääräinen kuori pois, jonka jälkeen valmiit pelmenit tökitään irti raudasta

Valmiit pelmenit pakasteeseen menossa.


Jos kuvat vaikuttavat oudoilta, käy syrjälleen ja katso sitten! :)

Pelmeneistä on tarinaa myös seuraavissa teksteissä:

http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/12/ala-mokaile-keittiossa-anna-iskan-tehda.html
http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/11/deliciest-pelmenit-makutesti.html
http://iskakokkaa.blogspot.fi/2012/12/pelmenit-ja-varenikit.html

perjantai 28. tammikuuta 2011

Lanttukukko on pikaruokaa!

Niinpä ne suunnitelmat muuttuvat. Tänään piti mennä Heseen hampurilaiselle, mutta lopputulos oli pizzaa Rossossa. Kokeilin rohkeasti ruispohjaan tehtyä muikkupizzaa. Olen syönyt parempaa pizzaa monesti ja parempia mukkuja myös. Kokonaisuus muistutti pizzaa vain ulkoisesti. Ja muikut olivat vanhoja. Mutta perusidea minusta oli silti kunnioitettava: suomalainen versio globaalista ruuasta.

Tämä sai ajatuksen liikkeelle. Meidän perheessä on kaksi linjaa: 1. hyvää pienellä ajan satsaamisella tai 2. maittavaa ja nopeasti. Maittavaa ja nopeasti - sehän on juuri pikaruuan idea. Meillä se on usein tarkoittanut pikalanttukukkoja eli seuraava resepti on, kuten muutkin kirjoitelmani, käytännössä kokeiltu ja mielipiteet/havainnot perustuvat todellisiin kokemuksiin.

Ainekset

Paketti ruispaloja
Rasia lanttulaatikkoa
Pizzasuikaleita
(voita)

Avaa ruispalaleipä kahtia. Levitä pohjapuolelle lanttulaatikkoa. Ripottele vähän pizzasuikaleita päälle ja laita kansipala komeuden päälle. Mikroon niin pitkäksi aikaa, että koko systeemi lämpenee. Jos tykkäät rasvaisesta ruuasta, sipaise ennen lanttulaatikon laittoa pohjalle voita maun mukaan. Aikaa valmistukseen menee noin kolme minuuttia. Sattuu suomalaiseen makuun ja on todellista pikaruokaa. Ainoa ongelma on, että lanttulaatikkoa ei välttämättä aina ole kaupassa saatavilla.

Viikonlopuksi kävin ostamassa ainekset pelmenien tekoa varten. Katsotaan, tuleeko ryhdyttyä toimeen lauantaina vai sunnuntaina.

torstai 27. tammikuuta 2011

Suklainen ruskeakastike

Suomi on perunan ja ruskean kastikkeen maa. Perunat on helppo keittää ja niin voisi kuvitella myös ruskeasta kastikkeesta. Ja katin kontit! En ole valmistanut mitään vaikeampaa. On täysin tuurissaan syntyykö täydellisen tasalaatuinen kastike, kokkareinen mömmö vai taipuuko halvalla marketista ostetun paistinpannun pohja käyttökelvottoman kuperaksi!!!!!!!!! Joskun olen jopa turvautunut siivilöimään kokkareet pois.

Tänään taas vaihteeksi onnistuin. Moni muu ruoka onnistuu ilman kirjoista katsomista, mutta minun on pakko luntata kirjasta, kun teen perinteistä ruskeaa kastiketta.

3 rkl öljyä: kuumenna pannulla.
3 rkl vehnäjauhoja: ruskista öljyssä.
Siirrä vähäksi aikaa sivuun liedeltä kun alkaa olla lähes oikean väristä.
Kun pannu on vähän jäähtynyt, siirrä takaisin levylle.
Lisää 5 dl vettä pienissä erissä aina välillä kiehauttaen. Sotke koko ajan.
Kun kaikki vesi on pannulla, lisää lihaliemikuutio. Älä lisää suolaa!

