Ei puistata, sanoi Insinööri

Tämä oli taas niitä päiviä, joista voi sanoa, että Loistopäivä. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa noin, sillä yleensä ennenkuin aurinko seuraavan kerran nousee, ehtii tapahtua jotakin tosi inhottavaa. Kuten nyt, että poliisit tuovat juopuneen lapsen kotiin näpistyksestä syytettynä. Noin niin kuin esimerkin omaisesti mainittuna. Meillä ei toki ole moista tapahtunut. Onneksi. Mutta tähän päivään: niin me sitten Insinöörin kanssa kokkailtiin. Ja turistiin kaikennäköistä mukavaa samalla kun kuunneltiin Conquestin uusinta älppäriä. Kyllä on Peter James Goodmanilla mahtava ääni. Tuli siinä sitten puheeksi myös hunajasimani. Insinööri kysyi mausta. Minä totesin, että mausta ei vielä tiedä, mutta saatta olla vielä enemmän hunajakiljun puolella. Hetken aikaa siinä kokkailtuamme asia alkoi vaivata minua. Eihän siinä muu auttanut kuin maistella. Insinööri maistoi: "Ei puistata! Hyvää on!" Ja todellakin! Sima oli tässä parin kuukauden aikana saanut rutkasti luonnetta ja makua. Ehkä tästä satsista ei ihan sitä tule, mitä lähdin hakemaan, mutta ensi syksyn sadosta osaan tehdä jo hyvää.

Hyvä ruoka oli kuitenkin päivän pääteema - ja laatuaika hyvien ystävien seurassa. Erinäisistä tässä mainitsemattomista syistä muutimme ruokalistaa alkuruuan osalta. Nieriächeviche korvattiin

Hunajassa keitetyillä retiiseillä

2 nippua retiisejä

2 rkl voita

1 rkl hunajaa

vaaleanpunaista Himalajan suolaa

Rapsi retiiseistä varret ja napajuuri pois. Huuhdo hyvin. Laita kattilaan voi ja hunaja. Kun voi on sulanut, lisää retiisit. Keitä niitä hunajavoiseoksessa, kunnes neste poistuu ja retiisit alkavat kristallisoitua. Aikaa tähän meni minulta noin 20 - 25 minuuttia. Ripottele pinnalle vaaleanpunaista suolaa ja tarjoile. 

Äänin 4 - 3 hyvää. Äiskältä kolmonen.

Pääruuan teki Insinööri. Opetti minulle pastan jauhannan jalon taidon ja sivutuotteena gorconzola-broileri-kastikkeen teon.

Pasta

2 dl vettä

2 munaa

durumvehnäjauhoja vajaa kilo

Riko munat kulhoon ja kaada vesi päälle. Riko rakenne vaikkapa lastalla. Sotke vehnäjauhoja sekaan ensin sillä lastalla hämmennellen, sitten kädellä vaivaten. Viimeksi sitten vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla. Lopputuloksen pitää olla reilusti pullataikinaa tiukempaa. Sellaista, että kun kädellä painaltaa, niin ei kunnolla mene kuopalle. Vähän niin kuin joulukinkkua tökkäisit. Laita köntti kannelliseen astiaa ja astia vähintään tunniksi jääkaappiin tekeytymään.

Kun taikina on tekeytynyt riittävästi, tee siitä puolenkymmentä erillistä könttiä.

 Mankeloi könteistä pastakoneella ensin vähän paksumpia levyjä ja toisella kerralla sitten jo melko ohuita. 

Ja sitten vain leikkuriosalla suikaleiksi. Keitä tosi väljässä vedessä muutama minuutti. Tarjoile. Me laitoimme keitetyn pastan broilerikastikkeen sekaan.

Gorconzola-broilerikastike (nimi voisi ihan yhtä hyvin olla sinihomejuustokastike ja broileria)

450 g broilerisuikaleita

2 keskikokoista sipulia

5 valkosipulin kynttä

öljyä

5 dl kuohukermaa

250 g goconzola-juustoa

3 rkl currya

0,5 tl mustapippurirouhetta

ruukku tuoretta persiljaa

pöytämausteeksi parmesan-juustoa

Silppua persilja ihan pieneksi silpuksi. Laita sivuun.

Silppua sipuli ja ala kuullotamaan sitä pannulla öljyssä. Lisää joukkoon puristetut valkosipulin kynnet. 

Seuraavaksi broilerin suikaleet. Hauduttele niitä sen aikaa pannulla, että kosteus alkaa pannun pohjalta kadota. Lisää kerma ja juusto. Pyörittele sekaisin. Lisää vielä curry ja mustapippuri. Ja taas sekoitus. 

