Kahdenlaisia yllätyksiä

Lukeminen kannattaa aina, sanoi Donner jossakin vanhassa mainoksessa. Voin yhtyä ajatukseen etenkin, jos kyseessä on kielten opiskelun eteen tehtävä opiskelu. Avartaa maailmankuvaa, kun osaa vieraita kieliä. Ja löytää enemmän mielenkiintoisia reseptejä. Meillä Suomessa vain on käsittääkseni hieman omanlaisensa painotalojen kustannuskulttuuri. Saksassa ja Venäjällä julkaistaan sellaisia pieniä A5-kouluvihkon kokoisia reseptikirjasia. Venäjällä on Parasta ruokaa -sarja (Лнчшие блюда из...) ja Saksassa Yksinkertaista ja herkullista ruuanlaittoa -sarja (Einfach lecker kochen) - ainakin. Tällaiset pienet teemavihkot ovat tosi käteviä.

Yllätys nro 1:

Pihlajanmarjahyytelö

0,5 kg eli 1 l pihlajanmarjoja

2 dl vettä

4,75 dl sokeria (noin 400 g), minä käytin hillosokeria

Riivi marjat. Huuhdo hyvin. Kaada marjat kattilaan ja lisää vesi. Keitä 10 - 15 minuuttia. 

Siivilöi mehu.

Lisää sokeri. Keitä mahdollisimman pienellä teholla 10 - 15 minuuttia.

Tee hyytelökoe. Kaada ruokalusikallinen mehua kylmälle lautaselle ja vedä vako mehuun. Jos rako umpeutuu, keitä vielä 5 - 10 minuuttia. (minulle heräsi tässä vaiheessa kysymys: mikä ihmeen rako?)

Kuori vaahto ja kaada mehu pieniin purkkeihin ja sulje kansilla. Jäähdytä. Ja tässä vaiheessa pitäisi sitten olla hyytelöä. Vaan kun ei ole. On vain helvetin makeaa ja sakeaa mehua. Vaikka kuinka jääkaapissa jäähdyttäisi. Ei muuta kuin pektiiniä ostamaan. Löytyisiköhän apteekista.

Yllätys 2:

Georgialainen riisipuuro

Minulla on sellainen Parasta ruokaa georgialaisesta keittiöstä -kirjanen. Katsoin nopeasti, että tänään tehdään sitten georgialaista riisipuuroa. Yllätys oli tänään sitten melkoinen, kun huomasin, että "Maitoon keitetty georgialainen riisipuuro" on itse asiassa yhtä pikku poikkeusta lukuun ottamatta aivan sama kuin kotoinen riisipuuromme. Georgiassa syödää puuro sokerin ja kanelin kera niin kuin meilläkin. Ainoa ero on siinä, että georgiassa sokeri lisätään puuroon ja keittämisen loppuvaiheessa. Pöydässä sitten ripotellaan vain kanelia. Tapansa kullakin. Me söimme sitten ihan kotimaiseen tapaan Nalle-pikariisihiutaleista keitettyä puuroa.

Kolme vuotta sitten aurinko paistoi risukasaan. Äiskä oli leikattu. Leikkaus oli onnistunut ihan hyvin olkoonkin, että jälkeenpäin kuulin puhjenneen valtimon lähes revenneen käsiin. Toipuminen oli hyvällä mallillaan ja Äiskä siirretty jo teholta pois. Tuntui, että tästä taidettiin selviytyä säikähdyksellä.