Kärpäsen tappajat

Lasten Nuorison kokkailut alkavat oikeasti toimia. Suurin vaikeus on olla saatavilla, mutta silti kestää pois keittiöstä. Voin kuvitella, että jos olisin koko ajan säksättämässä selän takana ja antamassa neuvoja, niin mielenkiinto loppuisi nopeasti. Omat virheet täytyy saada tehdä - keittiössäkin. Olen ollut tähän sunnuntaikokkailujärjestelmään todella tyytyväinen, sillä näen siinä useita hyviä puolia. Lapset oppivat työskentelemään yhdessä, oppivat tekemään itse, oppivat arvostamaan toisten tekemää ja kaiken lisäksi minulla on hauskaa, kun kuuntelen heidän sanailuaan. Tänään oli nuorison ruokalistalla pestopastaa kaupan pestosta ja Marin kikkailemaa salaattia. Oikein oli hyvää perusruokaa.

Viikon ruokalistasta (tässä on nyt sitten eilinenkin mukana) tuli seuraavanlainen:

Lauantai                 punajuuripaisti

Sunnuntai               pestopasta

Maanantai              päivä   lettuja ja hilloa

                             ilta        kanttarellipiirakka

Tiistai                    päivä   kalapuikkoja ja muussia

                             ilta        uunikaurapuuro

Keskiviikko          päivä     vispipuuro

                            ilta         pekonitattikastike ja perunat

Torstai                  päivä     tähteitä

                            ilta         anjovispizza venäläisittäin

Perjantai              päivä      tähteitä

                           ilta          makaronia ja tonnikalakastiketta

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 717 euroa,  155 ateriaa.

Niin. Oli vähällä tuo otsikon asia unohtua. Kuulin, että omenaviinietikalla voi tappaa banaanikärpäsiä. Pilkon Citymarketissa sitten satuin etikkaa ostaessani jäämään suustani kiinni Lehmon tytön kanssa. Siis noin kuvaannollisesti. Lehmon tyttö sanoi siinä minun etikkaputelia katsellessaan, että hänenkin pitäisi kokeilla samaa konstia. Sovittiin, että kokeillaan kuinka toimii ja vaihdetaan tuossa kommenteissa kokemuksia. Resepti on seuraava:

1/3 vettä

1/3 astianpesuainetta

1/3 omenaviinietikkaa

Seos laakeaan astiaan ja odottamaan. Pitäisi kaverikokemusten mukaan vetää ihan älyttömästi banaanikärpäsiä puoleensa. Minun on nyt sitten tuotettava pettymys kaikille. Kokeilin, eikä yhtään ötökkää ilmestynyt lautaselle. Ihmettelin aikani, kunnes totesin, että alettuani pesemään kaikki hedelmät heti kotiin tuotuani, ovat banaanikärpäsetkin kadonneet.

Runo 4, 4. maaliskuuta 2009

En tiedä,
olenko iloinen vai surullinen.
Sinä olet siinä,
mutta silti ikuisesti poissa.
Minun on hyvä olla,
sillä sinä olet luonani – se
mitä sinusta on jäljellä.



Edellinen runo on kirjoitettu, kun Äiskä oli viimeistä kertaa viikonlopun kotona sairaalasta. Seuraavana viikonloppuna tuli kotiutus.