Ja sitten tämän jutun juju: Kun kaikki edellä mainittu on tehty, lisää kaksi teelusikallista suklaarouhetta, esim. Fazerin taloussuklaarouhe käy hyvin. Nauti esim. lihapullien ja perunoiden kanssa. Suklaan lisääminen tuli keksittyä vahingossa. Kaakaojauhe ja jauhelihamauste olivat saman näköisessä purkissa ja epähuomiossa tuli lisättyä kaakaota. No siitä pienellä kehittelyllä tuli opittua, että suklaa sopii ruskeaan kastikkeeseen oikein hyvin. Kaikki meidän perheessä tykkää.

Lapset saivat kinuttua huomiselle Hesellä hampurilaisella käynnin illaksi joten sinihomejuustomakaronit siirtyvät lauantaille. Huomenna reseptilista ei täydenny muutoin kuin uudella viikkosuunnitelmalla.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Miehiset Runebergin tortut

Miehisiin Runebergin torttuihin tarvitset HK:n sinisen tai vastaavan, paketin cheddar-juustoa ja vähän ketsuppia, sinappia sekä paprikaa.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Leikkaa lenkki noin kolme senttiä pitkiksi pätkiksi ja asettele pystyyn uunipellille - kuva 1.

                                                    Kuva 1.


Paina snapsilasilla cheddar-juustosta kakkaroita, jotka asettelet makkaranpätkien päälle - kuva 2 ja 3. Kuvassa vasemmalla olevien pätkien päällä on cheddar-juustoa. Oikeanpuoleiset odottavat juustotonta vaihtoehtoa.

                                                    Kuva 2.

                                                   Kuva 3.


Laita pätkät uuniin noin 10 - 15 minuutiksi. Jos käytät paprikaa, aseta juustokakkaroiden päälle palaset punaista paprikaa. Kun makkarat alkavat näyttää kypsiltä, ota uunista. Jos et laittanut paprikaa, ruilauta tippa ketsuppia juustopalan keskelle. Juustottomaan vaihtoehtoon kiepauta rinki sinapista reunoille ja tippa ketsuppia keskelle. Kuva 4.

                                                    Kuva 4.


Maistuu esimerkiksi perunamuussin kera (kuva 5) tai saunaillan rattona oluen kanssa (ei kuvaa).

                                                    Kuva 5.


Hyvää Runebergin päivän odotusta toivotellen. Iskä

tiistai 25. tammikuuta 2011

Slow food

Tämänpäiväinen ruoka vaatii aikaa ja kärsivällistä mieltä. Olemme tottuneet saamaan kaiken pikana. Myös kaurapuuron (mukaanlukien "hitaat" Elovenat, joita täytyy keittää 10 minuuttia). Tämänpäiväiseen kaurapuuroon menee aikaa noin tunti ja kolme varttia. Ainekset neljään annokseen:

2,5 dl kokonaisia kauraryynejä
3 dl    vettä
8 dl punaista maitoa
suolaa maun mukaan

Kippaa ryynit kattilaan ja vesi päälle. Virrat täysille siksi aikaa, kunnes vesi alkaa kiehua. Keitä pienellä tulella niin kauan, että kaikki vesi imeytyy ryyneihin. Minulta meni tähän vaiheeseen 15 minuuttia. Lisää maito. Ja taas saa virran kiertää isolle (muista kuitenkin hämmentää koko ajan) niin pitkäksi aikaa, että maito alkaa kiehumaan. Pienennä virta niin pienelle, että maito juuri ja juuri kiehuu. Hämmennä silloin tällöin. Jatka tätä niin kauan, että syntyy puuroa. Minä sain tähän maidon kanssa häsläämiseen kulumaan puolitoista tuntia eli kokonaisajaksi muodostui 1 tunti 45 minuuttia.

Mutta kärsivällisyys kannatti: olen ollut saman naisen kanssa naimisissa 24 vuotta. Tänä aikana vaimo ei ole suostunut syömään kaurapuuroa. Lapset eivät ole puuroon koskeneet alakouluiän jälkeen. Mutta nyt kelpasi tosi hyvin kaikille ja toiveena oli, että voisko tätä tehdä joskus toistekin. Iskä iloitsi!

maanantai 24. tammikuuta 2011

Mummon maittava valkoinen makkarakastike

Mummo on yli 90 vuotias. Pirteä kuin mikä. Seuraa tarkkaan kaikki urheiluohjelmat telkusta. Ja juoksee nuorempansa väsyksiin marjametsässä. Ja mikä parasta: valmistaa kielen mukanaan vievää valkoista makkarakastiketta.