Tässä vaiheessa sinulla on sitten valmiina pastaa ja siihen kastiketta. Voit toki tarjota ne erillisinä, mutta voin taata, että maukkaampaa on, jos sotket pastan kastikkeen sekaan ja tarjoilet valmiina kokonaisuutena. Ai, että mitäkö niille persiljasilpuille.

No niitä ripotellaan sitten sen pasta-kastike-kokonaisuuden päälle antamaan näköä ja makua.

 Pöytämausteeksi raastoimme parmesan-juustoa.

Äänin 7 - 0 hyvää. Äiskä rankeerasi omalla asteikollaan kakkosen ja kolmosen väliin.

Tässä vaiheessa aloimme olla jo melkoisen ravittuja, mutta olipa se jo etukäteen arvattukin. Niinpä jälkiruuaksi söimmekin valmistamaani sitruunaisen kevyttä ja raikasta 

Japanilaista Anmitsu-jälkiruokaa

Hyytelö: 4 desiä vettä, noin desin vetoinen pikkupurkki agar-agaria, 6 rkl sokeria, 1 rkl sitruunamehua

Kastike: 1,2 desiä vettä, 3,2 desiä sokeria, 4 rkl sitruunamehua

Lisäksi: ankoa, säilöttyjä mandariinejä, säilöttyjä päärynän puolikkaita, coktail-kirsikoita

Sekoita sokeri, sitruunamehu ja agar-agar kylmään veteen. Kuumenna kiehuvaksi hämmennellen. Keitä tosi pienellä teholla 10 minuuttia sekoittaen koko ajan hyvin. Kaada laakeaan vuokaan. Anna jäähtyä ja jähmettyä. Leikkaa sellaisiksi teelusikassa kestäviksi kuutioiksi.

Laita 1,2 desiä vettä, 3,2 desiä sokeria ja 4 rkl sitruunamehua kattilaan. Kuumenna sekoitellen, kunnes neste muuttuu kirkkaaksi eli sokeri sulaa ja sekoittuu veteen. Anna jäähtyä.

Laita jälkiruokakulhoon ensin agar-agar-kuutioita, sitten mandariinilohkoja, päärynälohkoja, coktail-kirsikoita ja lopuksi kunnon teelusikallinen ankoa. Kaada päälle sokeriliemikastike. Jäähdytä. Minä tein nämä jo edellisenä iltana eivätkä menneet miksikään.

Yllättävän hyvää, oli yleinen arvio. Kuitenkin ihan älyttömän makeata. Kaikista muista paitsi minusta ja meidän koirasta. Muut antautuivat puolessa välissä annosta, me söimme sitten koiran kanssa kupit tyhjiksi.

Ja mistäkö saa ankoa? No ei mistään. Ainakaan Suomessa. Eli se on tehtävä itse eikä onneksi ole vaikea. 

Anko (tsubu-an)

200 g adukipapuja (myös kirjoitusmuotoa azuki esiintyy. Yhtä kaikki punaisia papuja)

3 dl sokeria

1 tl suolaa

Liota papuja yön yli väljässä vedessä. (Eli minä aloitin tämänpäiväisen jälkiruuan teon jo keskiviikkona.) Nosta kattila liedelle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 10 minuuttia. Kaada vesi pois ja uutta tilalle. Keitä papuja reilu tunti tai kunnes ovat pehmeitä. Papu on riittävän pehmyt silloin, kun se murskaantuu vaivattomasti etusormen ja peukalon välissä. Älä polta näppejä. Valuta pavut hyvin ja laita takaisin kattilaan, missä ei ole enää vettä. Lisää suola ja sokeri. Keittele niin kauan, että sokeri kristallisoituu papujen pintaan eli neste ikäänkuin häviää kattilasta ja pavut muuttuvat melko kiinteäksi mömmöksi. Anko on kuulemma monien japanilaisten makeiden ruokien perusaineita. Minä jätin ylimääräiset kannelliseen sokerikulhoon. Otan sieltä sitten, kun tekee mieli .

Että tämmöinen riemun päivä tänään. Kolme vuotta sitten oli myös tosi hyvä fiilikset. Keskiviikko. Käytiin Äiskän luona Kuopiossa. Oli taas tehostetun valvonnan osastolla, mutta oikein pirteänä ja tolkuissaan. Huomisen vielä pitävät ja sitten tavan osastolle. Kaksi viikkoa leikkauksesta tulee huomenna täyteen. Komplikaatioidenkin riski pienenee merkittävästi. Okei, soitellaan huomenna ja tullaan sitten perjantaina käymään, kun olet päässyt tavan osastolle. Vanhimmainenkin oli luvannut tulla käymään Pasilasta äidin luona perjantaina...