Murheen päiviä, osa 1

Kolme vuotta sitten elettiin torstaita. Äiskän kanssa oli sovittu, että tänään soittelemme. Huomenna sitten mennään käymään. Minä olin prepannut lapset puheluun: "Kun äiti kysyy, mitä kuuluu, niin siihen ei vastata 'Ihan hyvää.' Kerrotte sitten kaikenlaisia kivoja juttuja, mitä tänään on koulussa tapahtunut. Ja kyselette, miten äiti on voinut." Istuimme työpäivän jälkeen olohuoneen sohvalla. Mari vasemmalla ja Juniori oikealla puolellani. Puhelu. "No Ilkka tässä moi." "No moi! Mitäs sinne kuuluu?" Aloitan kuulumisten kertomisen. Äiskä yrittää siihen jotain sanoa: "asjgaqwågjw. No!" Uusi yritys: "awqjgpwg. Hö!" "Jaana. Lopetetaan puhelu. Anna puhelin hoitajalle!" "agjpognsnvåoasgiHämeenlinnaveugnp..." Kops........Tajusin valtimon taas lytistyneen. Tiesin, että Äiskä on tehostetun valvonnan osastolla, jossa hoitaja on jo paikalla kuultuaan puhelimen putoamisen. Rauhoittelin lapsia ja hätyytin läksyjen tekoon. Tiesin Kuopiossa olevan täyden rähinän päällä. Turha minun on sinne soitella. Häiritsen vain. Odotellaan. Kyllä ne sieltä soittavat, kun on jotain kerrottavaa.

Klo 23 soi puhelin. "Neurologi Jokujonka Nimeäenmuista Kuopion yliopistollisesta sairaalasta iltaa!" Neurologi kertoi valtimon tosiaan taas lytistyneen. Kertoi myös sen, että perinteisen lääketieteen keinot ovat loppuun käytetty. Siirrytty kokeelliseen lääketieteeseen. Reisivaltimon kautta mikrokatedria pitkin syötetään lytistymiskohtaan ylisuurta määrää lääkettä. On kuulemma tehty muutaman kerran maailmalla aiemminkin. Ja tulokset olleet hyviä. Äiskän tilannetta neurologi piti erityisen hyvänä, koska muut tapaukset ovat olleet ennen ja jälkeen operaation melko sumeita. Äiskä sen sijaan oli pystynyt vastaamaan yksittäisillä sanoilla tilaansa koskeviin kysymyksiin sekä ennen että jälkeen operaation. Toki puhekyvyn palautumisen hän arvioi vievän nyt muutamia viikkoja.

Kysyin, onko menehtymisen riskiä. Neurologi kierteli ja kaarteli. Täsmensin: "Jos ykkonen tarkoittaa ei riskiä ja vitonen erittäin suuri kuoleman mahdollisuus, niin mille kohtaa janaa asettaisitte Äiskän tilan?" Hetken miettimesen jälkeen neurologi totesi liikuttavan kakkosen ja kolmosen välillä. Hyvä. Soitellaan huomenna tilanteesta lisää.

Menin keittiöön ja kaadoin juomalasin puolilleen pirtua ja loput vettä. Ja ääntä kohti. Parin kolmen toiston jälkeen tupakalle ja sitten nukkumaan. Huomenna Vanhimmainen menee käymään. Niin varmasti illalla mekin. Jospa se tästä lähtee kohenemaan. 

Tällaisia muistellen vietimme syyskuista sunnuntaita 2011. Lapset kokkasivat uunissa ranskalaisia ja nakin pätkiä. Juniori teki vielä salaatin.

Minä tein viikon ruokalistan jo torstaina, mutta en ole ehtinyt sitä kirjoittelemaan. Tässäpä tämä:

Lauantai     Pastaa ja broilerikastiketta

Sunnuntai   Nakit ja ranskalaiset

Maanantai  Päivä       kalapuikkoja ja kasviksia

                  Ilta          kesäkurpitsamoussaka

Tiistai         Päivä       tonnikalasalaatti

                  Ilta          risonnoa ja riistakäristystä

Keskiviikko Päivä     marjapuuroa

                   Ilta         ankan rintaa omenakastikkeessa

Torstai        Päivä

                  Ilta          perunat ja jauhelihakastike

Perjantai     Päivä

                  Ilta          paahdettuja punajuuria ja lampaanlihaa

Ruokaan on tässä kuussa mennyt rahaa (käytännössä kaikki talousmenot [sis. terveyssiteet, pesuaineet, saunakaljat, yms.]) 545 euroa, aterioita meillä on naposteltu 107 kappaletta. Noin suurin piirtein.