sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Omaishoitajuudesta

Sanomalehti Karjalainen käsitteli tänään pääkirjoituksessaan ja sisäsivuilla olevassa isossa artikkelissa omaishoitajuutta. Kirjoitusten kärki oli siinä, että kunnissa omaishoidon tukia on jouduttu leikkaamaan. Toisaalta myöskään kaikki tukeen oikeutetut eivät ole sitä hakeneet, eivätkä näin ollen myöskään sitä saa. Lisäksi omaishoitajuutta käsiteltiin lähinnä vanhusten hoitamisena kotona. Minä olen omaishoitaja. En siksi, että olisimme Äiskän kanssa niin vanhoja, vaan siksi, että Äiskä sai aivoverisuonen puhjenneen pullistuman onnistuneen korjausleikkauksen komplikaationa aivoinfarktin. Halvaantui, menetti puhe- ja kirjoituskykynsä. Liikkuu tosin itsenäisesti valvottuna, mutta tarvitsee koko ajan terveen ihmisen apua toiminnoissaan. 

Minulle oli alusta asti täysin selvää, että kun Äiskän kunto antaa periksi, hän palaa sairaalasta kotiin. Rahallinen korvaus omaishoitajuudesta tuli ylimääräisenä bonuksena. Aiemmin sain sitä reilun 500 € kuukaudessa, mutta nyt maaliskuun alusta kuukausittainen tuki pudotettiin 300 euroon. Vaan rahallinen tuki ei ole se tärkein tässäkään hommassa, vaikka siitä niin mukava olisikin puhua. Paljon rahaakin arvokkaampaa olisivat vapaat. Aiemmin kaupunki hyväntahtoisesti maksoi kuusi neljän tunnin pätkää vapaapäivän tekijöitä kuukaudessa. Nyt, kun säästetään, määrä on pudotettu lain määrittelemään minimiin eli kolmeen neljän tunnin kertaan kuukaudessa. Ja omaishoitajan kesälomasta ei puhettakaan. Kyllä minä nyt asian kanssa jaksan, mutta miten käynee, kun ikää tulee lisää. Kieltämättä tuntuisi ihan mukavalle, jos edes kerran viikossa saisi viettää muutaman tunnin ihan vaan itsensä kanssa vain itsestään vastaten. No, ehkä seuraavalla hallituksella on enemmän rahaa käytettävissään, ja nostavat tuota lakisääteistä minimiä. Ja Saipa voittaa lätkän Suomen mestaruuden.

Ruuanlaitossa oli eilistä enemmän menestystä. Pöydässä komeili unkarilaistyylistä

Töltött kaposztaa eli kaali-jauhelihakääryleitä

pienehkö kaalinpää
öljyä
sipuli hienoksi silputtuna
3 murskattua valkosipulin kynttä
400 g sika-nautajauhelihaa
1 1/4 dl risottoriisiä
1 muna
2 tl paprikajauhetta (mieluusti punaisesta paprikasta)
suolaa ja pippuria maun mukaa
2 1/2 dl tomaattikastiketta (Italiamo-brändin Sugo alla Toscanaa käytin, vaan varmasti mikä tahansa muukin käy. Ehkä letso olisi se autenttisin?)
2 1/2 dl lihalientä
500 g hapankaalia
smetanaa pöytämausteeksi

Keitä kaalia kokonaisena viitisen minuuttia. Nosta kaali pois vedestä ja poista kahdeksan päällimmäistä kaalinlehteä varovasti. Laita ne hetkeksi kylmään veteen, että kypsentyminen loppuu. Lopun kaalinpään voi säilöä jäähdyttelyn jälkeen vaikkapa huomiseen kaalikeittoon. Murskaa paksu lehtiruoti vaikkapa kaulimella pyöräyttämällä. 

Kuullota sipuli ja valkosipuli pannulla öljyssä. Kaada ne kulhoon. Lisää kulhoon jauheliha, riisi, muna, paprika ja suolaa sekä pippuria oman maun mukaan. Sekoita hyvin. Jaa seos tasaisesti jokaiselle kaalinlehdelle. Huuhdo hapankaali lävikössä ja rutistele enimmät nesteet käsin pois. Sekoita lihaliemi ja tomaattikastikke. Kaada seosta tilkkanen kannellisen uunivuoan pohjalle. Seuraavaksi levittele valutettu hapankaali vuokaan. 

Nyt ota ne kaalinlehdet, joiden päällä on kökkö jauhelihataikinaa, ja tee niistä kääryleitä. Paketti saa olla aika löysä, sillä riisi tarvitsee tilaa kypsyessään. Muutoinkin sellainen aika löysä kääryle on tavoite, ei kotimaisen kaalikääryleen tapainen tiukka paketti. Asettele kääryleet saumapuoli alaspäin hapankaalin päälle vuokaan. Lopuksi kaada jäljellä oleva tomaattikastike-lihaliemiseos vuokaan. 

