keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Viimeinen kokeilu

Nykyään tämä karppaus on niin muotia. Eikä siinä mitään, ihan hyvä idea. Kokeiltu on meilläkin monenlaisia juttuja, vaikka ehdottomuuteen asiassa emme ole sortuneetkaan. Kokeiltu jopa niin suuressa määrin, että piti ostaa keväällä alan "suomenkielinen perusteos" eli erään lääkärin kirjoittama kirja, joka kertoo ideologiasta ja samalla esittelee vähähiilihydraattisia reseptejä. Joitain olen kirjasta kokeillut, mutta en yhtään maittavan makuista vielä löytänyt. Tänään tuli mitta täyteen. Ensimmäinen osoitetietonsa minulle lähettänyt saa kirjan paluupostissa ilmaiseksi. Äiskän avustaja on kirjan uusi onnellinen omistaja. Hyvääkin vhh-ruokaa pystyy laittamaan, kun käyttää omaa päätään tai ottaa reseptit jostain muualta.

Tänään söimme 

Tonnikalaa salsakastikkeessa kukka- ja ruusukaalin kera

4 tonnikalafilettä
salsakastiketta

Laita fileet uunivuokaan. Uuni 200 asteiseksi. Salsakastiketta kalojen päälle ja vuoka uuniin noin puoleksi tunniksi. Sillä aikaa kun kalat kypsyvät uunissa, ehtii hyvin kypsentämään kukka- ja ruusukaalit. Ja eikun pöytään.


Tykkää kuka tykkää, ja varmasti joku tykkääkin. Meillä ei tykännyt kukaan. Äiskän asteikolla nelonen.

7 kommenttia:

  1. Pekonia, Iskä, pekonia! Ja julmettu määrä mausteita karppaussapuskoihin. Kaikista kamalin kokeilu mulla oli olevinaan vhh-leipä. Siis LEIPÄ! Puistattaa vieläkin. En laita osoitettani ymmärrettävistä syistä :D

    VastaaPoista
  2. Minä leivoin VHH reseptin mukaan sitruuna kakkua. Mutta kompostiin se läksi ja jos komposti lakkaa toimimasta, niin tiedämme kaikki syyn :D

    Mutta harrastan kyllä VHH ruokaa, silleen sopivasti. Mutta aamulla syön kaurapuuroa, voisilmän ja maidon kera ja sitä ei mikään dietti tai VHH muuta.

    VastaaPoista
  3. Kuulkaahan nyt tytöt! Tähän blogiin on tullut lähes tuhat kommenttia tämän vuoden tammikuun puolenvälin jälkeen (silloin aloitin). Nämä kaksi vaan jotenkin kolahti minuun. Nauratti oikein kunnolla. En sano kumpi oli toiseksi paras, mutta kaksi parasta ne silti olivat.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Iskä! Nauraminen on elämän eliksiiriä. Salixin kompostijuttu räjäytti minunkin naurupankkini tuusan nuuskaksi :D

    VastaaPoista
  5. Nauru pidentää ikää, toivottavasti :) ja mulla karppaus pidentää ikää, toivottavasti :) Sen verran paljon olen karpannut, että suolisto säästyi leikkaukselta ja avanteelta, painoa putosi siinä sivussa kolmisenkymmentä kiloo, väsymys katos ja paskanmaku suusta hävis... mut määhän oonkin muutenkin omituinen ja tykkään kaikesta mistä muut ei välttämättä tykkää, kuten monista karppiruuistakin, kuten aurajuustosta, mascarponejuustosta,grilliherkuista, pekonista, voissa paistetuista munista, venäläisestä meetwurstista, partaäijän rasvaisesta jogurtista jne jne... jätän potut ja muussit vähemmälle kuten pullasämpylät ja puurot suolta tukkimasta... mutta mullon omituinen maku :)

    VastaaPoista
  6. Kuten jo tuolla tekstissä mainitsin, on olemassa myös hyvää karppiruokaa. Minäkin olen sitä usein viimeisen puolen vuoden aikana laittanut. Kritiikkini koski ainoastaan YHTÄ ALAN SUOMALAISTA PERUSTEOSTA. Siitä en löytänyt yhtään hyvää reseptiä. Annoin pois.

    VastaaPoista
  7. Kiitokset Iskälle :)

    Täytyy varmaan mennä katsomaan jos komposti on räjähtynyt tai jos se on lakannut toimimasta :)

    Mutta yksi lemppari karppari ohjeista on:
    Ota muffinsi vuoka, laita siihen pekoni viipale. Se on yleensä niin pitkä että leikkaan siitä palasen ja laitan sen pohjalle. Sitten raaka kananmuna keskelle ja päälle tomaattiviipalle. Sen päälle laitan vielä vähän tuoretta basilikaa ja ei kun uuniin vähäksi aikaa, niin että muffinsien pinnalle tulee vähän väriä.
    Nämä on tarkoitus aamupalaksi, mutta minä syön ne lounaaksi tai iltapalaksi.
    Hyvää on!

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.