sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lykynlammen olympialaiset 2017

Pitkä aika on vierähtänyt edellisestä jutusta. Syitä on monia, enkä niitä isommin ala käsittelemään. Syöty kuitenkin  koko ajan. Ja liikuntaa harrastettu. Kuten otsikkokin kertoo, niin tämäkään ei ole varsinainen ruokajuttu. Viisi vuotta sitten nimittäin järjestimme maisteri Siiskosen kanssa kahteen pekkaan Lykynlammen olympialaiset. Homman nimihän oli, että juostiin käytöstä poistetun hyppyrimäen alastulorinteen 169 porrasta viisi kertaa ylös ja alas. Yhteensä 845 porrasta hapotusta. Hävinnyt maksoi illan kaljat sun muut juomat. Pappa betalar päti silloin eli Iskähän siinä maksumieheksi jäi kirkkaasti.

Tarkoitus oli uusia kisa seuraavana vuonna, mutta erinäisistä syistä johtuen homma siirtyi aina viiden vuoden päähän tähän kesään. Ei minulla ole ollut tämä porrasasia mielessä, kun aloitin kolme vuotta sitten crossfitin harrastamisen. Harrastuksen nimi tosin muuttui lisenssiasioista johtuen crosstrainingiksi tässä jokunen aika sitten. Mutta kun kisaa alettiin uudelleen suunnitella, niin heti tuli mieleen, että onpa mukava nähdä, mitä aktiivinen kuntoilu on saanut aikaan.

Lykynlammen portaat. Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi


Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sitten kokoonnuttiin Lykynlammelle. Maisteri Siiskonen saapui Lappeenrannasta ja joukkoon uutena jäsenä liittyi myös opiskelukaverimme Mauri. Mauri on juossut maratoneja, mutta kaljan juonnissa on harjoittelunsa jäänyt vähemmälle. Edellisestä kerrasta oli muutosta sen verran, että ainakin minä tein kunnon lämmittelyt.

Kisaajat. Vas. Maisteri Siiskonen, Iskä ja Mauri
 Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi

Ja kisa alkoi. Mauri säntäsi nuoruuden innolla (35v.) kärkeen. Sen jälkeen en häntä pystynyt omien kiireiden vuoksi seuraamaan. Seuraavana maisteri Siiskonen, ja viimeisenä minä, joukkueen ikäpresidentti (57v.). Siiskonen taitaa olla 52. Eli monenlaista kokemusta oli liikkeellä. Yllätyksekseni pystyin oikeasti juoksemaan ensimmäiset 80 rappua eli puoliväliin. Maisteri Siiskosen ohitin jo ensimmäisten parinkymmenen rapun paikkeilla. Hapoillehan se alkoi mennä. Mutta nyt tuli treenaamisen merkitys ensimmäisen kerran näkyviin. Hapoille menoa osasi paremmin varoa ja hallita. Ylhäällä pulssi huitoi 165 tietämillä, eli vielä ei menty ihan tappiin.

Toisenkin kierroksen pystyin vielä puoleen väliin juoksemaan, mutta sen jälkeen olikin kyseessä kävelykilpailu. Taidettiin viimeiset kierrokset jokainen enemmän tai vähemmän kävellä. Viimeinen kierros menossa, Siiskonen on koko ajan kestänyt sellaisen minuutin matkan verran takana. Ensimmäisen kerran viimeisellä kiekalla henkeä vetäessäni havaitsin maisterin yrittävän kiinni ottoa. Ja tässä tuli treenaamisen merkitys toisen kerran esiin. Kun tiesi kierroksen olevan viimeinen, pystyi vetämään itsensä ihan tappiin ja hapoille. Lisäsin vauhtia ja Siiskosen yritys hyytyi. Itsellä oli ylhäällä pulssi lähellä 190 ja jalat ihan tukossa. Mutta ne kestivät hapoille menon ja alas mentiin vielä hallitun ripeästi.

Henkilön Ilkka Pirhonen kuva.
Kisan jälkeen

Mauri oli nopein, aika 13.17. Minä toisena aikaan 24.42, mikä oli melko tarkkaan kaksi minuuttia nopeampi kuin viisi vuotta sitten. Maksuvuoroisena ajan 25.55 saavutti maisteri Siiskonen. Sinänsä maisteri teki koko joukon kovimman suorituksen. Viisi vuotta ikää lisää ilman liikunnan harrastamista ja sekunnilleen sama aika kuin edellisellä kerralla!