Kun ensimmäisen kerran kuulin ruuasta, epäilykseni oli suuri. Voiko tuo olla hyvää? Kun sitten maistoin, totesin, että voi!

loraus öljyä
loraus vettä
iso sipuli
4 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
ripaus valkopippuria
lenkki

Kuori ja pilko sipuli. Laita kattilaan kymmeneksi minuutiksi kiehumaan pienellä tulella vesi-öljy-seokseen. Kuori ja pilko lenkki. Ruskista pannulla kevyesti. Siirrä sivuun. Lisää maito-vehnäjauhoseos kattilaan. Keitä pienellä tulella toiset kymmenen minuuttia. Mausta. Lisää ruskistetut makkarat. Ja eikuin syömään. Perunoita kannattaa keittää kaveriksi. Ja kesällä hyvän säväyksen antaa pinnalle ripoteltu ruohosipulisilppu.

Taiteellinen mielikuvitukseni ei riittänyt kuvittelemaan, miten olisin saanut otettua kännykkäkameralla makkarakastikkeesta mediaseksikkään valokuvan. Kuvaa ei siis tullut tähän juttuun.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Lipeäkalaa norjalaisittain

Lipeäkala on niitä ruokia, joita joko rakastaa tai inhoaa. Minä tykkäsin lapsena syödä voisulan ja pippurin kera. Aikuisiällä sitten alkoi tuntua kaikki variaatiot lähinnä sammakon kudulle. Nyt tilanteeseen löytyi Norjasta korjaus, joka saa minut tekemään lipeäkalaa muulloinkin kuin jouluna.

1. laita reilusti karkeaa suolaa kalan päälle 20 minuutiksi.
2. huuhdo suola pois ja paloittele sopivan kokoisiksi paloiksi.
3. 225 asteeseen uuniin. 850 g:n pala tuli hyväksi 15 minuutissa. Aika riippuu vähän myös uunista. Kokeilua ja sormituntumaa.
4. Anna valua vähän ennen lautaselle nostoa.

Kaveriksi sopii oikein hyvin sinappi tai siirappi. En ole vielä osannut päättää, kummasta tykkään enemmän. Tänään meni tuo 850 g:n pala yksin syötynä, puolet sinapilla ja puolet jälkiruokana siirapilla.

Ohje perustuu norjalaisen tv-kokin tekeleisiin. Sama kaveri kertoo myös lisukkeista, mutta minä palaan niihin myöhemmin. Ja kiitokset serkulle linkeistä avautuvien filminpätkien kääntämisestä.

Kuten kuvasta näkynee, suolaa saa laittaa mieluummin reilusti.

Siirappia vai sinappia, siinäpä kysymys!

lauantai 22. tammikuuta 2011

KGB-salaattia ja soijamakaronilaatikkoa

Tänään oli vähän löysempi ruokapäivä. Listalla oli makaronilaatikkoa, joka ei suuremmin esittelyjä kaipaa. Pidän kaapissa koko ajan pussillista soijarouhetta, jolla voi tarpeen tullen korvata aika monia ruoka-aineita kuten esimerkiksi jauhelihan makaronilaatikossa. Olen aiemmin valmistanut makaronilaatikkoa siten, että olen keittänyt 5 minuutin ajan 2,5 dl soijarouhetta 5 dl:ssa tavallista lihalientä. Joukot ovat havainneet makueron, mutta pitäneet silti. No torstaina löysin sitten Gallina Blancan pekoniliemikuutioita. Lapset totesivat, että kyllä tämä alas menee, mutta maku on liian voimakas. Elä tee iskä toiste. No, ruokaa jäi sitten sen verran tähteelle, että huomisessa ruokalistassa perunamuussi korvataan makaronilaatikolla.

Lapset kuitenkin toivoivat, että voitaisiin syödä makaronilaatikon kera KGB-salaattia. Ja sitähän saatiin.

