tag:blogger.com,1999:blog-5961760907594008900.post5027524742904150169..comments2024-03-12T09:18:06.315+02:00Comments on Iskä kokkaa: Murheen päiviä, osa 1Iskähttp://www.blogger.com/profile/11823284272956431634noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-5961760907594008900.post-85007342242847227412011-09-20T22:26:38.939+03:002011-09-20T22:26:38.939+03:00Anu. Ihminen tottuu kaikkeen. Täytyy vain olla sop...Anu. Ihminen tottuu kaikkeen. Täytyy vain olla sopeutuvainen. Tämä päivä on meidän normaalia arkea. Aika ennen Äiskän sairastumista on sitä vanhaa hyvää aikaa. Minkä näille mahtaa. Murehtimalla asiat vain pahenevat.Iskähttps://www.blogger.com/profile/11823284272956431634noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5961760907594008900.post-62681401851664774692011-09-20T09:02:22.345+03:002011-09-20T09:02:22.345+03:00Voimia sulle ja koko teidän perheelle <3 T: Anu...Voimia sulle ja koko teidän perheelle <3 T: Anu LeinonenAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5961760907594008900.post-42417348827403278682011-09-19T00:10:40.619+03:002011-09-19T00:10:40.619+03:00On tämä tarinaa, jatkokertomusta joka olisi saanut...On tämä tarinaa, jatkokertomusta joka olisi saanut jäädä toteutumatta oikeesti livenä :( Aika sanattomaksi vetää. Voit uskoa, että monessa kohdin täällä koulussa kädentaitoja aikuisena opetellessa ja tehdessä mietin tuota Äiskän kohtaloa... Lämpimiä ajatuksia teille!MarLihttp://www.marli.vuodatus.netnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5961760907594008900.post-29932855265451416052011-09-18T21:57:58.546+03:002011-09-18T21:57:58.546+03:00Silloin kun tätä livenä elettiin, ei jännitystä eh...Silloin kun tätä livenä elettiin, ei jännitystä ehtinyt huomaamaan. Paitsi nukkumaan käydessä. 2,5 cl pirtua + 2,5 cl kylmää vettä ja ääntä kohti. Niitä neljästä kahdeksaan yhdeksän ja yhdentoista välillä. Nuppi oli täysin selvän oloinen, kun hätä oli niin suuri, mutta kroppa ilmoitti, jotta nukkumaan voi mennä. Nukuin koko prosessin läpi todella hyvin ilman uni tai muita lääkkeitä. Turrutin illan yksinäisinä hetkinä omalla lääkkeellä mieleni. <br /><br />Olin koko syksyn todella hajalla. Minulla kävi vain mielettömän hyvä tuuri, sillä olin töissä työpaikassa, missä esimies ymmärsi tilanteen ja yhdessä kollegoiden kanssa tuki minua elämäni vaikeana hetkenä. Kiitos vielä kerran Joensuun Metlan väelle. Se esimies muuten oli prof. Pekka Ollonqvist.Iskähttps://www.blogger.com/profile/11823284272956431634noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5961760907594008900.post-91389787354630901292011-09-18T20:31:23.885+03:002011-09-18T20:31:23.885+03:00Moro,
muistan vielä ajat, kun elettiin tätä "...Moro,<br /><br />muistan vielä ajat, kun elettiin tätä "livenä" yhteisessä työpaikassa. Tekee hyvää meille kaikille, kun jaksat vielä työstää asiaa täällä.<br /><br />Eikun hyvää syksyä, hymyillään kun tavataan<br /><br />LeenaLeena Lhttps://www.blogger.com/profile/11304098062334569670noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5961760907594008900.post-34832806348421707772011-09-18T19:25:40.612+03:002011-09-18T19:25:40.612+03:00Täytyy sanoa, että tämä on jännittävin jatkokertom...Täytyy sanoa, että tämä on jännittävin jatkokertomus, minkä koskaan olen lukenut. Siitäkin huolimatta, että tämän hetkinen tilanne on tiedossa.Aili Inkelinoreply@blogger.com