maanantai 12. syyskuuta 2011

Minä olen vanhanaikainen mies

Minä olen sillä tavalla vanhanaikainen ihminen, että minusta vieraiden ihmisten kohdatessa sinuttelu ei ole itsestään selvyys. 18-vuotias kaupan kassatyttö, jota en koskaan nähnyt, heläyttää tekopirteästi hei tai terve. Ei kuulosta hyvältä! Jos olisin kakskyt ja rapiat, niin homma olisi ihan hyvä, mutta kun olen viiskyt ja rapiat. Ikäero on liian suuri. Pelkkä päivää tai iltaa -toivotus olisi sopivan neutraali. Ei teitittelyä, ei sinuttelua. Siitä voisi sitten sujuvasti siirtyä joko teitittelyyn tai sinutteluun. Moni kuitenkin jatkaa sitten kassatapaamisen loppupuolella: noin olkaa hyvä. Voi hyvänen aika! Eikö se tyttöressu tiedä itsekään, että olenko tuttavallinen vai muodollisen kohtelias. Jos kerran pitää aloittaa heillä, niin siihen kuuluu kyllä loppuun sinuttelu: ole hyvä. Ja taas: jos aloittaa neutraalisti sanomalla päivää, niin voi sujuvasti valita lopettaako sinuttelulla vai teitittelyllä. Ja jos ollaan ylituttavallisia, niin sitten ei saa enää häkeltyä, jos asiakaskin herkeää tuttavalliseksi: NO HEI KAIJA, miten olet saanut päiväsi kulumaan. Onko ollut keljuja asiakkaita?

No, pääasia että ruuat saa ostettua. Pieni tapakoulutus olisi kuitenkin joskus paikallaan. Tänään kuitenkin söimme

perunoita ja sinappi-bechamel-kastiketta (kastike riittää viidelle, perunoita tarpeen mukaan)

perunoita sen verran kuin arvioit syöjien syövän
250 g purjoa
suolaa
250 - 350 g krakovanmakkaroita
1 keskisuuri sipuli
3 rkl öljyä
4 rkl vehnäjauhoja
2 dl ruokakermaa
0,5 l maitoa
mustapippuria
2 rkl dijon sinappia
1 tl kuivattua persiljaa

Keitä perunat.

Leikkaa purjo siivuiksi. Keitä viitisen minuuttia kahdessa desissä suolalla (1tl) maustettua vettä. Ongi purjot pois, mutta säästä vesi. Keittoajan kanssa kannattaa olla melko tarkka, etteivät purjot mene aivan mössöksi. Kuori ja silppua pieniksi sipuli. Kuullota öljyssä, kattila on sopiva astia sillä paistinpannu käy loppumetreillä pieneksi. Lisää kuullotettujen sipulien päälle jauhot. Koko ajan vispilällä sekoittaen kaada jauhojen jälkeen purjon keitinvesi, maito ja kerma. Hämmentele ettei pala pohjaan ja kuumenna kiehuvaksi. Siinä hämmennellessä lisää teelusikallinen suolaa, puolikas teelusikallinen mustapippurirouhetta ja sinappi. Maista ennen suolan lisäämistä. Minä itse totesin keitinveden suolan riittävän. Leikkaa makkarat viipaleiksi ja kun kastike alkaa kiehua, lisää joukkoon makkarasiivut ja purjo. Kuumenna vielä sen verran, että makkarat ovat kuumia. Lopuksi persiljaa sekaan. Tässä vaiheessa perunatkin ovat jo vähän aikaa sitten joko julistettu kypsiksi tai hajonneet kattilan pohjalle. Tarjoile.


Meillä äänin 3 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt, veti asteikollaan neloseen.

Kolme vuotta sitten oli näihin aikoihin viikonloppu. Käytiin Äiskä kaverin Mellan ja lastemme kanssa Äiskää katsomassa Kuopiossa. Tässä vaiheessa olivat leikkauksen jälkeiset komplikaatiotkin antaneet ensimmäisiä merkkejään. Se operoitu aivovaltimo pyrki lytistymään kasaan. Korjaantui, kun työnsivät reisivaltimosta mikrokatedrin verisuonia pitkin aivoihin (tai ainakin minä sen niin ymmärsin) ja sitä pitkin syöttivät lääkettä täsmäannosteluna vialliseen kohtaan. Mella oli kaukaa viisas ja sanoi käyvänsä lasten kanssa vaikka autossa odottavaa koiraamme kusettamassa, jos halusimme Äiskän kanssa keskustella kahden kesken. Äiskä kertoi, että pelottaa, miten tämä etenee. Minä kerroin, että neurologin mukaan, jos kaikki menee hyvin, vie kolme kuukautta parantua työkuntoon. "Kolme kuukautta! Niin kauan!", totesi Äiskä. Tuosta pelosta puhuttiin. Äiskä sanoi, että kuitenkin luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Sanoi vielä luottavansa siihen, että minä selviydyn kävi miten tahansa. Talous on hyvällä tolalla. Lapset jo aika isoja. Marista alkaa pian olemaan jo apuja. Minä lupasi toistamiseen hoitaa homman ja kulkea rinnalla. Rakastan sinua Jaana. Hyvillä mielillä lähdettiin kotiin ja odoteltiin, josko viikon kuluttua siirtäisivät Joensuuhun. Aikakin kuluisi paremmin, kun tuttuja kävisi enemmän katsomassa...

PS. Kovasti olen odotellut, milloin joku Mansfieldistä innostuu kommentoimaan!

1 kommentti:

  1. Minä olen 3-kymppinen nainen, ja minua on jo varmaan 10 vuotta ärsyttänyt se, jos kassa sanoo (vielä jotenkin letkauttavalla tyylillä) TERVE! Grr. Hei on minusta ok, minulle, mutta ei terve, paitsi sellaiselta kassalta, jonka kanssa olen enemmän jutellut. Ja tosiaan, sitten voidaan jossain muussa yhteydessä saman asioinnin teititellä - jopa minuakin.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.