Illalla sitten grillattiin, niistä ei sen enempää. Kunhan tässä kesän kiireet helpottavat, tulee myös ruokajuttuja. Liikunnallista kesää kaikille.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Madekeiton aikaan

Nyt eletään parasta madeaikaa. Vai olisiko se jo kääntymässä lopuilleen. Sinänsä minulle ei asialla ole väliä, sillä kalassa en ehdi käydä ja kaupasta en pihinä miehenä raaski kalaa ostaa. Kuten jo monessa kohtaa olen kertonutkin, käyn paljon tuossa rajan takana Venäjällä. Siellä kala on halpaa, 2-5 euroa kilolta, ja valikoima on ihan toista kuin kotoisissa kaupoissa. Esimerkiksi viimeksi käydessäni ostin tuoreita kalmareita hintaan kolme euroa kilo! Ja navagaa. Navaga on turskan sukuinen kala, joka elää Jäämeressä jään ja rannikon tuntumassa. Ja kun sain ystävältäni Sokerivaltakunta-blogin kirjoittajalta Sanjalta herkullisen oloisen madekeittoreseptin, päätin kokeilla, millainen siitä tulisi navagasta valmistettuna. Äiskä ei tykkää keitoista, koska niiden kestämine lusikassa vaatii hyvää hienomotoriikan hallintaa, joten laitoin nestettä niin vähän, että keiton sijaan syntyi pataa.

Navaga-pata aka bosnialainen madekeitto

1 sipuli
1 valkosipuli
n. 700 grammaa kalaa (pataan navagaa, keittoon madetta)
1 prk tomaattimurskaa
1 tomaattimurskapurkillinen vettä
11 tl mustapippuria
suolaa maun mukaan
1 rkl paprikajauhetta
chiliä
laakerinlehti
pari kolme keskikokoista perunaa kuutioituna
öljyä

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää tomaattimurska ja vesi. Paljon mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta, chiliä, laakerinlehti, kuutioidut perunat ja viimeksi kala. Kun perunaan alkaa hammas pystymään (noin 20 minuutin keittämisen jälkeen), on keitto valmis tarjottavaksi.

Henkilön Ilkka Pirhonen kuva.Henkilön Sanja Alisic kuva.
Navagapata.                                                             Madekeitto. Kuva: Sanja Alisic

Jotenkin näyttää siltä, että kännykkäni kameran värimääritykset eivät olleet kohdallaan. Joka tapauksessa, minusta keitto oli hirmu hyvää. Söin kaikki kalat keitosta ja kärsin ähkystä koko illan. Äiskä maistoi perunoita ja päätyi syömään juustovoileipiä ja jäätelöä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan vaihteluksi perinteiselle madekeitolle. Mausteiden määrät ovat likimääräisiä, niitä, joita itse käytin. Kannattaa säätää oman maun mukaiseksi.

lauantai 5. marraskuuta 2016

Kauheaa kalaruokaa

En pidä Halloweenistä. Olen Kekri-mies. Mutta Marin kaverin Empun kanssa keksimme nauttia todellista Halloween-ruokaa, ruotsalaisia hapansilakoita, joita kumpikaan ei ollut aiemmin maistanut. Kuulemma vain karaistuneimmat exctreme-ruokailijat syövät hapansilakoita suoraan purkista. Me olemme nyt sitten karaistuneita!


Epäilin jo ennakkoon, ettei tuo olut riitä pahan maun huuhtomiseen. Siksi hyödynsin sen tosiasian, että kaupassa oli todella hyvä kurpitsatarjonta viime viikolla. Niinpä keitin silakoiden jälkiruuaksi

Kana-kurpitsakeittoa

1 keskikokoinen kurpitsa
2 hapahkoa omenaa
4 valkosipulin kynttä
3 keskikokoista perunaa
1 porkkana
1 litra kanalientä
1 sellerinvarsi tai pala juuriselleriä
1 rkl persiljaa ja tai nippu tuoretta
400 - 500 g broilerinlihaa
1 rkl ketsuppia
1 tl suolaa
2 tl currya
1 rkl basilikaa

Keitä litra kanalientä ja kiehauta kanapalat liemessä. Nosta lihat erilleen.

Kuori ja pilko kurpitsa noin 2x2x5 cm kuutioiksi ja levittele uunipellille leivinpaperin päälle. Tee samoin omenoille. Kuori sekaan vielä valkosipulin kynnet. Paista uunissa 200 asteessa kunnes kurpitsa alkaa pehmenemään.

