Elämäni muuttui täysin kun täytin 49 vuotta!

Tässä on tullut hehkutettua sitä, että tänään on syntymäpäiväni. Niinhän se oli kolme vuotta sittenkin - täytin 49. Lähdettiin Äiskän kanssa samalla autolla töihin ja sovittiin, että töiden jälkeen syödään vähän kakkua. Auto jäi Äiskän työmaalle ja minä siitä kävelin viimeiset 300 metriä. Sattui vielä niin hassusti, että vaikka olin ollut Metlalla puolitoista vuotta töissä, ei keskuksella ollut minusta mitään tietoa. Koko aamu muuten oli mennyt sujuvasti ilman tupakkaa. Yhdeksältä sitten työkaveri kiikuttaa omaa puhelintaan hädissään minulle. Amikselta soittaavat, että vaimosi on sairastunut. Otin puhelimen ja sain nopean tilanne kuvauksen. Ambulanssia odotetaan. Aivoverisuoni, oli ensimmäinen ajatukseni. Kädet kouraisivat taskuja, ei tupakkaa! No eipä tietenkään. Eilenhän minä sen lopetin. Kiireellä juoksemaan Äiskän työpaikalle, jotta saan auton avaimet! Siitä sitten ensiapuun, jossa tietojen kirjaamiseen tuntui kuluvan tuskallisen pitkä aika. Äiskällä koski päätä asteikolla 1 - 10 kympin tasoisesti. Minä jäin odottamaan, kun veivät kuviin. Sitten lääkäri kutsui minut luokseen. Selitti hyvin tarkasti aivoverisuonen pullistuman puhjenneen. Siirretään Kuopioon leikattavaksi.

Eihän siinä mitä. Minä menin kauppaan ja ostin askin sikareja, sillä tupakasta ei enää saanut kiksejä. Poltin sikarin ja aloin soitella sukulaisille. Ja sitten töihin. On jännä, miten ihmisen pää tajuaa vain sen verran kuin psyyke on valmis kantamaan. Minäkin tajusin tilanteen vakavuuden vasta siinä vaiheessa, kun Pikku-Myy purskahti itkuun. Hänen miehelleen oli muutama vuosi aiemmin tapahtunut ihan sama. Oli kuulemma niin tutun oloinen tilanne, että itku tuli. Silloin minäkin havahduin, että taitaa olla isompi vahinko tapahtumassa!

Työt olivat sitten siltä päivää tehdyt. Koulun jälkeen asian selitys lapsille ja illalla Äiskää katsomaan Kuopioon. Kertoi itse olevansa todennäköisesti aikamoisessa lääkepöllyssä. Kuulemma aamulla leikataan. Sanoin, että olen aina tiennyt hänen tykkäävän synttäriyllätyksistä, mutta tämä meni kyllä hieman liioittelun puolelle! Pois lähtiessä minulta pääsi itku, kun sanoin, että älä pelkää. Kävi miten kävi, minä rakastan sinua ja yhdessä mennään elämän tappiin.

Nyt kun asiasta on jo aikaa, voi taas keskittyä ystävien kanssa pikkujuhlaan. Juhlitaan synttäreitäni ja sitä, että Äiskä on kanssamme (olkoonkin, että viikolla kyllä oli Äiskä sairauden takia pieni masis). Ismo, Merja ja Ukrainan Lady kävivät luonamme syömässä. 

Salaatiksi laitoin Kotonatehtyä blogin Heliltä kopsaamaani kreikkalaista salaattia. Minä kun olen ihan tumpelo noissa salaateissa. Nyt kuitenkin löytyi yksi toimiva:

Ota kulho. Silppua siihen kerroksittain salaattia, tomaattia, kurkkua ja punasipulia. Pinnalle sitten oliiveja, fetakuutioita ja ripsautus suolaa sekä mustapippurirouhetta. Loraus oliiviöljyä ja se on siinä. Ei tuota kukaan ainakaan moittinut ja tykkäsin itsekin.

Lisäkkeeksi tein paistettuja perunoita. Ohje on jo kertaalleen käyty läpi ja löytyy täältä.

Aamutoimet tehtyäni laitoin porsaan fileeleikkeet marinoitumaan. Marinaadiksi tein Dansukkerin sivuilta löytyneen ja omiin komeroihini sovitetun litkun:

1/2 dl sitruunamehua

1/2 dl valkoviinietikkaa

1/2 dl oliiviöljyä

1/2 dl kaapista löytynyttä vaahterasiirappia

2 murskattua valkosipulin kynttä (laitoin tosin vain yhden, koska oli niin helkkarin iso)

1 tl Sambal Oelek -tahnaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

Ainekset sekaisin. Litku paistopussiin. Lihat perään. Kerran tunnissa kääntelyä. Ja parin kolmen tunnin kuluttua grilliin. Oikein syötävää oli. Olkoonkin, etten tykkää yhtään tuosta kesän aikan kuvissa vilahdelleesta Lantmanin pikkugrillistä. Sopii makkaranpaistoon, mutta ei oikein tehot riitä kunnon lihalle.

Viikon ruokalistakin tuli tehtyä, mutta palataan siihen huomenna.

Kuukauden kuluseuranta: kävin ostamassa saunakaljat. 7,50 euroa. Aterioita tässä kuussa 18.