Ruplia saa pankista!

No voi helkkari. Viisi päivää vouhkasin niiden ruplien kanssa ja sitten joku kertoo minulle, että mene pankkiin! Pankissa voi vaihtaa ulkomaan valuuttaa. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä liikkeelle. Ja toden totta: maailma on muuttunut ja ruplia voi vaihtaa suomalaisessa pankissa. Minä vain en ole kyseistä palvelua koskaan tarvinnut, niin oli jäänyt aukko sivistykseen.

Äiskälle tuli taas tänään paha mieli saunassa. Kuntolomalle lähtö? Ei. Juniorin Venäjän reissu? Ei. Oma tilanne? Joo-o! Siinä sitten keskusteltiin ja lohduttelin ja yritin auttaa näkemään tilanteen valoisat puolet. Iloisella mielellä lopuksi saunasta pois lähdettiin. Se vaan on jännä, että nämä paha mieli -fiilikset tulevat aina saunassa, pesuhuoneessa tai vessassa. Sitä varmaan Äiskä tuntee noissa tilanteissa oman avuttomuutensa kaikista konkreettisimmin. Olettaisin...

Ennen saunaan menoa syötiin kuitenkin 

kanttarellipiirasta

380 g valmista murotaikinaa suolaisille piiraille

200 g kanttarelleja

1 rkl öljyä

pieni kesäkurpitsa

noin 20 kirsikkatomaattia

150 g yrttimaustettua tuorejuustoa

2 munaa

2 dl ruokakermaa

2 porkkanaa

1 1/2 dl emmental-mozzarellaraastetta

2 tl yrttimaustesekoitusta

1/2 tl suolaa

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Taputtele taikina piirakkavuokaan. Raasta toinen porkkana ja taputtele se taikinan pintaan. Laita vuoka uuniin 10 minuutiksi. Sillä aikaa paista kanttarelleja kuivalla pannulla kunnes neste katoaa. Lisää öljy ja pyörittele vähän aikaa sieniä pannulla. Kuutioi kesäkurpitsa ja lisää pannulle. Kuumenna sen aikaa, että öljy näyttää katoavan. Ei se mihinkään katoa, vaan kesäkurpitsa imee öljyn. Siirrä sivuun. Sekoita keskenään toinen raastettu porkkana, tuorejuusto, munat, kerma, juustoraaste, yrttimaustesekoitus ja suola. Tässä vaiheessa on varmasti kymmenen minuuttia kulunut, joten ota se esipaistettu pohja pois uunista. Levittele kesäkurpitsa-kanttarelliseos taikinan päälle. Kaada äsken sekoitettu mössö päälle. Lopuksi pudottele kirsikkatomaatit pinnalle ja paista 200 asteisessa uunissa puoli tuntia.

Äänin 4 - 0 ihan syötävää. Äiskältä taas kolmonen. Merkillepantavaa oli, että Marin kaveri Saara, joka ei ole vuosiin syönyt sieniä, söi palan. Kehui ihan hyväksi. Kuulemma ei kotona parane kertoa.

Runon nro 5 fiilikset taitavat seurata minua vielä kauan. Ainakin ajoittain.

Runo 5, 4. maaliskuuta 2009

Ikävä.
Ikävä. Ikävä.
Ikävä. Ikävä. Ikävä.
Mieletön ikävä entistä sinääsi.