Pilko perunat ja porkkana ja keitä ne pienessä määrässä kanalientä. Lisää loppuvaiheessa selleri ja persilja. Kun kaikki ovat pehmeitä, ota lihamylly esiin. Jauha lihamyllyllä ensin keitetyt kanapalat ja sitten kaikki kasvikset pienimmällä reikäkoolla. Lisää joukkoon ketsuppi, suola, curry ja basilika. Kaada vielä kaikki kanaliemi samaan astiaan ja soseuta loppuun sauvasekoittimella.

Kiehauta vielä kerran ja tarjoile parmesanraasteen ja krutonkien kera. Hyvää äänin 3-1. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Kuvaa ei kukaan muistanut ottaa. Sen verran tohkeissaan oltiin noista silakoista.


tiistai 31. toukokuuta 2016

Tulevaisuuden ruokaa jo tänään

Marilla on kaveri Emppu, joka tykkää ruuanlaitosta ihan yhtä paljon kuin minä. Empun kanssa ollaan kokkailtu milloin mitäkin. Yleensä olemme pyörineet enemmänkin kokeellisen keittiön puolella. Taas viime viikonloppuna Emppu oli Joensuussa käymässä. Samaan aikaan sattui opiskelijakaverini Maria matkallaan pysähtymään joksikin aikaa kaupunkiin. Niinpä meitä olikin aimo joukko kokkaamassa



Toukkapihvejä


2 perunaa

1 keskikokoinen kesäkurpitsa

2 munaa

noin 4 rkl vehnäjauhoja

1 tl suolaa 

pippuria

4 dl jauhopukin puhdistettuja toukkia

valkosipulijauhetta

savupaprikajauhetta

öljyä paistamiseen


Kuori perunat ja raasta ne raastinraudalla hienoksi raasteeksi. Raasta samoin myös kesäkurpitsa. Pane molemmat raasteet samaan kulhoon. Lisää suola. Sekoita hyvin. Jätä noin viideksi minuutiksi seisomaan. Kaada, siivilöi tai purista käsin kertynyt neste seoksesta mahdollisimman hyvin pois. Vatkaa munat ja jauhot sekaisin. Lisää peruna-kesäkurpitsaseokseen. Lisää vielä pippuria tai muita mieleisiäsi mausteita. Sekoita hyvin. Friteeraa toukat pannulla kuumassa öljyssä. Mausta paprikalla ja valkosipulilla. Sekoita kesäkurpitsataikinaan. Muotoile mieleisen kokoisia pihvejä ja paista miedolla lämmöllä molemmin puolin kauniin ruskeiksi. Tarjoile tilli-kermaviili-kastikkeen kera.

Kaveriksi pihveille teimme rakuunaporkkanoita. Ruoka oli hyvää äänin 4 - 2, Äiskän asteikolla neljännen luokan ruokaa. Pohjalla reseptissä oli vanha tuttu Syvärin kummituksen kesäkurpitsapihvien resepti, jonka ansiota tuo hyvyyskin on. Toukkien en usko yleistyvän itsenäisenä raaka-aineena, josta tehdään ruokaa. Esimerkiksi toukkapihvejä tms. Sen verran mautonta se ainakin friteerattuna oli. Sen sijaan proteiinilisäaineena uskoisin sillä olevan edessään loistavan tulevaisuuden kuivattuna ja jauhettuna. Kokeilkaa ihmeessä, jos jostakin satutte saamaan.

PS. Kesämökkiaskarteluksi kannattaa käydä katsomassa kylmäsavustuskaapin rakennusvinkkejä osoitteesta http://www.etlehti.fi/blogit/sinua_en_jata/kylman_viileasti_savulla

keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

Nostalgiaruokaa


Lapsuuteni herkku, johon liittyvä tarina löytyy ET-lehden Sinua en jätä- -blogistani

Omena-jauhelihapaistos - kuten äitini sen minulle selosti

"Valmista mureketaikina sekoittamalla kuohkeaksi

400 grammaa jauhelihaa ja
1,5 - 2 desilitraa keitettyä riisiä,
1 desilitra kermaa,
1 muna,
silputtua sipulia,
suolaa ja
valkopippuria.

Painele taikina voidellun uunivuoan pohjalle ja reunoille. Täytä keskelle jäävä syvennys omena- ja tomaattiviipalein. Ripottele päälle korppujauhetta ja raejuustoa. Kypsennä uunissa 200 asteessa 30 - 45 minuuttia.

Syödään ja kehutaan."

Yllättävän hyvää. Ja mausteita voi sitten säätää mieleisekseen.