Murheen päiviä, osa 2

Kolme vuotta sitten tänään oli perjantai. En muista oliko minulla vapaapäivä vai mikä, mutta joka tapauksessa olin ostamassa lapsille uusia kännyköitä, kun vanhimmainen soitti. Oli lähtenyt aamulla Hesasta avovaimonsa ja puolivuotiaan tyttärensä kanssa ajamaan Kuopioon. Olivat käyneet Äiskän luona. Äiskä oli ollut tosi väsyneen oloinen, mutta tajuissaan. Yksittäisillä sanoilla keskustellut. No hieno juttu, kyllä se siitä.

Sen että sain puhelimen Vanhimmaisen soiton jälkeen taskuun, niin soitti neurologi Kuopiosta. Äiskä kunto on taas romahtanut. Ei ole enää mitään tehtävissä - ei perinteisiä eikä kokeellisia kikkakolmosia. Äiskä on laitettava lääkkeillä koomaan ja annettava kylmähoitoa. Kylmähoidossa ruumiinlämpö lasketaan 34 asteeseen elintoimintojen hidastamiseksi. Sitten vain toivotaan, että tilanne rauhaantuisi ja vauriot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. En tiedä, kertoiko neurologi jo puhelun aikana minulle, mutta jälkeenpäin kuitenkin selvisi, että Äiskä oli saanut useita aivoinfarkteja (leikkauksesta johtuen liuotushoitoa ei voinut käyttää) ja lisäksi keuhkokuumeen. Vaikka en silloin tiennytkään, että mitä oli tapahtunut, tajusin silti, että nyt Äiskä taistelee elämästä ja kuolemasta. Konkreettisesti.

Hain lapset koulusta. Juniori kysyi: " Isä. Onks nyt niiku mahollista, et äit kuoloo?" Voi helvetti mikä kysymys. Eihän siihen auttanut muu kuin vastata rehellisesti: "On. Ja oikeastaan on suurempi mahdollisuus, että äiti kuolee kuin, että jää eloon." Käytiin Kuopiossa teholla katsomassa. Siinä se rakas vaimoni makasi tiedottomana sängyllä. Letkuissa. Vähän aikaa siinä seisottiin. Komensin lapset pois. Istuin tuolille ja otin Äiskää kädestä. Itkin. "Jos nyt tulisi joku, ja sanoisi, että jos annat toisen kätesi, niin Jaana nousee tuosta terveenä istumaan, niin hetkeäkään en epäröisi. Käsi heti pölkylle. Ja vittu! Vaikka molemmat, jos se siitä olisi kiinni. Mutta kun ei taida tulla!" Tällaisia siinä pari minuuttia itkin ja höpöttelin. Sitten pois. Kun pääsin osaston aulaan, romahdin täysin. Hoitajat kahvia ja vettä tarjoamaan. Kyllä pitivät nätit tytöt kerrankin miestä hyvänä. Tehon lääkäri kertoi olleensa kyseisessä hommassa yli kymmenen vuotta. Sanoi, ettei ollut nähnyt tuona aikana kertaakaan neurologien tekevän potilaalle niin suurta ja hankalaa operaatiota kuin Äiskälle. Mielessäni takoivat koko ajan tuntemattoman kapteeni Kaarnan sanat: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan." Eli ei saa mennä toimintakyvyttömäksi, minulla on oma ja lasten elämä vielä vastuullani.

Ja hirmuine polte oli kertoa, että Äiskä oli aina halunnut kuollessaan hyödyttää muita:"Äiskän käsilaukussa on rahapussi ja pussissa elinluovutustestamentti. Etsikää se, ja jos pahin toteutuu, niin toimikaa nopeasti. Teillä on kaikki valtuudet. Se on ollut Äiskän tahto. Ja jos tulee tilanne, että Äiskä näyttää jäävän elämään vain letkujen varaan, niin hänen tahtonsa on ollut, että ei keinotekoisesti pidetä yllä elämää!" Se on jännä, että kun nämä asiat olivat etukäteen puhuttu, niin ne oli helppo sanoa lääkärille. Ja helpotti, kun sai sanottua.

Illalla käytiin vielä isä-vainaani Alpo-serkun luona syömässä. Ohjaili keskustelut ihan muihin aiheisiin. Sai mieli hetken levätä. Viisas mies. Entinen Minarin rehtori, ei ole näköjään lukeminen mennyt hukkaan. Yön olimme tuttavan opiskelijakämpillä. Oli ainoa yö, jolloin en nukkunut kunnolla. Itseäni nukuttaakseni hoin Pikku-Myyn lausumaa toteamusta: "Jaana ei jää tuollaiseksi, Jaana ei jää tuollaiseksi...." Siihen sitten kahden jälkeen nukahdin.

Tänään oli kuitenkin aika paljon rattoisampi päivä. Ei kuitenkaan ihan pelkällä muistelemisella eletty. Henkemme pitimiksi tein 

Kesäkurpitsamoussakaa (viidelle)[lähde: www.valioreseptit.fi]sen verran reseptiä viilasin minkä ruokakaappini sisältö vaati eli pieniä eroja voi tarkkaavainen lukija löytää.

Jauhelihakastike

400 g paistijauhelihaa

2 sipulia

2 rkl öljyä

400 g tomaattimurskaa

2 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 rkl yrttimausteseosta

Munamaito

1 dl maitoa

2,5 dl kolme juustoa  -ruokakermaa

3 munaa

0,5 tl suolaa

noin 800 g kesäkurpitsaa

mozzarellaraastetta

Ruskista jauheliha ja hienonnetut sipulit öljyssä. Lisää tomaattimurska, murskatut valkosipulin kynnet, suola ja yrttimausteseos. Anna kiehua pari minuuttia. Yhdistä munamaidon ainekset. Vatkaa munien rakenne rikki. Leikkaa kesäkurpitsat juustohöylällä suikaleiksi. Laita voideltuun uunivuokaa kerros jauhelihakastiketta, toinen kesäkurpitsasuikaleita jne. Kun puolet aineista on vuoassa, lisää puolet munamaidosta. Lado taas kerroksittain jauhelihakastiketta ja kesäkurpitsaviipaleita. Päällimmäiseksi kesäkurpitsaa. Kaada loput munamaidosta vuokaan ja ripottele pinnalle mozzarellaraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa 45 minuuttia.

Maistuvuudessa tasapeli 2 - 2. Äiskän asteikolla kolmonen. Juniori ei tykkää tällä hetkellä kasviksista missään muodossa. Mari ei tykkää kesäkurpitsasta. Me Äiskän kanssa totesimme, että ei mitään erikoista, mutta ihan syötävää perusruokaa. Eikä muuten lapset valittaneet, totesivat vain tosiasian. Kunnon valituksella meillä saa kympin kouraan. Sillä kympillä sitten voi ostaa koko perheelle mieleisen aterian ainekset lähi-Siwasta. Ja huomenna kokata.

Tulipas hirmu pitkä juttu. Jatkuu huomenna. Kehissä pastori Pekka Päivärinta ja pyhä öljy.