Kypsennä 175 asteisessa uunissa puolestatoista kahteen tuntiin. Lisää tarvittaessa vettä tai lihalientä, ettei kuivu liiaksi. Puolisen tuntia ennen uunista ottamista voi ottaa kannen pois, niin pinta saa kauniimman värin. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Ja Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Nälissämme emme muistaneet kuvata ateriaa. Otetaan joku toinen kerta kaksi kuvaa, niin menee tasoihin.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kiville karahti!

Tänään oli aurinkoinen päivä. Ihan konkreettisesti. Kuvaannollisesti on ollut koko kulunut viikko aika aurinkoista. Olen saanut viimeisen viikon tehdä töissä juuri sellaista hommaa, mistä eniten pidän. Ja tämä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Valitettavasti tätä iloa kestää vain juhannukseen, mutta harmia huojentaa kovasti tieto, että sain töitä toisesta projektista ensi vuoden juhannukseen saakka. Ja ihan yhtä mielekästä tekemistä. Saanpahan vähän aikaa hengähtää. Ja vuosi on sen verran pitkä aika, että jos siististi elelee, niin on vuoden kuluttua vara jäädä työttömäksi. Ei sillä että säästöillä elelisi, mutta eipähän tarvitse liiton rahoja odotellessa mistään käydä lainaamassa. Tämä on pätkätyöläisen arkea. 

Kuva: Siitä se kesä lähtee!

Pikkuhiljaa pitää myös totuttaa taimia ulkoilmaan. Tänään kannoin jo toista kertaa koko repertuaarin kymmeneksi minuutiksi pihalle. Aidan varjoon varmuuden vuoksi. Niin, ja latvoin joulutähden, kun en ole saanut kuolemaan. Heinäkuussa sitten aloitetaan lyhytpäiväkäsittely ja katsotaan, mitä syntyy. Kaiken puutarhamyllerryksen lisäksi muistin tehdä perheen iloksi

lammaspataa

2 kg lampaan lihaa
suolaa
vettä
perunoita

Tein keskiviikkoiltana 15 prosenttisen suolaveden eli liuotin litraa kohti aina 150 grammaa suolaa. Laitoin lihat isoon kattilaan ja kaadoin suolavettä päälle. Lautanen vielä painoksi ja kattila eteisen nurkkaan. Tänään sitten puolen päivän maissa otin lihat esille ja leikkelin sellaisiksi karjalanpaistilihan kokoiseksi palasiksi. Palaset panin uunipataan ja pari desiä vettä kaveriksi. Myöhemmin selvisi, että tuskin olisi tarvinnut tuota kahtakaan desiä. Ja sitten pata kiertoilmauuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. Puolen tunnin kuluttua hämmensin lihat sekaisin, laskin uunin tehon 175 asteeseen ja potti takaisin uuniin. Seuraavaksi kuorin reilut kymmenkunta perunaa ja keitin niitä 15 minuuttia. Kun taas puoli tuntia oli kulunut, otin lihat pois uunista. Maistelin lientä ja totesin sen olevan aivan liian suolaista. Lisäksi sitä oli melko paljon eli ei olisi pitänyt lisätä sitä kahta desiä.

Seuraavaksi otin isomman uunin kestävän astian ja ladoin perunat sen pohjalle. Perunoiden päälle ladoin lihat. Lopuksi otin litran kannuun viisi desiä sitä samperin suolaista lientä ja toisen viisi desiä vettä. Ja kaadoin lientä vuokaan sen verran, että lihat melkein peittyivät liemeen. Lopuksi koko komeus vielä kolmeksi vartiksi uuniin. Ja sitten ei kun syömään!

Ensimmäiset maistiaiset otettuani olin täysin varma, että joudun hakemaan Kotipizzasta pizzan. Niin suolaiselta ruoka vaikutti. Syöjiäkin oli reilusti oman kolmen hengen poppoon lisäksi oli Mari käymässä ja vielä Äiskän kaveri naapurista. Vaan yhdessä kun alettiin ihmettelemään, niin perunat olivat juuri maukkaan suolaisia. Lihatkin olivat syötäviä, vaikkakin tosi suolaisia. Etenkin ohkaisemmat kylkipalat. Niska oli isompina paloina ja lähempänä tavoiteltua. Äiskä söi vain perunoita, mutta me muut neljään pekkaan pistelimme melkein koko lihamäärään piiloon. Sitten onkin janottanut koko illan. Eli kiville karahti niin kuin entisen miehen vene.