KGB-salaattiin silputaan 2 sipulia, lisätään öljyä ja suolaa maun mukaan. Annetaan tekeytyä jääkaapissa 15 minuuttia. Öljy tukkii sipulin huokoset ja tuo makeuden esiin. Syödessä kuitenkin sitten tietty raikkaus nousee pintaan. Meillä siitä tykkäävät minä ja lapset.

Nimensä salaatti on saanut siitä, että KGB:n joukoissa Neuvostoliitossa varusmiespalvelunsa suorittanut ystäväni Sergei kertoi heidän valmistaneen kyseistä salaattia armeijassa, koska muita vihanneksia ei ollut tarjolla. Näin ollen olen ristinyt salaatin syntypaikkansa mukaan. Sopii parhaiten vähän voimakkaammin maustettujen ruokien kaveriksi. Prijatnoje apetita!

perjantai 21. tammikuuta 2011

Suunnittelupäivä

Eilen oli puhetta suunnitelmallisuudesta. Tänäänkin toki syötiin, mutta säästyköön ruuan julkinen esittely seuraavaan valmistuskertaan. Kuten eilen kerroin, käytän viikon suunnittelujaksoa. Ruokalista valmiiksi ja kamat kaupasta. Viikolla on kerran pari käytävä ostamassa jotain pientä, mutta periaatteessa voi luottaa siihen, että kaikki valmistuksessa tarvittavat löytyvät kaapista.

Tulevan viikon lista muodostui seuraavaksi:


Lauantai:          soijamakaronilaatikkoa
Sunnuntaina:     perunamuussia ja nakkeja, iskälle lipeäkalaa norjalaisittain siirapin kera
Maanantaina:    perunat ja valkoinen makkarakastike
Tiistaina:           puuro kokonaisista kauraryyneistä, ehkä kiisseli
Keskiviikkona: makaroni ja miehiset runebergin tortut :)
Torstaina:         perunat, lihapullat ja suklainen ruskeakastike
Perjantai:          makaronia ja sinihomejuustokastiketta

Matkan varrella tavataan ja nähdään tuleeko Stromsö-laatua.

 --------------------------------------------
Kävin kaupassa. Toki tuli ostettua kaikennäköistä pitkävaikutteista kuten mausteita ja muuta sellaista. Koko paketin hinta melko sentilleen kahdeksan kymppiä. Eli vitosen päivä per nuppi.

torstai 20. tammikuuta 2011

Marin kaalipiiraat ja kaalijauhelihapata



Ruuan laitossa olisi tehokkuuden ja taloudellisuuden kannalta optimaalinen tilanne se, että kolmen viikon ruokalistassa edellisen päivän tähteet voisi käyttää seuraavan päivän ruuan raaka-aineena. Itse en tällaiseen tehokkuuteen pyri. Kuitenkin päivittäisen ajan käytön kannalta on hyvä tehdä viikon suunnitelma valmiiksi ja käydä kaupassa ostamassa tarvikkeet viikoksi kerralla. On hitsin helppoa tulla kotiin ja katsoa, mitä tänään on  ruokalistalla. Sitten ei muuta kuin tekemään tarvikkeet löytyvät aina eikä mene aikaa turhaan pähkäilyyn. Enkä myöskään pyri tietoisesti siihen, että tähteet pystyisi hyödyntämään seuraavana päivänä. Enemmänkin on tavoitteena tehdä oikea määrä ruokaa.

Lehtitaikinapaketti tai pari on kuitenkin hyvä pitää pakastimessa tähteiden varalta. Niitä voi hyödyntää esimerkiksi jauhelihakaalipadan jälkeisenä päivänä. Eilen söimme kaaliruokaa

Ainekset jauhelihakaalipataan:


1,5 kg kaalia
2 sipulia
10 valkosipulin kynttä
400 g jauhelihaa
öljyä
1 tl suolaa
mustapippuria
0,5 - 1 dl siirappia
1 lihaliemikuutio (tai loraus lihafondia)
3 dl omenamehua
minttua

Pilko kaali, sipuli ja valkosipulin kynnet. Ruskista jauheliha ja mausta se suolalla ja mustapippurilla. Laita johonkin odottamaan. Ota ISO kattila. (Elämässä yleensä alussa on ahdasta ja sitten alkaa homma sujumaan. Ruuanlaitossa on yleensä juuri toisinpäin.) Kuumenna rasva kattilassa ja lisää kaalinpalat, sipuli ja valkosipuli kattilaan. Ruskista koko ajan käännellen. Lisää jauheliha, siirappi, liemiaines ja omenamehu. Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes kaali on pehmeää. Lisää melko reilusti minttua ja sekoita. Tarkista maku. Lisää suolaa tarvittaessa.

