Johan oli päivä - vaihteeksi.

Eilen valitin pitkän viikonlopun tylsyyttä. Joku vielä eksyi nähtävästi tuolta Suomi24-keskusteluryhmistä (oli nimittäin siinä määrin viisasta tekstiä, että muualla en ole moista nähnyt) kommentoimaan. Vittuilin vähän aikaa takaisin ja sitten tänään poistin koko keskustelun. No tänään sitten otin ihan uuden alun. Noustiin normaaliin viikonloppuaikaan Äiskän kanssa ylös eli ysiltä. Pari tuntia siinä menee, että kaikki aamutoimet on Äiskän kanssa tehty. Aamupala, aamun lehti, aamupesulla käynti, pukeminen ja meikkaaminen sekä kaiken huippuna hiusten laitto. Osan Äiskä tekee jotakuinkin itsenäisesti, osassa taas tarvitsee paljonkin apua. Sitten kiireellä kämppä kuntoon. Kello olikin jo kaksitoista. Sammallahden lampurille olin luvannut, että tulkaa neljältä tappaiskeitolle. Oli aika aloittaa keiton teko, että neljäksi ehtii. Hetken pohdittuani tajusin keittoa tulevan niin paljon, että lisää syöjiä tarvitaan. Ei muuta kuin puhelin käteen. Appiukko lupasi tulla, emäntänsä ei kuulemma tykkää lampaasta. Myös vanhat perhetuttumme Ismo ja Merja lupasivat tulla. Eli kymmenen hengen porukka tuli nopeasti kasaan. Ei muuta kuin töihin.

Tappaiskeitto eli sisälmyssoppa (ja siasta valmistettuna sikasoppa)

Minä olen maalta kotoisin, vaikkakaan en niin sanotusti maalaistalosta. Vanhempani olivat puhtaasti teollisuustyöläisiä. Olen myös sen verran vanha, että muistan ajan, jolloin ei ollut pakastimia eikä jääkaappeja. Sähköhellat ja televisiot tekivät tuloaan. Samoin puhelin. Elettiin siis 60-lukua. Taloissa pidettiin yleisesti sikoja ja muuta karjaa. Kun sitten esimerkiksi sika syksyllä teurastettiin, laitettiin lihat suolaan odottamaan talvea, jolloin niitä vähän kerrassaan syötiin pois. Sisäelimiä ei voinut säilöä, vaan ne piti valmistaa kerralla ruuaksi. Meillä Etelä-Karjalassa verestä paistettiin verilettuja ja kielestä, maksasta, munuaisista, sydämestä ja keuhkoista valmistettiin sikasoppa tai sisälmyssoppa. Kun sitä keittoa tuli aika iso määrä kerralla, kutsuttiin naapurit ja sukulaiset rokalle eli keitolle. Siinä sitten illan hämyssä ukot maistelivat taskumateistaan ja vaihtoivat kokemuksia siitä, kuinka hyvin tällä kertaa oli siasta karva irronnut. Lamppujen valossa ulkona. Pienestä pojasta se oli jännittävää. Se oli sitä suvun ja naapuruston välistä ykseyttä. Ja sikasoppa ihan mahottoman hyvää. Savossa laittoivat kuulemma vertakin ja mykyjä keittoon, mutta ei meillä. Minulla ei ollut nyt sian sisäelimiä, mutta keiton voi ihan yhtä hyvin tehdä muunkin elukan osista. Minä tein lampaasta.

3 l vettä

1 sydän

1 kieli

1 maksa

2 munuaista

1 väliliha eli mahapaita

3 sipulia

3 porkkanaa

5 isoa perunaa

1 miehen nyrkin kokoinen lanttu

2 rkl suolaa (venäläinen puhdistamaton kalliosta louhittu suola on parasta keitoissa)

10 - 15 kokonaista maustepippuria

50 g voita
(keuhkoa en laittanut, kun ei ollut.)

Keitä vesi. Kuori sipulit ja silppua kiehuvaan veteen. Lisää veteen suola ja pippurit. Poista sydämestä ylimääräiset rasvat ja heitä kattilaan. Harjaa kieli puhtaaksi ja pane sekin kattilaan. Anna kiehua mahdollisimman pienellä teholla kaksi tuntia. Kun keitto on kiehunut noin tunnin, poista mahapaidasta kalvot. Suikaloi jäljelle jäänyt puhdas liha ja lisää se keitokseen. Kun kaksi tuntia on kulunut, nosta kieli ja sydän pois liemestä. Siirrä ne sivuun jäähtymään. Kuori porkkanat, perunat ja lanttu. Kuutioi ne sellaisiksi sentin kanttiinsa oleviksi kuutioiksi. Lisää keittoon. Kun sydän ja kieli ovat jäähtyneet sen verran, että niitä sietää käsitellä, kuutio sydän saman kokoisiksi palasiksi. Kuori kielestä nahka pois. Se onnistuu parhaiten pienellä hedelmäveitsellä aloittamalla sieltä kielen paksusta päästä aina nahkan reunasta vetämällä. Kuutioi myös kieli. Lisää sydän- ja kielikuutiot keittoon. Ota erilliseen kattilaan sen verran vettä, että munuaiset peittyvät. Kiehauta. Halkaise munuaiset, kun ovat jäähtyneet. Jos haluat, voit tässä vaiheessa poistaa sieltä keskeltä ne valkoiset kanavat. Minä halusin. Kuutio ja lisää keittoon. Munuaisten ryöppäys ei ole välttämätön, mutta miedontaa niiden makua, ja näin kelpaavat ronkelimmallekin. Poista maksasta kalvot ja kuutioi sekin samankokoisiksi kuutioiksi kuin kaikki muukin. Lisää keittoon. Keitä noin varttitunti. Kuori pintaan kertyvää vaahtoa pois niin paljon kuin katsot tarpeelliseksi. Se ei ole vaarallista, sillä se on vain jähmettynyttä valkuaista. Esteettisesti keitto on kuitenkin nätimpää ilman vaahtoa. Jos haluat, voit tässä vaiheessa heittää keittoon vielä voiköntin. Tuo hyvän viimeistelyn, mutta ei ole tarpeellinen. Tarkista porkkanoista ja perunoista kypsyys. Tarjoile ruisleivän ja voin kanssa. Margariini tai terveyslevitteet eivät kuulu tähän ruokaan.

Juniori jäi makuarvioinnissa tappiolle äänin 9 - 1. Ei tykännyt maksasta. Äiskän asteikolla meni kakkoseen. Ja Lampuri kertoi jälkeen päin, että ennakkoluulot olivat melkoiset sisäelimiä kohtaan, mutta kokeilu todellakin kannatti. Ja täytyy sanoa, että vuosikymmenet eivät olleet vieneet tämän ruuan hohtoa. Hyvvää olj.

PS. Keitto oli muuten valmis varttia vaille neljä. Viimeiset vieraat lähtivät iltakahdeksalta. Olipahan kiva päivä - vaihteeksi.