Vaan tämä on välivaihe erään perinneherkun nykyaikaistamisen opettelussa. Tämän kerran opetus numero yksi: Käytä melko isoja, sellaisia kilosta kahteen painoisia lihakönttejä. Opetus numero kaksi: suolavedessä liottamisen maksimiaika on 48 tuntia - minun käyttämäni 60 tuntia oli liikaa. Opetus numero kolme: pataan ei tarvitse lisätä alussa vettä. Lihoista vapautuva neste ja rasva riittävät. Syksyllä uusi kokeilu. Ellen tänään kuole janoon.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Miks ruoka ei oo valmis?!

Eilen puoli tuntia ennen työaikani loppumista Juniori soitti: "Käykö, että tulen vasta seiskalta, kun tyttökaveri voisi olla siihen saakka?" Kävihän se. Tosi mukavaa, kun soittaa, niin tiedän missä mennään. Aikanaan sitten neljän maissa tulin kotiin. Äiskä selittää, että voitaisinko mitenkään lähteä kirpparille. Hän niin haluaisi, kun on aamulla avattu uusi jättikirppis. (Se, minkä katosta ampuivat kuulapyssyllä ilmapalloja!) Nopea tilannearvio ja johtopäätös, että onhan tässä vielä aikaa. Arvelin käydä samalla reissulla kaupassa, ja tein kauppalistan sillä aikaa, kun Äiskä meikkasi. Vähän jouduin odottelemaan, mutta vihdoin oltiin valmiita lähtemään. Juuri, kun olimme käymässä autoon, tallaa Juniori pihaan. Moi, mihin olette lähdössä, onko meillä ruoka nyt? Selitin, että ei ole ruokaa, kun ei pitänyt olla ketään syömässäkään. Juniori alkoi urputuksen, että meillä oli vain siitä puhe, että hän tulee seitsemältä. Ei siitä, ettenkö tekisi normaaliin aikaan viideksi ruokaa. Kerrankin säilytin mielenmalttini selittäessäni, että häntä otetaan kyllä huomioon, mutta jos hän ei itse toimi ilmoittamallaan tavalla, niin en voi mitään. Ruoka on seitsemältä. Juniori ilmoitti, ettei jää odottelemaan, vaan häippäsee kavereiden luo. Eihän siinä mitään.  Lähdimme Äiskän kanssa kirpparille. Aikamme kierreltyämme tajusin, että emme mitenkään ehdi kotiin seitsemäksi. Saati tekemään ruokaa seitsemäksi. Soitin Juniorille kertoakseni, että ei tarvitse tulla kotiin ennen kahdeksaa. Minä olen täällä kotona odottamassa, sinä et millään ehdi tehdä ruokaa seitsemälle. - oli vastaus. No oikeassa oli. Oli kuulemma syönyt päivällisten lettujen tähteet eikä enää ole tänä iltana nälkä. Hyvä näin. Minä söin Äiskän kanssa Saarioisten pulipizzat. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta.

Tänään sitten söimme 

Iskän maissilaatikkoa 
(sopiva satsi neljälle)

450 g pakastemaissia
400 g sika-nauta-jauhelihaa
2 dl maitoa
3 munaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 tl paprikaa
100 g juustoraastetta
tilkka öljyä tai nokare voita

Ruskista jauheliha paistinpannulla. Voitele uunivuoka öljyllä tai voilla. Kaada vuokaan maissit ja jauhelihat. Sekoita lopuista aineista munamaito, jonka kumoat myös vuokaan. No ne juustot jäävät tietysti siihen päällimmäiseksi. Pyöräytä kaikki aineet kunnolla sekaisin, niin ei synny sellaista juustokantta. Kypsennä 175 asteisessa uunissa 30 - 40 minuuttia. Tarjoile.


Tosi hyvää äänin 4 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi. Se oli sellaista nopeatekoista, maukasta ja konstailematonta perusruokaa. Tehdään meillä varmasti toistekin.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tyhjennyssyönti

Talvella olisi ollut tosi hyvä kovien pakkasten aikaan sulattaa ja pestä pakastin. Vaan kun se oli täynnä lampaan lihaa! Ja toisaalta minusta oli sillä tavalla hassua, että ensin lämmitän talon sähköllä ja sitten sillä lämmöllä sulatan pakastimen, jonka olen myös sähköllä jäähdyttänyt. Energian käytön kannalta touhu ei minusta vaikuta oikein järkevältä. Tiedän kyllä, että jos Äiskä osaisi puhua, niin hän mainitsisi minun olevan läpeensä pihi! No, voihan se osittain pitää paikkansakin, vaikken sitä koskaan ääneen myönnä. Viime keväänä oli tarkoitus kesällä sulatella, vaan en ollut tarkkana, ja uudet marjat ehtivät täyttää pakastimen ennen kuin sain sen sulatettua. Nyt olen päättänyt keskittyä asiaan ja olen aloittanut tehotyhjennyksen pari viikkoa sitten. Käytännössä se tarkoittaa, että ruokalistaa suunnitellessani katson pakasteeseen, valitsen raaka-aineen ja teen siitä ruuan. On muuten ollut aikalailla lammaspainotteista. Tämänpäiväinen arpa suosi Lehmon Laptonin syksyllä keräämiä suppilovahveroita.