Ja tällä ohjeella tulee ruokaa ainakin kuudelle hengelle. Tähteestä valmistamme

Marin kaalipiiraita 

Resepti on varsin yksinkertainen: Ota paketti lehtitaikinaa. Kun levyt ovat vähän sulaneet, lisää toiselle laidalle vähän edellä kuvattua kaalipataa. Käännä taikinalevyn tyhjä pää täytteen päälle. Nosta paketti leivinparilla varustetulle uunipellille. Litistele reunat kiinni haarukalla. Svenska talande kan göra det med kahveli. Voitele piiraat kananmunalla. Laita pelti uuniin piiraineen 225 asteeseen 8 - 10 minuutiksi tai niin pitkäksi aikaa, että piiraat ovat kauniin ruskeita.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Kaalimakkarapataa

Ainekset

6 perunaa
4 porkkanaa
2 sipulia
öljyä
4 dl vettä
2 sellerinvartta
1 laakerinlehti
1 tl suolaa
5 - 10 maustepippuria
2 tl meiramia
pieni kaali
1 omena
400 g A-luokan nakkeja
persiljaa

Kuori ja lohko perunat, porkkanat ja sipulit. Kuumenna öljy kattilassa. Kuullota kasvikset. Kaada vesi sekaan ja kuumenna. Viipaloi sellerit sekaan. Lisää laakerinlehti, suola, pippurit ja meirami. Anna kiehua pienellä tulella noin 15 minuuttia. Suikaloi kaali ja omena sekaan. Keitä noin 20 minuuttia. Tällä välin pilko makkarat, ruskista ne kevyesti paistinpannulla. Lisää kattilaan ja kiehauta. Ripottele pinnalle reilusti persiljaa.

Pohjana käytetty Pirkka-reseptiä, johon on tehty muutokset, jotka saavat ruuan maistumaan meidän perheelle.

Huomenna yritetään sitten kokkailla itse viritellyn reseptin mukaan venäläistyylisiä kaalipiiraita (пирожки с капустой) - jos jaksetaan.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Talvinen kotikalja

Ainekset

6 l vettä
3 dl maltaita
2 dl sokeria
4 dl murskattuja humalan kukintoja
1/4 tl kuivahiivaa

Mittaa isoon kattilaan maltaat, sokeri ja humalat. Kaada päälle kiehuva vesi. Odota seoksen jäähtymistä rauhassa. Hiivan voi lisätä 40 asteiseen vierteeseen, mutta minä annoin sen jäähtyä ihan kaikessa rauhassa huoneenlämpöiseksi. Oli vähän muita bisneksiä. Kun seos on jäähtynyt, lisää hiiva. Anna käydä 24 tuntia (noin). Jos veden lisää kylmänä ja hiivan samaan aikaan, saa vaaleampaa ja miedomman makuista kaljaa. Itse kuitenkin tykkään enemmän tummasta ja vahvan makuisesta.

Siivilöi enimmät kiintoaineet pois. Pullota. Laita viileään. Lasipulloihin kannattaa jättää vähän ilmaa ja muovipulloja voi rutistaa lyttyyn muutaman desin verran. Käydessä syntyy hiilidioksidia, joka vaatii tilaa laajeta. Kun illalla pullottaa ja laittaa jääkaappiin, niin aamulla on juotavaa. Ei kannata tehdä hirveän monen päivän satsia kerralla. Kylmässäkin tapahtuu ns. jälkikäymistä, joka polttaa viimeiset sokerit pois ja viikon kuluttua kalja ei enää ole niin maukasta. Nyt tietysti voi leikkiä viisasta ja sanoa, että ei pidä laittaa niin paljon hiivaa. Ihan totta, mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Humalana olen käyttänyt ihan puutarhoissa koristeena kasvavaa lajia, mutta toiveissa olisi saada ensi kesänä kasvatettua ihan oikeaa oluthumalaa. Koristehumala antaa kyllä ihan oikean suuntaista makua, mutta siinä on mukana aavistus liikaa kitkeryyttä.