Suppilovahvero-aurajuustorisotto (riittää neljälle)

150 g paistettuja ja pakastettuja suppilovahveroita
1 sipuli silputtuna
3 isoa valkosipulin kynttä murskattuna
öljyä
3 dl risottoriisiä
9 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
ruilautus sitruunamehua
puolikas Aura-juustopala
ruukku basilikaa

Valmista vedestä ja liemikuutioista kasvisliemi. Kuullota sipuli ja valkosipuli runsaassa öljyssä. Lisää riisi. Kuullota riisiä muutama minuutti. Lisää kasvislientä pienissä erissä siten, että uutta aina sitä mukaa kuin entinen on ehtinyt imeytyä riiseihin. Kun kaikki neste on lisätty ja riisit alkavat olla melkein kypsät, lisää sienet ja sitruunamehu. Sekoita. Murustele joukkoon aurajuusto ja kääntele sekaisin. Lopuksi silppua basilika joukkoon ja sekoita varovasti käännellen. Tarjoile.



Hyvää äänin 4 - 1. Tuo ykkönen tuli Juniorilta. Positiivisena piirteenä voi mainita, että Juniori sienistä huolimatta söi aivan normaalin kokoisen annoksen. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Sekin yllättävän yläkanttiin!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kuule, minusta välitetään

"Moottoripyöräilijä menehtyi kolarissa Noljakassa"

Moottoripyöräilijä menehtyi kolarissa Joensuun Noljakassa tänään kello kahden aikaan. Pelastuslaitoksen mukaan törmäyksen johdosta moottoripyöräilijä lensi arviolta kymmenen metrin matkan pyöräilytielle. Noin 40-vuotiasta miestä yritettiin elvyttää noin 30 minuuttia."


En ollut huomannut uustista. Marin kanssa soiteltiin ihan muita asioita neljältä, ja Mari kysyi, että oliko tuttuja. No ei onneksi ollut. Laittelin ruuan, ja käytiin Äiskän kanssa syömään. Puhelin soi. 16.56 Laptoni soittaa. No joo, täytyy vastata. On tietysti ostanut uuden kitaran tai muuta mukavaa, kuten iso kala verkosta. "No sitä sentään ollaan hengissä. Minä ihan vakavissani lähetin sen tekstiviestin! Kun ei tullut vastausta, oli pakko ryhtyä soittamaan." Hiljaiselta mieheltä tuli kerrankin puhetta enemmän kanssa. Sain puheenvuoron ja tiedustelin, että minkä tekstiviestin. Ilmeni, että Laptoni oli tiedustellut minulta tekstiviestillä, olinko ollut se motoristi. Ja kun en ollut vastannut, säikähti veikkauksensa osuneen oikeaan. Minä nimittäin asun aivan tuon tapahtumapaikan lähellä. No, tilanne selvisi, ja jatkoin syömistä. Ensin kuitenkin katsoin puhelimen viestit.

15.49 Lehmon Laptoni:
"Moottoripyöräilijä kuollut tänään Noljakassa. Et kai se nyt perkele vaan ole sinä?"

Tuntuu tosi hyvältä, kun huomaa, että minusta välitetään. 

Niin siitä syömisestä. Tänään söimme Äiskän kanssa kahden

suppilovahverokeittoa (oli muuten ihan sattumoisin Laptonin keräämiä sieniä)

3 dl käsiteltyjä suppilovahveroita, sellaisia nesteet pois pannulla keitettyjä ja pakastettuja
loraus öljyä
1 sipuli silputtuna
4 rkl kokojyvävehnäjauhoja
6 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 dl ruokakermaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl suolaa
2 tl rakuunaa

Paistele sieniä kattilassa sen verran, että kosteus poistuu. Lisää loraus öljyä ja sipulisilppu. Kuullottele kokonaisuutta sen aikaa, että sipuli pehmenee. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä kaksi - kolme minuuttia eli kunnes keitto alkaa sakenemaan. Lisää kerma, kuumenna kiehuvaksi ja hauduta pienellä tulella varttitunti. Mausta pippurilla ja rakuunalla. Tarkista suolan määrä suun mukaiseksi. Minulla vaati tuon teelusikallisen lisää. Tarjoile.

Hyvää äänin 2 - 0. Äiskä rankeerasi kakkosluokkaan, mikä on viime aikojen kokemusten mukaan sieniruualta aika hyvin.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Vanha mies, vanha ruoto

Ei sitä voi näköjään enää kiistää. Ikä alkaa painaa. Eilen vietin pitkään suunnitellun ylimääräisen vapaan ja kävin kevätretkellä. Minun kohdallani kevätretki tarkoittaa sitä, että lähdimme kaverini Matin kanssa aamulla kahdeksan jälkeen kiertämään moottoripyörillä Venäjän puolella sijaitsevaa Jänisjärveä. Kierrettiinhän se. Vajaa 400 kilometriä syntyi 10 tuntiselle päivälle kilometrejä. Siitä 150 kilometriä kelirikon kourissa olevia Venäjän metsäteitä. Käytiin tutustumassa Leppäsyrjän kylän yläpuolella olevaan Raikonkosken taajamaan. Mukavaa oli. Tällaista olen odottanut viime syksystä saakka. Vaan riemut vaativat aina veronsa. Nuorempana olisi yön nukkunut, ja elämä olisi jatkunut aiempaan tapaan. Vaan nykyään päivän kun riehuu, niin kaksi menee toipuessa. Vaikka kuinka on nukkunut täydet yöunet, niin silti kroppa on raastetun oloinen. Vaan kyllä se siitä. Riemun kun muistaa, niin tuskankin kärsii, sanoin se kuuluisa entinen mieskin krapulasta. Sama se on tässä minun retkeilyharrastuksessa.

Tänään oli ruokalistaan merkitty englantilaiset paprikaperunat. Ikään kuin sen kunniaksi viljelmilleni ilmaantui ensimmäinen paprikan nuppu. Saapa nähdä, mihin punainen Redskin-paprika vielä tänä kesänä ehtiikään. 

Englantilaiset paprikaperunat (kolmelle)

oliiviöljyä
1 sipuli
1 vihreä paprika (pieni)
1 oranssi paprika (pieni)
1 punainen paprika (pieni)
9 pientä tai keskikokoista perunaa
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1 tl timjamia

Kuullota kuorittu ja pieneksi silputtu sipuli pannulla öljyssä. Lisää joukkoon pieniksi kuutioidut paprikat. Kuullottele kokonaisuutta sen aikaa, että paprikatkin alkavat pehmetä. Siirrä sivuun. Pidä kuitenkin pieni lämpö yllä, etteivät jäähdy liikaa. Kuori ja kuutio perunat. Paista perunakuutiot pannulla öljyssä pehmeiksi. Mausta suolalla, pippurilla ja timjamilla. Lisää joukkoon sipuli-paprikaseos. Sekoita hyvin. Tarjoile.



Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Postia KELA:sta

Posti toi viime viikolla kauan odotetun kirjeen. Äiskän uuden kuntoutuspäätöksen. Kuntoutussuunnitelma kun pitää joka vuosi uusia ja kuntoutukset anoa Kelalta uudestaan. Joskus on tuntunut, että jos vaikka joka toinen vuosi vain tarvitsisi anoa, niin olisi parempi. Vaan ei ole, sen on oma kokemuskin osoittanut. Etenkin kuntoutumisen alkouaikoina tilanteet saattavat muuttua niin nopeasti, että suunnitelman tarkistus vuosittain on aivan paikallaan. Ja pääseepähän rutiini säilymään. Meillä on jossain vaiheessa tämä rytmi mennyt sillä tavalla keljusti, että kausi vaihtuu toukokuun lopussa. Se tarkoittaa sitä, että päätökset tulevat huhtikuun alkupuolella. Eli kaikki kesäsuunnitelmat jäävät väkisin melko myöhään. 

Vaan takaisin siihen kirjeeseen. Anottu: toimintaterapia. Päätös: hylätty. Päätös ymmärrettävä, Kelan perusteet täysin järkeen käyvät. Itsekin terapeutin kanssa todettiin, että ei enää isoa hyötyä ole ollut. Toiminta kodin arjessa on paljon tehokkaampaa. Anottu: musiikkiterapia. Päätös: hylätty. Perusteena se, että todennäköisesti ei saada kommunikaatiokyvyssä merkittäviä tuloksia aikaiseksi. Hyväksytään. Noinhan se varmaan on, mutta olisi se vaan ollut niin pirun mukavaa Äiskästä. Fysio- ja allasterapia: hyväksytty anotun mukaisena. Peruste jälleen ihan järkevä. Saavutetun toimintatason ylläpitäminen. Juuri näin. Laitoskuntoutusjaksoja anottiin lääkärin tekemän suunnitelman mukaisesti kaksi kertaa kaksi viikkoa. Yksi saatiin. No, talvella olisi ollutkin kylmä ilma lähteä moottoripyöräretkelle. Nyt sitten odotellaan. Äiskä Punkaharjun Kruunupuistoon lähtöä, ja minä moottoripyöräretkeä Solovkin vankilasaarelle Vienanmerellä. Mieliala nousi ison hyppäyksen, kun sinänsä ennakkoonkin varman oloiset asiat saivat sen virallisen varmistuksen.