Keväällä on tarkoitus valmistaa vanhan itä-suomalaisen reseptin mukaista leipäkaljaa eli kvassia eli taaria. Ja kesällä jo kokeiltua kirsikan makuista kotikaljaa.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Jauheliharisottoa

Tänään sitten tuli viriteltyä kotikokki.netistä löytynyttä risottoa.

Aineet

3 dl tummaa riisiä
400 g naudan paistijauhelihaa
3 sipulia
280 g:n purkki herneitä (Lidlistä)
280 g:n purkki maissia (Lidlistä)
kaksi grillattua ja säilöttyä paprikaa (Lidlin purkista)
Mausteita

Laita riisi kiehumaan. 7 dl kiehuvaa vettä johon on lisätty yksi lihaliemikuutio, riisit sekaan ja kansi päälle. Ala nyhräämään loppuja.

Ja nyt ota kunnon iso paistokasari, muuten tulee ahasta loppuvaiheessa. Kuullota pienityt sipulit oliiviöljyssä, lisää jauheliha. Paista kypsäksi. Lisää valutetut herneet ja maissi. Kääntele välillä. Lisää pieneksi viipaloidut paprikat. Kun riisi on kypsää, lisää muiden tavaroiden sekaan. Sotke.

Mausteeksi käytin suolaa, reilusti mustapippuria, ihan vähän valkopippuria ja tosi reilusti paprikajauhetta (antaa kivasti väriä) sekä cayennepippuria niin paljon kuin uskalsin. Mausteet täytyy vain opetella oman maun mukaan.

Ruokaa riitti kuudelle ja vielä jäi huomiseksi muovirasiaan laitettavaksi eväätkin. Ja lapsetkin tykkäsivät. Kotikokki.net ohje tosin väitti reseptillä tulevan kolme annosta. Olen joskus tehnyt orjallisesti ko. ohjetta noudattaenkin risoton ja kyllä isompi porukka kylläseksi tulee. Tai sitten niiden kolmen on oltava useampi päivä syömättä ennen pöytään käyntiä.

Lidl ei sponsoroi minua, mutta tulee aika paljon käytyä, koska käytännön sormituntuma on, että noin kolme kymppiä viikossa säästää sieltä ostamalla. Toki kaikkea ei sieltä saa eli täytyy käyttää kahden pysähdyksen taktiikkaa.

Tänään laitoin myös kotikaljan käymään, mutta sen valmistuksesta sitten, kun on tehty.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Lapset kokkaa itse

Ja tänään oli jazzin vuoro. Ulkoa sairastuvan näköisessä ja sisältä tosi komeassa Kolin kirkossa soittivat Juhani Aaltonen saksofonilla ja Mikko Iivanainen kitaralla. En ymmärtänyt. Musiikkia ilman rytmiä! Välillä tuntui, että foni ikäänkuin olisi karannut soittajan hallinnasta. Kait se oli sitä äänimaailmassa liikkumista.

Mutta ruokailu tapahtui Kolinportissa. Härkäpataa à 7,90 annos. Härkäpata oli todella hyvää. Olkoonkin, että olen aina ihmetellyt, että miksi riisin täytyy olla sitä kaikista mauttominta perusriisiä. Salaattipöydästä löytynyt katkarapuviritelmä oli ihanan suolaista. Pienessä krapulassa olisi aamupalan voinut korvata salaatilla!

Mutta minkä ihmeen takia paljon asiakkaita vetävässä paikassa ei ole kiinnitetty huomiota lämmitykseen. Eteisessä ei toiminut minkäänlainen lämpölukko. Ovi kävi koko ajan, ja olo oli kuin laskettelurinteen alabaarissa. Raikas kostea ilma ja koko ajan vähän kylmä. Ei ollut yhtään mukava syödä.