Tänään söimme hyvin ja hyvää. Pöydässä oli

Suolaperunoita ja sika-lammasta luumukastikkeessa

300 g sianlihaa
300 g lampaanlihaa (itse asiassa seuraavalla kerralla teen pelkästä lampaasta)
1 rkl suolaa
3-4 laakerinlehteä
250 g kuivattuja kivettömiä luumuja
vajaa dl sokeria (80 g)
30 ml eli pari rkl etikkaa
50 g rusinoita
1 tl mustapippuria

Pilko liha sellaisiksi suuhun sattuvan kokoisiksi paloiksi. Pane lihat, suola ja laakerinlehdet kattilaan ja kaada kuumaa vettä päälle sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Keitä pienellä teholla noin tunti. Lusikoi alussa pintaan nouseva vaahto pois. Tunnin kuluttua lisää luumut, sokeri ja etikka. Keitä noin varttitunti. Jos alkaa mennä liian kuivaksi, niin lisää hieman vettä. Lopuksi lisää rusinat ja anna kiehua vielä 15 minuuttia. Tarkista suolan määrä ja lisää pippuri. Tarjoile suolavedessä kuorittuna keitettyjen perunoiden ja salaatin kera.



Hyvää äänin 3-0. Äiskän asteikolla vaihteeksi kakkosluokan ruokaa. Iskä iloitsee.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Nachoilua

Aina sanotaan, että johonkin se aika vaan katoaa, kun ei mitään saada aikaiseksi. Minusta välillä tuntuu, että mitään ei saa tehtyä, mitä aikoo. Vaan syy ei ole ajan katoamisessa. Se on siinä, että minä kehitän ympärilleni niin paljon kaikkea mukavaa tekemistä. Tällä hetkellä pitää aina sopivan hetken tullen olla tekemässä jotain, mikä tavalla tai toisella liittyy moottoripyöräilyyn. Tai sitten olla valmistelemassa kesän puutarhaviljelmiä. Ne alkavatkin olla siinä vaiheessa, että ylimääräisiä taimia voi jo lahjoitella kavereiden riesaksi. FB-ystäväni Sanja Sokerivaltakunta-blogista sai minut vielä innostumaan paprikan kasvatuksen kokeilusta reilusti avomaalla. Tähän saakka olen kasvattanut niitä vain ruukuissa seinän vieressä. No nyt on sitten joka paikka talossa täynnään paprikan, chilin tai tomaatin taimia.



Kuvassa oikealla joulutähti, joka ei suostunut kuolemaan, vaikka vietti pääsiäisenä päivän ulkona. Seuraavana jalapeno, kiinanruusu, talvehtinut chili, violetti paprika ja lopuksi tavallinen punainen paprika.

Kuten naapurimaamme presidentti yhdessä Suomen poliisiviranomaisten kanssa on viime päivinä osoittanut, machoilu ei kannata, vaikka kuinka tykkäisi motskareista. Tiedä mille listalle joutuu. Niinpä meillä tänään machoilun sijaan nachoiltiin. Ruokana oli ihan itse pähkäilemääni

nachokanaa

450 g nachoja
450 g maustamattomia broilerisuikaleita
1 tl suolaa
2 rkl hickoryn makuista (?) grilliöljyä (jotain ameriikan ihmeitä viime kesän city-marketin tarjouksesta)
1,2 l cokista
öljyä

Voitele uunivuoka öljyllä. Minä käytin kannellista vuokaa, jos kantta ei ole, saattaa tuo kokiksen määrä jäädä vähäksi. Lisää vuokaan puolet nachoista. Levittele kanapalat nachojen päälle. Ja sitten loput nachot pinnalle. Ripottele suola nachojen päälle tasaisesti, samoin grilliöljy, ja lopuksi kaada kokis koko komeuden päälle. Paista 200 asteisessa uunissa noin tunti. Tarjoile.


Hyvää ja täyttävää äänin 3 - 0. Äiskältä kolmonen.