No lapset eivät luonnollisesti jazzista välittäneet. Jäivät kotiin. Ruokalistalla paistetuilla kanasuikaleilla terästetty nuudeli. Helppo valmistaa itsekin ja ainakin toistaiseksi maistuu hyvin. Lapsille on vaan muistettava terottaa, että ensin pannu kuumaksi ja sitten lihat pannuun. Kestää valkuaiset sisällä ja kanakin maistuu paremmalta.
 Hyvä ohje on, että laita teelusikalla tippa vettä pannulle. Kun vesi kiehuu, voit heittää lihat pannulle.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Miksi kokkaan

Kaikkihan me jotain sapuskaa laitetaan. Niin piti käydä minullekin. Minusta piti tulla perheenisä joka paistaa HK:n sinistä ja keittää makaronia. Kaikki meni jo syntymässä pieleen. Olen kolmen pojan veljessarjasta vanhin ja vanhemmat tekivät lapsuudessani kolmivuorotyötä Yhtyneillä paperitehtailla, joka nykyään tunnetaan UPM:nä. Vanhan patruunahengen mukaisesti firma järjesti kesällä pojille kokkikoulun. Ja eikun sinne. Oltiin vähemmän pahan teossa ja opittiin jotakin hyödyllistä, jotta vanhemmat voivat rauhassa tehdä kartonkia.

Siitä se lähti. Aina kun piti äidin töissä ollessa jonkun tehdä ruokaa, se olin minä. Myöhemmin seurusteluvaiheessa otti joskus luonnon päälle seurata, kun tyttöystävät yrittivät väkertää jotakin ruokaa. No, sitten tuli se suuri rakkaus, jonka kanssa on taivalta taitettu yli 20 vuotta. Ja ruuan laitto unohtui aika lahjakkaasti. Mutta kolme vuotta sitten tilanne muuttui. Vaimo sairastui ja minusta tuli kerralla käytännössä kahden murrosikäisen yksinhuoltaja ja omaishoitaja. Pätkätyöläinen olin jo ollutkin. Vei noin 4 kuukautta kun tympäännyin totaalisesti makaroni-peruna-jauheliha-makkara-kokkaukseen. Päätin yrittää vähän enemmän. Tästä räpistelyn ilosta aion kirjoitella aina sitä mukaa, kuin aikaa riittää. Kuitenkin vähintään kerran viikossa.

Tänään oli helppo päivä. Valmistin Jauhelihapannarin tai pannaripizzan. Ihan miten vaan.

4 - 8 annosta. Vähän sen mukaan miten iso nälkä syöjillä on.

POHJA:

1 litra maitoa
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1/5 dl pähkinärouhetta (saa kaupasta valmiina. yritin kerran hajottaa huhmaressa itse ja sain aikaiseksi helvetinmoisen sotkun)
1 tl suolaa

TÄYTE:

400  g jauhelihaa
1 sipuli
suolaa, mustapippuria
1 tl oreganoa
pieni punainen paprika suikaleina tai säilöttyä ja grillattua paprikaa 2 kpl. Älä käytä säilöttyjä, ellet ole suunnitellut käyttäväsi viikon sisällä loppuja purkista.
2 dl juustoraastetta.

1. Maito kulhoon ja munat sekaan. Vatkaa munat rikki. Lisää jauhot, pähkinät ja suola. Vatkaa sekaisin. Siirrä sivuun. Puolen tunnin vetäytyminen tekee taikinalle hyvää. Sillä aikaa on hyvä nyhrätä muut vaiheet kasaan ja odottaa uunin lämpiäminen.

2. Paista jauheliha ja kuullota silputtu sipuli. Lisää mausteet.

3. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle isolle uunipellille. Paista aluksi 10 minuuttia 225-asteisessa uunissa. Ota systeemi pois uunista ja levittele täyteaineet pinnalle. Muista myös ne paprikat. Ja lopuksi juustoraaste. Laita vielä 20 minuutiksi uuniin.

Koko juttu vie aikaa noin 30 minuuttia. Ruokajuomaksi Fostersia.

Resepti on itse eteenpäin viritelty versio jossakin lehdessä julkaistusta elimäkeläisen Sakari Lahtisen lähettämästä reseptistä. Ihan hyvä oli Sakarinkin versio, mutta tämä on enempi meidän perheen suun mukainen. Toimii varmasti oikein hyvin kaikilla pizza-täytteillä.