Jos joku sanoo nähneensä reseptin jossain aiemmin, hyvä niin. Minä olen kuitenkin aidosti iloinen, sillä osasin tehdä ihan syötävää ruokaa kerrankin katsomatta mistään kirjasta neuvoa.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Kirpparilla

Äiskä on aina tykännyt käydä kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa. Tästä ominaisuudesta oli suuri hyöty, kun remontoimme ennen Äiskän sairastumista vuonna 1949 rakennettua rintamamiestaloamme. Esimerkiksi kylpyhuoneessa on saunan ovi, lauteet ja wc-istuin ainoat uutena täyteen hintaan ostetut tavarat. Muu kaikki on joko uutena tai käytettynä jostakin nimelliseen hintaan ostettua. Sama on ollut vaateostosten kanssa. Joskus yllytin Äiskää menemään ihan oikeaan vaatekauppaan. Äiskä kertoi, että ei osaa asennoitua uuden ostamiseen, kun mukavalla kiertelyllä saa kirpparilta ihan hyviä murto-osan hinnalla. Käyhän se niinkin! Nyt sitten sairastumisen jälkeen kirppareilla käynti on ollutkin viikottainen rutiini. Isossa hallissa hiippaillessa tulee käveltyä yllättävän paljon ja mielikin piristyy. Ja mikä minun kannaltani tärkeintä, samat hiippailut muotitavaratalossa tulisivat jonkin verran tyyriimmiksi! Tänäänkin käytiin kiertelemässä. Uudet farkut ja kaksi paitaa - € 15,00. Olipa mukava kotiin tultua ryhtyä laittamaan 

hunajakanaa

250 g maustamattomia broilerisuikaleita
öljyä
1 sipuli silputtuna
teelusikan kärjellinen mustapippuria
1 tl paprikajauhetta
2 rkl hunajaa
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl vettä
1/2 sieni- tai kanaliemikuutio
1/2 dl ruokakermaa

Kypsennä kanapalat kevyesti öljyssä. Lisää sipulisilppu, pippuri ja paprika sekä vehnäjauho. Sekoita. Lisää vesi, hunaja ja liemikuution puolikas. Sekoita ja kypsennä pienellä teholla varttitunti. Lisää lopuksi kerma. Tarjoile riisin tai makaronin kera.



Hyväähän siitä tuli. Vaan Äiskä ei tällä kertaa tykännyt yhtään, kun sähläsin liian montaa asiaa kerrallaan ja riisit jäivät vähän koviksi. Äiskä sitten napsi kanapalat lautaselta. Ensi kerralla parempi tuuri.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Sika-sienitattarello

Liikaa tekemistä. Yläluomi hirttää jo kiinni. Aiheita olisi, mutta sänky vetää jo puoleensa. Siitä huolimatta piti tänäänkin syödä. Kyllä kokkaaminen on mahtava harrastus! Ei malta edes väsyneenä jättää päivääkään väliin. Tänään syötiin

Sika-sienitattarelloa (vaihteeksi ihan itse kehitetty resepti!)
(riittää viidelle-kuudelle hengelle)

450 g sianlihasuikaleita
1 prk herkkusieniä (toki 200 g tuoreita olisi vielä parempi)
1 kpl sipuli
n. 15 cm pätkä purjoa
15 kirsikkatomaattia
3 dl tattaria
1 lihaliemikuutio
50 g voita
5 dl vettä
öljyä
1 tl oreganoa
2 tl ruohosipulia
1 tl mustapippurirouhetta
1 rkl balsamiviinietikkaa

Paista lihasuikaleet kuumalla pannulla melko kypsäksi - vähän enemmän kuin pinta umpeen. Siirrä sivuun. Kuullota öljyssä silputtu sipuli ja purjo. Purjo saa olla sellainen vähän rapsakka, al dente. Siirrä sivuun. Huuhdo tattari. Kuumenna huuhdottua tattaria pannulla koko ajan käännellen kunnes tattarin haju nousee nenään. Lisää voi. Kun voi on sulanut, lisää vesi, lihaliemikuutio ja aluksi valmistetut liha sekä sipuli ja purjo. Lisää tässä vaiheessa myös mausteet balsamiviinietikkaa lukuun ottamatta. Keitä pienellä teholla kunnes vesi on lähes kokonaan kadonnut pannulta. Odotellessa leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja kun neste alkaa olla vähissä, lisää puolikkaat pannulle. Hauduttele vielä hetki koko ajan käännellen. Kun tomaateissa alkaa näkyä merkkejä kuoren osittaisesta irtoamisesta (noin 5 minuutin kuluttua) lisää balsamiviinietikka. Tarjoile.

Kuva: Jarno Pääkkönen

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Tämänkään päiväisten toimittajien mielipiteitä ei tasapuolisuuden vuoksi oteta huomioon, vaikka Insinöörin ilmaisua lainaten "ei näyttänyt sylettävän".

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Elvistelyä

Minä sitten menestyin. En vielä toistaiseksi elämässä vaan siinä aiemmin mainitsemassani Nestlen reseptikisassa. Pääsin jaetulle hopesijalle reseptilläni Currylammas. Arvosteluraadin kommentti ruuasta oli:

"Currylammas on rehti ja täyteläinen resepti, mainio vaihtoehto pääsiäispöytään. Kookosmaito ja Maggi fond cup -lihaliemi on oivaltava makupari, josta pitää koko perhe, arvioi MAGGI tuoteryhmäpäällikkö Kirsi Serow hopeasijalle sijoittunutta pääruokaa."
Kilpailun voitti Kaikki äitini reseptit blogia kirjoittavan Nanna Rintalan ateriakokonaisuus. Kakkossijan jakoi kanssani Hellan ja viinilasin välissä -blogin Johanna Koskirannan Tummien makujen jäätelö. Onnittelut heille. Arvostan menestystä monella tapaa. Minä, yli viisikymppinen perheenisä ilman minkään laista keittiötaustaa, menestyn tällaisessa kilpailussa. Ja toisaalta siksi, että tiedän monen bloggailu- ja kokkailuharrastukseni alkuaikojen esikuvan jääneen kisassa taakseni. Onnittelut myös heille.

Tänään syötiin sitten

maapähkinäkanaa ja riisiä

450 g broilerisuikaleita
2,5 dl maapähkinämurskaa
1 hienonnettu sipuli
1 iso bataatti
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
tumppu tuoreita korianterin oksia silputtuna
4 kovaksi keitettyä kananmunaa
keitettyä riisiä

Keitä broilerisuikaleita vähässä vedessä puolisen tuntia. Riittää, kun vettä on juuri ja juuri kanapalojen yläpuolelle. Lisää pähkinät, sipuli ja palasiksi leikelty bataatti. Lisää suola, pippuri ja korianterisilppu. Anna kiehua pienellä tulella puolisen tuntia. Laita jokaiselle lautaselle reunalle viipaloitu kananmuna ja keskelle riisiä ja kauho sen päälle pähkinäkanaa. Reunaan voi vielä laittaa vähän salaattia. On terveellistä ja komian näköistä. 


Hyvää äänin 2 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmanteen luokkaan. Paikalla olleiden naistenlehden toimittajan ja valokuvaajan kommentteja ei lasketa. Vieraskoreuttako lie ollut, mutta erittäin maittavaksi kehuivat. Minä olin enemmän Äiskän linjoilla. Korianterin määrän kanssa kannattaa olla varovainen, ettei tule liikaa.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Äkillinen muutos

Himputti sentään. Huomenna on iltapäivällä ohjausryhmän kokous, johon olin ajatellut aamupäivällä valmistaa Power-Point-esityksen. 60-luvulla tuo olisi muuten käännetty muotoon Voimapiste-esitys! No,  nyt sitten muuttuneiden tilanteiden äkillisesti ja väliaikaisesti pakottaessa joudun olemaan huomisen kokousta lukuun ottamatta kotona. Eihän siinä muuta, mutta rytmit ovat jo valmiiksi sekaisin, ja tilanne tietää sitä, että ne huomisen aamupäivän hommat pitää tehdä yöllä sen jälkeen, kun päivän vakiohommat on tehty. Taitaa muuten olla ensimmäinen kerta, kun tuon töitä kotiin vuoden 1993 jälkeen! Pääsiäinen tuli tavallaan syötyä jo perjantaina. Niinpä tänään ruokalistalla oli

kaalilaatikkoa liperiläisittäin
(alkuperäinen ohje on julkaistu Liperi-seuran julkaisussa Tuplahuttu ja sipruvelli. Vähän muokkasin.)

1 pieni kaali
öljyä
ruilautus ruokosiirappia
1 dl rikottuja ohrasuurimoita
3 dl vettä
3 dl maitoa
400 g jauhelihaa
2 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
2 tl meiramia

Hienonna kaali. Ruskista jauheliha ja laita sivuun. Keitä nesteistä ja ohrasuurimoista puuro. Sillä aikaa kun puuro kiehuu kattilassa, hauduttele koko ajan käännellen kaalisilppua pannulla runsaahkossa öljyssä. Kun puuro alkaa sakenemaan, lisää kattilaan jauhelihat, mausteet ja haudutettu kaali. Sekoita hyvin. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja kypsennä 150 asteisessa uunissa noin tunti. Tarjoile sokeroidun puolukkasurvoksen kera.



Erittäin hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokan ruuaksi.